Tutkittavana: Levä sieppaa kaatopaikkojen valumavesistä ravinteita talteen

Hämeen ammattikorkeakoulu

Tutkittavana: Levä sieppaa kaatopaikkojen valumavesistä ravinteita talteen

04.12.2018 08:00

Leväsieppari-hankkeessa tutkitaan, kuinka levillä voidaan sitoa kaatopaikkojen suotovesistä ravinteita ja hyödyntää niitä lannoitekäytössä.

Array

Kuka olet, mitä tutkit?

Olen Jarkko Nummela, projektitutkija Hämeen ammattikorkeakoulun biotalouden tutkimusyksikössä. Tällä hetkellä tutkin eri hankkeissa ravinteiden kestävää kierrätystä. Yksi tärkeimmistä hankkeista on Leväsieppari, jossa selvitetään ravinteiden talteenottoa jätteenkäsittelyalueen suotovedestä levien avulla. Samalla kun levät alentavat kaatopaikkojen valumaveden ravinnekuormaa, ravinteet sitoutuvat leviin ja niitä voidaan käyttää hyödyksi muualla. Suotovedellä tarkoitetaan jätteiden läpi suodattunutta sadevettä ja lumen sulamisvettä.

Leväsieppari-hanke on viiden kumppanin yhteishanke. Mukana ovat Helsingin yliopisto, Suomen ympäristökeskus, Tampereen yliopisto, Vanajavesikeskus ja HAMK.

Miksi tätä aihetta on tärkeää tutkia?

Kiertotaloutta voidaan tehostaa yhteiskunnan monissa kohdissa, myös jätteenkäsittelyalueilla. Tällöin tarvitaan kestäviä menetelmiä, jotta ravinnepitoisista vesistä saadaan ravinteet talteen. Leväsieppari-hankkeessa suotoveden ravinteiden talteenotto vähentää valumaveden käsittelykustannuksia ja samalla tuotetaan levää, joka soveltuu esimerkiksi viherrakentamisen lannoitteeksi.

Säädösten mukaan jäteoperaattoreilla on velvollisuus seurata jätetäytöstä syntyvän suotoveden laatua useiden vuosien ajan kaatopaikan sulkemisen jälkeen. Toimivia ja juuri suljettuja kaatopaikkoja on vielä Suomessakin useita, ja maailmalla runsain mitoin. Kaatopaikkojen suuri ravinnekierrätyspotentiaali pitäisikin saada hallitusti käyttöön, eikä ohjata ravinnepitoisia vesiä jätevedenpuhdistamoille, joissa esimerkiksi typpi katoaa vesienkäsittelyn aktiivilieteprosessissa.

Mikä on tutkimuksen tavoite ja milloin tuloksia saadaan?

Tutkimuksen tavoitteena on osoittaa, kuinka paljon suotovedestä voidaan tuottaa levää ja mikä on näin tuotetun levän lannoitepotentiaali. Kesällä 2018 levää onnistuttiin kasvattamaan 2000 litran koereaktorissa heinäkuusta lokakuuhun saakka. Kasvatuksesta saatua levää käytetään lannoitteena talven 2018–2019 aikana suoritettavissa ruukkumittakaavan kasvatuskokeissa.

Vuoden 2019 aikana levää kasvatetaan lisää, samoin lannoitekokeita tehdään lisää. Koska levälannoite on luonteeltaan hidasliukoista, sen vaikutusta tutkitaan kompostituotteeseen sekoitettuna. Tutkimuksen tulokset valmistuvat vuoden 2019 lopulla.

Ketkä tutkimuksestanne hyötyvät ja miten?

Tutkimuksesta hyötyvät esimerkiksi toimijat, joiden prosesseissa syntyy sivuvirtana ravinnepitoisia vesiä. Ravinteiden vähentäminen jätevesistä alentaa jätevesien käsittelykustannuksia. Lisäksi levän lannoitekäyttö parantaa prosessin kokonaistaloudellisuutta. Orgaanisena tuotteena levälannoite parantaa maaperän hiilitasetta. Ympäristö hyötyy myös siten, etteivät valumavesien ravinteet pääse kuormittamaan hallitsemattomasti luontoa.

Mitä isoja ilmiöitä tutkimusalallanne tällä hetkellä on, ja miten oma tutkimuksenne kytkeytyy niihin?

Yksi tämän hetken trendeistä kestävässä kasvituotannossa on korvata fossiilisella energialla tuotettuja mineraalilannoitteita orgaanisilla kierrätyslannoitteilla. Suotovedestä tuotettu levälannoite soveltuu hyvin viherrakentamiseen, ja se lisää kestävällä tavalla maaperän hiilipitoisuutta. Tutkimus palvelee osaltaan myös ilmastoasioita, sillä kasvaessaan levä sitoo itseensä hiilidioksidia. Lisäksi synteettisen typpilannoitteen valmistuksessa typen sitominen ilmakehästä on hyvin energiaintensiivistä orgaanisen typpilannoitteen valmistamiseen verrattuna.

Leväsieppari-hanke

Hankkeen kesto 1.1.2008–31.12.2019. Ympäristöministeriö rahoittaa selvityksestä 80 prosenttia, omarahoitusosuus 20 prosenttia.

 

HÄMEEN AMMATTIKORKEAKOULU