Ensimmäisen lehtorivuoden itsearviointi opiskelijapalautteen valossa

Aloitin sosiaalialan lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulussa elokuussa 2025 ilman aiempaa kokemusta korkeakouluopettamisesta. Lähestyin uutta tehtävää itselleni luontaisella tavalla: kuulemalla niitä, joita työ koskee. Ennen ensimmäistä lukuvuotta keräsin sosionomiksi opiskelleilta näkemyksiä siitä, millainen on paras mahdollinen sosionomikoulutuksen lehtori, ja kirjoitin sen pohjalta blogitekstin (Westlund, 2025). Seuraavaksi vuorossa oli selvittää opiskelijoilta, että miten onnistuin tehtävässäni.

Korkeakouluissa palautetta kerätään laajasti, mutta vain osa opettajista käyttää palautetta todella opetuksensa kehittämiseen (Golding & Adam, 2016). Tässä artikkelissa tarkastelen ensimmäistä lehtorivuottani opiskelijoilta kerätyn palautteen pohjalta. Arvioinnin mittapuuna toimii aikaisemmin sosionomiksi opiskelleiden kommenteista kokoamani blogikuvaus parhaasta mahdollisesta lehtorista, ja aineistona koko lukuvuoden ajan opiskelijoilta keräämäni palaute. Tekstin tarkoituksena on tunnistaa ja pohtia omia vahvuuksiani lehtorina, nimetä kehityskohteita ja jakaa havaintoja opettamisesta. Toivon tekstin herättelevän myös muita opetuksen parissa toimivia pohtimaan opiskelijapalautteen merkitystä ja sen mahdollisuuksia opetuksen kehittämisessä.

Paras mahdollinen lehtori ja palautekysely

Parhaan mahdollisen sosionomikoulutuksen lehtorin kriteerit voi blogitekstissäni esitettyjen tulosten perusteella jakaa neljään teemaan, joita ovat opetuksen sisällöt, opetuksen tavat, opetuksen käytännöt ja opetuksen mahdollistaminen (Westlund, 2025). Opetuksen sisällöissä korostuvat työelämälähtöisyys, sisältöjen ajankohtaisuus ja sopiva kriittisyys: paras lehtori ammentaa käytännöstä mutta ei jää yhden kokemuksen vangiksi ja haastaa opiskelijoita perustelemaan näkemyksiään. Opetuksen tavoissa painottuvat keskusteleva mutta hallittu ote, menetelmien monipuolisuus, tavoitteellisuus ja rakentava palaute. Opetuksen käytännöissä ydin on selkeys: ymmärrettävät tehtävänannot, johdonmukaiset aikataulut, toimiva viestintä ja saavutettavuus sekä joustavat järjestelyt. Oppimisen mahdollistamisessa toistuvat yhdenvertainen ja samalla yksilöllinen kohtaaminen sekä erilaisten elämäntilanteiden, taustojen ja tuen tarpeiden huomioiminen. (Westlund, 2025)

Operationalisoin palautekyselyn sisällöt aikaisemmin tekemäni parhaan mahdollisen lehtorin kuvauksen pohjalta niin, että lähes jokainen parhaan mahdollisen lehtorin kriteeri käännettiin väittämiksi. Esimerkiksi ”paras mahdollinen sosionomikoulutuksen lehtori on työelämälähtöinen” muutettiin väittämäksi: ” Opetus oli työelämälähtöistä”. Loin kyselyn tarkoituksella oman opetukseni ja suoriutumiseni arviointiin, sillä yleiset palautelomakkeet kohdistuvat usein opintojakson yleiseen toteutukseen opettajan toiminnan ja pedagogiikan sijaan (Wallengren Lynch, 2019). Halusin palautekyselyllä olevan samanaikaisesti kaksi funktiota, joita olivat yhtäältä arvioida suoritustani ja toisaalta kehittää sitä palautteen pohjalta (ks. esim. Hammonds ym., 2017).  

Kysely sisälsi opettajan yleisarvion asteikolla 1–10, seitsemäntoista kriteeristöstä johdettua väittämää (asteikko 1–5, täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä), kolme avokysymystä (missä opettaja onnistui, mitä voisi kehittää, vapaa sana) sekä suositteluhalukkuuden lukua (NPS, Net Promoter Score)a mittaavan kysymyksen. Kyselyn alussa opiskelijoita informoitiin kyselyn sisällöistä ja kyselyn tietosuojailmoitus oli nähtävillä. Kyselyn lopuksi kysyttiin lupa vastausten käyttöön julkaisussa.

