Kansainväliset opiskelijat rakennusalan voimavarana

Hallitus antoi syyskuussa 2026 eduskunnalle esityksen, jolla tiukennetaan kolmansista maista tulevien kansainvälisten opiskelijoiden ja heidän perheidensä oleskelulupien ehtoja. Itse esitykseen sen tarkemmin kantaa ottamatta huomioni kiinnittyi valtioneuvoston tiedotteen lauseisiin: ”Tilastojen ja jälkivalvontatietojen mukaan suurimmalla osalla Suomessa opiskelevista kansainvälisistä opiskelijoista opinnot etenevät. Valtaosalla maassa oleskelu sujuu ilman merkittäviä haasteita.” (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2026)

Opetan rakennustekniikkaa Hämeen ammattikorkeakoulussa myös kansainvälisille opiskelijoille. Opiskelijat tulevat Suomeen erilaisista koulutusjärjestelmistä, ilmastoista ja kulttuureista. He suuntautuvat rakennetekniikkaan ja valmistuvat insinööreiksi, tutkintonimikkeellä Bachelor of Engineering in Construction Engineering. Oma havaintoni tukee lainvalmistelussa esiin tullutta havaintoa – suurin osa opiskelijoista on motivoituneita ja tunnollisia.

Rakennusalan tuotteet, suunnitteluohjelmistot, tuotantoketjut ja yritykset toimivat yhä kansainvälisemmässä ympäristössä. Suomalaisissa hankkeissa käytetään ulkomaisia tuotteita ja osaamista, ja suomalaiset suunnittelijat, tuotteet ja tekniset ratkaisut kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla.

Rakennetekniikan perusperiaatteet ovat kaikkialla samat. Rakenteiden on välitettävä kuormat turvallisesti perustuksille, kestettävä niille asetettu käyttöikä ja säilyttävä käyttökelpoisina koko elinkaarensa ajan. Olosuhteet sen sijaan muuttuvat. Suomessa suunnittelua määrittävät esimerkiksi lumi, pakkanen, kosteus ja lämpötilavaihtelut. Muualla keskeisiä voivat olla maanjäristykset, voimakkaat tuulet, tulvat, kuumuus tai täysin erilaiset materiaalien saatavuuteen ja rakentamisen toteutukseen liittyvät olosuhteet. Kansainvälisessä ryhmässä opiskelijat oppivat, että samaa rakenneteknistä ongelmaa voidaan tarkastella useista lähtökohdista ja ratkaista eri tavoin.

Suomalaisella rakennus- ja suunnitteluosaamisella on pitkä kansainvälinen historia. Rakennus- ja suunnitteluviennin aktiiviset vuosikymmenet sijoittuivat erityisesti 1970- ja 1980-luvuille, jolloin suomalaiset rakentajat ja suunnittelijat osallistuivat hankkeisiin eri puolilla maailmaa. (Laakso & Tamminen, 2014, s.15) Hyvä nykyajan esimerkki suomalaisen suunnitteluosaamisen kansainvälisestä ulottuvuudesta on Intiaan rakennettu Chenabin rautatiesilta. Sillan kansi sijaitsee yli 350 metriä joen yläpuolella. Suunnittelussa oli vaativan vuoristoisen sijainnin lisäksi otettava huomioon voimakkaat tuulet, maanjäristykset sekä alueen turvallisuustilanteesta johtuva terrori-iskujen ja räjähdysten uhka. Suunnittelutyöhön osallistui eri vaiheissa yli 40 suomalaista asiantuntijaa (Leppänen, 2025).Teräsrakenteiden tietomallintaminen oli keskeinen osa suunnittelua ja toteutusta.(Teräsrakenneyhdistys TRY, 2023)

Chenabin silta on vain yksi esimerkki siitä, ettei suomalaisen rakennusinsinöörin työalue pääty Suomen rajalle. Myös oma kokemukseni hankkeista Venäjällä, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Pohjoismaissa on vahvistanut käsitystäni siitä, että rakennustekniikan ja rakennushankkeen perusperiaatteet ovat universaaleja, vaikka olosuhteet, määräykset ja toimintakulttuurit vaihtelevat. Esimerkiksi Nepalin vuoristossa Tadapanin kylässä perustusten raudoitus ennen betonivalua näyttää suomalaiselle rakennusinsinöörille varsin tutulta, vaikka ympäristö on toinen (kuva 1). Kansainvälisissä hankkeissa tarvitaan teknisen osaamisen lisäksi kielitaitoa, yhteistyökykyä ja paikallisten olosuhteiden ymmärtämistä.

Rakennusalalla on huomattavaa vientipotentiaalia esimerkiksi vähähiilisessä rakentamisessa, energiatehokkuudessa, puurakentamisessa, digitaalisissa ratkaisuissa, kylmän ilmaston rakentamisessa, vaativissa suunnittelukohteissa ja projektiosaamisessa. Teknisen ratkaisun lisäksi vienti edellyttää usein kohdemaan kulttuurin, liiketoimintatapojen, rakentamiskäytäntöjen ja paikallisten verkostojen tuntemusta.

Kansainväliset opiskelijat vahvistavat tätä yritysten vientipotentiaalia tuomalla yrityksiin kielitaitoa, paikallisten markkinoiden tuntemusta, verkostoja sekä erilaisia tapoja tarkastella ja ratkaista rakentamisen ongelmia. Heillä voi lisäksi olla ymmärrystä sellaisista kasvualueista ja markkinoista, joille suomalaisyritysten on muuten vaikea päästä. Opiskelija voi olla myös vientiosaaja, yhteyksien rakentaja ja suomalaisen yrityksen ensimmäinen askel uudelle markkinalle.

Suomalaiset korkeakoulut kouluttavat rakennusalalle osaajia, joilla on tärkeä rooli alan kansainvälistymisessä ja uusien vientimarkkinoiden avaamisessa. Opiskelijoiden osaaminen muuttuukin Suomen kilpailukyvyksi, innovaatioiksi ja vienniksi silloin, kun rakennusalan yritykset ottavat sen käyttöön. Kansainvälisiä opiskelijoita koskevassa keskustelussa olisi hyvä nähdä ongelmien lisäksi myös mahdollisuudet. Jos kerran tutkitusti valtaosa opiskelijoista pärjää hyvin, keskustelu kannattaisi kääntää siihen, miten saamme kansainvälisen osaamisen paremmin osaksi suomalaista työelämää. Suomessa opiskelee tulevaisuuden osaajia, joilla on kielitaidon ja koulutuksen lisäksi valmiita yhteyksiä maailmalle. Näitä osaajia suomalaisen rakennusalan ei kannata jättää hyödyntämättä.

Kirjoittaja