Lehtori Ahmad Shahgordi: “Valmistumisen jälkeen kansainväliset opiskelijamme ovat pärjänneet hyvin”

Rakennustekniikan opiskelu HAMKissa on poikkeuksellisen kansainvälistä. Koulutusohjelmassa on sekä suomalaisia että kansainvälisiä opiskelijoita yli 30 kansallisuudesta, ja se on houkutellut myös useita opettajia ulkomailta. Yksi opettajista on Ahmad Shahgordi, iranilainen, joka on kulkenut pitkän ja jännittävän tien Suomeen suurella kunnianhimolla.

Teksti ja kuva: Jaana Siljamäki

Päädyin HAMKiin… No, itse asiassa aika mielenkiintoisella tavalla. Vuonna 2019 olin Espoossa kahvilassa, kun eräs HAMKin opiskelija lähestyi minua. Hän näki, että luin rakennustekniikasta kertovaa kirjaa ja kiinnostui. Aloimme jutella, ja kun hän kertoi, että HAMKissa opetetaan rakennustekniikkaa ja opettajista on pulaa, kiinnostuin. Lähetin sähköpostia opinto-ohjaajalle, ja jossain vaiheessa minut palkattiin ensin osa-aikaiseksi opettajaksi, sitten kokopäiväiseksi.

Opettajana… Olen aika jämäkkä, sanoisin. Aikoinaan minulla oli joitakin rajoittavia opettajia, ja käytän edelleen sitä, mitä he opettivat minulle. Yritän pitää yllä korkeimpia standardeja. Esimerkiksi uudistan opetusmateriaalini joka vuosi – sekä tenttikysymykset että kotitehtävät.

Minulle on myös tärkeää, että oppilaat todella oppivat laskemaan. Nykyään opiskelijat saattavat luottaa liikaa tietokoneisiin ja laskentasovelluksiin. Miksi tämä on tärkeää? Katsokaa tilannetta Turkin maanjäristyksissä. Järistysten tuhoamissa kaupungeissa on joitakin rakennuksia jotka ovat pysyneet vahingoittumattomina. Se osoittaa, että rakennusinsinöörit suunnittelivat ne oikein.

Rakennustekniikan koulutusohjelman erityispiirre on… Se on tavallista vaativampi. Olen opiskellut insinööriksi erilaisissa korkeakouluissa, kuten Aalto-yliopistossa ja Oulun yliopistossa, joten uskon pystyväni vertailemaan. Monissa yliopistoissa on teräs- ja betonirakenteiden kursseja maisteritasolla, kun taas meillä ne ovat kandidaatin tutkinnossa. Tämä on etu. Jotkut opiskelijamme ovat jatkaneet Aalto-yliopistoon tai muihin yliopistoihin opiskelemaan maisteriksi. He voivat tehdä vaativaa työtä ja opiskella samanaikaisesti, koska he osaavat jo perusteet.

Tavoitteeni tutkinto-ohjelmalle on… Että opiskelijoidemme maine on niin hyvä, että yritykset haluavat palkata ensisijaisena vaihtoehtona HAMKista valmistuneita.

Kansainvälinen opiskelijaryhmämme… Koostuu ihmisistä ympäri maailmaa. Osa heistä on minulle tuttuja, ja ryhmissäni on esimerkiksi Kiinasta, Bangladeshista, Nepalista, Saksasta, Venäjältä ja Ranskasta. Nykyisessä toisen vuoden ryhmässämme noin 30 prosenttia on naisia.

Ulkomailta tuleminen ja ulkomaalaisten opettamisen aloittaminen tuntuu… No, Iranissa aloitin opettamisen ansaitakseni rahaa, kun olin 13-vuotias. Opetin matematiikkaa eräälle rikkaalle henkilölle. Ja itse asiassa jatkoin opettamista myös työskennellessäni rakennusalan yrityksissä valmistumisen jälkeen. Olin siis hyvin perehtynyt erilaisiin asenteisiin – en kulttuuriin, mutta ainakin asenteisiin.

Minun käsitykseni mukaan menestyvä opettaja on henkilö, joka osaa tasapainottaa kaiken luokassa niin, että kaikki heikoimmista oppilaista vahvimpiin otetaan huomioon. Että kukaan ei joko jätä kesken tai menetä intohimoaan. Opettajana siis mielestäni merkitystä on oppimistaitojen eroilla, ei kulttuurilla.

Valmistumisen jälkeen kansainväliset opiskelijamme… He ovat kai pärjänneet hyvin. Esimerkiksi 19 hengen ryhmästä tiedän, että kolme on muuttanut pois Suomesta, loput ovat töissä esimerkiksi Rambollilla tai Swecolla, jotkut työskentelevät täällä HAMK Tech -tutkimusyksikössä ja jotkut jatkavat maisterivaiheen opintojaan yliopistoissa.

Kansainvälinen työvoima rakennustyömailla on yleistä, mutta… Jos ei osaa suomea, esimiesasemaan pääseminen on vaikeaa. Insinöörikonsulttiyrityksissä tilanne on toinen. Esimerkiksi Rambollilla työskennellessäni 25 prosenttia insinööreistä oli havaintojeni perusteella kansainvälisiä.

Työskentelen opettamisen ohella Andritzilla johtavana rakennusinsinöörinä… Eikä se ole aina helppoa. Olen tottunut kovaan työhön jo varhain; olen pienituloisesta perheestä. Aikaisemmin työskentelin insinöörinä, osa-aikaisena opettajana ja ajoin taksia. Iranissa oli oltava varasuunnitelma. Nyt olen vain tottunut pitkiin työpäiviin.

Tulin Suomeen… noin seitsemän vuotta sitten. Alkuperäinen ajatukseni oli lähteä Uuteen-Seelantiin, jonne olin päässyt tekemään väitöskirjaa, mutta viranomaiset hylkäsivät viisumini. Olin uupunut ja lähdin lomalle Pietariin. Päädyin risteilylle Suomenlahdella, mikä sai minut ajattelemaan maata ja sen koulutusjärjestelmän erinomaista mainetta. Hain Oulun yliopistoon opiskelemaan ympäristötekniikkaa.

Valitsin tämän alan… Setäni oli rakennusinsinööri ja isäni automekaanikko. Työskentelin hänen kanssaan monta vuotta. Mekaniikka ja sen työn likaisuus tulivat minulle tutuiksi. Hassua, että nyt olen alalla, mutta en likainen. Olin myös kiinnostunut estetiikasta ja arkkitehtuurista. Sitten setäni käski katsoa yrityksiä: Niissä on yksi arkkitehti, mutta 16 rakennusinsinööriä. En unohtanut tätä lukua.