Osmankäämi on monelle tuttu kasvi ainakin ulkonäöltä, sillä ruskea pamppumainen kukinto on helppo tunnistaa. Joku on saattanut maistaa sen tuoreita kevätversoja, toinen ehkä harmitellut tiheää kasvustoa järven rannassa. Tutusta kasvista löytyy kuitenkin uusia puolia, kun käy läpi osmankäämeistä tehtyjä tutkimuksia.
Suomessa osmankäämit nähdään edelleen usein haittakasveina, jotka aiheuttavat rantojen ja ojien umpeenkasvua. Niitetyt kasvimassat saattavat hyvässä tapauksessa kelvata paikalliselle biokaasulaitokselle, mutta muuta hyötykäyttöä niille on harvoin tarjolla. Miksi siis ojia tukkivan kasvin viljelystä pitäisi innostua?
Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyy useita epävarmuuksia, mutta tämän hetken tiedon mukaan Suomessa joudutaan sopeutumaan lisääntyviin talvisateisiin ja kesäaikaisiin kuivuusjaksoihin (Pietola ym., 2026). Vesivarojen joustava hallitseminen ja erilaiset kosteikot nousevat siis entistä tärkeämmäksi. Kosteikot toimivat alueina, joille tulvivaa vettä voidaan johtaa, ja toisaalta vettä säilyttävinä alueina kuivuusaikoina.
Kosteikkojen luomiseen ohjaa myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2024/1991 luonnon ennallistamisesta, jolla tavoitellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen lisäksi muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen hillintää erityisesti ojitettujen turvemaiden vettämisellä (ks. Lång ym., 2024, s.7). Kun vesi peittää kuivana olleen turpeen, sen hajoaminen hidastuu ja vapautuvan hiilidioksidin määrä vähenee. Vesipeitteen alla turve kyllä edelleen hajoaa jonkin verran ja tuottaa toista kasvihuonekaasua, metaania, mutta kokonaisuudessaan kasvihuonekaasupäästöt pienenevät. Maatalouskäytössä olleen turvepellon vettäminen kosteikkoviljelyyn voikin vähentää sen kasvihuonekaasupäästöjä jopa kolmasosalla (de Jong ym., 2021).
Ennallistamisasetus antaa mahdollisuuden käyttää näitä uudelleen vetettyjä turvemaita maanviljelyssä, kunhan viljely ei uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Siksi luontaisesti Euroopassa esiintyvät osmankäämit (Typha) olisivat oivallisia kasveja kosteikkoviljelyyn. Kaikkiaan eri osmankäämilajeja kasvaa maailmalaajuisesti tropiikista lauhkealle ilmastovyöhykkeelle asti. Suomessa kasvavat leveäosmankäämi (Typha latifolia) ja kapeaosmankäämi (T. angustifolia).
Osmankäämiä lautaselle, seiniin ja vaatteisiin
Ihmiset ovat hyödyntäneet osmankäämejä kauan niin rakentamis- ja käyttötarvikemateriaaliksi kuin ravinnoksi ja kotieläinten rehuksi. Osmankäämit ovat kuuluneet jo esihistorialliseen ruokavalioon ja maavarsista tehdyn jauhon energiapitoisuus on samaa luokkaa emmervehnän kanssa (Revedin ym., 2010, s. 18818). Osmankäämit ovat olleet myös osa kansanlääkintää ja nykytutkimuksissa on voitu osoittaa kukinnoista valmistettujen voiteiden edistävän ihovaurioiden parantumista (Saha ym., 2021).
Osmankäämien käyttökohteet eivät kuitenkaan lopu vielä tähän. Osmankäämien käyttöä on onnistuneesti testattu esimerkiksi komposiitti- ja eristelevyissä, öljyntorjunnassa, geotekstiileissä, hiilletyissä teknologiamateriaaleissa kuten sensoreissa sekä terveydenhuoltoon sopivissa kuitukankaissa (Parvin ym., 2025; Tarus ym., 2026). Erityisen kiinnostavaa on osmankäämistä saatava tekstiilikuitu, joka voi osaltaan auttaa tekstiiliteollisuuden kestävyyskysymysten ratkaisemisessa.
