Opetussuunnitelma (OPS) on koulutuksen tärkein työkalu, ja sitä tulee aktiivisesti kehittää. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvaus koulutuksen sisällöstä. Koulutuksen tärkein tehtävä on tuottaa alalle innostuneita, aktiivisia osaajia, joista työnantajat kilpailevat. Opetussuunnitelman avulla koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuus varmistaa, että opiskelijoille syntyy juuri sellaista osaamista, jota työelämä tarvitsee nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa.
Miten suunnitellaan laadukas OPS? Tähän vaikuttaa paljon se, että onko kyseessä täysin uuden koulutuksen OPS, joka suunnitellaan aivan alusta saakka, tai onko kyseessä OPSin kehittämistyö, joka pohjautuu osittain vanhan opetussuunnitelman päälle tai sitä hyödyntäen.
Tässä kirjoituksessa käsittelen jälkimmäistä tapausta käyttämällä esimerkkinä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) bio- ja elintarviketekniikan koulutusta, mutta tätä ajattelua ja toimintamallia voi soveltaa myös uuden koulutuksen OPSin tekemisessä.
OPSin sisältöön vaikuttavat monet asiat
Jotta saadaan käsitys siitä, mistä asioista OPSin rungon tulisi muodostua, on syytä kuunnella työelämän tarpeita ja signaaleja. Tämä voidaan toteuttaa keräämällä aineistoa esimerkiksi haastatteluin, keskustelemalla sekä kyselyn tai vastaavan menetelmän avulla. Koulutuksen omaa työelämässä olevaa alumniverkostoa kannattaa hyödyntää, samoin nykyisiä opiskelijoita.
Joillakin aloilla lainsäädäntö tai pätevyysvaatimukset määrittelevät osan opetussuunnitelman sisällöstä, ja nämä asiat tulee luonnollisesti ottaa huomioon. Entä tunnetaanko koulutus jo jostakin asiasta, jota työelämä ja yhteistyökumppanit arvostavat?
Kaikkea ei tarvitse uudistaa kerralla, toimivat perusasiat kannattaa säilyttää. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen suositukset korkeakoulujen opetussuunnitelmatyön osalta tulee huomioida, samoin luonnollisesti kansalliset ja kansainväliset tasovaateet, kuten esimerkiksi EQF 6 (European Qualifications Framework Level 6).
Yksi pahimmista virheistä OPSin uudistamisessa on, että sen sisältö perustuu ainoastaan siihen, mitä henkilökunta haluaa tai osaa opettaa. Vanhasta OPSista on aina hankala irrottautua ja siihen pitää olla hyvät perustelut. Opetussuunnitelmatyö kannattaa toteuttaa prosessina, joka koostuu eri vaiheista. Näin sille on mahdollista laatia esimerkiksi aikataulu heti työn alussa.
OPSin tekeminen kannattaa jakaa työvaiheisiin
OPSin uudistaminen jaettiin tässä esimerkissä viiteen työvaiheeseen, jotka loivat työskentelylle raamit. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin synteesi sidosryhmien, henkilöstön ja opiskelijoiden tuottaman aineiston perusteella ja huomioitiin mahdolliset lainsäädännön vaateet. Tästä saatiin runko OPSin sisällölle. Toisessa vaiheessa aineisto visualisoitiin ja otettiin käyttöön OPS-osaamisjanat eli taitolinjat. Nämä janat kuvaavat OPSin tärkeimpiä osaamistavoitteita ja ne nimetään sen mukaisesti.
HAMKin bio- ja elintarviketekniikan koulutuksen OPS-kehitystyössä käytettiin seuraavia osaamisjanoja: 1) luma (luonnontieteelliset ja matemaattiset aineet), 2) prosessi, 3) laboratoriotyö/TKI, 4) vastuullisuus/kestävyys, 5) ohjaus ja 6) design-based education eli DBE, jonka ajatuksena on laittaa opiskelijat ratkaisemaan aitoja työelämään liittyviä yrityshaasteita monialaisissa tiimeissä. Jokainen osaamisjana piirrettiin konkreettisesti valkotaululle/paperille, ja niille tuotiin post it -lapuilla sen aihepiirin kysymyksiä eli osaamispisteitä, joihin opiskelijan tulisi osata vastata opintojensa aikana. Seuraavaksi kunkin janan laput laitettiin loogiseen aikajärjestykseen, jotta osaamisjana muodosti pedagogisen kokonaisuuden. Tätä vaihetta toistettiin useita kertoja, jotta mahdollisimman moni näkökulma tuli huomioiduksi.
