Ohjausalan tutkimuksen vaikuttavuus syntyy vuoropuhelussa

Opinto- ja uraohjauksen tutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet, ja tutkimuskohteet ovat laajentuneet yhteiskunnan, koulutuksen ja työelämän muutosten myötä. Ohjausta tarkastellaan niin vuorovaikutuksen, yksilön koulutus- ja urapolkujen kuin organisaatioiden ja laajempien ohjausjärjestelmien näkökulmasta. (Helander, 2016)

Tutkimuksen tuottama tieto on tiiviissä yhteydessä ohjaustyön käytäntöihin. Opinto- ja uraohjaajien koulutus on tutkimusperustaista (Helander, 2016), ja tutkimus tuottaa tietoa muun muassa ohjauksen toteutumisesta, laadusta, saavutettavuudesta ja kehittämistarpeista. Ohjauksen kehittäminen edellyttääkin tietoa siitä, miten erilaiset ohjauksen käytännöt toimivat ja millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille.

Ohjauksen yhteiskunnallinen merkitys on itsessään laaja. Ohjaus liittyy koulutusvalintoihin, työelämään siirtymiseen, urasuunnitteluun ja elinikäiseen oppimiseen, mutta myös ihmisten mahdollisuuksiin rakentaa itselleen merkityksellisiä tulevaisuuksia muuttuvassa maailmassa (Valtioneuvosto, 2020). Siksi ohjausta koskeva tutkimus tuottaa tietoa kysymyksistä, joilla on merkitystä sekä yksilöiden että koko yhteiskunnan kannalta (Varjo ym., 2024). 

Ohjaustutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus

Vuoden 2026 Kasvatustieteen päivien teemana oli kasvatustieteellisen tiedon yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Päivien yhteydessä kysyttiin, mikä tutkimuksen vaikuttavuus lopulta on, tuleeko tutkimustieto kuulluksi ja millä tavoin tutkimuksen yhteiskunnallista merkitystä voidaan vahvistaa. Teema on ajankohtainen aikana, jolloin tutkimustiedon asemaa ja merkitystä joudutaan perustelemaan entistä näkyvämmin.

Ohjausalan tutkimuksen teemaryhmässä keskusteltiin ohjauksen tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja sen tulevaisuudesta. Keskusteluissa nousi esiin ajatus siitä, että vaikuttavuus ei synny automaattisesti tutkimuksen julkaisemisesta. Tutkimustulosten olemassaolo ei vielä tarkoita sitä, että tieto löytää tiensä käytäntöihin, organisaatioiden kehittämiseen tai päätöksentekoon.

Vaikuttavuus edellyttää vuorovaikutusta. Tämä voi tarkoittaa tutkijoiden ja käytännön toimijoiden kohtaamisia, yhteisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita, tutkimustulosten yleistajuistamista tai aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yhtä tärkeää on, että tutkimuksen käyttäjillä on mahdollisuus osallistua keskusteluun siitä, millaisia kysymyksiä tutkimuksessa tulisi tutkia.

Ohjausalan tutkimuksessa tämä vuoropuhelu on erittäin merkityksellistä. Ohjauksen käytännöt ovat vahvasti sidoksissa toimintaympäristöihin, organisaatioihin ja ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin. Parhaimmillaan tutkimus auttaa yhdessä tunnistamaan ilmiöitä, joita ei vielä täysin ymmärretä, sekä tarkastelemaan kriittisesti toimintatapoja, joita pidämme itsestäänselvyyksinä.

Ohjaus yhteisöllisenä toimintana

Yksi Kasvatustieteen päivillä käydyistä keskusteluista liittyi ohjauksen yhteisölliseen ja ryhmämuotoiseen luonteeseen. Keskusteluun osallistui ohjauksen käytännön toimijoita, tutkijoita ja kehittäjiä. Lähtökohtana oli kysymys siitä, mitä tapahtuu, kun ohjausta ei tarkastella ensisijaisesti yksilön prosessina vaan ryhmän ja yhteisön toimintana.

Näkökulman muutos avaa uusia kysymyksiä. Ryhmä voi muodostua ohjaukselliseksi tilaksi, jossa osallistujat eivät ole vain ohjauksen kohteita, vaan myös toistensa tukijoita, kokemusten jakajia ja merkitysten rakentajia. Samalla ryhmässä toimiminen nostaa esiin kysymyksiä osallisuudesta, kuulumisesta ja yhteenkuuluvuuden rakentumisesta.

