Muutosta ihmisen kokoisin askelin

Puhuja 1 

Soveltava tutkimuksemme parastaa maailmaa. Tässä podcastissa sukellamme Hämeen ammattikorkeakoulun tutkimukseen asiantuntijoidemme kanssa. Luvassa on inspiroivia asiantuntijanäkemyksiä ja kurkistuksia soveltavan tutkimuksen mahdollisuuksiin.  

Tänään keskustellaan HAMK bio tutkimusyksikön tutkijoiden kanssa minkälaista tutkimusta tehdään maaperän ja maaperän biodiversiteetin parissa. Minä olen Sara Syvälahti. Paikalla täällä on myös Outi ja Janne. Voisitte aluksi esitellä itsenne ja kertoa, mitä tutkitaan kun tutkitaan maaperää. 

Puhuja 2 

Minä olen Outi-Maaria Sietiö ja tutkin täällä HAMKissa maaperän mikrobeja ja maaperän mikrobien keskinäistä vuorovaikutusta sekä niiden vuorovaikutusta kasvien ja maaperäeläinten kanssa ja niiden roolia maaperän hiilen ja typen kierrossa. 

Puhuja 3 

Ja Minä olen Janne Salminen 

Puhuja 3 

Olen samasta yksiköstä ja tutkin hieman suurempia maaperäeläimiä. Tunnetuimpia näistä on kastemato, joka näkyy sateiden jälkeen asfaltilla. Tärkeää näissä eläimissä on se, että ne vaikuttavat suoraan maaperän mikrobien toimintaan, elämään ja aktiivisuuteen, mikä taas vaikuttaa ekosysteemin tärkeisiin prosesseihin, kuten Outi mainitsi. Olemme myös kiinnostuneita siitä, miten ihmistoiminta vaikuttaa näihin ilmiöihin. Tiedämme, että monet ihmisen toiminnot, kuten maatalous ja metsätalous, voivat aiheuttaa suuria ongelmia maaperän terveyden ja toiminnan kannalta. Itse olen erityisesti kiinnostunut kemikalisaatiosta ja saastumiseen liittyvistä kysymyksistä. 

Puhuja 1 

Kiitos esittelyistä ja tervetuloa vielä mukaan. HAMKissa tutkimuksen puolella me keskitymme muun muassa löytämään kestäviä ratkaisuja ajankohtaisiin haasteisiin ja vauhdittamaan lisäksi vihreää siirtymää. Miten te näette, että mitä haasteita teidän oma osaamisenne voisi ratkaista?  

Puhuja 2 

Janne mainitsi erilaiset häiriöt, ja tällä hetkellä ei täysin tiedetä, miten ihmisen vaikutus vaikuttaa maaperään ja sen prosesseihin. Esimerkiksi ei ole tarkasti selvää, mitä tapahtuu, kun ilmasto muuttuu ja kasvukaudet pitenevät. Miten metsäpalot vaikuttavat maaperään? Entä miten erilaiset metsänhoitotoimenpiteet ja maatalouden käytännöt vaikuttavat siihen? 

Meitä kiinnostaa myös, miten voimme parantaa maatalousmaan kasvukuntoa esimerkiksi hyödyllisten mikrobien tai maaperäeläinten lisääntymisen avulla. Lisäksi on rakennettuja ympäristöjä, joissa maaperä on usein köyhempää mikrobien ja maaperäeläinten kannalta. Meidän tutkimuksemme tuo lisää tietoa ja mahdollisesti myös ratkaisuja näihin kysymyksiin. 

Puhuja 3 

Maaperän ekosysteemi on viimeisimpien tutkimusten mukaan tärkeä elinympäristö valtaosalle maapallon eliöistä ja maaperän asioista pitäisi olla huolissaan. Toisaalta, maaperä sisältää valtavasti resursseja, joita voidaan hyödyntää erityisesti maataloudessa ja metsätaloudessa. Kasvit kasvavat maaperässä, ja näiden resurssien tuotannollinen kehittäminen ja vauhdittaminen ovat tärkeitä kysymyksiä tulevaisuudessa, erityisesti ravinnontuotannon kannalta. Valitettavasti suurin osa nykyisistä toimenpiteistä vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti maaperän ekosysteemiin, joka on herkkä muutoksille. 

Puhuja 2 

Maaperäeliöt ovat todella tärkeitä erityisesti maaperän rakenteen kannalta, erityisesti maatalousmailla. Jos maaperä tiivistyy, eli siitä tulee liian kovaa, siellä ei ole tilaa maaperäeläimille eikä mikrobeille. Tällöin myös kasvin juuret eivät jaksa kasvaa kunnolla, koska maassa ei ole tarpeeksi tilaa ja ravinteita. 

Puhuja 3 

Meiltä kysytään usein, miksi emme löydä uusia biologisia komponentteja, jotka voisivat suoraan ratkaista monia ongelmia, kuten lääkkeitä, syötäviä aineita tai uusia materiaaleja. Toki sellaista voisi olla, mutta se on ollut vaikeaa, vaikka asiaa on tutkittu paljon. Mutta koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Puhuja 1 

Kun tutkitaan näitä, että miten erilaiset toimenpiteet vaikuttavat sinne maaperään, niin miten me voisimme erilaisilla toimenpiteillä parantaa niitä maaperän prosesseja sitten? 

Puhuja 3 

Alkutuotannon parissa työskentelevät yrittäjät, maanviljelijät ja metsänomistajat ovat todella kiinnostuneita näistä asioista, koska he haluavat olla mukana parantamassa maailmaa ja löytämässä ratkaisuja siihen, miten tuotannolliset kasvutavoitteet voidaan saavuttaa tavalla, joka pitää järjestelmän elinkelpoisena myös tulevaisuudessa. Heidän näkökulmastaan tämä takaa toiminnan jatkuvuuden oikeasti. Ratkaisukeskeisyys tuo tähän mukavan lähestymistavan, sillä ei vain tutkita, miten asiat toimivat ja ymmärretä järjestelmää, vaan myös etsitään tarkoituksenmukaisia tuotantomalleja, jotka tukevat elinkeinoelämää erityisesti alkutuotannon osalta. 

Puhuja 1 

Voisiko sanoa, että tässä saadaan taloudellista hyötyä ja pysytään myös kyvykkäinä sopeutumaan muutoksiin, mutta samalla muistetaan myös ympäristöhyödyt ja luonnon hyvinvointi? 

Puhuja 3 

Niin, sitä se kai on. Lähdit liikkeelle siitä vihreän kasvun ja poliittisen agendan pohjalta. Tavoitteena on varmistaa, että ekosysteemit toimivat, koska ilman niiden toimivuutta ei voida turvata jatkuvuutta. Onhan se nyt nähty, että nykyinen tie ei ole järkevä tie ihmiskunnalle. 

Puhuja 1 

Voisiko sitten olla vielä muita yrityksiä, kuin nämä alkutuotannossa toimivat, jotka voisivat olla kiinnostuneita näistä asioista? 

Puhuja 2 

Olemme ajatelleet, että kaikki yritykset riippumatta toimialasta, jotka kokevat huolta tai haluavat ymmärtää, miten oma toiminta vaikuttaa maaperään tai etsiä uusia tapoja kehittää tuotantoaan, voivat olla mukana. Myös ne, jotka ovat huolissaan siitä, miten heidän toimintansa vaikuttaa maaperän ekosysteemiin. Me tutkijat emme välttämättä tiedä kaikkia mahdollisia syy-seuraus-suhteita, joita esimerkiksi teollisuudessa voi olla maaperän kanssa. Tämän takia otamme mielellämme vastaan toimeksiantoja, joissa lähdetään yhdessä miettimään, miten tiettyjä haasteita voisi ratkaista. 

Puhuja 1 

Miten yritysten kiinnostus näkyy? Tuleeko teille paljon yhteydenottoja, että alkutuottajat olisivat kiinnostuneita, vai onko tämä teema vasta heräämässä? 

Puhuja 3 

Niin no yleensähän meidän tutkimuksemme vastaa johonkin tiettyyn tarpeeseen ja joskus ne aiheet tulevat sidosryhmiltä tai muiden keskustelujen yhteydessä. Mehän olemme tehneet jo useammassa hankkeessa viljelijöiden kanssa yhteistyötä ja siinä on ollut kaksisuuntaista vuorovaikutusta viljelijöiden kanssa. Sitten on myös tehty tämmöisiä kohdennettuja toimenpiteitäkin siellä viljelijöiden pelloilla ja tutkittu, että miten ne tietyt kohdennetut toimenpiteet vaikuttavat maaperään ja maaperän biologiaan. 

Puhuja 2 

Tämä on toiminut todella hyvin meidän hankesalkussamme. Jos katsotaan hankesalkkua, niin meillä on ollut kymmeniä alkutuottajia mukana projekteissa, joita on rahoittanut ulkopuoliset tahot. Näistä on suoraa hyötyä tuottajien kehitystoimintaan ulkopuolisen rahoituksen ja meidän tutkijoiden työn kautta. Mutta mitä tulee alkutuotantoketjun ulkopuolisiin yrityksiin, niin niitäkin on, mutta niiden määrä on ollut melko vähäistä myös kansainvälisesti tarkasteltuna. Mutta ottaen huomioon, kuinka tärkeä elinympäristö maaperä on ja miten suuri potentiaali sen tuntemisella ja järkevällä hyödyntämisellä voisi olla, niin tässä on oikeastaan vain voitettavaa. Näin me sen näemme. 

