Tekoäly on tullut jäädäkseen osaksi opiskelua ja asiantuntijatyötä. Se nopeuttaa tiedonhakua ja auttaa jäsentämään monimutkaisia kokonaisuuksia. Samalla se voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa oma ajattelu jää vähemmälle. Tätä ilmiötä voidaan kuvata tekoälyn hidastamaksi oppimiseksi. Kun vastaukset ovat jatkuvasti helposti saatavilla, oppija ei välttämättä pysähdy pohtimaan asioita itse. Oppiminen edellyttää prosessointia, ja jos tämä puuttuu, ymmärrys voi jäädä pinnalliseksi. On tärkeää tiedostaa tämä riski, jotta tekoälyä voi käyttää tarkoituksenmukaisesti. Oppiminen edellyttää aktiivista ajattelua ja oman ymmärryksen rakentamista. Tekoäly voi tukea tätä prosessia, mutta se ei voi korvata sitä. Siksi sen käyttöä kannattaa ohjata tietoisesti. Tekoäly on mullistanut tiedonkäsittelyä, kun siitä on tullut nopeasti yhä kiinteämpi osa erilaisia sähköisiä järjestelmiä. Esimerkiksi organisaatioiden sähköposteissa on kirjoitusavustaja tukemassa tekstin tuottamista, ja tiedonhakua tehdessä puhelimella on lähes mahdotonta välttyä tekoälyn tiivistelmiltä.
Monilla tahoilla kehitetäänkin parhaillaan ohjeita ja toimintatapoja tekoälyn järkevän käytön tueksi. Esimerkiksi Kopiosto ja pääkaupunkiseudun kunnat julkaisevat tänä syksynä 2026 videosarjan liittyen tekoälyyn. Sen tarkoituksena on antaa konkreettisia toimintatapoja päivittäiseen tekoälyn käyttöön. (Pöntynen & Jokila 2026.)
Tekoäly toimii parhaimmillaan ajattelun tukena. Sen käyttö kannattaa suunnata kysymysten esittämiseen eikä valmiiden vastausten vastaanottamiseen. Oppija voi pyytää tekoälyltä näkökulmia, jotka laajentavat omaa ajattelua, mutta tämä edellyttää oman ajattelun sujuvaa kielentämistä. Lisäksi tekoälyltä voi pyytää palautetta omista tuotoksista, mikä puolestaan voi auttaa tunnistamaan vahvuuksia ja kehityskohteita. Tärkeää on kuitenkin, että oppija pysyy aktiivisessa roolissa. Ajattelun ulkoistaminen kokonaan tekoälylle heikentää oppimista, mutta vuorovaikutus tekoälyn kanssa voi syventää ymmärrystä. Oppiminen tapahtuu erityisesti silloin, kun oppija joutuu itse muotoilemaan ajatuksensa. Tekoäly voi tällöin toimia sparraajana, ei korvaajana.
Vastausten hakemista kannattaa tietoisesti viivyttää. Ennen tekoälyn käyttöä oppijan on hyödyllistä yrittää ratkaista tehtävä itse. On vaara, että oppiminen jää olemattomaksi, jos aloittaa tekoälyltä pyydetystä ratkaisusta. Alustavan version kirjoittaminen auttaa jäsentämään omaa ajattelua, ja myös pelkkä hahmottelu ilman apuvälineitä on arvokasta. Tämän jälkeen tekoälyä voi käyttää peilinä. Näin oppija näkee, missä onnistui ja missä on vielä puutteita. Tämä prosessi vahvistaa metakognitiivisia taitoja, eli oppija oppii tunnistamaan omaa osaamistaan realistisemmin ja samalla hän kehittää kykyä arvioida omaa ajatteluaan. Tekoäly toimii tällöin tukena eikä oikotienä. Tällainen lähestymistapa edistää syvempää oppimista.
Oppiminen kannattaa pilkkoa vaiheisiin ja on hyvä muistaa, että oppimisprosessi on usein tärkeämpi kuin lopputulos. Ensimmäinen vaihe on tehtävän ymmärtäminen. Tämän jälkeen oppija laatii oman ratkaisunsa. Seuraavaksi tekoälyä voidaan käyttää tarkistamiseen. Lopuksi ratkaisua voidaan parantaa ja reflektoida. Tämä rytmi tukee systemaattista työskentelyä ja auttaa myös välttämään liian nopeaa oikaisemista valmiisiin vastauksiin. Lisäksi se kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja näin edetessä oppija oppii myös arvostamaan omaa ajatteluprosessiaan. Tekoäly toimii tässä mallissa osana oppimisprosessia, ei sen korvaajana. Näin oppiminen pysyy aktiivisena ja tavoitteellisena.