Maailman käytetyin luonnonkuitu on puuvilla, jonka kasvatus tulee vaikeutumaan entisestään ilmastonmuutoksen myötä. Puuvillan viljelyyn liittyy sekä ympäristöllisiä ongelmia, kuten paikallisten vesivarojen liikakäyttöä keinokasteluun, että sosiaalisia haittoja, kuten turvattomia työoloja. Tekokuitujen käytön taas on todettu lisäävän vesistöjen ja maaperän mikromuovikuormaa. (UNEP, 2020, s.39) Osmankäämikuitu saattaisikin vähentää niin tekokuitujen käyttöä kuin puuvillan viljelytarvetta.
Osmankäämikuitu on todettu lämmönkestoltaan ja värjäytyvyydeltään puuvillaa muistuttavaksi ja vetolujuudeltaan jopa puuvillaa kestävämmäksi. Monien muiden kasvivarsista saatavien luonnonkuitujen tapaan osmankäämikuitu on kuitenkin jäykkää verrattuna siemenhahtuvista kehrättävään puuvillaan. (Rahman ym., 2021; Chakma, 2018) Siksi osmankäämistä valmistetut tekstiilit ovat varsin karkeita (ks. Morpurgo, 2024, ss. 318–319) ja osmankäämikuidun käsittelytapoja kehitetään edelleen.
Sato ei ole ainoa onnistumisen mittari
Osmankäämien kokonaisarvo muodostuu tuotteiden lisäksi niiden ympäristöä elvyttävistä vaikutuksista. Kosteikkoviljelyssä nopeakasvuiset osmankäämit sitovat itseensä tehokkaasti hiilidioksidia (Parvin ym., 2025, s.5) sekä ravinteita. Tämän lisäksi kosteikkokasvillisuudella voidaan torjua luontokatoa.
Osmankäämejä voidaan kerätä muiltakin alueilta kuin kosteikkopelloilta. Koska osmankäämit sietävät epäsuotuisia kasvuolosuhteita kuten korkeita ravinnepitoisuuksia (Haldan ym., 2022) ja suolaa (Geurts & Frizt, 2018, ss. 37–38), ne soveltuvat hyvin kaupunkikosteikkoihin. Osmankäämikasvustoja voidaan käyttää jopa jätevesien käsittelyssä, sillä ne poistavat vedestä haitallisia aineita kuten suurina määrinä eliöille myrkyllistä booria (Xin & Huang, 2017). Haitta-aineiden kertyminen tulee toki huomioida kasvimassan jatkokäytössä, eikä hyödyntää tällaisesta käytöstä seuraavaa satoa ainakaan ravintona tai rehuna.
Sijainnista riippumatta kosteikkoluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen vaatii erilaisten eliöiden elintapojen tuntemista. Esimerkiksi kosteikkolintujen kannalta oleellista on rauhoittaa pesimäaika, kun taas hyönteisten osalta tulisi huomioida mahdollinen talvehtiminen. Voisikin olla perusteltua, ettei satoa korjattaisi samana vuonna koko kasvatusalalta, vaan esimerkiksi kaistaleittain. Tämä tukisi myös osmankäämin kasvullista uudistumista ja vähentäisi kylvö- ja istutustyön tarvetta satojen välissä (ks. Auramo ym., 2024).
Uudet hyötykasvit ovat meidän kaikkien asia
Osmankäämien käyttöä on tutkittu ja pohdittu vuosikymmeniä (ks. Morton, 1975). Nykyisten kestävyyshaasteiden paineessa aika voisi olla vihdoin kypsä uudelle hyötykasville. Osmankäämeihin liittyvän tietotaidon kartuttamiseen kannattaisi panostaa Suomessa, sillä kertyneelle osaamiselle voisi olla kansainvälistä kysyntää.