Meidän tutkimuksemme täällä HAMKissa on käytännönläheistä. Vaikka tutkimuskysymyksemme voivat olla samanlaisia kuin yliopistoissa, meillä enemmän keskitytään siihen, miten tutkimustuloksia voidaan soveltaa käytännössä. Tavoitteena on löytää konkreettisia tapoja hyödyntää tutkimustuloksia. 

Puhuja 3 

Kyllä, käytämme samoja menetelmiä ja osaamista, mutta tärkeää on se, että sen järjestelmän ymmärtämisen lisäksi etsimme myös muita näkökulmia tähän työhön aktiivisesti. Onhan se hieman vaikeampaa kuin perustutkimus. 

Puhuja 1 

Voisiko sanoa, että se tietyllä tavalla toimii  enemmän käytännön tasolla ja ollaan niin sanotusti kädet mullassa? 

Puhuja 2 

Kyllä se niinkin on. 

Puhuja 3 

Kyllä, äsken puhuin niistä hankkeista ja ne ovat todella käytännönläheisiä. Viljelijät tekevät oikeasti viljelytoimenpiteitä, ja sitten tutkitaan, miten ne vaikuttavat, joko yksin tai yhteistyössä muiden tutkijoiden tai organisaatioiden kanssa. Kysymykset, joita hankkeissa ratkotaan ovat hyvin käytännönläheisiä. 

Puhuja 1 

HAMKissa on useita kampuksia ja tutkimusyksiköitä, jotka tekevät tiivistä monitieteistä yhteistyötä tutkimuksen parissa. Hämeenlinnan kampukselle on juuri valmistunut uusi SmartBio Center, jossa on moderneja laboratorioita ja tutkimustiloja. Miten teidän mielestänne tämä uusi rakennus voi edistää tutkimuksen ja yritysten välistä yhteistyötä? 

Puhuja 2 

Jos aloitan, niin kuten aiemmin mainitsin, käytämme samoja menetelmiä kuin muut tutkimusyksiköt Suomessa ja kansainvälisesti. Uusi tutkimusyksikkö tarjoaa kuitenkin entistä paremmat ja ajanmukaisemmat välineet sekä tilat maaperään liittyvälle tutkimukselle. Uuden rakennuksen myötä olemme investoineet myös uusiin analyysilaitteisiin, kuten kaasuanalytiikkaan, joka mahdollistaa muun muassa maanhengitysmittausten tekemisen. Olemme myös hankkineet laitteistoa, joka tukee molekyylibiologiaa. Nämä uudet laitteet mahdollistavat entistä monipuolisempaa tutkimusta ja avartavat myös uusien tutkimussuuntien mahdollisuuksia. 

Puhuja 3 

Kun puhutaan ”smart”-sanasta bion yhteydessä, tarkoittaa se meillä sitä, että rakennamme digitaalisia teknologiaratkaisuja, kuten havainnointi- ja analyysijärjestelmiä, joita sijoitamme luontoon. Tämä voi tarkoittaa sensoreiden käyttöä tai vaikkapa kaukokartoitukseen liittyvää datankeruuta. Keräämme tietoa ja käsittelemme sitä, jotta se on käyttäjille ymmärrettävämmässä ja helpommin hyödynnettävässä muodossa. Tämä on sitä ”smart”-puolta, mutta siihen liittyy myös maaperätutkimus. Mittaukset tehdään usein maaperässä, joten kokonaisuuden ymmärtäminen on tärkeää, jotta digitaalista dataa voidaan jäsentää ja soveltaa erilaisiksi ratkaisuiksi. 

Puhuja 1 

Eli tutkimus on tietyllä tapaa monitieteisempää, kun yhdistyy datanäkökulma maaperätutkimukseen? 

Puhuja 3 

Kyllä, teemme tiivistä yhteistyötä Smartin tutkimusyksikön tutkijoiden kanssa, jotta voimme hyödyntää meidän tuloksiamme heidän malleissaan ja prosesseissaan. Vastaavasti myös he voivat tukea meitä omilla malleillaan, joita voimme käyttää ja kehittää edelleen omissa tutkimusideoissamme sekä yhteisissä hankkeissamme. Meidän hankkeessamme hyödynnetään tällä hetkellä paljon erilaisia sensoreita, joilla mittaamme maaperän kosteutta, lämpötilaa ja muita suureita. Näitä sensoreita voimme käyttää myös esimerkiksi maahengitysmittauksissa. 

Puhuja 1 

Tänään ollaan puhuttu maaperästä ja siitä, että miksi sen tutkiminen on tärkeää. Kiitos Outi ja Janne mielenkiintoisesta keskustelusta. Me lopettelemme tähän tällä kertaa, mutta otetaan tähän loppuun vielä pieni kevennys. Kertokaa, että mikä on teidän lempi maaperäeliönne? 

Puhuja 2 

Minua ilahduttaa, kun näen metsämaassa semmoista keltaista sienirihmastoa, eli vastaukseni on sitten ilodermasieni. 

Puhuja 3 

Pari päivää sitten siivosin huonetta, koska valmistaudun muuttoon uuteen laboratorioon ja uusiin toimistotiloihin. Löysin vanhoja valokuvia, jotka on otettu varmaankin 90-luvulla peruskameralla. Yksi kuva oli todella karmaiseva: siinä oli petopunkki, joka oli syömässä hyppyhäntäistä, ja se raasu hyppyhäntäinen näkyi vielä pedon suusta. Tuon valokuvan aion ehdottomasti säilyttää. 

Puhuja 1 

Mahtavaa! Näissä tunnelmissa jatkamme biotalouden tutkimuksen parissa seuraavissa jaksoissa, joten pysytään mukana. 

Puhuja 1 

Soveltava tutkimuksemme parastaa maailmaa. Tässä podcastissa sukellamme Hämeen ammattikorkeakoulun tutkimukseen asiantuntijoidemme kanssa. Luvassa on inspiroivia asiantuntijanäkemyksiä ja kurkistuksia soveltavan tutkimuksen mahdollisuuksiin.  

Tiesitkö, että ruokasi sisältää jo nyt makrolevää ja että mikrobeita voidaan hyödyntää väriaineiden tuotannossa? Tänään puhutaan muun muassa näistä aiheista. Minä olen Sara Syvälahti ja toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi mukaan. Paikalla täällä keskustelemassa on tänään myös HAMK bio tutkimusyksikön asiantuntijoita. Voisitte tässä kohtaa esitellä itsenne ja kertokaa samalla mitä teette. Salla voi aloittaa. 

Puhuja 2 

Moikka! Mä olen Salla Leppäkoski ja työskentelen pääasiassa HAMKin Lepaan kampuksella ja teen puutarhatalouteen liittyvää tutkimusta. Teen kasviin liittyvää tutkimusta pääsääntöisesti eli tuotetaan kasveja joko ihmisravinnoksi tai sitten me voimme tutkia kasvatusolosuhteiden vaikutusta kasvien aineenvaihduntaan. Tai kasvualustan ominaisuuksiin ja lannoituksiin liittyvää tutkimusta. Sen lisäksi teen nykyisin myös makrolevään liittyvää tutkimusta Lepaan kampuksella. 

Puhuja 3 

Minä olen Nea Virta. Työskentelen HAMKin Hämeenlinnan kampuksella pääasiassa bioprosessitekniikan parissa. Eli meillä HAMKissa kasvatetaan mikrobeita, kuten mikroleviä tai mikroskooppisia sieniä. Sekä tutkitaan niitä itsessään tai niiden tuottamia yhdisteitä. Minä olen itse pääasiassa sienten ja väriaineiden parissa töissä. Meillä kasvatetaan mikroskooppisia sieniä monissa eri mittakaavoissa. Niiden avulla tuotetaan pigmenttejä ja sitten näitä pigmenttejä hyödynnetään analyyseissä ja tutkimuksissa eteenpäin. 

Puhuja 1 

Käytäisiinkö vielä tässä välissä läpi, mitä makrolevillä tarkoitetaan? Minulle tulee mieleen vaan merilevät tuolla meressä. Voisitko Salla vähän avata tätä? 

