Opiskelijat keräsivät maakunnasta yli 500 ilmastotekoa

HAMKin kestävän kehityksen opiskelijat listasivat ilmastotoimenpiteitä kaikista Kanta-Hämeen kunnista ja HAMKista pian julkaistavaa Ilmastovahti-palvelua varten. Etenkin joissain pienemmissä kunnissa ilmastoteot tulivat listatuksi ensimmäistä kertaa.

Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Adobe Photostock

Yksitoista kuntaa ja maakunnan korkeakoulu, 512 ilmastotekoa. Tämä oli lopputulemana, kun kuutisenkymmentä Hämeen ammattikorkeakoulun kestävä kehitys -koulutuksen opiskelijaa lähti viime syksynä kartoittamaan kaikkien Kanta-Hämeen kuntien sekä Hämeen ammattikorkeakoulun ilmastotoimenpiteitä.

Listalle päätyi toimia kuten katulamppujen vaihtaminen led-valoiksi, biokaasubussien hankinta, etätyömahdollisuuksien lisääminen, hävikkiruoan hyödyntäminen tai pohjavesien suojelusuunnitelma. Opiskelijat keräsivät olemassa olevaa tietoa eri lähteistä sekä haastattelivat kustakin organisaatiosta aihepiiriä tuntevia henkilöitä, tyypillisesti teknisen- ja ympäristötoimen asiantuntijoita. Havainnot tiivistettiin raporttiin, joka luovutettiin kyseiselle organisaatiolle.

Mukana olleet opiskelijat Henna Rasimus ja Taru Karlsson toteavat, että prosessi ei ollut aivan yksinkertainen.

”Tieto saattoi olla ihan hajallaan. Etenkään pienemmissä kunnissa ei ole resurssia tämän tyyppiseen toimintaan, eikä ilmastotekoja oltu eritelty mitenkään”, opiskelijat toteavat.

Työn helpottamiseksi ilmastotoimenpiteet jaoteltiin kymmeneen teemaan, joita ovat esimerkiksi energiantuotanto ja -kulutus, liikkuminen ja yhdyskuntarakenne, kulutus, materiaalit ja hankinnat, ruoantuotanto ja -kulutus sekä vedenkäyttö ja luonnon vedet.

”Kyseessä on sen verran laajoja kokonaisuuksia, että materiaalia on rajattomasti ja meillä taas oli aikaa rajallisesti. Lisäksi esimerkiksi Forssassa parhaillaan päivitetään toimenpideohjelmaa, joten uutta tietoa tulee koko ajan”, Henna Rasimus sanoo.

Silmiä avaava prosessi

Opiskeiljat totetavat, että etenkin erilaiset energiaremontit saatettiin nähdä kunnassa taloudellisena säästönä, ei ilmastotoimenpiteenä.

“Uskon, että tämä prosessi auttoi toimijoita tunnistamaan ilmastoteot ja toivottavasti myös viemään niitä vielä eteenpäin”, Taru Karlsson pohtii.

Yksi haastatelluista oli Ypäjän kunnan tekninen johtaja Jouko Käkönen, joka sanoo yllättyneensä positiivisesti saatuaan opiskelijoiden raportin. Ypäjältä Ilmastovahdissa on tällä hetkellä 24 ilmastotekoa.

Opiskelijat olivat tutkineet asiaa perusteellisesti ja löytäneet ilmastotekoja yllättävän paljon.

”Opiskelijat olivat tutkineet asiaa perusteellisesti ja löytäneet ilmastotekoja yllättävän paljon. Itse emme ole niitä koskaan dokumentoineet, olemme niitä ehkä jopa vähätelleet, vaikka toimenpiteitä on kuitenkin tässä vuosien saatossa tehty”, Käkönen sanoo.

Hänen mukaansa opiskelijoiden raportti huomioidaan nyt, kun kunnan strategiaa ollaan päivittämässä.

Ilmastovahdin parantelu jatkuu

Hämeen Ilmastovahti -hankkeen projektipäällikkönä HAMKissa toimiva Noora Arola toteaa, että opiskelijat ovat tehneet ison työn, joka on myös edelleen käynnissä. Tänä keväänä opiskelijaryhmissä pohditaan erilaisia mittareita ilmastotekojen seuraamiselle sekä keinoja kuntalaisten osallistamiselle. Toimeksiantona on myös toteuttaa paikkatiedon lisääminen Ilmastovahtiin. Jos toimenpiteenä on vaikkapa tulvariskin korjaaminen, palveluun lisättäisiin koordinaatit kyseiseen paikkaan.

Arolan mukaan johtoajatuksena Ilmastovahdin luomisessa on se, että kunnat ja muut toimijat saavat toisistaan sekä tukea että kirittäjän.

”Siitä mitä muut tekevät, voi ottaa mallia. Lisäksi nähdään helpommin yhteistyön paikat ja saadaan rahallistakin hyötyä vaikka kilpailuttamalla sähköautojen lataustolppien hankinta porukalla”, Arola huomauttaa.

Opiskelijat kantavat hieman huolta siitä, seuraako raportoinnista käytännön tekoja.

Kunnat voisivat palkata jonkinlaisen ympäristökoordinaattorin vaikka yhdessä.

”Kunnilla ei ollut mitään ilmastovastaavia, jotka hallitsisivat hajallaan olevaa kokonaisuutta. Kunnat voisivat palkata jonkinlaisen ympäristökoordinaattorin vaikka yhdessä”, Henna Rasimus ehdottaa.

Ensimmäistä vuottaan opiskelevat Henna Rasimus ja Taru Karlsson valmistuvat kestävän kehityksen koulutuksesta aikanaan ympäristösuunnittelijoiksi, jotka voivat hyvinkin päätyä työskentelemään vaikkapa kuntiin ympäristöasioiden pariin. He kiittelevät tehtävää mielenkiintoiseksi ja tulevan työelämän kannalta todella hyödylliseksi, vaikka se ei helpoimmasta päästä ollutkaan.

”Kuntaorganisaation rakenne tuli tässä tutummaksi. Lisäksi oivalsin, miten suuri vastuu kunnilla on globaalillakin tasolla laadittujen ilmastotavoitteiden jalkauttamisessa”, Karlsson sanoo.