Eija Laitinen: ”Toisessa tilanteessa naurat ja toisessa itket”
Eija Laitinen palasi viimeisimmältä Afrikan-matkaltaan reilu viikko sitten. Takana on kymmeniä vastaavia reissuja, joiden tarkoitus on ollut auttaa maiden koulutusta kehittymään. Yhtä paljon matkat ovat kehittäneet häntä itseään.
Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Eija Laitinen
”Olen ollut HAMKissa parikymmentä vuotta. Alkujaan tulin kansainvälisten asioiden koordinaattoriksi Lepaalle ja siirryin sitten opettajaksi kestävän kehityksen koulutukseen. Olin myös tuomassa kehitysmaaopintoja HAMKiin – ne ovat olleet jonkin aikaa tauolla, mutta ovat tekemässä paluuta. Kansainvälisyys on ollut ydin vähän kaikessa, mitä olen tehnyt.
Afrikka tuli kuvioihin mukaan vuonna 2015, kun kollega tarjosi tilaisuuden. Se oli sitten menoa. Olen ollut siellä kymmeniä kertoja, reissut ovat vaihdelleet muutamista päivistä pariin viikkoon. Se on vaan aika ihmeellinen paikka. Ihmiset, luonto, kasvit – se kaikki. Minusta on kiva tehdä töitä siinä yhteisössä.
Afrikan-reissuilla olen tietenkin oppinut hurjasti, monista asioista. Mieleen painuneita juttuja on vaikka kuinka paljon. On valtava kokemus mennä ensimmäisen kerran safarille tai nähdä se köyhyys. Toisessa tilanteessa naurat ja toisessa itket, ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Olen kuullut sikäläisiltä kollegoilta paljon huikeita elämäntarinoita, miten ihmiset ovat ponnistelleet päästäkseen asemaansa ja miten he ovat huolehtineet itsestään ja perheestään.
Meillä HAMKissa on Afrikkaan liittyviä hankkeita nyt niin paljon, että aikani menee niissä, opetus jää vähemmälle. Kontaktini opiskelijoihin on kyllä tiivis, sillä HAMKin Afrikka-ohjelmissa tavoitteena on luoda opiskelijoille mahdollisuus olla mukana. Esimerkiksi viime syksynä 160 opiskelijaa Suomesta ja Afrikasta osallistui yhteisiin hankkeisiimme, joissa oli joku ulkopuolinen toimeksiantaja, suomalainen tai afrikkalainen.
Esimerkiksi viime syksynä 160 opiskelijaa Suomesta ja Afrikasta osallistui yhteisiin hankkeisiimme.
Vuosien aikana ja parhaillaankin itäisessä ja eteläisessä Afrikassa on kehitetty ja kehitetään muun muassa metsäalan koulutusta, kiertotalouden liiketoimintamahdollisuuksia ja yrittäjämäistä osaamista eli ajatusta siitä, että opiskelija ei ainoastaan työllisty, vaan voi työllistää myös itse. Perinteinen afrikkalainen koulutussysteemi on hyvin opettajakeskeinen, eikä opiskelijalähtöisyyttä koeta voimavarana. Tätä ajattelua on koitettu muuttaa, ja kyllä se paljon ahaa-elämyksiä on tuottanutkin. Paikallinen kollegani, professori Kavwanga Yambayamba sanoi kauniisti: Jos he olisivat oivaltaneet asian aikaisemmin, Sambia olisi hyvin erilainen maa.
Ihmiskunnan kohtalo riippuu Afrikan kehityksestä.
Se on ihan totta, kun sanotaan, että ihmiskunnan kohtalo riippuu Afrikan kehityksestä. Aasiassa väestönkasvu on pysähtynyt, mutta Afrikassa se jatkuu. Samaan aikaan ilmastonmuutos iskee voimakkaimmin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, ja on iskenyt jo. Eli kun väestö kasvaa maanosassa, jossa samaan aikaan tuotannon edellytykset heikkenevät, niin kyllä se vaikuttaa siihen, mitä tulee tapahtumaan.
Ei pidä kuitenkaan antaa periksi. Väestö on nuorta ja sen voima ja energia on myös mahdollisuus. Paljon hyvää kehitystä niin koulutuksen kuin ruoantuotannonkin saroilla on jo tapahtunut.
Koulutukseltani olen aikuiskasvatuksesta väitellyt agronomi. Olen maalta kotoisin, joten minulle oli luontevaa hakeutua Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliseen. Agronomikoulutus antoi hyvän pohjan, mutta jossain vaiheessa heräsi kysymys, miksi kaikki se hankittu tieto ei aina siirry eteenpäin. Siksi hakeuduin ihmistieteiden puolelle, ymmärtääkseni, miten tiedon käyttöönotto tapahtuu.
Jos on halua pärjätä kansainvälisissä yhteyksissä, oma motivaatio kantaa jo ihan hirveän pitkälle.
Jos on halua pärjätä kansainvälisissä yhteyksissä, oma motivaatio kantaa jo ihan hirveän pitkälle. Motivaatio tuo halun ottaa selvää, ja silloin homma etenee ihan itsestään. Osaaminen on kompetenssia, johon kuuluu tietäminen, taitaminen ja halu. Ja meillä on HAMKissa se onnellinen tilanne, että opiskelijoilla on mahdollisuus oppia kulttuurien vuorovaikutuksesta sekä globaalista taloudellisesta, sosiaalisesta ja kestävästä kehityksestä.
Lähitulevaisuudelta toivon, että matkustaminen taas helpottuu. Se on jotenkin aika hämmentävää, tavata ja erota niin, että ei voi koskettaa, kätellä tai halata. Sillä kosketuksella tavallaan vahvistetaan, että on oltu läsnä.
Verkkoyhteydellä pystyy kyllä kansainvälisissä hankkeissakin pyörittämään arjen operatiivista toimintaa, mutta jo lyhytkin kohtaaminen ihmisen kanssa tuottaa enemmän kuin pelkkä virtuaaliyhteys. Kun mietitään jotakin vähän syvempiä tai monimutkaisempia tai enempi ilmassa olevia asioita, niin ihmisten kohtaaminen on se, mikä tuo ratkaisuja.”
Eija Laitinen
Syntynyt 1964 Leppävirralla.
Asuu Hämeenlinnassa puolison kanssa. Kolme aikuista lasta.
Koulutus: Filosofian tohtori (aikuiskasvatus), agronomi
Työ: Tutkijayliopettaja HAMK Bio -tutkimusyksikössä.
Harrastukset: Liikkuminen, lukeminen. ”Olen viimeksi lukenut Tom Buk-Swientyn viime vuonna ilmestyneen kirjan Naarasleijona. Karen Blixen Afrikassa – Olipa kerran kahvitila. Se oli mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu. Olen myös useamman kerran käynyt Keniassa Blixenin kotitalossa, joka on museoitu.”
Lisätietoja HAMKin toiminnasta Afrikassa.