Puhuja 2 

Makrolevät on juurikin niitä merileviä, jota meressä kasvaa. Eli ne ovat monisoluisia leviä, jotka ovat kiinnittyneenä sinne meren tai järven pohjaan tai rantakivikkoon. Ja makroleviä löydetään ihan ympäri maapalloa ja niitä kasvaa sekä merivesissä että makeassa vesissä eli niitä voidaan hyödyntää molemmista lähtökohdista. Ja tosiaan niitä voi voidaan hyödyntää ihmisten ruokana. Eli kaikki varmaan tietää sushin. Siinä on on yksi punelevä lajikäytetty hyödyksi. Sen lisäksi niistä makrolevistä saadaan uutettua erilaisia ravintolisiä, joita voidaan käyttää ihmisen ravintolisänä, mutta myöskin ainesosina farmasiassa ja kosmetiikassa. Minulle itselle kiinnostavinta on makrolevien hyödyntäminen puutarhatalouden sovelluksissa. Eli koska makrolevillä on lannoite tai biostimulanttivaikutus kasvien kasvuun, niin se on se miksi minä olen kiinnostunut näistä. Minun on mahdollista tehdä makrolevien tutkimusta, sillä, pääsin tutkijavaihtoon meidän RUN-EU verkoston kautta. Minä olin 4 viikkoa Portugalissa opiskelemassa makrolevien kasvatusta meidän IP-Leiria yhteistyökorkeakoulussa ja sieltä sain pohjan tähän kasvatukseen, että pystyin tänä syksynä itse asiassa aloittamaan meilläkin ja kokeilemaan makrolevien kasvatusta meidän Lepaan kampuksella. Ja nyt minulla on Itämerestä alun perin kerättyä levää ja tällä hetkellä odotan, että lähteekö ne siellä petrimaljalla kasvamaan vai aloitetaanko ensi vuonna sitten uudestaan. 

Puhuja 1 

Toivottavasti alkaa kasvamaan. Nea, mitä sienillä ja mikrobeilla tarkoitetaan? 

Puhuja 3 

Mikrobit ovat niitä mikroskooppisen pieniä eliöitä, mitä on joka paikassa meidän ympärillämme. Eli nyt ei puhuta mistään tateista tai muista mitä me metsässä nähdään, vaan niistä pienenpienistä joko yksisoluisista hiivoista tai sitten monisoluisista homeista, mutta kuitenkin rihmastoista. 

Puhuja 1 

HAMKissa me parastetaan maailmaa ja kehitetään erilaisia ratkaisuja aikamme suurimpiin haasteisiin. Miten te näette, että minkälaisia ongelmia tai haasteita teidän oma osaamisenne voisi ratkaista? Nea voi aloittaa. 

Puhuja 3 

Niin meidän yhteiskuntamme tarvitsee vihreitä vaihtoehtoja ja väriaineteollisuus on valitettavasti ympäristöongelmia omaava teollisuudenala. Eli väriaineitahan on ihan joka paikassa tekstiileistä ruokaan, lääkkeisiin ja rakennusmateriaaleihin, eli se on iso teollisuudenala, joka tuottaa ongelmia ympäristölle. Itse väriaineet eivät välttämättä maadu ja niissä saattaa olla raskasmetalleja mukana. Myös niiden tuotanto on energiaa vievää ja jätevesiä tuottavaa. Eli me tarvitsemme vihreitä vaihtoehtoja myös tuon teollisuuden osa-alueelle ja mikrobit ovat mahdollisuus siihen. 

Puhuja 1 

Eli ovatko minunkin vaatteiden väriaineet todennäköisesti peräisen öljyteollisuudesta tai petrokemian tuotteita? 

Puhuja 3 

Luultavasti ne ovat värjätty öljypohjaisilla pigmenteillä.  

Puhuja 1 

Entä Salla? 

Puhuja 2 

Makrolevät ovat HAMKissa ihan uusi tutkimusalue, joten meidän tutkimuksemme on oikeastaan alkuvaiheessa. Makroleviä on maailmanlaajuisesti tutkittu paljon. Suomen olosuhteissa talvi vaikuttaa kasvatukseen, koska maailmalla makroleviä viljellään esimerkiksi meressä ja ne kerätään sieltä merestä, Suomessa ei talven takia tätä pystytä tekemään. Me keskityttyisimme enemmän sisäkasvattamiseen, jotta me pystyisimme saamaan tuotannosta ympärivuotista sekä saisimme, jolla levämassaa tuotettua teollisuuden prosesseihin. Levissä on paljon potentiaalia, koska niistä pystytään käyttämään hyvin monipuolisesti eri ainesosia, mutta myöskin niitä pystytään hyödyntämään eri prosessien vaiheessa. Eli ensin saadaan ihmisille hyödynnettävät ainesosat ja sitten voidaan uuttaa jäännös ja hyödyntää sitä esimerkiksi puutarhatalouden sovellutuksissa. Meidän tavoitteemme on hallita koko tuotantoketjua kokonaisvaltaisesti. Pohdimme sekä kasvatusta että niin sanottua kaskadiajattelua – eli kuinka voimme hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti kaiken tuottamamme materiaalin. 

Puhuja 1 

Onko taustalla siis materiaalitehokkuusajattelu, jonka tavoitteena on minimoida hukka ja hyödyntää kaikki materiaali mahdollisimman tehokkaasti? 

Puhuja 2 

Se on kiertotalouden sovellus, jossa materiaalia hyödynnetään useassa vaiheessa. Ensin yksi yritys käyttää siitä tiettyjä ainesosia, ja jäljelle jäänyt massa voidaan hyödyntää edelleen toisessa yrityksessä. Näin materiaalista saadaan tuottoa jopa 2–3 kertaa ennen kuin se poistuu kierrosta. 

Puhuja 1 

Voisimme siirtyä keskustelemaan yritysyhteistyöstä. HAMKin tutkimusyksiköissä tehdään paljon yhteistyötä eri yritysten kanssa. Tarjoamme muun muassa tutkimuspalveluita, testausta ja tuotekehitystä. Lisäksi yritykset voivat osallistua pidempiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Olisiko teillä esimerkkejä siitä, millaista yhteistyötä yritysten kanssa on tehty tai millaisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa voisi olla? Nea voi aloittaa. 

Puhuja 3 

Olemme tehneet jonkin verran yhteistyötä yritysten kanssa erityisesti pigmenttien osalta. Esimerkiksi paikallisen tekstiilialan yrityksen kanssa olemme testanneet sienipohjaisia pigmenttejä kankaanpainannassa. Samalla olemme arvioineet pigmenttien soveltuvuutta käytännössä sekä niiden valonkestävyyttä tekstiileissä. 

Kuten aiemmin mainitsin, pigmenttejä löytyy kaikkialta ympäristöstämme, joten yhteistyömahdollisuudet ovat laajat. Voimme tehdä yhteistyötä esimerkiksi pinnoitealan ja tekstiiliteollisuuden yritysten kanssa, mikä tekee tutkimuksesta monialaista ja sovellettavissa eri aloille. 

Puhuja 1 

Jos yritys haluaa lähteä tämmöiseen yhteistyöhön mukaan, niin minkälaista arvoa tai hyötyä se tuo yrityksille? 

Puhuja 3 

Kuluttajat kaipaavat koko ajan vastuullisempia vaihtoehtoja markkinoille. Tämmöinen tutkimus mitä me tehdään nimenomaan kiertotalouden ja vihreän siirtymän saralla, niin sehän hyödyttää meitä kaikkia, eikö niin? 

Puhuja 1 

Kyllä. Sinulla Salla ei tainnut olla yritysyhteistyötä vielä makroleviin liittyen, mutta minkälaista se voisi tulevaisuudessa mahdollisesti olla? 

Puhuja 2 

Koska tutkimusalueemme on vielä alkuvaiheessa, yritysyhteistyö ei ole täysin vakiintunutta – eikä sen tässä vaiheessa tarvitsekaan olla. Etsimme kuitenkin kumppaneita, jotka olisivat kiinnostuneita hyödyntämään makrolevää osana tuotantoaan. 

Yhteistyö voi toteutua esimerkiksi hankkeiden kautta, joihin yritykset voivat osallistua. Lisäksi oma suunnitelmani on tehdä väitöskirja makrolevistä HAMKin tohtoripolussa, ja myös siihen yritykset voivat osallistua ja hyötyä tutkimuksen tuottamasta tiedosta. 

RUN-EU-verkosto tarjoaa meille mahdollisuuden hyödyntää kansainvälistä osaamista. Jos meiltä itseltämme puuttuu erityistä asiantuntemusta johonkin aiheeseen, voimme hyödyntää verkoston laajaa osaamispohjaa eri puolilta Eurooppaa. Tämä avaa myös yrityksille pääsyn laajempaan asiantuntijaverkostoon ja uuteen tietotaitoon. 

Puhuja 1 

Eli voisiko sanoa niin, että jos meiltä puuttuu jotain tutkimusinfraa ja toiselta kumppanilta sitä Euroopasta löytyy, niin yritykset pääsevät meidän kauttamme sitten laajempaankin osaamisverkostoon? 

Puhuja 2 

Kyllä. Pystymme hyödyntämään sekä infrastruktuuria että yhteistyö korkeakoulujen osaamista. Sieltä löytyy hyvin paljon semmoistakin osaamista mitä meillä ei vielä HAMKissa ole. 

Puhuja 1 

Minkälaiset yritykset voisi olla kiinnostuneita näistä makrolevistä tai miten makrolevätutkimus voisi hyödyttää yrityksiä? 