Keskustelu laajeni myös työ- ja koulutusyhteisöjen toimintakulttuureihin. Ohjausta toteutetaan yhä useammin yhteistyössä eri ammattilaisten kanssa, jolloin dialogisuus ja yhteinen ymmärrys ovat työn keskeisiä edellytyksiä. Monialaisuudesta ja dialogisuudesta voidaan kuitenkin puhua strategioissa ”fantasiapuheena” enemmän kuin niitä toteutetaan arjen työssä (ks. Lilja ym., 2025; Weick, 1995). Tavoitteiden ja käytännön välille voi syntyä kuilu, joka jää helposti huomaamatta ilman yhteistä keskustelua ja tutkimuksellista tarkastelua.  

Juuri tässä näkyy yksi tutkimuksen vaikuttavuuden mahdollisuus. Tutkimus voi tehdä näkyväksi sellaisia jännitteitä ja ristiriitoja, jotka ovat käytännön työssä läsnä, mutta joita ei aina osata sanoittaa. Se voi auttaa kysymään, miksi jokin tavoite ei toteudu, millaisia rakenteita tai toimintatapoja sen taustalla on ja mitä pitäisi muuttaa.

Pieni tutkimusala tarvitsee yhteisiä keskustelufoorumeita

Ohjausalan tutkimus muodostaa Suomessa verrattain pienen ja eri organisaatioihin sijoittuvan tutkijaverkoston. Siksi tutkijoiden, kouluttajien, kehittäjien ja käytännön toimijoiden kohtaamiset ovat tärkeitä.

Viime vuosina ohjausalan tutkimuksen ympärille on rakentunut erilaisia kohtaamisen ja yhteistyön foorumeita. Valtakunnallinen uraohjauspäivä, ohjaustutkimuksen konferenssi ja Kasvatustieteen päivien ohjauksen teemaryhmät tuovat yhteen tutkijoita ja alan muita toimijoita. Lisäksi väitöskirjatutkijoille on syntynyt omia mahdollisuuksia verkostoitua ja tehdä tutkimustaan näkyväksi.

Tällaisten verkostojen merkitys näkyy tutkijoiden keskinäisen verkostoitumisen lisäksi myös paikkoina, joissa uusia tutkimuskysymyksiä syntyy käytännön ja tutkimuksen kohdatessa. Samalla ne tekevät näkyväksi jo olemassa olevaa tutkimusta.

Ohjausalan tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistaminen tarvitsee entistä aktiivisempaa yhteistyötä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tutkimustulosten monipuolisempaa jakamista tieteellisten julkaisujen lisäksi erilaisissa ammatillisissa ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Tällöin on kyse myös yleistajuistamista eli tutkimuksesta kertomisesta tavalla, joka tekee sen merkityksen ymmärrettäväksi ilman, että tutkimusperusteisuus ja tieteellisyys kadotetaan.

Miten tutkimuksen vaikutus tehdään näkyväksi?

Kasvatustieteellisen tutkimuksen vaikuttavuus herättää myös perustavanlaatuisen kysymyksen: mitä tutkimuksen vaikutuksella oikeastaan tarkoitamme?

Jos vaikuttavuus ymmärretään vain suorina ja nopeasti havaittavina muutoksina, suuri osa tutkimuksen merkityksestä voi jäädä näkymättömäksi. Ohjausalan tutkimuksen vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia ja moniportaisia. Tutkimus voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten opinto- ja uraohjaajia koulutetaan, millaisia käsitteitä käytämme, mihin kehittämistoiminnassa kiinnitetään huomiota tai miten ohjauspalveluiden toimintaa tarkastellaan (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2024).

Tutkijoiden ja tutkimusyhteisöjen on syytä pohtia entistä aktiivisemmin, kenelle tutkimusta tehdään, miten tutkimustuloksista viestitään ja millaisia yhteyksiä tutkimuksella on ympäröivään yhteiskuntaan. Ohjausalan tutkimuksen kohdalla tämä tarkoittaa myös rohkeutta osallistua keskusteluun. Ohjauksen kysymykset liittyvät koulutukseen, työelämään, työllisyyteen, yhdenvertaisuuteen ja ihmisten mahdollisuuksiin rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Ohjausalan tutkimuksen vaikuttavuuden kannalta tärkeä kysymys on, millaisia mahdollisuuksia tutkimustiedolla on päästä osaksi niitä keskusteluja, joissa tulevaisuutta koskevia ratkaisuja tehdään. Ohjausalan tutkimuksen vaikuttavuus syntyy vuoropuhelussa tutkijoiden, ammattilaisten, kehittäjien, koulutuksen järjestäjien ja päätöksentekijöiden välillä.

Kirjoittajat