Kohtaamisen vahvistaminen työllisyyspalvelujen arjessa

Työelämän muutokset, kasvavat osaamisvaatimukset sekä yksilölliset oppimisen ja arjen haasteet haastavat ohjaus-, neuvonta- ja opetusalan ammattilaisia uudistamaan asiakkaan kohtaamiseen liittyviä käytänteitään. Työllisyyspalveluissa kohtaamisen merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa asiakkaan työllistymisen esteet liittyvät avoimien työpaikkojen tai osaamisen puutteiden lisäksi myös epävarmuuteen, aiempiin kokemuksiin, elämäntilanteen kuormittavuuteen ja luottamukseen omiin mahdollisuuksiin. Kun asiakas tulee kuulluksi omien tavoitteidensa, arvojensa ja voimavarojensa näkökulmasta, palvelutilanne voi muuttua toimenpiteiden suorittamisesta yhteiseksi työskentelyksi, jossa asiakas hahmottaa vaihtoehtojaan ja ottaa pieniä askelia kohti itselleen merkityksellistä tulevaisuutta. Siksi kohtaamisen taitojen vahvistamisen avulla voidaan tukea asiakkaan mahdollisuutta tehdä valintoja, vaikuttaa omaan palvelupolkuunsa ja kokea osallisuutta myös haastavissa siirtymävaiheissa.

Pedaverkot – Jatkuvan oppimisen ja toimijuuden tuki yhdenvertaisuuden vahvistajana -hanke tarttuu tähän tarpeeseen kehittämällä pedagogisia, osallistavia ja toiminnallisia ohjauksen muotoja erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden tueksi. Hankkeessa ammattilaiset, järjestöt ja kokemusasiantuntijat rakentavat yhdessä toimintamalleja, materiaaleja ja verkostomaisia yhteistyön tapoja, jotka vahvistavat osaamista, toimijuutta, osallisuutta ja tulevaisuususkoa.

Tässä artikkelissa kuvaamme Riihimäen työllisyyspalvelujen kanssa toteutettua yhteiskehittämistä, jossa ammattilaisten kohtaamisen taitoja vahvistettiin arvopohjaisen työskentelyn avulla. Arvopohjaisella työskentelyllä tarkoitetaan tässä asiakkaalle merkityksellisten asioiden tunnistamista ja niiden pohjalta rakentuvien tavoitteiden jäsentämistä. Pilotoinnin lähtökohtana oli alkuselvityksissä esiin noussut havainto siitä, että yksilöllinen kohtaaminen, kuulluksi tuleminen, ohjaussuhteiden jatkuvuus, matalan kynnyksen palvelut ja monialainen yhteistyö voivat vahvistaa asiakkaiden toimijuutta ja osallisuuden kokemusta ohjauspalveluissa (Lemechkova-Toivonen & Aikio, 2026).

Yhteiskehittäminen Riihimäen työllisyyspalvelujen kanssa

Keväällä 2026 käynnistimme Riihimäen työllisyyspalvelujen kanssa yhteiskehittämisprosessin, jossa kohtaamisen taitoja tarkasteltiin osana asiakastyön arkea. Työntekijöiden kokemusten perusteella kehittämisen kohteeksi valittiin erityisesti tilanteet, joissa asiakkaan motivaatio on vähäinen, tulevaisuuden tavoitteet ovat epäselviä tai työllistymistä edistävät toimet eivät vielä kiinnity asiakkaan omiin päämääriin.

Pilotointiin osallistui yhdeksän Riihimäen kaupungin työllisyyspalvelujen asiantuntijaa, jotka työskentelevät muun muassa työtoiminnanohjaajina, työvalmentajina ja työllisyysvalmentajina. Riihimäen kaupungin työllisyyspalvelujen tehtävänä on tukea työnhakijoiden työllistymisedellytyksiä ja vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan kiinnittyä työelämään (Riihimäen kaupunki, n.d.). Työllistymistä tuetaan esimerkiksi yksilöllisen työvalmennuksen, valmennuksellisten työsuhteiden, työkokeilumahdollisuuksien ja työkyvyn arviointien avulla yhteistyössä paikallisten työnantajien, oppilaitosten ja Etelä-Hämeen työllisyysalueen kanssa.