Puhuja 2 

Kuten Nea mainitsi, ympäristövastuullisuus nousee tässä selkeästi esiin. Makrolevämassaa voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti, ei vain yhdessä teollisuuden tai tuotantoketjun osassa. Jäljelle jäävää massaa voidaan edelleen käyttää, mikä edistää kiertotaloutta. Suomessa makrolevää hyödyntäviä yrityksiä on tällä hetkellä vielä vähän, joten kyseessä on uusi ja kehittyvä osaamisalue. Jos jokin yritys näkee tässä mahdollisuuden, se voisi olla hieno tilaisuus laajentaa liiketoimintaa ja löytää uusia kasvumahdollisuuksia. 

Puhuja 1 

HAMKilla on useita kampuksia ja tutkimusyksiköitä, jotka tekevät monitieteistä yhteistyötä tutkimuksen parissa. Hämeenlinnan kampukselle on juuri valmistunut uusi SmartBioCenter, joka sisältää moderneja laboratorioita ja tutkimustiloja. Tämän keskuksen tavoitteena on kehittää ratkaisuja vihreän siirtymän edistämiseksi. Salla, millaisia mahdollisuuksia mielestäsi tämä uusi rakennus tarjoaa? 

Puhuja 2 

Uusi tutkimustila mahdollistaa meille toiminnan laajentamisen. Tällä hetkellä kasvatan makroleviä Lepaalla petrimaljoissa, mutta uuteen rakennukseen on suunniteltu bioreaktoreita, jotka soveltuvat myös makrolevien kasvatukseen. Tämä tarjoaa luonnollisen jatkumon kasvatusprosessille, sillä voimme aloittaa pienistä eristä ja laajentaa tuotantoa vähitellen. 

Kun levämassaa on kertynyt tarpeeksi, voin siirtää sen takaisin Lepaalle ja kasvattaa sitä siellä suuremmissa altaissa tai konteissa. Tämä tuo lisää monipuolisuutta ja joustavuutta tutkimukseemme. 

Lisäksi oma osaamisalueeni on kasvien kasvatus, mutta uusi keskus tuo yhteen asiantuntijoita myös analytiikan alalta, joka ei ole vahvinta osaamisaluettani. Tämä luo erinomaisia yhteistyömahdollisuuksia eri kampusten ja asiantuntijoiden välillä. 

Puhuja 1 

Monitieteisyys on nykyään todella tärkeä asia, ja se tuo selvästi etuja. Miten sinä, Nea, näet, millaisia mahdollisuuksia tämä uusi rakennus voi tarjota tutkimuksesi kannalta? 

Puhuja 3 

Kuten Salla mainitsi, tutkimuksemme muuttuu jatkuvasti monitieteisemmäksi ja kehittyy eteenpäin, myös biotekniikan alalla. Bioprosessitekniikassa tutkimus on kasvanut ja kehittynyt. Meillä on nyt enemmän tutkijoita, laitteita ja mahdollisuuksia toteuttaa tutkimusta. Kun tutkimusolosuhteet paranevat, voimme järjestää tutkimusta suuremmassa mittakaavassa. Pystymme tutkimaan enemmän, tekemään enemmän yhteistyötä ja tuottamaan laadukkaampaa tutkimusta. 

Puhuja 1 

Tänään olemme keskustelleet makrolevistä ja sienistä sekä siitä, miksi niiden tutkiminen on tärkeää juuri nyt. Aika alkaa olla loppumassa. Kiitos Salla ja Nea mielenkiintoisista keskusteluista, ja kiitos myös kuuntelijoille. Toivottavasti jakso antoi uusia ajatuksia ja inspiraatiota – ehkä jopa herätti uusia ideoita. Jatkamme biotalouden tutkimuksen parissa seuraavissa jaksoissa, joten pysykää kuulolla! 

Alkujuonto

Soveltava tutkimuksemme parastaa maailmaa. Tässä podcastissa sukellamme Hämeen ammattikorkeakoulun tutkimukseen asiantuntijoidemme kanssa. Luvassa on inspiroivia asiantuntijanäkemyksiä ja kurkistuksia soveltavan tutkimuksen mahdollisuuksiin.

Minttu

On kaunis lämmin kesäpäivä ja aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Lämpö suorastaan väreilee ilmassa. Varjoa ei tunnu löytyvän yhtään mistään, ja helteen tuntuu ympärillä on käsinkosketeltava.

Katsahdan ympärilleni: yhtäällä ilmalämpöpumppu pyörii vinhaa vauhtia, kun taas toisaalla luotetaan perinteiseen ikkunatuulettamiseen. Yksi naapureistani on sulkenut verhot ja nyt kun tarkemmin ajattelen, ne ovat olleet kiinni monta viikkoa. Jäähdytyslaitteiden päät pilkistävät iloisesti joka toisen talon tuuletusikkunasta. Äänimaisemaa värittävät villisti pihoilla säksättävät sadettimet ja ilmastointilaitteiden tasainen hurina.

”Tulisipa edes hetken sade”, mietin. Samalla mieleen muistuvat viime vuoden rankkasateet. Yhä useammin sateet ovat alkaneet miellyttävästi hiljalleen ropisten, mutta ovat yltyneet hetkessä yhä kovemmiksi. Ilma on ollut usein kostea ja kuuma – lähes tropiikinomainen. Muutama minuutti, ja piha oli jo lammikoitunut.

Sateiden jälkeen huomaan, kuinka moni kohta pihamaallamme kaipasi kipeästi kunnostusta. Vesi kerääntyi painuneille kiveyksille ja haki villisti reittiään pitkin asfalttia solisten. Ja kappas, sadevesikaivotkin taitavat olla tukossa!

”Mitenhän se viimevuotinen salaojaremppa oli mitoitettu? Pysyvätkö perustukset kuivina, vaikka vettä tuntuu tulevan vuosi vuodelta vaan enemmän ja juoksevan aina vain uusiin uomiin?”

”No mutta kasvit ainakin tykkää, kun on vettä!”, pohdin. Katsahdan huolella hoidettuihin kukkapenkkeihini: siellä kasvavat edelleen uskolliset istutukseni.

Mutta jotain outoa tapahtuu. Kukkapenkkeihin on muuttanut kutsumattomia vieraita, joita en ole ennen nähnyt. Kasvit, jotka ennen kukoistivat, kärsivät nyt äärisäiden vaihdellessa ja uudenlaisten vieraslajien ja tuholaisten ristitulessa. Pihan tasapaino tuntuu olevan jatkuvassa muutostilassa ja huolestun. Miten voisin ylläpitää pihani monimuotoisuutta, jota olen vaalinut niin pitkään? Huolestuneena käyn valuttamassa lautaselle tilkan vettä ja vien sen pihamaalle janoisten lintujen ja pienten nisäkkäiden iloksi.

Istahdan rakentamallemme terassille lempeästi tuulessa keinuvan purjekankaan varjoon. Harmittelen, että niin moni puu sai väistyä rakennusurakkamme tieltä. Tonttimme on niin pieni ja tontille mahdutettavia asioita niin paljon, että oli pakko tehdä valinta. Se kirpaisee vieläkin – erityisesti näinä kuumina kesäpäivinä, kun varjoa ei tahdo löytyä oikein mistään. Kaukana tontin kulmalla puut havisevat lempeästi vehreitä oksiaan keinuttaen.

Ilmastonmuutos on hypännyt lehtien otsikoista ja aiemmin kovin kaukaisista uhkakuvista suoraan omalle pihamaallemme, naapurin pihalle – meidän jokapäiväiseen elämäämme. Tule siis mukaamme pohtimaan pientaloalueiden tiivistämistä, sen merkitystä ilmastokestävän kaupunkisuunnittelun näkökulmasta ja vaikuttamismahdollisuuksia uuteen podcast-jaksoomme.

Minttu

Keskustelussa meillä on tänään mukana Outi Tahvonen Hämeen ammattikorkeakoulusta.

Outi

Terve.

Minttu

Ja Tommy Lindgren Aalto-yliopistosta.

Tommy

Moi.

Minttu

Hei kiva saada teidät molemmat mukaan. Kertoisitteko teidän taustoista ensin vähän?

Outi

Olen ensimmäiseltä koulutukseltani suunnitteluhortonomi, eli olen suunnitellut pihoja sillä lailla, miten ihmiset on niitä halunnut siellä ihan pihamittakaavassa. Sen jälkeen olen  valmistunut ympäristönsuojelutieteestä maisteriksi ja miettinyt, miten ekologinen piha rakennetaan ja olen sen koulutuksen myötä sitten siirtynyt opettajaksi. Että olen ollut opettamassa maisema- ja pihasuunnittelua. Ja siinä opettamisen rinnalla sitten huomasin, että en tiedä tarpeeksi asioista – ja sitten opiskelin vielä lisää ja väittelin lopulta Aalto-yliopistosta maisema-arkkitehtuurista. Olen nyt itse asiassa edelleen Hämeen ammattikorkeakoulussa, mutta tutkijapuolella, eli tehtävänäni on hankkia hankerahoituksia ja sitten toteuttaa niitä.