Kestävät kasvatustavat vaatisivat paikallista tietämystä muun muassa siitä, mikä ravinne rajoittaa kasvien kasvua milläkin kasvupaikalla. Suomalaisilla maatalouskäytössä olleilla turvemailla kaliumin puute on rajoittanut vilja- ja rehusatomääriä (Suomela ym., 2022) ja Vaaralan (2025) tulokset viittaavat siihen, että kalium rajoittaa myös osmankäämin kasvua. Toisaalta ravinteiden optimointi ei ole aina tarpeen, sillä eri kasvuolosuhteissa kasvaneet kasvit kehittävät esimerkiksi selluloosapitoisuudeltaan erilaisiksi ja soveltuvat siksi eri hyötykäyttökohteisiin (Haldan ym., 2022, ss. 14–15). Viljelijälle kasvin monikäyttöisyys tarkoittaisi taloudellista turvaa, sillä sadolle löytyisi aina jokin käyttökohde. Haastavinta osmankäämin nostamisessa hyötykasviksi lieneekin ajatustavan muutos. Hyötykasvi ei olisikaan tehomaataloudessa viljelty, vaan sitä saataisiin monista eri kasvuympäristöistä ja osa sen arvosta muodostuisi ympäristöhyödyistä. Osmankäämit voisivat näin tarjota meille kokonaisvaltaisia ratkaisuja esimerkiksi maankäytön ja tekstiilimateriaalien kestävyyskysymyksiin, jos vain uskallamme tarttua niihin.
Lähteet
- Auramo, T., Honkanen, H., Kekkonen, H. & Lång, K. (2024). Leveäosmankäämin viljelyopas (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 107/2024). Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-001-5
- Chakma, K. (2018). Extraction Efficiency, Quality and Characterization of Typha latifolia L. Fibres for Textile Applications [Master of science thesis, University of Manitoba]. https://mspace.lib.umanitoba.ca/server/api/core/bitstreams/0efa052e-362a-45d4-8625-d31857753d80/content
- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1991, luonnon ennallistamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 muuttamisesta. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=OJ:L_202401991
- de Jong, M., van Hal, O., Pijlman, J., van Eekeren, N. & Junginger, M. (2021). Paludiculture as paludifuture on Dutch peatlands: An environmental and economic analysis of Typha cultivation and insulation production. Science of The Total Environment, 792, 148161. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2021.148161
- Geurts, J. J. M. & Fritz C. (toim.) (2018). Paludiculture pilots and experiments with focus on cattail and reed in the Netherlands (Techical report). CINDERELLA project. https://doi.org/10.13140/RG.2.2.12916.24966
- Haldan, K., Köhn, N., Hornig, A., Wichmann, S. & Kreyling, J. (2022). Typha for paludiculture—Suitable water table and nutrient conditions for potential biomass utilization explored in mesocosm gradient experiments. Ecology and Evolution, 12, e9191. https://doi.org/10.1002/ece3.9191
- Lång, K., Honkanen, H., Kekkonen, H., Laurila, M., Nieminen, M., Saarnio, S., Sarkkola, S., Savikko, R., Sorvali, J. & Virkkunen, E. (2024). Kosteikkoviljely ilmastonmuutoksen hillintäkeinona (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 106/2024). Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-002-2
- Morton, J. F. (1975). Cattails (Typha spp.) – Weed Problem or Potential Crop? Economic Botany, 29(1), 7–29. http://www.jstor.org/stable/4253557
- Morpurgo, E. (2024). Biomaterials and wetlands – Supply chains for construction and textiles through the enhancement of local ecosystems. AGATHÓN – International Journal of Architecture, Art and Design, 16, 314–323. https://doi.org/10.19229/2464-9309/16262024