Aluksi tunnistettiin Riihimäen työllisyyspalvelujen henkilöstön kokemia kehittämistarpeita ja haasteita. Yhteisessä keskustelussa pohdittiin erityisesti, millaiset ohjauksen menetelmät voisivat tukea asiakasta tilanteissa, joissa toimijuus, motivaatio tai luottamus omiin mahdollisuuksiin on heikentynyt. Keskeiseksi lähtökohdaksi nousi ajatus siitä, että motivaatio vahvistuu, kun asiakas saa jäsentää tavoitteitaan suhteessa itselleen merkityksellisiin arvoihin. Tällöin tavoitteet eivät näyttäydy vain ulkoapäin asetettuina velvoitteina, vaan asiakkaan omaan elämäntilanteeseen ja tulevaisuuden suuntaan liittyvinä mahdollisuuksina.

Toinen yhteiskehittämisprosessin lähtökohta oli oivallus siitä, että työntekijöiden omakohtainen kokemus uusien toimintatapojen kokeilemisesta voi vahvistaa ymmärrystä asiakkaiden muutostilanteisiin liittyvistä tunteista, ajatuksista ja toimijuuden haasteista. Näin oppiminen päästiin siirtämään teoreettisesta esittelystä myös käytäntöön, jossa asiaa päästiin oppimaan myös kokemuksellisen kokeilun, yhteisen reflektion ja työllisyyspalvelujen arkeen kiinnittyvän kehittämisen kautta.

Prosessin alussa tunnistettiin tarve vahvistaa ohjattavien osallisuutta ja toimijuutta. Ohjauksessa toimijuus tarkoittaa ohjattavan mahdollisuutta hahmottaa oma prosessinsa merkitykselliseksi, tehdä siihen liittyviä valintoja ja kantaa vastuuta niiden suunnasta. Pelkän yksilön ominaisuuden sijaan toimijuus kuitenkin rakentuu myös suhteessa elämänkulkuun, sosiaalisiin suhteisiin sekä ympäristön avaamiin ja rajaamiin mahdollisuuksiin (ks. esim. Vanhalakka-Ruoho, 2014; Vehviläinen, 2020). Ohjaajan tehtävänä on vahvistaa ohjattavan mahdollisuuksia tunnistaa tavoitteitaan, tehdä perusteltuja valintoja ja arvioida etenemistään yhdessä niiden ehtojen kanssa, joita elämäntilanne, yhteisöt ja instituutiot toiminnalle asettavat.

Työllisyyspalveluissa asiantuntijan ja ohjattavan välinen yhteistyö rakentuu institutionaalisessa kehyksessä, jossa asiakkaan tilannetta, toimijuutta ja palvelutarvetta tarkastellaan erilaisten tunnistamisen käytäntöjen avulla. Osallisuuden kannalta olennaista on, että asiakkaan omat tulkinnat, tavoitteet ja kokemukset tulevat tunnistetuiksi osana yhteistä työskentelyä, jolloin hän ei asemoidu vain palvelutoimenpiteiden kohteeksi (Haikkola ym., 2017). Osallisuus tarkoittaa mahdollisuutta osallistua omaa elämää ja palvelupolkua koskeviin ratkaisuihin, vaikuttaa niihin ja kokea kuuluvansa vastavuoroisiin sosiaalisiin suhteisiin (Holm, 2021; Isola ym., 2017). Työllisyyspalvelujen ohjauksessa tämä merkitsee asiakkaan mukanaoloa oman tilanteensa arvioinnissa, tavoitteiden määrittelyssä ja etenemisen suunnittelussa.

