Opinnäytetyö: Vasikkaripulin selättämiseksi lypsykarjatilojen mekaaninen pesu ja kuivuminen ovat avainasemassa
Vasikkaripulin taudinaiheuttajista eroon pääseminen voi olla työlästä, jopa mahdotonta. Parhaat keinot ovat mekaaninen pesu ja pintojen kuivattaminen, selviää tilallisille tehdystä kyselystä, johon vastasi yli 300 maidontuottajaa. Valtaosa, 78 prosenttia, lypsytiloilla esiintyneistä C. parvum-kokkidin aiheuttamista tapauksista oli levinnyt myös ihmiseen.
Milja Uotila selvitti opinnäytetyössään vasikkaripulin eli Cryptosporidium parvum-kokkidin levinnäisyyttä sekä keinoja, jotka ovat toimineet tiloilla taudin hävittämisessä. Opinnäytetyö tehtiin Hämeen ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen koulutukseen osana agrologin tutkintoa.
Vasikkaripuli on maailmanlaajuisesti merkittävä taloudellisia ja tuotannollisia tappioita aiheuttava ongelma karjanomistajille. Vasikkaripulin tyyppejä on useita, ja ne voivat johtua ympäristötekijöistä sekä tartunnallisista taudinaiheuttajista eli viruksista, bakteereista ja alkueläimistä. Taudinaiheuttajia esiintyy myös zoonoottisena, eli tartunta voi siirtyä eläimestä ihmiseen sekä ihmisestä eläimeen. Etenkin kokkidi Cryptosporidium parvumin (C. parvum) tartuntamäärät Suomessa ovat lisääntyneet merkittävästi 2010-luvulla.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää C. parvumin levinneisyyttä sekä koota yhteen keinoja, jotka ovat tilatasolla toimineet C. parvumin saneerauksessa. Opinnäytetyötä varten Valion maidontuottajille tehtiin kyselytutkimus. Siihen vastasi 328 maidontuottajaa, joka on noin 10 prosenttia Valion maidontuottajista. Valion maidontuottajat kattavat noin 79 prosenttia koko Suomen maidontuottajista. Lisäksi opinnäytetyössä tarkasteltiin toimintaa yhdellä yksittäisellä lypsykarjatilalla, jolla oli C. parvum vuosina 2009–2016. Tartunta saneerattiin tilalta onnistuneesti.
Tartunta 44 % tiloista, leviäminen ihmiseen yleistä
Kyselyyn vastanneiden tiloista kaikkiaan 44 prosentilla on todettu C. parvum tilan historian aikana. Aikaisimmat tartunnan toteamisvuodet vastaajien kesken sijoittuvat vuoteen 2009. Tiloista noin 78 prosentilla tartunta on esiintynyt zoonoottisena. Tällöin joku tilan väestä tai muu henkilö on sairastunut C. parvumiin oltuaan kontaktissa tilan sairastuneen vasikan kanssa. Osa tiloista on onnistunut tartunnan saneerauksessa.
C. parvumin taudinaiheuttajat, ookystat, voivat säilyä jopa useita kuukausia suotuisissa olosuhteissa, eli kosteassa ja viileässä. Kyselyn tulosten perusteella pystyttiin kokoamaan yhteen tilatasolla toimivia keinoja saneerauksen onnistumiseksi. Merkittävimmät tekijät C. parvumin saneerauksen onnistumisessa ovat eläintilojen mekaaninen pesu sekä pestyjen pintojen kuivuminen.
Tuloksia pystyvät hyödyntämään niin ne tilat, joilla on todettu C. parvum, kuin myös ne tilat, jotka ovat tartunnasta puhtaita ja pyrkivät ennaltaehkäisemään tartunnan leviämistä tilalle.
Lisätietoja:
Milja Uotila
opiskelija, maaseutuelinkeinojen koulutus
Hämeen ammattikorkeakoulu
puh. 0504012307
uotila.milja@gmail.com
