Opinnäytetyö: Lapsen hyvinvoinnin vuoksi vanhempien on ollut pakko jaksaa ja selvitä

Diabetesta sairastavien lapsen vanhemmat kertoivat arjen olevan ajoittain todella raskasta. Diagnoosi muutti arkielämää myös muuten kuin liikunnan ja ruokailutottumuksien kohdalla.

Vanhempien kokemuksia lapsen sairastumisesta diabetekseen on tutkinut Marianne Bezemer ammattikorkeakoulututkintoon kuuluneessa opinnäytetyössään. Bezemer valmistuu keväällä 2016 Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) hoitotyön koulutusohjelmasta.

Arkielämässä vanhemmat kokivat erityisen raskaaksi muutokseksi jatkuvien yöunien häiriintymisen yöllisten verensokerimittausten vuoksi, mikä lisäsi vanhempien valvomista, uupumista, ahdistusta ja väsymystä. Vanhemmat kertoivat lapsen pärjäämisestä olevan jatkuva huoli ja diabeteksen rajoittavan normaalia lapsuutta.

Lisäksi vanhemmat kokivat diabeteksen hoidon ja seurannan vievän oman aikansa päivittäisistä rutiineista ja hankaloittavan ja hidastavan kaikenlaista tekemistä. Suurin osa vanhemmista kertoi diabeteksen muuttaneen arkielämää jollain tavalla. Jos diabetes ei muuttanut arkielämää, toi se kuitenkin oman lisänsä arkeen.

Joka vuosi tyypin 1 diabetes todetaan noin 600 lapsella
Diabetes on yleinen ja pysyvä sairaus, joka vaatii päivittäistä hoitoa ja se kulkee mukana koko elämän. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista vanhemmista kertoi tuntevansa suurta surua, katkeruutta ja pettymyksen tunteita lapsen sairastuessa diabetekseen. Lisäksi vanhemmat tunsivat paljon huolta ja kokivat avuttomuuden tunteita. Paljon ahdistusta vanhemmille aiheutti myös lisäsairauksien pelko.​

Lapsen diabeteksen hoitaminen on haastavaa eikä diabetesta ole mahdollista hoitaa täydellisesti. ​​​Tutkimuksessa tuli esille vanhempien voimavarojen väheneminen ja tukiverkoston puuttuminen. Lapsen tai nuoren psyykkiset huolet rasittavat vanhempia todella paljon. Vanhemmat tarvitsevat tukihenkilöitä kuuntelemaan ja tukemaan heitä raskaan arjen keskelle.​

Lisätiedot
Marianne Bezemer, sp. marianneb(a)hotmail.fi

• Media