HOT-nelikenttä työllisyyspalvelujen ohjaustyön välineenä

HOT eli hyväksymis- ja omistautumisterapia perustuu englanninkieliseen lähestymistapaan Acceptance and Commitment Therapy (ACT). Työllisyyspalveluissa sitä voidaan soveltaa ohjauksellisena työvälineenä, joka auttaa asiakasta tunnistamaan itselleen merkityksellisiä arvoja, jäsentämään niihin liittyviä tavoitteita ja ottamaan pieniä, konkreettisia askelia kohti toivottua muutosta. Sen sijaan, että pyrittäisiin ratkaisemaan asiakkaan tilanne hänen puolestaan, tarkoituksena on vahvistaa hänen mahdollisuuksiaan toimia arvojen suuntaisesti myös epävarmuuden ja vaikeiden tunteiden keskellä.

Työllisyyspalvelujen kontekstissa psykologinen joustavuus voidaan ymmärtää kykynä edetä kohti merkityksellisiä tavoitteita myös silloin, kun epävarmuus, pettymykset tai vaikeat tunteet ovat läsnä. Hyväksymis- ja omistautumisterapia kuuluu kolmannen aallon kognitiivisiin käyttäytymisterapioihin, ja sen keskeinen tavoite on psykologisen joustavuuden vahvistaminen. Pietikäinen (2016) kuvaa psykologisen joustavuuden nelikenttää työkaluna, jonka avulla voidaan tarkastella kohti arvoja suuntautuvaa ja välttelevää käyttäytymistä. Nelikenttä tekee näkyväksi asiakkaalle tärkeitä asioita, tavoitteiden suuntaista toimintaa sekä etenemistä estäviä ajatuksia ja tunteita. HOT-menetelmää on hyödynnetty esimerkiksi hyvinvointia lisäävissä valmennuksissa, ja sitä voidaan soveltaa eri elämänalueilla arvojen mukaisen muutoksen tukena (Pietikäinen, 2021, 2024; Työterveyslaitos, n.d.).

Hankkeen pilotoinnissa Riihimäen työllisyyspalvelujen kanssa sovellettiin tällaista nelikenttää (kuvio 1) työllistymiseen, urasuunnitteluun ja asiakkaan tulevaisuuteen liittyvien keskustelujen jäsentämisessä. Se auttoi tekemään näkyväksi ajatuksia ja tunteita, jotka eivät välttämättä näy ulospäin mutta voivat ohjata asiakkaan toimintaa. Pitkäaikaistyöttömällä tämä voi ilmetä esimerkiksi epäilynä omien taitojen riittävyydestä, pettymyksenä aiempiin rekrytointikokemuksiin tai työhakemuksen laatimisen viivyttelynä.

Käyttäytymisen muutos on yksilöllinen ja dynaaminen prosessi, joka vahvistuu silloin, kun työskentely kiinnittyy asiakkaalle merkityksellisiin asioihin. Muutosta ei tueta ensisijaisesti poistamalla ikäviä tunteita tai estäviä ajatuksia, vaan auttamalla asiakasta muuttamaan suhdettaan niihin ja kokeilemaan arjessaan riittävän pieniä tekoja. Näin työskentelyssä tavoitellaan joustavuutta sen sijaan, että toimintaa ohjaisivat yksinomaan rajoittavat säännöt, normit tai aiemmin omaksutut toimintatavat (Pietikäinen, 2021, 2024; Työterveyslaitos, n.d.). Kun pitkäaikaistyöttömän asiakkaan kokemat haasteet otetaan työllisyyspalveluissa tämän kanssa puheeksi, voidaan lähteä liikkeelle toimintaa estävien ajatusten ja tunteiden tunnistamisesta ja nostaa niiden rinnalle asiakkaalle tärkeitä asioita sekä niiden mukaisia tekoja. Näin keskustelun painopiste siirtyy ongelmakeskeisyydestä kohti arvoja, ratkaisuja ja pieniä tekoja, jotka ovat mahdollisia myös vaikeiden tunteiden läsnä ollessa.