Kolmannessa vaiheessa allekkain olevat OPS-osaamisjanat kytkettiin toisiinsa. Tarkoitus on kiinnittää jollakin janalla oleva yksittäinen asia eli osaamispiste yhden tai useamman muun janan osaamispisteen kanssa. Tällä tavalla pystytään varmistamaan prosessin aikana se, että OPS-työ etenee kokonaisuuden kannalta toimivasti ja sen kautta syntyy loogisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi yksi luonteva kohta luma- ja prosessijanojen yhdistämiselle syntyy siitä, että raaka-aineiden kemialliset reaktioyhtälöt tulee hallita, jotta opiskelija voi ohjata tuotantoprosessia esimerkiksi lämpötilan tai paineen muuttuessa. Näin syntyy aitoja syy-seuraussuhteita eri osaamisjanojen välille ja opiskelijan motivaatio sekä syväoppiminen lisääntyy.
Neljännessä vaiheessa osaamisjanoilla olevista kysymyksistä eli osaamispisteistä muodostettiin kokonaisuuksia, joista syntyi opintojaksoja tai kokonaisia moduuleja. Viidennessä vaiheessa kirjoitettiin osaamiskuvaukset ja niistä johdettiin arviointikriteerit. Tässä esimerkissä OPSin linjakkuuden varmistamisen apuna käytettiin Bloomin taksonomiaa, jolloin kuvauksista muodostui kauttaaltaan yhtenäisiä ja selkeitä. Bloomin taksonomian avulla tiedollisen osaamisen tasot kuvataan verbeillä, joista kolme ensimmäistä eli muistaminen, ymmärtäminen ja soveltaminen liitetään enemmän pinnalliseen oppimiseen. Syväoppimista taksonomiassa kuvataan verbeillä analysoiminen, arviointi ja uuden luominen.
OPS-osaamisjanat ja yhteissuunnittelu avaintekijöinä
Bio- ja elintarviketekniikan koulutuksen opetussuunnitelman uudistamisprosessi kesti kaikkinensa noin vuoden ja kehitystyötä tehtiin pääsääntöisesti kerran kuussa kokonaisen päivän verran. Joitakin vaiheita toistettiin useamman kerran, jotta aihetta saatiin käsiteltyä sen vaatiman ajan verran. Tässä kehittämistyössä tavoitteena oli rakentaa opetussuunnitelma, joka on voimassa kolme-neljä vuotta. OPSia tulee kuitenkin huoltaa pienemmässä mittakaavassa joka vuosi, mikäli siinä havaitaan selkeitä muutostarpeita. Toteutussuunnitelmat määrittävät käytännön tekemisen, jonka takia niiden avulla pystytään vaikuttamaan paljon siihen, miten asiat toteutuvat konkreettisesti käytännön opetustyössä. Tämä on vain yksi mahdollinen tapa tehdä opetussuunnitelma – on monia muitakin menetelmiä. Tämä OPS-osaamisjanoihin eli taitolinjoihin ja niiden osaamispisteisiin pohjautuva menetelmä on testattu HAMKissa kahdessa eri AMK-koulutuksessa ja on osoittautunut toimivaksi tavaksi uudistaa opetussuunnitelma. Erityisen tärkeäksi koettiin se, että koko henkilökunta osallistui OPS-työhön. Näin siitä muodostui kaikkien yhteinen asia, josta puhuttiin ja johon sitouduttiin, sillä mikä onkaan innostavampaa kuin tehdä asioita yhdessä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Kirjoittaja