Tommy

Mun tausta taas on arkkitehtuurissa. Olen valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta arkkitehdiksi ja toiminut arkkitehdin ja projektiarkkitehdin tehtävissä, eli rakennussuunnittelun parissa. Sitten siirryin opettajaksi Aalto-yliopistoon, jossa tällä hetkellä toimin kaupunkisuunnittelun lehtorina. Eli järjestän kandi- ja maisterivaiheen opetusta kaupunkisuunnittelusta arkkitehdeille ja maisema-arkkitehdeille.

Tässä tapauksessa kaupunkisuunnittelu tarkoittaa mittakaavaltaan sellaisia korttelin ja kaupunkitilojen mittakaavoja ja ympäristöjä, ei niinkään kaupunkien tai isompien alueiden suunnittelua. Sitten toimin myös itse jatko-opiskelijana ja tutkijana myöskin Aallossa.

Minttu

Hei, miltä kuulosti nyt niin kun tutkijoiden korviin tämän jakson maalaileva aloitus?

Outi

Maalailuahan siinä oli, mutta kyllä siinä on myös se tunne. Eli tavallaan, että me voidaan mitata ilmastonmuutosta numeroilla ja asteilla ja sademäärällä, milleillä. Mutta se, että miten se oikeasti vaikuttaa ihmisiin, niin se on sellainen, että me ei ihan tarkkaan sitä kaikkea vielä tiedetä. Ja se mikä siinä aloituksessa minun mielestä oli kivaa niin oli se, että siinä näkyi se, että siinä on se rakennettu ympäristö, siis se harmaa: meillä on perustuksia, kuivatuksia, rakennuksia, ja sitten siellä on se katoava vihreä. Se varjostuksen puute ja tulviva vesi.

Tommy

Joo, tosiaan tässä aloituksessa itselle nousi päällimmäisenä mieleen just se, että miten se kokemus siitä paikasta on se ikään kuin tärkein tapa mitata jonkun ympäristön onnistumista tai toimivuutta. Ja siinä ikään kuin se, että miten me sitten suunnittelijana ja tutkijoina tarkastellaan ympäristöä ja mietitään, että mitkä on ne asiat mitä me voidaan – niin kuin Outi sanoi – mitä voidaan mitata, millaisia asioita voidaan määrällistää. Se on ikään kuin yksi puoli vaan tästä kokonaisuudesta.  
Mutta se mikä on se todellinen mittari tai todellinen jonkun ympäristön tuomioistuin, niin se on se varsinainen kokemus. Tavallaan, että millaisia kokemuksia, millaisia tarinoita joku paikka ja joku ympäristö mahdollistaa.

Minttu

Millaisten linssien läpi kaupunkiympäristössä katsotaan ilmastonmuutosta ja ilmastokestävyyttä?

Outi

No siinä varmaan ihan ensimmäisenä pitää miettiä ilmastonmuutosta pykälää syvemmin, kun vaan semmoisena päälle liimattuna otsikkona joillekin tietyntyyppisille asioille. Itse haluaisin jakaa sen – tai niin kuin tutkimuksessakin se jaetaan – kahteen osaan. Eli meillä on ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Arkipuheessa me puhutaan niistä ristiin aika sujuvasti tuolla, kun lähdetään työmaakopeissa kyselemään, että mitä kaikkea pitäisi tehdä rakentamisvaiheessa.

Jos me puhutaan siitä hillinnästä ensin, niin se tarkoittaa sitä, että meillä on ilmakehässä liikaa hiilidioksidia ja sitä pitäisi saada sieltä pois. Ja yksi ikiaikaisin keino, mikä meillä on siihen tarjolla, niin on se, että meillä on kasvillisuutta. Eli kun kasvi elää ja kasvaa niin sillä on ilmarako auki ja kaasujenvaihto tapahtuu. Eli se koko ajan yhteyttäessään imuttaa ikään kuin ilmakehästä sitä hiiltä pois. Eli se on siellä hillintäpuolella se yksi tekijä. Eli se tarkoittaa sitä, että meillä pitäisi olla elävää ja monikerroksellista kasvillisuutta myös kaupunkiympäristössä, jotta sitä hillintää voidaan tehdä.

No sehän  suhteellisena määränä ei ratkaise kaikkea, että onko meillä kaupungissa puu vai ei, jos jos vaikka sademetsät hakataan pois niin tämä on eri mittakaavan juttu. Mutta se, että se on meillä lähellä olevaa hillintää niin se auttaa meitä myös näkemään niitä isoja prosesseja.

No sitten taas jos me mietitään sitä ilmastonmuutoksen sopeutumista, niin sehän tarkoittaa sitä, että me lyödään hanskat tiskiin ja todetaan, että sieltä se tulee ja sen seuraukset mukana. Eli sitten yhtäkkiä meillä onkin ongelmana tulvat – eli sataa kerralla enemmän, vesi ei mahdu enää meidän viemäreihin, jotka on mitoitettu ilmastonmuutosta edeltävään aikaan. Me joudutaan varautumaan ihan erilailla siihen, että mitä tapahtuu, kun kerralla sataa paljon ja toisaalta sateiden välillä on pitkiä kuivia jaksoja. Eli se kuiva jakso on sitten kuivuutta kasveille. Eli nyt tästä päästään siihen, että kun mietitään tätä hillintää ja sopeutumista aisaparina, ja kun mietitään vaikka kasvillisuuden roolia, niin se on avainratkaisija, ja se on se ensimmäinen mikä kaupunkirakenteen tiivistyessä tulee kärsimään, kun ei mahdu kasveja niin paljon sinne kaupunkiin.

Ja vaikka talven keskellekin sitten sijoittuu sulamisjakso… Se on kasvillisuudelle – mutta myös ihan liukkauden torjunnalle ja elämiselle – hankala juttu, että talvella sulaa jäätyy, sulaa jäätyy. Ja vaikka joku aina sanoo, että ”Ihanaa, että sitten ei ole niin paljon lunta” ja että on ihanampaa, niin se on syytä muistaa, että meillä ei kuitenkaan maapallo tule eri lailla pyörimään auringon ympärillä. Eli pimeys meillä säilyy.

Tommy

Jos me ajatellaan taas kaupunkirakenteellisesti tai kaupunkiympäristöjen periaatteita niin viimeaikaisessa keskustelussa tällaiset pientaloalueet ja matalan tehokkuuden ympäristöt on lähtökohtaisesti nähty sellaisina ei-ilmastokestävinä. Eli onko se kysymys sitten hillinnästä tai sopeutumisesta, niin pientaloalueita ei ole nähty osana sitä ratkaisua. Tässä syynä on se, että  harvemmin asuttuina ympäristöinä ne vaatii usein autolla kulkemista tai muunlaista liikkumista. Ja sitten myöskin yhdyskuntateknisesti tavallaan puhutaan sitten vähän isommista alueista ja enemmän tällaisen infrastruktuurin rakentamisesta.

Mutta ekologisen kaupungin ideaali on ollut tehokkaassa, tiiviissä keskitetyssä kaupungissa, jossa on ajateltu sitä, että se vähentää just kulkemistarvetta sekä sitten tämän tiiviyden kautta tuo palvelut ikään kuin yhteen paikkaan. Puhutaan 15 minuutin kaupungista tai sitten vaan tehokkaasta tiiviistä kaupunkiympäristöstä, niin niin se on ollut aika pitkään synonyymi tällaiselle vihreälle kaupunkiympäristölle. Mutta tässä just näissä asioissa, mitä tässä myöskin nostettiin nyt esiin, niin näkyy se, että siellä on paljon sellaisia ominaisuuksia siellä rakennetussa ympäristössä, jotka taas tulee ottaa huomioon niin, joissa sitten taas tehokkuus ja tiiviys sitten saattaa olla ikään kun vastapuolella – eli heikentää mahdollisuuksia sopeuttamiselle ja hillinnälle.

Minttu

Hei nyt tutkimuskentällähän on kanssa herätty etsimään uusia näkemyksiä tuohon ilmastokestävän pientaloalueen rakentumiseen. Voisitteko vähän avata tätä enemmän?

Tommy

Joo mä voisin jatkaa itse asiassa just tästä ekologisen kaupungin ajatuksesta. Tällaisen tehokkaan tiiviin kaupungin, joka on nähty aikaisemmin tai nyt pitkään tällaisen ekologisen mallina, niin sen kritiikki on kasvanut myös viime aikoina.

Ja nimenomaan muutamasta näkökulmasta liittyen just tähän ilmastonmuutoksen hillintään sekä sitten ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Ensinnäkin hillintä – eli tämä ilmakehän hiilidioksidin vähentämisen tai päästöjen vähentämisen suhteen… Ympäristöjä on ruvettu katsomaan siltä kantilta, että miten – ei pelkästään sitä, että millaisia päästöjä siellä syntyy – vaan se, että millaisia päästöjä sellaisen ympäristön rakentaminen tuottaa sekä sitten, että millaiset päästöt sitten niistä ikään kuin elintavoista, joita ympäristön sisällä sitten löytyy. Niin millaisia päästöjä ne tuottaa. Puhutaan kulutusperusteisesta laskennasta. Ja sellaisessa laskennassa me huomataan, että kaupunkirakenteiden välillä itse asiassa ei ole sellaisia eroja, että me voitaisiin puhua tehokkaasta tiiviistä kaupungista erityisen hyvänä ilmastonmuutoksen hillitsijänä.