Pilotoinnin tuloksia

Työllisyyspalveluiden työntekijöiden antaman palautteen mukaan pilotointi tarjosi konkreettisen välineen arvojen, tavoitteiden ja muutosta estävien tekijöiden puheeksi ottamiseen asiakkaiden kanssa. HOT-nelikenttä tuki asiakkaiden motivaation ja tulevaisuuteen suuntautumisen käsittelyä sekä auttoi jäsentämään ajattelumalleja, jotka voivat vaikuttaa työllistymiseen. Menetelmän koettiin tuovan uusia näkökulmia ohjaustyöhön, monipuolistavan palautteen antamista ja soveltuvan erityisesti haastavien asiakaskohtaamisten tueksi. Samalla yhteiskehittämisprosessi tarjosi työntekijöille tilan tarkastella omaa työtään, tulla kuulluksi työyhteisössään ja reflektoida toimintatapoja sekä itsenäisesti että yhdessä.

Työntekijät tunnistivat työskentelyn aikana myös menetelmän käyttöönottoon liittyviä haasteita. Arvokeskustelut koettiin osin vaativiksi, koska kaikki yhteiskehittämisprosessiin osallistuneet eivät tehneet yksilöllistä asiakasohjausta. Menetelmän hyödyntäminen asiakkaan kanssa edellyttää myös rauhallista tilaa ja riittävää jatkuvuutta asiakastapaamisissa. Keskustelua herätti myös HOT-pohjaisten kysymysten syvällisyys ja se, miten menetelmää voidaan käyttää omassa ammattiroolissa ohjauksellisena työvälineenä. Lisäksi yhteiskehittämisprosessin kesto koettiin lyhyeksi suhteessa uuden työotteen omaksumiseen. Nämä tekijät herättivät epävarmuutta menetelmän soveltamisesta asiakastyössä.

Osana yhteiskehittämistä tarkasteltiin Riihimäen työllisyyspalvelujen asiakasprosesseja, erityisesti kohtaamisen ja palautteenannon näkökulmalta. Tarkastelu teki näkyväksi työntekijöiden erilaisia rooleja asiakkaan ohjausprosessissa sekä mahdollisuuksia hyödyntää HOT-menetelmää osana asiakastyötä. Palvelupolun äärellä käydyt keskustelut lisäsivät myös työntekijöiden keskinäistä luottamusta. Asiakasprosessia tarkasteltaessa tunnistettiin myös paikkoja, joissa palautteen avulla voidaan vahvistaa asiakkaan luottamusta omiin taitoihinsa ja osaamiseensa.

Lopuksi

Yhteiskehittäminen vahvisti työntekijöiden yhteistä ymmärrystä siitä, miten kohtaamisen taidot, arvopohjainen ohjaus ja kokemuksellinen reflektio voivat tukea asiakkaan toimijuutta ja osallisuutta. HOT-nelikenttä kytkeytyi työllisyyspalvelujen arkeen konkreettisena välineenä, jonka avulla voidaan jäsentää asiakkaan tavoitteita, muutosta estäviä tekijöitä ja pieniä etenemisaskeleita.

Riihimäen pilotointi osoitti, että HOT-nelikenttä voi toimia työllisyyspalvelujen ohjaustyössä rakenteena asiakkaan tilanteen, merkityksellisten tavoitteiden ja konkreettisten etenemisaskeleiden jäsentämiseen. Arvopohjainen työskentely voi vahvistaa sekä asiakkaiden toimijuutta että ammattilaisten ohjausosaamista, kun sen käyttötapa erotetaan selkeästi terapeuttisesta työskentelystä ja kiinnitetään asiakastyön arkeen. Kokonaisuutena pienen työyhteisön pilotointi vahvisti työntekijöiden mukaan työyhteisön sisäistä yhteistyötä.

Yhteiskehittäminen teki näkyväksi, että yksittäisen menetelmä- tai toimintatapavalinnan sijaan kohtaamisen vahvistaminen on työyhteisössä rakentuva tapa tukea asiakkaan mahdollisuutta tulla kuulluksi, tunnistaa omia tavoitteitaan ja edetä kohti itselleen merkityksellistä tulevaisuutta.

Kirjoittajat