Valuma-aluetutkimus lisääntyy – mihin katoavat rajauspalvelut?

”Palvelu on elinkaarensa lopussa.”
”Määritystyökalu ja karttapalvelu poistuu käytöstä.”

Tällaisiin ilmoituksiin törmäävät vesiensuojelussa yhä useammin ne, jotka toteuttavat ympäristöviranomaisten suosittelemaa valuma-aluelähtöistä aluetutkimusta tai vesivarojen suunnittelua. Samaan aikaan vesiaiheisissa webinaareissa, joita järjestävät kunnat ja järjestöt, korostetaan yhä enemmän valuma-aluelähtöisen vesitutkimuksen ja -suojelun merkitystä. Vesi ei nimittäin tunne kunta- eikä valtiorajoja, ja veden mukana liikkuvat niin eliöt, ravinteet kuin saasteetkin.

Myös Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutuksessa lähes kaikki vesitutkimus tehdään valuma-aluelähtöisesti. Meille tuleva opiskelija omaksuu tämän lähestymistavan jo ensimmäisinä opiskelupäivinä osana aluetarkastelua.

Karttapöydältä verkkoon – ja takaisin?

Vuosikymmeniä sitten, omien opintojeni alkuvaiheessa, muistan rajanneeni käsin valuma-alueita niin, että kartta laitettiin valopöydälle ja rajaus tehtiin voipaperille, joka asetettiin kartan päälle. Siitä on tultu pitkälle. Nykyisin käytössä olevien paikkatieto-ohjelmien käyttö lisääntyi 2000-luvun taitteessa ja tätä kehitystä seurasi myös nettipohjaisten valuma-aluerajaustyökalujen kehittäminen hieman myöhemmin.

Selainpohjaisista rajaustyökaluista oppilaitoskäytössä erityisen käyttökelpoinen oli Suomen ympäristökeskuksen VALUE-työkalu, joka harmillisesti lopetettiin toukokuussa 2025 (Suomen ympäristökeskus, 2025a). Työkalu oli käytössä kymmenen vuotta ja sen avulla pystyi helposti rajaamaan esimerkiksi tietyn järven valuma-alueen, mikä teki siitä erinomaisen työkalun järviensuojeluyhdistyksille ja muille toimijoille, joilla ei välttämättä ole osaamista paikkatieto-ohjelmien käyttöön. Rajauksen sai lisäksi helposti siirrettyä Paikkatietoikkunaan, eli Maanmittauslaitoksen ylläpitämään karttapalveluun, tai muuhun paikkatieto-ohjelmaan.

Pienempiä valuma-alueita on voinut rajata myös Metsäkeskuksen työkalulla, joka soveltui hyvin esimerkiksi laskeutusaltaiden ja kosteikkojen suunnitteluun. Työkalussa voitiin käyttää joko kahden tai kymmenen metrin korkeusmallia ja rajauksen sai tuotua vektoriaineistona paikkatieto-ohjelmiin kuten QGIS. (Metsäkeskus, 2021) Aineisto on ollut saatavilla myös geoprosessointipalveluna, eli rajauksen on pystynyt tekemään suoraan paikkatieto-ohjelmassa. Tämäkin nettipohjainen rajauspalvelu ollaan nyt valitettavasti lopettamassa.

Mitä jää jäljelle kun avoimesti saatavat työkalut katoavat?

Vesialalla onkin viime aikoina hämmästelty, onko tosiaan aika palata rajaamaan valuma-alueita käsin. Ilmaisista vaihtoehdoista katse kohdistuu avoimen lähdekoodin paikkatieto-ohjelmaan QGIS, jolla valuma-alueen rajaus on mahdollista – ainakin teoriassa. Käytännössä sen avulla rajauksen tekeminen vaatii kuitenkin useita toimenpiteitä ja ohjelman hyvää hallintaa, etenkin jos halutaan rajata tietyn uoman tai järven valuma-alue. Mikäli halutaan huomioida muutakin kuin pelkkä korkeusmalli, työkalun käyttö monimutkaistuu entisestään.

Valmiiksi rajattuja valuma-alueita toki on olemassa. Suomen ympäristökeskus tarjoaa viiden hierarkiatason rajaukset, joista pienin kattaa myös pienet virtavesien valuma-alueet (Suomen ympäristökeskus, 2025b). Vedenlaadun ja ravinnekuormituksen mallinnus- ja arviointijärjestelmän, eli WSFS-Vemala-mallin aineistot sisältävät myös valuma-alueita ja vesien kuormitukseen liittyvää tietoa (Suomen ympäristökeskus, 2024). Eroja eri rajauksien välillä kuitenkin on. Voikin olla työlästä selvittää, mitkä pienistä valuma-alueista kuuluvat tietylle vesistölle ja mikä rajauksista olisi oikea. Aina ei myöskään ole saatavilla pelkän yhden järven valuma-alueen rajoja, vaan rajaukset saattavat sisältää useamman järven valuma-alueet.

On olemassa myös maksullisia työkaluja, jotka pystyvät rajaamaan valuma-alueen ja huomioimaan ojarummut sekä osittain myös hulevesiviemärit. Tämä kuitenkin edellyttää, että kuntien niistä antamat tiedot ovat ajan tasalla, eikä näitä ohjelmia ei aina myöskään ole mahdollista saada oppilaitoskäyttöön Esimerkiksi SCALGO-ohjelmaa koskevat tällaiset rajoitukset.

Toki kaikkien työkalujen kanssa täytyy huomioida lähtöaineiston tarkkuus ja siitä johtuvat ongelmat. Jos lähtöaineisto, esimerkiksi korkeusmalli, ei ole tarkka, ei rajauskaan voi olla tarkka. Maastotarkastelu voi usein joka tapauksessa olla tarpeen riippumatta siitä, millä aineistolla rajaus on tehty. Joka tapauksessa valuma-aluerajaustyökalujen menettäminen luo ongelmia etenkin niille, joilla ei ole osaamista tai rahaa ominaisuuksiltaan laajempien paikkatieto-ohjelmien käyttöön. Herääkin kysymys: kuka kantaa vastuun siitä, että yksinkertaiset rajaustyökalut katoavat yksi toisensa jälkeen? Kyse ei ole vain ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden tai vesiensuojeluyhdistysten haasteesta. Toivottavasti emme taannu menetelmissä niin pitkälle, että palaamme karttapöydän ääreen voipaperin kanssa.

Kirjoittajat