Toinen näkökulma on ympäristön laatu tai ympäristön laatuun liittyvät tekijät ja siinä ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Tässä tapauksessa se tehokas, tiivis kaupunki on itseasiassa osoittautunut varsin ongelmalliseksi monella tapaa. Meillä on tehokkaassa, tiiviissä kaupunkiympäristössä… meillä on sellaisia ominaisuuksia, mitkä itse asiassa vaikeuttaa tilannetta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista, kuten vehreän ympäristön puutetta, kovien pintojen runsautta, maan pinnan sulkemista ja niin edelleen.

Outi

Joo, ja tuosta voisi vielä jatkaa sitä, että mitä tavallaan semmoinen ilmastokestävyys pientaloalueella voisi olla sen pihan osalta. Eli just se, että kun lähdetään miettimään niitä pihalla tehtyjä valintoja niin ensimmäinen lähtökohta on varmaan se, että jos me halutaan sitä ilmakehän hiilidioksidia sitoa pois niin totta kai ensimmäisenä päästöt – niin kuin Tommy sanoi – että päästöjä pitäisi olla mahdollisimman vähän, kun lähdetään rakentamaan tai pidetään huolta niistä alueista, tehdään kunnossapitoa, mutta myös se, että meillä olisi siellä sitä monikerroksellista kasvillisuutta. Monikerroksellinen kasvillisuus tarkoittaa sitä, että siellä on niitä ilmarakoja monessa kerroksessa päällekkäin eli hiili-imuri toimii maksimaalisesti per neliö.

Ja tämähän on sitten niin kuin… Jos sanon, että ”Monikerroksellista kasvillisuutta jokaisen pihaan”, niin tiedän, että 57 % ihmisistä kauhistuu, että ”Ei ei, että ei sitä pusikkoa”. Eli meidän pitää rakentaa nämä nyt uudella lailla. Meidän pitäisi jotenkin syttyä ja lähteä etsimään erilaista kauneuskäsitettä pihoille, että se ei välttämättä olekaan se nurmikko laidasta laitaan tai asfaltti tai semmoinen näennäisen helppohoitoinen – se helppohoitoisuus tulisikin nyt sitten monikerroksellisuudesta.

Okei, eli se yksi osa on se, että hiili-imuri toimii eli ilmarakoja on tarjolla ja hoidetaan sitä kasvillisuutta niin, että siellä on ne ilmaraot auki, eli se kasvu pystyy olemaan päällä tai käynnissä. Mutta se toinen  puoli on siinä sitten se, että okei, että kun me tunnistetaan, että taivaalta vettä tulee enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja meillä on niitä läpäisemättömiä pintoja mistä tuossa puhuttiin… Niin se huleveden hallinta, eli ne käsittelyt sille satavalle vedelle, niin niiden pitäisi aidosti tapahtua siellä tontin rajojen sisäpuolella. Ei niin, että me otetaan ne sadevesikaivoon ja ohjataan heti kunnalliseen järjestelmään. Siinä enemmän idea on siinä, että kun taivalta sataa vettä niin me ollaan siellä tukka putkella käsijarru päällä, että kaikki vesi pidetään ensin tontilla ja sitten vasta kun mitään ei voi niin sitten annetaan sen mennä sinne keskitettyyn järjestelmään, kun se rupeaa olemaan niille rakennuksille vaarallinen.

Ja nyt se, että kun se jää sinne paikallisesti hyötykäyttöön se vesi, niin se myös luo elinehtoja sille kasvillisuudelle pitkinä poutajaksoina oikein suunnitellusti. Tuottaa sitä elinvoimaa, että siellä on ne ilmaraot auki ja imuri päällä.

Tommy

Lisäksihän tuossa ympäristössä, jos me ajatellaan sitä tehokkuuden kautta, niin tällaisilla pientaloalueilla meillä on runsaammin just tätä kasvipeitteistä pintaa ja maanvaraista pintaa, tonteilla. Tehokkuusluvun kasvaessa varsin nopeasti meillä se ympäristö muuttuu sellaiseksi, että se maan pinta on peitossa. Meillä on kovia pintoja, ja sitten kun meillä on tehokkaasti rakennettua ympäristöä – tyypillisesti esimerkiksi tällaista kivikaupunkia, voidaan karrikoiden sanoa – niin siinä tilanteessa meidän ilmastonmuutokseen sopeutuminen esimerkiksi nousevien lämpötilojen osalta muuttuu myös hankalammaksi. Että meillä on tämä niin sanottu lämpösaarekeilmiö – on tunnistettu rakennetuissa tehokkaissa kaupunkiympäristöissä. Ja se tarkoittaa sitä sellaisen tehokkaasti rakennetun ympäristön suhteellista korkeampaa lämpötilaa verrattuna siihen sellaiseen tehottomampaan tai väljemmin rakennettuun ympäristöön. Eli esimerkiksi kuumana kesäpäivänä ne rakenteet, erilaiset kovat pinnat imee itseensä sitä lämpösäteilyä ja sitten päästää sitä ulos sitten yön aikana pitäen lämpötilan varsin korkeana tai muutamia asteita korkeampana rakennetussa tehokkaassa ympäristössä.

Sitten taas talvisin me huomataan se myöskin, jolloin se ilmenee tällaisena rakennusten lämmitysjärjestelmien hukkalämpönä tai tällaisena karkaavana lämpönä. Eli meillä on ikään kuin kaupunkiympäristöä, joissa kesäjaksojen ongelmalliset korkeat lämpötilat nousee entistä korkea korkeammiksi ja sitten taas talvella se sellainen hukkalämpö tekee myöskin kaupunkien talviympäristöistä kokemuksellisesti myös erilaisia, kuin valkoiset hanget siellä sitten ympäristössä.

Outi

Ja toi lämpösaarekeilmiö – vaikka se on ehkä yleisesti tunnistettu tämmöisenä isona ilmiönä – mutta se voidaan… Voidaan vähän samaa ajatusta tuoda ihan sinne tonttimittakaavaan, ja lähdetään puhumaan mikroilmastoista. Eli miten rakennuksen seinät on suhteessa auringon tulokulmaan, paisteeseen miten oleskelut ja leikkipaikat on sijoitettu siellä suhteessa siihen valoisaan ja varjoisaan paikkaan.

Mikroilmastonäkökulma, se on muuten muuttumassa tässä samalla. Eli siinä mielessä mielenkiintoista, että meillä on aiemmin ulkotiloja pihoja suunniteltu niin, että oleskelu on aina iltapäivän auringossa. Yritetään optimoida sillä, että on maksimilämmöt siellä kahvihetkellä. Ja nyt kun meillä hellepäivien määrä kasvaa kuumuuden kokemus on entistä kovempi, niin se tarkoittaakin sitä, että meidän tarvitsee miettiä, että mihin se yksi pihapuu istutetaan. Että olisiko se fiksuinta kuitenkin istuttaa niin että siitä tulee… iltapäivän aurinko olisi siis 12–14 välille se varjo siihen terassille. Se on aamulla varjossa ja se on illalla varjossa, mutta se kuumin keskipäivä sieltä leikataan pois. Tämä sama logiikka toimii esimerkiksi pienkasvihuoneen sijoittamisesta omalle tontille – eli aurinkoa ja valohan se tarvitsee, mutta se keskipäivän kuumuus niin se pitäisi leikata jollain varjolla pois.

Tommy

Rakennetuissa ympäristössä, niin tässähän tavallaan myöskin voidaan tarttua tällaisiin haasteisiin kahdella tapaa. Toinen on se, että lähtökohtaisesti suunnitellaan se ympäristö niin, että se ilman suunnat – aurinko, aurinkokulmat ja kuumimmat ajat on huomioitu. Toinen tapa on se, että me lisätään jälkikäteen jotain tällaisia avustavia asioita, varjostavia elementtejä sinne siihen osaksi sitä kaupunkiympäristöä ja rakennusten arkkitehtuuria. Tätä voi ehkä verrata sellaiseen niin kun pitäisikö hoitaa itse juurisyytä vai jonkun asian oiretta.

Eli sillä lailla tässä se näiden kysymysten huomiointi lähtökohtaisesti on valtavan tärkeätä, niin ei

Minttu

Hei nyt mun korviin vaikuttaa ja kuulostaa siltä, että tässä yhtälössähän on nyt hirveän paljon kaikkia yhteensovitettavia tekijöitä. On toisaalta ne rajallisen kokoiset pientalotontit ja niillä asuvat ihmiset ja heidän tarpeet ja sitten taas toisaalta ne ilmastonmuutosta hillitsevät ja sopeutumista auttavat toimet, jotka sitten vaatii myös sen oman tilansa. Niin miten tätä monimutkaista yhtälöä nyt voidaan lähteä ratkomaan?