Tekoälyn vastauksia on tärkeää tarkastella kriittisesti. Se ei ole erehtymätön, eikä sen tuottama tieto ole automaattisesti oikeaa. Jokainen vastaus kannattaa nähdä luonnoksena ja oppijan tulee aina pohtia, onko vastaus looginen. Haasteeksi saattaa muodostua tiedon oikeellisuuden varmistaminen, koska yhä suurempi osa verkossa olevasta tiedosta on tekoälyn tuottamaa. Ammattikorkeakoulussa onkin suositeltavaa nojautua asiantuntijatietoon ja yhä vahvemmin käyttää vertaisarvioituja tekstejä. On myös hyvä arvioida, puuttuuko jotain olennaista. Vaihtoehtoisten selitysten etsiminen syventää ymmärrystä, sillä kriittinen ajattelu on keskeinen oppimisen taito. Tällainen lähteiden arviointi on tekoälyaikana keskeistä, sillä jo nyt on tullut vastaan tapauksia, joissa merkittäviin toimenpiteisiin kehottavia selvityksiä on pohjattu lähteisiin, joita ei ole ollut olemassa. Toisaalta on nähty myös tapauksia, joissa tekoälyn tarjoamaa lähdeteosta oli lainattu täysin päinvastoin kuin mitä kirjailija oli tekstissään tarkoittanut. (Pirhonen & Kivinen, 2025)
Siksi tekoälyn käyttö edellyttää aktiivista arviointia. Tällainen tiedon luotettavuuden arviointi vahvistaa oppijan itsenäistä ajattelua ja samalla se ehkäisee passiivista oppimista. Näin tekoälystä tulee väline, joka tukee ajattelun kehittymistä.
Tekoälyn käyttöön liittyy myös muita huolia. Silloin kun vaikkapa tekijänoikeuden alaisia teoksia ladataan tekoälylle, niin esimerkiksi sen aineiston tekijänoikeuden alaiset korvaukset voivat jäädä saamatta. (Pirhonen & Kivinen, 2025).
Koska tekoälyn käyttöön liittyy siis huolia vinoumista, tekijänoikeuksista ja tietosuojasta, tarvitaan monialaista yhteistyötä. Esimerkiksi kirjastojen tietoasiantuntijat ovat tärkeä yhteistyökumppani. Samalla on edelleen opettajan tehtävä varmistaa opiskelijan oppiminen. Tähän liittyvä oppimisen näkyväksi tekeminen tukee ymmärrystä. Kun oppija kirjoittaa auki, mitä on oppinut, oppimisprosessi selkeytyy. Vaikeuksien tunnistaminen auttaa kohdentamaan opeteltujen asioiden harjoittelua yleisellä tasolla, ja oman ajattelun sanoittaminen tekee siitä konkreettisempaa. Ammattikorkeakoulussa tarvitaan erityisesti ongelmanratkaisuprosessin kuvaamista. Vaikka tekoäly voikin auttaa jäsentämään tätä reflektiota, varsinainen oivallus syntyy kuitenkin oppijan omasta työstä. Ajattelutaidot pitävät sisällään kognitiivisia taitoja, kuten tiedonkäsittelyn ja ongelmanratkaisun, sekä metakognitiivisia taitoja eli omien ja muiden ihmisten kognitiivisten taitojen tiedostamista ja itsesäätelyä (Mäkelin ym. 2025, s. 148). Lisäksi selkeän tavoitteen asettaminen ennen tekoälyn käyttöä on tärkeää, koska tavoite ohjaa toimintaa ja tekee oppimisesta tarkoituksenmukaista. Ilman tavoitetta tekoälyn käyttö voi muuttua hajanaiseksi. Selkeä päämäärä auttaa hyödyntämään tekoälyä tehokkaammin. Näin oppiminen pysyy suunnitelmallisena ja syvällisenä. Opettajaa tuskin voi korvata, vaikka tekoälyllä onkin voimistuva rooli opetustyössä. Se voi olla hyvä tuki esimerkiksi taustatiedon etsimisessä ja yksilöllisessä ohjauksessa. (Mäkelin ym. 2025, s. 93.)
Lopuksi voidaan todeta, että tekoäly ei itsessään hidasta oppimista, vaan ratkaisevaa on sen käyttötapa. Kun tekoäly toimii ajattelun tukena, oppiminen voi syventyä merkittävästi. Samalla on kuitenkin tärkeää varmistaa oppimisen aitous erityisesti arviointitilanteissa. Perinteinen kynä ja paperi -tentti ilman digitaalisia laitteita on tehokas keino varmistaa, ettei tekoälyä käytetä kokeen aikana. Tällainen arviointimuoto pakottaa oppijan luottamaan omaan osaamiseensa ja lisäksi se tekee näkyväksi todellisen ymmärryksen tason. Vaikka digitaaliset välineet tarjoavat monia hyötyjä, niiden rajaaminen tietyissä tilanteissa onkin siis perusteltua. Erityisesti arvioinnissa on tärkeää mitata yksilön omaa ajattelua. Näin varmistetaan oppimisen laatu ja luotettavuus.
Lähteet
- Mäkelin, M., Silvennoinen, E. & Mäkitalo K. (2025). 50 myyttiä tekoälystä ja datasta. Vastapaino.
- Pirhonen, T. & Kivinen, M. (2025). Tekoälyn käytön vastuullisuusnäkökulmia. HAMK Pilkku, 21.8.2025. https://doi.org/10.63777/8912
- Pöntynen, L. & Jokila, M. (22.5.2026). Tekoäly kuuluu kouluihin, mutta pedagogiikka edellä. Teknoblogi. Teknologiateollisuus. https://teknologiateollisuus.fi/tekoaly-kuuluu-kouluihin-mutta-pedagogiikka-edella/
Kirjoittajat
