Nurmikoiden biodiversiteetti

Hankkeen tiedot

Hanke	Nurmikoiden biodiversiteetti
Kesto	syksy 2019-
Toteuttajat	Hämeen ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema
Rahoittajat	Maiju ja Yrjö Rikalan puutarhasäätiö
Budjetti

Tämän hankkeen keskiössä ovat rakennetut nurmikot ja niiden monimuotoisuuden kehittäminen viheralan vakio-ohjeistuksia muokkaamalla, ja toteutettujen koealojen biodiversiteetin seuranta neljän vuoden ajan. Näin tulokset kohdistuvat käytännön viherrakentamisen työtapoihin nurmikoiden monimuotoisuuden lisäämisessä sekä eri toimenpiteiden mitattuihin vaikutuksiin.

Luontokadon hillitseminen vaatii toimia myös rakennetussa ympäristössä ja erityisesti viheralan vakiintuneissa hoitokäytänteissä. Hoitonurmikoiden muuttaminen niityiksi näyttää olevan helppo ja yleinen ehdotus monimuotoisuuden lisäämiseksi. Monimuotoisuus perustuu kasvilajiston runsauteen, joka luo monimuotoista elinympäristöä maaperäeliöstölle ja muille selkärangattomille liikkuivat ne sitten lentämällä tai maanpintaa pitkin.

Hoitonurmikko on kuitenkin rakennettu nimenomaan elinvoimaiseen nurmikon kasvuun, jossa säännöllinen leikkaaminen on oletettu hoitotapa. Kasvualusta on vettä ja ravinteita pidättävää ja sen kulutuskestävyyttä on säädetty kivennäisainespitoisuudelle ja -rakeisuudella. Huolella perustettu hoitonurmikko ei muutu itsestään niityksi, vaan leikkaamattomana se saattaa puskea vain juolavehnää ja ohdaketta.

Miten hoitonurmikko voidaan muuttaa monimuotoiseksi niityksi? Millaista uusioniityn monimuotoisuus on käytännössä?

Toiminta-alue

Lepaa.

Toteutus

Kaupunkiympäristöissä yleisin kasvillisuustyyppi on nurmikot. Nurmikoiden käytöllä on pitkät perinteet ja hieman urautuneetkin käyttötavat. Jo vuosisatojen ajan nurmikko on ollut kulttuurihistoriallisessa ympäristössä hoidetun ympäristön ja jopa vaurauden merkki, ja nykyisin ne tarjoavat läpäisevän pinnoitteen oleskeluun, peleihin ja vapaaseen kulkemiseen. Nurmikkoja on rakennettu ja niitä rakennetaan edelleen huomattavan isoon osaan kaupunkivihreää. Pelkästään pientalotonteilla nurmikko peittää n. 60 % puutarhapinta-alasta, esim. Sheffieldissä lähes 14 % koko kaupungin pinta-alasta on nurmikkoa (Gaston et al., 2005 ). Suomalaisilla asuntomessujen pientalotonteilla nurmikkoa on rakennettu jopa yli 600 neliötä per piha (Tahvonen, 2016), mutta määrä kasvanee huomattavasti tästäkin siirryttäessä messupihoja isommille tonteille tai haja-asutusalueille.

Vaikka nurmikot ovat monikäyttöisiä ja läpäiseviä pinnoitteita, ovat ne samalla monimuotoisuuden kannalta yksinkertainen elinympäristö (Byrne & Grewal, 2008). On siis varsin houkuttelevaa kuvitella tämä laaja kaupunkivihreän osa monilajisina ketoina tai niittyinä, jotka kuitenkin samalla kestävät kaupunkiympäristön tavanomaista kulutusta, tallausta ja muuta käyttöä. Ignatieva ja Hedblom (2018) nostavat nurmikon mahdollisiksi vaihtoehdoiksi maan siemenpankkia hyödyntävät spontaanit kasvillisuusalueet ja heinättömät nurmikot (grass-free lawn), mutta näiden perustamistavat eivät vielä ole rantautuneet edes kokeiluina suomalaisiin käytäntöihin.

Suomessa nurmikoiden perustaminen tukeutuu ammattialan yleisiin ohjeisiin. Julkisilla alueilla noudatetaan Viherrakentamisen vakiotyöselostetta (VRT’17) tai siihen pohjautuvaa InfraRYL-ohjeistusta. Nykyohjeistuksen mukaan nurmikot rakennetaan alkujaankin vastaamaan niiden tulevaa hoitotasoa. Tämä tarkoittaa, että korkeimman hoitotason alueilla kasvualustasta rakennetaan hyvin vettä ja ravinteita pidättävä sekä käytetään siemenseosta, jonka lajisto on parhaimmilla matalaksi leikattuna. Näin ollen jatkuvaan leikkaamiseen rakennettu nurmikko ei ole suoraan muutettavissa niityksi vain ”jättämällä leikkaamatta”. Jo valmiiksi rakennettujen nurmikoiden monimuotoisuuden lisääminen edellyttää hallittua hoitoluokan muutosta, joka tunnistaa ammattialan ohjeistukset ja käytänteet. Nurmikoiden monimuotoisuuden tutkimusta vaivaa kuitenkin polarisoitunut tulokulma, jossa nurmikot nähdään joko ekologisesti tylsän köyhinä habitaatteina tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaina ympäristöinä. Tässä projektissa vertaillaan eri viherrakentamisen menetelmiä jo olemassa olevien nurmikoiden muuttamisessa alkuperäistä nurmea monimuotoisemmiksi habitaateiksi. Vertailussa käytetään niitä viherrakentamisen keinoja, jotka ovat työteknisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisia toteuttaa.

Koekenttä on valmistunut syksyllä 2019 ja siellä on viisi erilaista käsittelyä ja niissä kaikissa on kolme toistoa. Koeruuduille valitut perustamistavat noudattavat ammattialalla käytössä olevia suosituksia niityn perustamisesta. Koealue sijoittuu vanhalle peltomaalle, joka vastaa olosuhteiltaan yleisten alueiden peltomaapohjaisia nurmikkoja. Näin ollen koealue kuvastaa hyvässä kasvukunnossa olevan A2-hoitoluokan nurmikon muuttamista niityksi.

Koealue on rakennettu 2019 ja sitä seurataan neljän vuoden ajan. Käytännön rakentamistyön on tehnyt Tefke Oy yhdessä Lepaan kampuksen henkilökunnan kanssa.

Koealueilla seurataan

Kasvilajistoa ja viherpeitteisyyden muutosta
maaperäeliöstän muutosta
muiden selkärangattomien runsautta ja muutosta.
Maaperäeliöstön muutosta.
Muiden selkärangattomien runsautta ja muutosta.