Tommy

No tätä monimutkaista yhtälöä voisi vielä hieman monimutkaistaa, että tuodaan sinne mukaan myös pysäköinti ja liikenteen vaatima tila, koska se on oleellinen osa tätä kaupunkirakennekeskustelua. Ja tässä pientaloalueilla meillä on tiettyjä vahvuuksia verrattuna tehokkaammin rakennettuihin ja suunniteltuihin ympäristöihin. Meillä on vähän enemmän liikkumavaraa tämän yhtälön suhteen. Että pientaloalueella kuitenkin on enemmän tarvetta tiemetreille, kyllä, mutta sitten toisaalta meillä on tämän hieman pienemmän tehokkuuden ansiosta, niin me pystytään harkitsemaan, että miten me käytetään näillä tonteilla sitä tilaa.

Sellainen haaste, mikä meillä on suunnittelussa tulee autopaikkojen sijoittelusta, miten ne sijaitsee suhteessa teihin sekä asfaltoituun kovaan pintaan ja muodostaako ne kuinka paljon lisää sitä sinne tontille? Vai onko ne sijoitettu sellaisella tavalla, että meille jää tontille myöskin sitä maanvaraista tilaa vihreälle.

Toisaalta meillä on se tilanne, että meillä on lisääntynyt elintaso. Usein niitä autopaikkoja tarvitaan kaksi sinne pihalle. Eli meillä on sellainen yhtälö, missä se tontin koko on yksi asia, rakennuksen koko – sen ikään kuin jalanjälki – toinen ja sitten erilaisten kovien läpäisemättömien pintojen ja maanvaraisen vihreän alan koko on sitten tämä, jota voitaisiin ehkä pitää sellaisena tärkeimpänä tekijänä, joka pyritään pitämään mahdollisimman suurena.

Pysäköinnin mitoittamisen haasteet vielä tehokkaammilla alueilla on kuitenkin tosi erilaiset, koska ikään kuin tehokkuus ei kasva tai sen tehokkuuden vaikutukset ei kasva lineaarisesti. Eli kun meillä tehokkuus kasvaa niin yht’äkkiä meillä tulee tilanteita, joissa me esimerkiksi ei enää saada niitä autopaikkoja mahtumaan sinne tontille millään muulla tavalla kuin joko rakentamalla erillisiä pysäköintiratkaisuja: pysäköintikenttiä tai pysäköintilaitoksia. Tai sitten sille tontille rakentamalla – ikään kuin kerrostalon pihan alle tehdään tällaisia niin sanottuja kansiratkaisuja.

Eli täällä ne ratkaisut mihin päädytään sitten kun olisi tehokkuus kasvaa niin ne muuttuu oleellisesti kestämättömämmiksi. Eli siinä myöskin on ihan hyvä huomata, että tehokkuuden ja siihen liittyvien ilmastokestävyyshaasteiden suhteen ongelmat ja niiden laatu myös muuttuu tehokkuuden muuttuessa.

Outi

Mites hei tuosta kansipihasta on sitten pakko kysyä sellainen, että vaikka se onkin siellä pienkerrostalopuolella niin ja sieltähän me tiedetään se, että kansipihan päälle kun ruvetaan rakentamaan ekosysteemiä – eli sitä pihaa – tehdään sinne kasvualustat, puut ja muut… Niin me ei pystytä rakentamaan sellaista pihaa, jossa olisi isoja puita. Eli jos sitä hiilinieluajatusta tuossa lämmittelee vielä, niin siellä tulee sen kannen peruskorjaukset niin usein vastaan, että me joudutaan ne puut sieltä nykimään alas tai tulee automaattisesti poistetuiksi määräajoin, jolloin pitkäaikaisen hiilivaraston rakentaminen onkin aika vaikeaa.

Tommy

Joo kyllä. Kansipihojen sellainen tyypillinen elinaika, tai se aika, että millä välein ne pitää sitten uusia – niiden vesieristeet, monessa tapauksessa rakenteet… Ja sitä kautta poistaa se piha mikä siihen päälle on muodostunut, niin se mitataan kymmenissä vuosissa, saattaa olla noin 40 vuotta. Eli siinä vaiheessa se piha on ehtinyt hienosti kasvaa ja se joudutaan sitten kuorimaan siitä kokonaan pois.

Outi

Ja hiilen kannalta se 40 vuotta on vasta alkumetrejä, että pitäisi päästä tuplaan tai triplaan.

Minttu

Hei Outi, puhuit äsken noista puista noitten kansipihojen yhteydessä niin miten näet, että onko se puiden sijoittelu sitten ongelma pientaloalueilla?

Outi

No onhan se, jos tontit pieniä, ei sille voi mitään, ongelmaksi se tulee. Meidän pitäisi varmaan ensin puhua siitä, että mikä on iso puu. Eli voihan sitä kasvattaa vaikka syreenin tai mongolianvaahteran rungollisena, niin se on joillekin puu ja se on korkeudeltaan kolme-neljä metriä ja se voi tuntua puulta. Mutta tässä yhteydessä, jos me ajatellaan, että missä meillä ne hiilivarastot siellä kaupunkivihreässä on niin me tarvitaan oikeasti isoja puita.

Ja jos ajatellaan, että mitä se tarkoittaa latvuksena, niin helppo käydä ulkoa jalkamitalla vaikka katsomassa, että minkä kokoinen se latvuksen halkaisija on. Että se on jotain 20 ja ehkä 50 metrin välillä sitten jos oikein vanhoista jaloista lehtipuista puhutaan. Ja tämä on se mikä me osataan hyvin – siis me asukkaina kävellään ulos, katsotaan mitataan ja hahmotetaan, että nyt on iso puu. Mutta se, että se kasvaa isoksi, niin se mikä tässä on haaste, niin on se, että sen pitää sen juuristotilan saada tilavuutta. Se ei kasva isoksi, jos ei ole vettä ja ravinteita pidättävää kasvualustaa, josta se kasvu syntyy. Se on se kinkkinen haaste.

Ja nyt jos me katsotaan rakennetun ympäristön suunnitelmia ja mitä tahansa tämmöistä 2D-kuvaa, niin siinähän on latvuksen halkaisijat hyvinkin esitetty – ja joskus jopa vähän isompana kuin taimikokona, mikä ihan mahtava etu toki on. Mutta hirveän harvoin näkee sellaisia leikkauskuvia missä on oikeasti piirretty juuristo, ja siinä ymmärretään se, että kuinka isolta alueelta se kasvu tulee. Eli silloin leikkauskuvassa sen yläkerran ja alakerran, niitten pitäisi olla suhteessa toisiinsa. Tarkoitan, että se kasvu ei tule taivaan lahjana jostain vaan, vaan että sen tarvitsee olla siinä paikalla siinä kohdassa missä se missä sen puun halutaan kasvavan.

No, ihan rakennuksen seinustoille ei tietenkään kannata istuttaa, eikä itse asiassa saisikaan istuttaa. Jos puhutaan pientaloalueesta niin siellä on routaeristeet ja salaojat, joilla me pidetään se rakennus pystyssä ja kosteus poissa ja niin edelleen. Niin siihen ihan sokkeliin ei sitä puuta pitäisi istuttaa ei eikä edes jättää sitä koivua kasvamaan, vaikka se sinne siemenestä olisi tullut.

Että tavallaan rakennetussa ympäristössä meillä on paljon ei-alueita: rakennuksen vierusta, rakenteiden reunustat – ne on niitä – mutta sitten on myös ihan kaikki ilmajohdot… Niiden alle – no toisaalta ei kaapeleiden päällekään, jos me tiedetään, että niitä kaapelikaivantoja joudutaan silloin tällöin avaamaan. On ihan järjetöntä istuttaa siihen päälle puuta. Kaapeli- ja putkivedot on yleensä sellaiset, että me monesti pelätään rakentamisessa, että puu tulee ja hyökkää kimppuun ja tukkii röörit ja vehkeet ja kaikki. Mutta se on kuitenkin ehkä isommassa kuvassa. Se on sille pitkäikäiselle puustolle, ison puun kasvamiselle enemmän ongelma.

No sitten kun me tiivistetään, jos ajatellaan, että meillä on vanha pientaloalue, jota lähdetään tiivistämään eli täydennysrakentamaan. Se tarkoittaa että tontin takapäähän tulee toinen tontti – pannaan tontti puoliksi eli sinne tulee niin sanottuja kirvesvarsitontteja. Jos siinä alkutilassa ne isot puut on ollut siellä vapaalla pihalla niin nyt tässä tiivistämisrakentamisessa ne uudet tontit ja uudet rakennukset tulee just sinne missä ne puut oli. Se on totta kai isoille puille riski. Eli miten sitä tiivistämistä voisi tehdä niin että siellä säilyy puita – niin se ei ole semmoinen, että voit vaan copy-pasteta jonkun jutun, vaan se pitää miettiä alue kerrallaan.

No ehkä sitten vielä tuo, että jos me lähdetään uutta aluetta miettimään, että miten uusi pientaloalue pitäisi isojen puiden näkökulmasta suunnitella… Niin sillä lailla, että vaikka sinne tulisi muutoksia –tiivistämistä, täydentämistä, asukkaiden vaihtumista ja sitä kautta mielihalujen arvostusten muutosta… Niin joku kulma tai kolkka siinä tontilla pitäisi olla mihin mahtuu kasvamaan se puu. Eli se tarkoittaa, että siinä pitäisi olla sitä yhtenäistä kasvualustaa, josta kasvuvoima tulee ja latvuksille tilaa.