- Parvin, M., Shadhin, M., Dulal, M. & Rahman, M. (2025). Harnessing Cattail Biomass for Sustainable Fibers and Engineered Bioproducts: A Review. Global Challenges, 9, 2400183. https://doi.org/10.1002/gch2.202400183
- Pietola, L., Torniainen, T. & Turkki, V. (2026). Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Suomessa – Ehdotuksia ennakoivaan toimeenpanoon taustahaastattelujen pohjalta (Sitran muistio). Sitra. https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2026/01/32844900_Ilmastonmuutokseen_sopeutuminen_muistio_web.pdf
- Rahman, M., Cicek, N. & Chakma, K. (2021). The Optimum Parameters for Fibre Yield (%) and Characterization of Typha latifolia L. Fibres for Textile Applications. Fibers and Polymers, 22, 1543–1555. https://doi.org/10.1007/s12221-021-0194-8
- Revedin, A., Aranguren, B., Becattini, R., Longo, L., Marconi, E., Lippi, M. M., Skakun, N., Sinitsyn, A., Spiridonova, E. & Svoboda, J. (2010). Thirty thousand-year-old evidence of plant food processing. Proceedings of the National Academy of Sciences U.S.A., 107(44), 18815–18819. https://doi.org/10.1073/pnas.1006993107
- Saha, S., Sonar, V., Soni, B., Koladiya, S., Chakraborty, S. & Pithawala, M. (2021). Investigating wound healing potential of Typha angustata L. inflorescence in albino Wistar rats. Phytomedicine Plus, 1(4), 100054. https://doi.org/10.1016/j.phyplu.2021.100054
- Suomela, R., Laurell, H. & Ylitervo S. (2022). Kaliumilla turvemaat tuottamaan. OAMK Journal, 9/2023. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2023021527282
- Tarus, B. K., Alfredy, T. A., Mwasiagi, J. I. & Jande, Y. A. C. (2026). Valorisation of cattail (Typha) biomass: Fibre extraction, properties, and applications in sustainable material systems. Bioresource Technology Reports, 33, 102570. https://doi.org/10.1016/j.biteb.2026.102570
- UNEP (2020). Sustainability and Circularity in the Textile Value Chain – Global Stocktaking. United Nations Environment Programme. https://wedocs.unep.org/handle/20.500.11822/34184
- Vaarala, J. (2025). Osmankäämin viljely ja potentiaali kestävänä tekstiilimateriaalina [opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051110869
- Xin, J. & Huang, B. (2017). Effects of pH on boron accumulation in cattail (Typha latifolia) shoots, and evaluation of floating islands and upward flow mesocosms for the removal of boron from wastewater. Plant and Soil, 412, 163–176. https://doi.org/10.1007/s11104-016-3058-z
Kirjoittajat
Jutta Vaarala
Vaarala on kiertotalouden parissa työskentelevä ympäristösuunnittelija. Hän teki opinnäytetyönsä osmankäämin potentiaalista uutena viljelykasvina yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa ja näkee kasvissa merkittäviä mahdollisuuksia tulevaisuuden vastuullisessa tekstiilituotannossa. Osmankäämifanina hän suuntaa keväällä Hollantiin tutustumaan osmankäämistä tekstiilejä valmistavan RietGoedin toimintaan.
Hankkeen tiedot
PLUTO – Datapohjaisten palveluiden ja uudistavien toimintamallien kehittäminen kiertotalouden pk-yrityksissä -hanke tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää liiketoimintaansa entistä kestävämmäksi ja kannattavammaksi sekä samalla edistää ympäristöä korjaavia ja uudistavia vaikutuksia. Tämä hanke on osa laajempaa pyrkimystä siirtyä kohti kiertotaloutta, jossa materiaalien tehokas kierto ja uudelleenkäyttö ovat keskiössä. Tavoitteenamme on luoda kestävä ja vastuullinen tulevaisuus kaikille.
Hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto.
