Aamulenkillä sateisessa Ugandassa

Aamuyöstä Entebbessä, Ugandassa, vettä satoi kaatamalla, mutta aamulla taivas näyttää selvinneen sen verran, että uskaltaudun pienen tihkun sekaan aamulenkille. Teiden kuopat ovat täynnä vettä, lehdet roikkuvat veden painosta alaspäin ja värikkäät kukat näyttävät nuupahtaneilta. Tuoksu on ihan omanlaisensa: kuivaan maahan sataneen veden tuoksu sekoittuu likaa ja jätteitä täynnä olevista katuojista nousseihin aromeihin.  Ugandan-matkani syy on AgrCBE-hanke, jossa Hämeen ammattikorkeakoulu on asiantuntijaorganisaationa kehittämässä osaamisperusteisen yliopistokoulutuksen laadun valvontaan ja ohjaamiseen työkaluja ja toimintaprosesseja.

Sateinen Afrikka on niin toisenlaista kuin mikä mielikuva meillä on auringosta, paahteesta ja värikkäästi pukeutuneista ihmisistä. Värit tummuvat ja tunnelma muuttuu. Juoksen Victorianjärven rantaan. Sen vartin aikana kaikki muutkin ovat päätelleet, että sade loppuu. Autoja, täyteen lastattuja mopoja ja polkupyöriä on yhtäkkiä joka puolella. Kauppoja availlaan, tavaraa kannetaan päiden päällä ja porttien pieliin tulee ihmisiä seisoskelemaan ja tarkkailemaan ympäristöä. Tästäkin tulee kiireinen päivä; päivän aikana on saatava kasaan rahat ruokaan ja säästöjä koulumaksuja, lääkkeitä, elämää varten.

Järven rannalla houkutus on suuri astua aaltojen paljastamalle hiekalle nappaamaan mukaan kaunis simpukan kuori. Väärä liike, lenkkari uppoaa punaiseen maahan. Victorianjärvi on Ugandaan, Tansaniaan ja Keniaan rajoittuva maailman suurin trooppinen järvi. Se tarjoaa elannon monelle. Nytkin järven rannalle on jo avautunut kalatori, jossa naiset perkaavat yön saalista ja haikarat kärkkyvät vieressä herkkupaloja. Perinteisen mallin mukaan rakennetut turistiveneet tulevat myöhemmin päivällä ja lukuisat rantaravintolat avautuvat. Autopesulan varusteiksi riittävät kanisteri, harja ja räsy. Tämä rantamaisema on yksinkertaisuudessaan ja nuhjuisuudessaan lempeä ja kutsuva, yksi niistä paikoista, joihin mieleni palaa Afrikkaa ajatellessani.

Victorianjärveä tuhoaa tasaisen varmasti vesihyasintti. Tuo Etelä-Amerikasta kotoisin oleva kasvi on luvattoman kaunis, liila, kuten meidän rakastamamme hyasintit, mutta samalla se on kuin meidän tienvarsiemme lupiini; tuhoaa kaiken muun altaan, lisääntyy valtavaa vauhtia kasvinpaloista ja siemenistä. Vesihyasintin torjumiseksi tehdään töitä kansallisen suojelupolitiikan avulla, ja sille yritetään löytää järkevää käyttöä.

Hotelli on vain muutaman kilometrin päästä lentokentältä. Aamun ääniä synnyttävät heräävät kotieläimet. Kanat juoksentelevat pihoilla. Kuljetusnarunsa kanssa harhailemaan lähtenyt ja keskelle tietä ympäristöä töllistelemään jäänyt mullikka on onneksi ystävällinen, pääsen ohittamaan sen ihan rauhallisesti.

Pienen tuntemuksen mahanpohjassa sen sijaan aiheuttavat siviilivaatteissa vastaan tulevat kaksi miestä, lienevät vartiointiliikkeen joukkoa, mutta univormuja ei ole ja olalla heillä on vanhoilta suomalaisilta hirvikivääreiltä näyttävät aseet. Ugandaa voisi luonnehtia autoritääriseksi demokratiaksi. Helsingin Sanomissa kerrottiin 2.5.2025 oppositiopoliitikon kadonneesta henkivartijasta, jonka presidentin poika ilmoitti sijaitsevan kellarissaan, ja tulevaksi presidentiksi veikattu poika kertoi miettivänsä, että mitä tehdä henkivartijalle (Kalin, 2025). Ugandassa on vaalit vuonna 2026, vaalikuume alkaa selvästi jo nousta.

Vuodesta 1986 Ugandaa on hallinnut Yoweri Museveni. Yhdellä aikaisemmista matkoistani tänne taksikuskini pohti suhtautumistaan vanhaan, vuonna 1944 syntyneeseen, presidenttiin. Hän kunnioitti vilpittömästi sitä, kuinka Museveni aikanaan vapautti Ugandan. Nyt taksikuski ei kuitenkaan enää tiennyt mitä ajatella; pysyikö vanha mies vallassa omasta tahdostaan vai sen takia, että ympärillä on systeemi, joka omasta asemasta huolehtiessaan ei enää voi luopua presidentistä.

Vapaudet Ugandassa ovat rajallisia. Länsimainen hankekollega toteaa, että Ugandan lakien takia heidän homoseksuaalinen kollegansa ei voi matkustaa maahan. Lain mukaan homosuhteesta voidaan tuomita jopa kuolemaan (”Uganda: Court Upholds Anti-Homosexuality Act”, 2024).

Kosteaa ilmaa on helppo hengittää juostessa. Tiellä on vielä yön aikana auton alle jääneen kissan raato. Sateen lakattua vartijat lakaisevat teitä vahvoista ruokokasveista tehdyillä luudilla. Vartta luudissa ei ole, kaikki kyykkivät kumarassa tiellä kasaamassa puista varisseita lehtiä. Voi kun joku siivoaisi myös katuojat, joissa lojuu muovia ja monenlaista pilaantuvaa jätettä.

Kaarran hotellin pihaan, turvatarkastuksessa taskussa oleva kännykkä piippaa, vilautan luuria vartijoille ja siirryn siihen mukavaan ja turvalliseen kuplaan, jossa länsimaisessa hotellissa elämme. Myöhemmin päivällä lähtee kuljetus Länsi-Ugandaa, yliopistolle, jossa pidämme työpajaa viikon ajan.

Kirjoittajat