Harjoittelukokemus sisilialaisessa päiväkodissa
Sosionomiksi opiskeleva Hanne Kujanpää suoritti työharjoittelun yksityisessä päiväkodissa Sisiliassa. Kymmenen viikon harjoittelujakso tarjosi mahdollisuuden tutustua italialaiseen varhaiskasvatukseen ja näytti suomalaisten ja italialaisten päiväkotien erot. Hanne matkusti mennen tullen lentämisen sijaan maata pitkin koiransa kanssa.
”Suoritin työharjoittelun Cataniassa, Sisiliassa sijaitsevassa yksityisessä päiväkodissa nimeltä Betzy’s School. Kyseinen paikka oli ollut yhteydessä Hämeen ammattikorkeakoulun kielten lehtoriin, joka oli sitten kysynyt minulta, kiinnostaisiko minua lähteä suorittamaan harjoittelua Sisiliaan. Olen aiemmin ollut Italiassa vaihto-oppilaana, joten ajatus harjoittelun suorittamisesta siellä oli mielestäni todella hyvä idea.
Harjoitteluni työtehtäviin kuului oikeastaan kaikki, mitä ryhmän vastaava opettajakin teki. Toki olin enemmän työparina ja apuna erilaisten aktiviteettien aikana. Lasten kanssa toteutin erilaisia aktiviteetteja ja annettuja tehtäviä ja olin mukana perusarjen jutuissa.
Suoritin Sisiliassa kehittämisen harjoittelua, joten suunnittelin myös yhteen ryhmään erilaisia toimia, joilla pystyttäisiin parantamaan ryhmän toimivuutta sekä tekemään jostakin asioista myös lapsille hieman helpompia ja ymmärrettävämpiä.
Suurimmat erot harjoittelupaikkani päiväkodin ja suomalaisen päiväkodin välillä ovat ainakin asioiden aikataulutus, vapaan leikin määrä, ulkoilujen määrä sekä ryhmässä toimivien aikuisten määrä. Suomessa ulkoilua ja vapaata leikkiä on päivän aikana huomattavasti enemmän ja aikuisia toimii ryhmässä useampi. Harjoittelupaikkani päiväkoti oli ehkä enemmän koulumainen ympäristö, jossa vapaata leikkiä oli hyvin rajatusti ja lapset tekivät enemmän tehtäviä ohjatusti.
Italialainen arki ei ollut minulle uusi juttu, joten sopeuduin siihen hyvin ja tiedostin jo monia juttuja ja tapoja. Se, että osaan kieltä, auttoi kyllä paljon. Työkulttuuristakin oli aiemmin tietoa jonkun verran, mutta ei kuitenkaan kokemusta. Työkulttuuriin sopeutuminen oli toisaalta ihan helppoa, mutta tietyt toimintatavat yleisesti herättivät huomiota ja tunteita, vaikka eivät minuun liittyneetkään.
Puhuin harjoitteluni aikana suurimmaksi osaksi englantia, sillä kyseessä oli kolmikielinen päiväkoti ja he erityisesti toivoivat englannin puhumista lapsille. Pienemmille lapsille kuitenkin puhuin italiaksi ja toistin jotain asioita aina englanniksi varmistaakseni, että lapsi ymmärsi, mutta myös sai englanninkielisen vastineen tietyille asioille.
Asuin aluksi Airbnb-asunnossa, kunnes pääsin asumaan kimppakämppään muiden harjoittelijoiden kanssa. Vapaa-aikana kävin vierailemassa useammassa eri paikassa Etelä-Sisiliassa ja vietin päiviä rannalla. Olin myös paljon muiden harjoittelijoiden sekä työntekijöiden kanssa sekä välillä ihan itsekseni kotona. Minulla oli mukana myös koirani, joten tietenkin vietin aikaa myös sen kanssa – Italiahan on hyvin koiramyönteinen maa!
Matkustin maata pitkin mennen tullen ja kaikki sujui todella hyvin. Suunnittelin kyllä matkan todella tarkkaan ja päivät pidin sopivina niin itselleni kuin koirallekin, mikä varmasti teki matkasta mukavamman. Maata pitkin matkustaminen ei mielestäni ollut mitenkään raskasta vaan todellakin aika upea kokemus.
Mieleenpainuvinta harjoittelussa oli ehkä se, että sain olla osa päiväkodin ”vuoden loppu”-esitystä. Kyseessä oli isompi spektaakkeli kuin mitä Suomessa olen ikinä päiväkodissa nähnyt. Oli hauskaa ja palkitsevaa työskennellä lasten kanssa ja harjoitella yhdessä ohjelmanumeroita sekä kaikkea siihen liittyvää. Kokonaisuutena kokemukseni harjoittelusta oli todella positiivinen. Sisiliassa moni asia on eri lailla ja tavat hyvinkin erilaisia verrattuna Suomeen, mutta avoin mieli sekä uuden oppimisen halu vievät kyllä pitkälle ja todellakin palaat monenlaisia kokemuksia rikkaampana.”