Keräsin palautetta suurimmasta osasta opettamiani opintojaksoja niiden päätteeksi koko ensimmäisen lukuvuoteni ajan, ajanjaksolla 10.10.2025 – 17.5.2026. Vastaaminen oli vapaaehtoista ja anonyymia. Vastauksia kertyi yhteensä 258 kahdeltatoista eri opintojaksolta tai opintojakson osalta. Osa opintojaksoista ja niiden osista oli kokonaan etätoteutuksia ja osa hybriditoteutuksia. Vastauksista 243:ssa annettiin lupa vastausten käyttöön tässä julkaisussa.

Tulokset: määrälliset kysymykset

Tässä osiossa käydään läpi palautekyselyn määrällisen osion tulokset. NPS on suositteluhalukkuutta kuvaava tunnusluku, joka saadaan vähentämällä suosittelijoiden (arvio 9–10) osuudesta arvostelijoiden (0–6) osuus; tulos asettuu välille −100…+100, jossa nollaa suurempaa lukua pidetään yleisesti hyvänä ja yli 50:n menevää lukua erinomaisena.

Taulukko 1. Yleisarvio ja suositteluhalukkuus (vastausten määrä n = 243)

Mittari	Tulos
Opettajan yleisarvio (1–10)	keskiarvo 8,85; mediaani 9
Yleisarvion jakauma	10: 66 / 9: 100 / 8: 57 / 7: 16 / 6: 3 / 5: 1
NPS (suositteluhalukkuus)	86
NPS-osuudet	suosittelijat 87 % / passiiviset 12 % / arvostelijat 1 %

Opiskelijoita pyydettiin arvioimaan opettajan yleistä opetussuoritusta asteikolla 1–10. Opettajan yleisarviota (keskiarvo 8,85) ja NPS-lukua 86 voidaan pitää verrattain korkeina ja myönteisinä. Käytännössä lähes kaikki vastaajat asettuivat asteikon yläpäähän niin yleisarviossa kuin suositteluhalukkuudessa, vaikka joitakin arvostelijoita ja kriittisemmin suhtautuneita löytyi vastaajista.

Väittämät jäsentyvät neljään kriteeriteemaan (Taulukko 2). Kaikkien väittämien keskiarvot asettuivat välille 4,20–4,85, eli jakaumat painottuvat vahvasti myönteiseen päähän.

Taulukko 2. Väittämien keskiarvot kriteeriteemoittain (asteikko 1–5). Ka = keskiarvo, n= vastausten määrä

Teema	Väittämä	Ka	n
Sisällöt	Opetuksen sisällöt olivat ajankohtaisia	4,79	241
Sisällöt	Opetus vahvisti kykyäni kriittiseen ajatteluun	4,29	241
Sisällöt	Opetus oli työelämälähtöistä	4,23	239
Tavat	Opetus oli ymmärrettävää	4,61	240
Tavat	Opetus innosti minua oppimaan	4,51	240
Tavat	Opetuksen sisällöt olivat monipuolisia	4,49	241
Tavat	Opetus tuotti lisäarvoa oppimiseen	4,49	240
Tavat	Opetus oli tavoitteellista	4,48	239
Tavat	Opetus oli sopivan keskustelevaa	4,42	237
Käytännöt	Opettajan viestintä oli selkeää	4,58	238
Käytännöt	Opettaja mahdollisti joustavat opetusjärjestelyt	4,50	226
Käytännöt	Yhteydenpito opettajan kanssa oli toimivaa	4,37	211
Käytännöt	Opetuksen organisointi oli toimivaa	4,32	241
Mahdollistaminen	Opettaja kohteli opiskelijoita kunnioittavasti	4,85	232
Mahdollistaminen	Opettaja kohteli opiskelijoita yhdenvertaisesti	4,74	226
Mahdollistaminen	Opettaja otti huomioon erilaiset oppijat ja tuen tarpeet	4,35	204
Mahdollistaminen	Opettaja otti tarvittaessa huomioon erilaiset elämäntilanteet	4,20	207

Väittämissä kaikkein myönteisimmät arviot saivat opiskelijoiden kohtaamiseen liittyvät kriteerit, kuten kunnioittava (4,85) ja yhdenvertainen (4,74) kohtelu sekä sisältöjen ajankohtaisuus (4,79), opetuksen ymmärrettävyys (4,61) ja viestinnän selkeys (4,58). Suhteellisesti matalimmat keskiarvot saivat työelämälähtöisyys (4,23), kriittisen ajattelun vahvistaminen (4,29) ja opetuksen organisointi (4,32). Erot ovat kuitenkin kokonaisuudessa pieniä. Huomionarvoista on, että myönteinenkään palaute ei kerro vielä opiskelijoiden oppimisesta ja pieniin eroihin liittyy niiden ylitulkinnan vaara (Hammonds ym., 2017).

