Jutta Koskinen: ”Samaistun eniten hobittiin”
Jutta Koskinen mietti, miten saisi elämyshakuisuudestaan ammatin. Koulutus löytyi, ja sieltä myös nykyinen yhtiökumppani.
Teksti ja kuva: Jaana Siljamäki
”Vaikuttavin kokemukseni on ollut larppi Puolassa. Hylätylle lentokentälle oli rakennettu post-apokalyptinen eli maailmanlopun jälkeinen maailma, jossa oli koettu ydinsota sata vuotta sitten. Vallitsi sellainen Fallout -peliin tai Mad Max -elokuvaan perustuva, hyvin anarkistinen meininki, jossa yritetään vain selviytyä. Pelaajia oli melkein tuhat. Ryhmittymämme oli suomalaismytologioihin perustuva joukko, ja jokaisen hahmon nimi oli joku suomalainen eläin. Minä olin Norppa.
Kaikki olivat täysillä mukana, ja tunne oli kuin olisit sukeltanut videopeliin. Kun se viikon päästä päättyi, oli outoa palata Suomeen. Siihen maailmaan vaan imeytyy mukaan. Itselleni tärkein edellytys heittäytymiselle on aidonoloinen ympäristö, että siellä on niitä elementtejä, jotka siihen maailmaan kuuluvat. Ja että kaikki ovat pukeutuneet, eikä siellä olla missään adidasverkkareissa. Tärkeää on myös oman hahmon syvyys. Haluan aina miettiä hahmolleni hieman taustaa: lapsuutta ja mahdollisia ongelmia, kuten traumoja ja vihamiehiä. Kun hahmon tuntee läpikotaisin, se tuntuu omalta.
Olin mielikuvituksekas lapsi, joka leikki paljon roolileikkejä. Keksin pikkusiskolle ja sen kavereille tarinoita. Televisiosarjat vaikuttivat paljon. Yksi suosikki oli Pokémon, jonka hahmojen kuvilla vuorasin huoneeni seinät. Olen aina tykännyt paeta todellisuutta ja olla joku muu. Liveroolipelissä toiseen maailmaan pääsee kokemaan muiden ongelmia ja myös ratkomaan niitä.
Olen aina tykännyt paeta todellisuutta ja olla joku muu.
Tykkään, kun ihmiset viihtyvät ja halusin elämyksellisyyden jollain tavalla omaan työhöni. Olin toiminut Riihimäen seurakunnan kouluikäisten työssä leikki- ja askartelukerhojen ohjaajana pitkään, kun mietin, millainen koulutus veisi siihen suuntaan. Opo onneksi vinkkasi ohjaustoiminnan artenomikoulutusta HAMKissa.
Kun tutustuin Mira Suovaseen opiskeluaikoina, huomasimme, että meitä kiinnostavat samat asiat. Perustimme muiden kavereiden kanssa vuonna 2016 Todellisuuspakolaiset ry-nimisen roolipeliyhdistyksen, joka toimii edelleen. Jäseniä on ympäri Suomen. Ajattelimme silloin, että hitsi, kun tästä saisi palkkaa. Siitä ajatus sitten lähtikin oman yrityksen perustamiseen.
Elämyksiä, peli-iltoja, tapahtumia, kerhoja ja kursseja tarjoava Ulottuvuusmatkat Oy polkaistiin käyntiin vähän ennen kuin korona-aika alkoi. Emme ajatelleet, että se voisi kestää puolitoista vuotta. Pahimpaan aikaan oli onneksi mielekästä tekemistä, kun remontoimme tiloja. Nyt on alkanut helpottaa ja nörttikavereidemme lisäksi palveluitamme löytävät uudetkin ihmiset. Mira on onneksi somessa ihan velho. Mutta hankalaa tämä poikkeusaika on meille ollut, koska olemme tapahtumayritys.
Firmassa tittelini on elämystuottaja, hobitti ja taloussoturi.
Tärkeintä yrittämisessä mielestäni on oikean hinta-laatusuhteen löytäminen ja markkinointi eli se, että tuo itseään esille. Firmassa tittelini on elämystuottaja, hobitti ja taloussoturi. Toinen fanituskohteeni Harry Potterin ohella on Taru Sormusten Herrasta, jonka tyypeistä samaistun eniten hobittiin – olen lyhyt ja tykkään heidän elintavoistaan: syömisestä, puutarhanhoidosta ja sellaisesta. Monet harrastajat tunnistavat sen ”oman perheensä” sieltä kirjojen, elokuvien tai pelien maailmoista.
Talousasiat tulivat luontevasti minulle, sillä olin jo yhdistyksessä taloudenhoitaja. Halusin opetella asiat kunnolla, joten kävin vielä kirjanpito- ja tilinpäätöskursseja. Tapahtumasuunnittelussa olen hyvä. Osaan pitää monia lankoja käsissä ja miettiä, mitä jutut vaativat onnistuakseen. Opinnot HAMKissa myös vahvistivat tätä puolta, stressinsietoa ja organisointitaitoja.
Ulottuvuusmatkat järjestää myös velhoksi tai noidaksi valmistavaa Haltin taikakoulua, joka on minun luomukseni. Sen juuret ovat Harry Potterissa, mutta olen vienyt sitä enemmän suomalaiseen mytologiaan. Viime aikoina olen innostunut hirveästi Kalevalasta ja vanhoista suomalaisista uskomuksista. Olimme hiljattain pakanallisilla syysmessuilla, mistä ostin sellaisen Raamatun paksuisen Hämeen seudun taiat ja loitsut -teoksen. Sieltä löytyy vanhoja loitsuja joka lähtöön, ampiaisen karkotus- ja kivunlievitysloitsuja esimerkiksi.
Unelmani olisi kehittää Haltin taikakoulua oikeasti koulumaiseksi, eri vuosiluokkineen ja oppikirjoineen. Koronasulun aikaan kirjoitin jo Loitsujen alkeet -kirjan, ensimmäiseksi oppikirjaksi, kun oli aikaa. Taikakouluun osallistuu nyt kouluikäisiä, mutta myös aikuisversiota on kyselty. Lapsille pitääkin nyt sensuroida sellaisia rajumpia juttuja.”
Jutta Koskinen
Syntynyt 1991 Riihimäellä.
Valmistunut ohjaustoiminnan artenomiksi* HAMKista 2012.
Yrittäjä, ”elämystuottaja, hobitti ja taloussoturi” peli- ja elämystoimintaa tarjoavassa Ulottuvuusmatkat Oy:ssä.
Asuu Hämeenlinnassa avopuolison ja kahden kääpiöluppakorvakanin kanssa.
Harrastaa pöytäroolipelejä, larppaamista ja käsitöitä.
Motto: Spend your life doing strange things with weird people.
* Ohjaustoiminnan artenomi -koulutus lakkautettiin vuonna 2013. HAMKissa on nykyisin vaihtoehtona YAMK-tason “Kulttuuri- ja taidetoiminta hyvinvoinnnin edistäjänä -koulutus. Myös sosionomikoulutukseen sisältyy taide- ja kulttuurimenetelmien opetusta.
