Botswanan tilastollinen vauraus peittää alleen pinnan alla kytevät haasteet

Botswana on vähän erilainen Afrikan maa. Botswana on rauhallinen, ja se luokitellaan ylemmän keskitulon maaksi, joita Afrikassa on vain muutama. Vauraus perustuu 1960-luvulla löytyneille timanteille ja kaivannaisille. Rauhallisuudesta ja tilastollisesta vauraudesta huolimatta kaikki ei silti ole hyvin. Pinnan alla on vaikeita haasteita: Työttömyyttä, köyhyyttä ja suurta tulojen eriarvoisuutta. Ilmastonmuutos ja kaivosteollisuus tuovat ympäristöongelmia ja oma ruuantuotanto on vaikeaa, koska maasta suurin osa on autiomaata. Botswanan pääkaupunki, Gaborone, voi olla tuttu joillekin Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -etsiväkirjoista, tosin nykyään se on jo toisenlainen, pitkiä suoria katuja ja pilvenpiirtäjiä.

Eteläisessä Afrikassa, keskellä mannerta ja ilman meriyhteyttä sijaitseva Botswana on hyvin harvaan asuttu, Suomea pinta-alaltaan jonkin verran suurempi maa. Botswanan väkiluku on puolet Suomen väkiluvusta, ja väestön kasvu on hidastunut. Nykyisin botswanalainen nainen synnyttää keskimäärin 2,9 lasta (Statistics Botswana, 2025). Maahan muuttaa väestöä naapurimaasta Zimbabwesta, monista muistakin maista saapuu yritteliäitä ihmisiä.

Maan talous on pitkälti Etelä-Afrikan varassa. Olimme Botswanassa Afrikan maatalousyliopistojen verkoston, RUFORUMin, vuosittaisessa kokouksessa. Kongressikeskuksen ruokien kerrottiin olevan pääsääntöisesti Etelä-Afrikasta. Näyttelytilassa botswanalaisia perinnekankaita myymässä ollut rouva paljastui kenialaiseksi ja kankaat tulivat – mistä muualtakaan – Etelä-Afrikasta. Kauppakeskuksissa ja supermarketeissa Etelä-Afrikka on läsnä ihan kaikessa.

”Selviämistä.”

”En valita, minulla on työ, vaikka palkka on alhainen.”

”Ryhdyin Youngo-kuskiksi, kun pystyin olemaan edellisessä työpaikassa 10 vuotta ja sain ostettua auton – sairastuin ja minua ei enää otettu takaisin.”

”Inhoan taksin ajamista, odotan vain, että kaivokset ottaisivat työntekijöitä takaisin.”

Tällaisia kommentteja saa tavallisilta ihmisiltä maan nykytilasta. Kaupungissa elämisen kalleudesta valitetaan. Työttömyys painaa (World Bank Group, 2026) ja hinnat tuntuvat karkaavan kovin korkealle.

Kaivosteollisuus on perimmäinen syy maan tuloeroille

Vuoden 1966 itsenäistymisestä asti maata hallinneen puolueen valtakausi päättyi opposition voittoon vuoden 2024 vaaleissa. Uusi hallitus haluaa suuremman osan kaivostoiminnan voitoista (Hidayat, 2025). Kaivoksille rakennetaan uutta omistuspohjaa, jossa vähintään 24 prosenttia omistajuudesta pitää olla paikallista (Reuters, 2025). Helmikuussa 2025 uutisoitiin hallituksen ja De Beersin päässeen 10-vuotiseen sopimukseen (AngloAmerican, 2025). De Beers on suurin kaivosyhtiö, ja sekin on eteläafrikkalainen.

Timanttikaivokset ovat maan itä- ja keskiosissa. Timantteja ja muita mineraaleja maaperässä on vielä pitkän aikaa, mutta etenkin timanttien kysyntään vaikuttavat synteettisen timantit, joiden tuotantoa hallitsevat Kiina ja Intia. Timanttikaivoksia on heikentyneen kysynnän takia pysäytetty useiksi kuukausiksi (Benza, 2025).

Kaivosteollisuus on perimmäinen syy maan suurille tuloeroille. Botswanassa on ikään kuin kaksi taloutta: kaivosteollisuudessa mukana olleet ovat saaneet palkkaa ja tuloja, muusta väestöstä iso osa on ollut virallisen talouden ulkopuolella. Maa on harvojen omistuksessa, koulutukseenkin on pääsy vain harvoilla, eikä yhteiskunnassa ole rakenteita, jotka tasaisivat tuloeroja. Botswanan gini-indeksi, jolla kuvataan tulonjaon epätasaisuutta, on yksi maailman suurimmista, 54,9 (World Population Review, 2026). Suomessa vastaava luku on 27,9.

Lisätuloja saadaan osaamisella

Suuri osa Botswanasta on Kalaharin autiomaata, käytännössä ruohikkoista tasankoa. Pohjoisessa Kalaharin takana sijaitsee Okavangon suisto, joka on yksi maailman suurimmista sisämaan suistoalueista. Laskujokea mereen ei ole, vesi valuu ympäröivään hiekka-aavikkoon. Tälle alueelle keskittyy myös maan turismi.

Turismissa Bostwana on valinnut toisin kuin Afrikan maat yleensä. Botswanassa tavoitellaan todellista luksusta vaativia turisteja (van Winsen, 2025); tarjolla on huippulaadukasta majoitusta ja yksilöllisiä kokemuksia luonnon ihmeistä. Näillä on hintansa, eikä turismi olekaan kansantaloudellisesti kovin merkittävä tekijä. Hinnat ovat sitä luokkaa, että sveitsiläinen kollega, joka päätti hemmotella itseään parin päivän matkalla deltalle, majoittui läheiseen kaupunkiin, ei deltalla oleviin hotelleihin.

Synkän taloustilanteen keskellä on herännyt ajatus, että turismin lisääntyminen voisi tuoda tuloja. Turismi, kuten moni muukin ala Botswanassa, kärsii kuitenkin osaavien ihmisten puutteesta. Paikallisella maatalousyliopistolla vieraillut kollega pyöritteli päätään: täällä on vielä pitkä matka yrittäjyyttä edistävään koulutukseen. Korkeakoulutuksessa tavoitteena on vahvistaa taitojen opettamista, ja vahvistaa maataloustoimijoiden, koulutuksen, tutkimuksen ja työelämän yhteistä toimintaa. Ilmastonmuutoksen kourissa maatalous, ja sitä kautta erityisesti ruokahuolto kärsivät. Koulutusta pitäisi pystyä muuttamaan niin, että maataloudessa löytyisi kestäviä tuotantomenetelmiä ja että nuoret rohkaistuisivat yrittäjiksi. Hallitus on luvannut satoja tuhansia uusia työpaikkoja talouteen. Maatalouden osuus kansantuotteesta on vain muutamia prosentteja. Maatalous työllistää kuitenkin kolmanneksen väestöstä (FAO, n.d.).

RUFORUMin konferenssissa nostettiin vahvasti esille koulutuksen merkitystä yhteiskunnan kehittämisessä. Me pääsimme esittelemään omaa koulutustamme, sitä kuinka kaikkia pyritään opettamaan niin, että kukin pystyy omaan parhaaseensa. Tätä pääsimme myös korostamaan: osaavat valmistujat tarvitsevat osaavia ja taitavia opettajia ja yhteistyötä, ja pohjalla pitää olla tulevaisuuden haasteisiin vastaava opetussuunnitelma. Tätä muutosta me rakennamme yhdessä AgrGROW- ja AgrBIZZ-hankekumppaneidemme maissa.

Kirjoittajat