Sähkömönkkäri on hiljainen ajopeli – Toki vielä kallis

Sähkömönkkäri on hiljainen ajopeli – Toki vielä kallis

01.03.2018 11:58

Mitä ihmettä mönkijä eli mönkkäri tekee HAMKin Riihimäen yksikön aulassa? Kyseessä on Suomen ainoa tieliikennekäyttöön rekisteröity sähkömönkijä.

[kuva]

Sähkömönkijä ohjataan käyttökuntoon mobiililaitteella. Kaupalliseen tuotantoon mönkkäri on vielä hintava, mutta opiskeluprojektina mainio.

Uusi bensamönkkäri muutettiin jo kymmenkunta vuotta sitten HAMKin tieto- ja viestintätekniikan oppimisprojektissa sähköiseksi. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen askel. ”Tietokonenörttien” valtakunnassa ala kehittyy kiihtyvällä vauhdilla, joten tuli aika ottaa uusi hyöty menopelistä. Vauhtia otettiin viime kesän opintoprojektista. Nyt mönkijän akusto ja latausjärjestelmä on uusittu kokonaan.

Alkuperäinen elektroniikka suunniteltiin ja rakennettiin uudelleen helpommin huollettavaksi. Keskeisintä oli kuitenkin latausjärjestelmän käytettävyyden parantaminen ja käyttöliittymän uudistaminen web-pohjaiseksi. Kolmannen vuoden opiskelija Henri Pirinen on perehtynyt kulkupeliin perusteellisesti, sillä hän on yhdistänyt siihen opintojaan jo yli puoli vuotta:

– Kesäprojektissa tein ohjelmointiosuuden. Käänsin mikrokontrollerin koodin uuteen alustaan. Käyttöliittymän tein alusta asti. Olen oppinut hyödyllisiä taitoja, joita tarvitaan töissä.

Käyttöliittymää voi verrata mönkkärin aivoihin. Laitteisto on web-palvelin, jota voi hallita millä tahansa mobiililaitteella. Sovelluksen avulla seurataan esimerkiksi lataustilannetta tai lämpötiloja. Paitsi latausprosessin seuraamisen, mobiilisovellus mahdollistaa myös sen ohjaamisen.

– Esimerkiksi joka ikistä litium-akuston kennoa tulee valvoa ja ohjata yksilöllisesti. Se tapahtuu sovelluksen avulla. Tämä on se juoni, kuinka kalliit kennot saadaan kestämään ja latautumaan turvallisesti, kuvaa laboratorioinsinööri Seppo Vihavainen.

Sähkömönkkäri on miellyttävä, hiljainen ja saasteeton ajopeli. Hienoista ominaisuuksista huolimatta sitä ei kannata ottaa kaupalliseen tuotantoon, sillä ainakin vielä lopputulos on liian kallis. Oppimis- ja kehittämiskohteena se on kuitenkin osoittanut arvonsa.

– Tämä on minun päättötyöni tähän kustannuspaikkaan, 31 vuoden työrupeaman jälkeen keväällä eläkkeelle jäävä Seppo Vihavainen naurahtaa.

Teksti ja kuvat: Lea Mustonen

Juttu on julkaistu Aamupostissa 16.2.2018

HÄMEEN AMMATTIKORKEAKOULU