Hienointahan se olisi, jos me saataisiin aina neljä naapuria saman aiheen äärelle rakastamaan puita tonttien eri kulmalla, niin silloinhan me lainataan sen naapurin kasvualustaa tavallaan. Että annetaan niiden kasvaa – että ei tarvitse sitä jokaisella tontin rajalla mennä moottorisahalla leikkaamaan ja kaivurilla kaivamaan. Se olisi puiden kannalta hienointa.

Tommy

Joo ja siis samoin, kun esimerkiksi puhuttiin pysäköinnin järjestelyistä niin myöskin tässä puuston ja kasvillisuuden roolin osalta pientaloalueella on isompi liikkumavara. Voidaan miettiä sitä puuston ja kasvillisuuden sijoittamista verrattuna tehokkaampaan kaupunkiympäristöön. Tällaisessa vähänkin tehokkaammassa kaupunkimiljöössä – vaikka sitten se ikään kuin tiiviimpi kaupunkirakenne – ei vaadi sitten niin laajaa tieverkkoa esimerkiksi. Sitten siellä vaatimukset erilaiselle infralle on tosi isot sekä sen ylläpidon vaatimukset. Tiedetään aika havainnollisesti meidän kaupunkiympäristöissä, keskustaympäristöissä erilaiset tietyömaat ja muut. On sitten kysymys erilaisista tietoliikennekaapeleista, kaukolämmöstä, viemäreistä mistä tahansa, niin siellä se ikään kun ylläpidon ja ylläpidon ja muutosten vaatimukset on isoja, ja on erittäin vaikea löytää mahdollisia paikkoja missä sitten puusto voisi olla osa sitä kaupunkimiljöötä. Ja samoin sitten siihen tehokkaassa kaupunkimiljöössä se puuston rooli myöskin niillä piha-alueilla on ongelma tai haaste, että löytää ylipäätään minkäänlaista sopivaa paikkaa.

Tässä kun puhuttiin näistä juurakon vaatimasta tilasta sekä sitten niistä mahdollisista ongelmista mitä se voi aiheuttaa rakenteille tai sitten rakennuksen muille järjestelmille niin kuin salaojille, niin siinäkin voidaan sitten miettiä juuri sitä, että kuinka paljon sellaista valvontaa ja ylläpitoa me ollaan valmiita sitten itse tekemään, että pystytään sitten sovittamaan yksi näitä sellaisia eri tarpeita mitä viherympäristöllä on sekä sitten rakennetulla ympäristöllä.

Monesti sitten tässä se on mustavalkea lähestymistapa siihen, että ”saa tehdä näin tai ei saa tehdä näin” voi sulkea pois aika paljon mahdollisuuksia. Että, jos me voitaisiin olla hieman suvaitsevaisempia sellaiselle vähän enemmän ylläpitoa ja valvontaa vaativille ratkaisuille vaikka puiden sijoittelussa, niin se voisi olla yksi tällainen aika pehmeä tapa parantaa meidän ympäristöjen ilmastokestävyyttä.

Outi

Eli siis harmaan ja vihreän välille tarvitaan liukumaa mieluummin kuin suoraa rajaa.

Tommy
Kyllä.

Minttu

Hei kovasti ollaan nyt puhuttu siitä, miten kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituksessa sitä ilmastokestävyyttä voidaan edistää. Mutta miten te näette mitkä on mun, ihan tavallisen pientaloasukkaan, mahdollisuudet vaikuttaa, ihan oikeasti?

Outi

No yksittäinen asukas ja yksi tontti ei koko kaupungin mittakaavassa kyllä muuta yhtään mitään, se on ihan reilusti ja rehellisesti sanottava. Mutta että nyt jos lähdetäänkin katsomaan tätä tämmöisenä ekososiaalisena järjestelmänä tai vähän sellaisena, että tässä on kahdensuuntaista hyötyä tai kaksisuuntaista panosta koko ajan. Niin jos se yksi ihminen tekee jotain muutoksia ilmastokestävään suuntaan, jos se houkuttelee osan naapureistaan mukaan, niin silloin me saadaan sille kadulle erilainen rooli. Tai sitten jos ajatellaan suoraan sieltä kaupunkisuunnittelun mittakaavasta, niin siellä ei välttämättä sitä katua ja yhtä ihmistä tarvitse miettiä, vaan ehkä vähän sallivammin ajatellaan, että jos puolet ihmisistä lähtee johonkin tietyn malliseen toimintaan ja ohjauskeinot on toki siellä sitten vähän erilaisia.

Mutta meillä Suomessa tämä ”Yksittäisen tontin valinnat ei vaikuta mitään” on semmoinen klassikkolause. Mutta haluaisin nostaa esille kyllä selliasen suomalaisen hienon perusluonteen ominaisuuden, kun naapurikateus. Nimittäin sillähän me saadaan monesti alueellisia muutoksia aikaiseksi. Eli kun tunnistetaan, että naapurustossa tehdään jotain itselle mielekästä, niin siitä käyttäytymismallia tai pihan hoitomallia tai pihan rakentamismallia on helpompi sitten kopioida omalle tontilleen.

Ja nyt tää puutarhaharrastaminen – me puhutaan nimenomaan harrastuksesta, vapaa-ajan toiminnasta – niin siinä niin kuin se ajatus, että jos tämmöisestä hiilipuutarhuroinnista… Eli monikerroksellisen kasvillisuuden hyödyntämisestä tai lisäämisestä tonteilla puhutaan niin se on voimakkaasti siihen harrastamiseen liittyvä juttu. Mistä leikataan, milloin, kuinka paljon, kuinka usein ja mitä tehdään sille biomassalle, jota siitä tontista syntyy. Pannaanko se mustaan jätesäkkiin ja viedään jätteenkäsittelyyn vai hyödynnetäänkö siinä omalla tontilla niin, että se menee takaisin sen oman pihaekosysteemin hiilenkiertoon. Eli tämä puutarhaharrastaminen on meillä kuitenkin semmoinen aika iso trendi tällä hetkellä. Sen valjastaminen tämmöisen ilmastokestävyyden pariin –näkisin, että siinä olisi sellainen joka puutarhurin oikeus.

Tommy

Joo siis tämähän on tosi oleellista, että kun mietitään tapoja vaikuttaa niin silloin ei tarvitse miettiä pelkästään tällaisia isoja muutoksia – että tehdään tietynlaisia suunnitelmia, kaavoitusta, rakentamista, infrahankkeita ja niin edelleen. Vaan myöskin puhutaan toimintamalleista ja tällaisista käytännöistä tai tavoista olla asukas. Ja siinä tämän tyyppiset juuri toimintamallit ja niiden tuominen johonkin ympäristöön voi olla sitten huomattavasti merkityksellisempi. Ja sen ympäristön kokonaisuuden ilmastokestävyydelle, sekä sitten ehkä tällaiselle myöskin niin kuin ympäristön kokemukselle.

Tässä siis tällainen skaalautuvuus, niin sitä on hyvä ymmärtää verkostojen ja tällaisen kriittisen massan rakentamisena – että ne ratkaisut, mitä me tuodaan jollekin alueelle, niin ne edistää tietysti sen yhden asukkaan mahdollisuuksia ja yhden tontin tilannetta. Ja sitten, kun me katsotaan sitä aluetta tällaisina tonttien kudelmana tai kaupunki rakenteena niin silloin niiden pitäisi parhaimmillaan olla enemmän kuin osiensa summa. Eli tässä ei rakenneta yksittäisiä paloja koskaan vaan aina palapeliä.

Minttu

Hei nyt alkaa näyttää siltä, että meillä on aika täynnä ja pitää laittaa pillit pussiin täältä erää. Hei super iso kiitos teille Outi ja Tommy, että tulitte tänään meille vieraaksi. Seuraavassa jaksossa pureudutaankin sitten paremmin kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen vaikutuskeinoihin ja silloin meillä on mukana puhumassa edustajat Porista ja Joensuusta. Kuullaan pian uudestaan. Moi!

Minttu

Tämä podcast on tuotettu osana ”Ilmastokestävät pientaloalueet”-hanketta. Ilmastokestävät pientaloalueet -hanke on Euroopan unionin osarahoittama kolmivuotinen hanke, jonka avulla selvitetään, mitkä ovat ne kynnysarvot, joilla pientaloalueiden tiivistämistä voidaan tehdä niiden ilmastokestävyyttä tukien ja vaalien.

Tarkastelua tehdään sekä kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen että yksittäistenkin kiinteistönomistajien vaikutusmahdollisuuksista käsin. Tutkimusta tekevät yhdessä Hämeen ammattikorkeakoulu, Aalto-yliopisto sekä hankekumppanit Joensuu ja Pori. Seuraa hankkeen etenemistä sosiaalisen median kanavissamme. Linkit löydät kuvaustekstistä.