Matalampia arvioita tarkastellessa on tunnistettavissa yksi yhteinen piirre: Esimerkiksi erilaisia oppijoita (n=204), elämäntilanteita (n=207) ja yhteydenpitoa (n=211) koskevissa väittämissä vastaajia oli keskimääräistä vähemmän ja vastaajat valitsivat muita useammin neutraalin keskivaihtoehdon. Vastaajat, jotka eivät kokeneet väitteiden koskevan itseään, eivät myöskään osanneet arvioida niitä. Matalampi keskiarvo ei siis näissä kohdissa välttämättä merkitse heikkoa suoriutumista vaan kysymyksen rajallista osuvuutta osalle vastaajista.

Tulokset: avoimet vastaukset

Avovastauksia kertyi runsaasti: onnistumisia kuvattiin 186:ssa ja kehittämiskohteita 100:ssa vastauksessa, ja vapaata palautetta annettiin 132:ssa vastauksessa. Avoimen palautteen läpikäymisessä hyödynsin aineistolähtöistä lähestymistapaa, jossa teemat muodostuivat aineistosta käsin.

Selvästi yleisin yksittäinen teema, joka toistui opettajan onnistumisia arvioivissa avovastauksissa, oli opetuksen innostavuus ja oppimiseen motivointi. Opiskelijat kuvasivat opetusta innostavaksi, kiinnostavaksi ja mukaansatempaavaksi ja kertoivat jaksavansa kuunnella. Toiseksi vahvin teema oli selkeys: asioiden esittämistapaa pidettiin monelta osin ymmärrettävänä ja opetusmateriaaleja helposti seurattavana. Lähes yhtä usein mainittiin työelämälähtöiset esimerkit ja sisältöjen ajankohtaisuus, tehtävien monipuolisuus, videoluennot oppimisen tukena sekä rento ja lähestyttävä ilmapiiri. Esimerkiksi omat työelämän esimerkit koettiin kiinnostaviksi, ja useampi vastaaja kuvasi ilmapiiriä turvalliseksi ja keskustelulle avoimeksi.

Kehittämistä toivottiin tehtävänantojen ja ohjeistusten selkeyteen. Toiseksi eniten toivottiin huomion kiinnittämistä toiminnan ja tekemisen aikataulutukseen ja palautuspäivien johdonmukaisuuteen. Lisäksi muutamissa vastauksissa kuvattiin luentojen ajoittaista rönsyilyä pois aiheesta sekä toiveita vertaispalautteen ja ryhmätöiden määrästä ja lähiopetuksen lisäämisestä. Tyypillisiä lyhyitä huomioita olivat toive selkeämmistä tehtävänannoista ja havainto siitä, että aihe lähti välillä sivuraiteille.

Kolmantena avovastausten kokonaisuutena oli vapaa sana -osio. Sisällöltään se erottui kahdesta muusta avokysymyksestä: valtaosa vastauksista oli kiitoksia ja kannustusta sekä lyhyitä kokonaisarvioita opetuksesta, eivät niinkään uusia havaintoja onnistumisista tai kehittämiskohteista. Toistuvimmin vastauksissa kuvattiin lämmintä, rentoa ja lähestyttävää ilmapiiriä sekä innostavaa ja motivoivaa otetta, siis samoja vahvuuksia, jotka nousivat jo onnistumisia koskevassa kysymyksessä. Tyypillisiä olivat lyhyet, myönteiset luonnehdinnat kuten ”innostava puhuja, jaksaa kuunnella”, ”tosi hyvää opetusta” ja ”lisää tämänkaltaista opetusta”.

Koko opetusvuoden ajan kerättävän palautteen pohjalta opetusta oli mahdollista kehittää aina seuraaviin opetuksiin opiskelijoiden huomioiden avulla, ja aineiston perusteella onnistuin tässä. Esimerkiksi tehtävänantojen ja ohjeistusten epäselvyyteen sekä palautuspäivien epäjohdonmukaisuuksiin liittyvistä kommenteista yli puolet tuli ensimmäisestä opintojaksosta, kun oppimisalustan käyttö ei ollut vielä tuttua minulle.

Mitä opin palautteen keräämisestä?

Tulosten ohella ensimmäinen vuosi opetti paljon itse palautteen keräämisestä ja sen merkityksestä. Palautteen saaminen osoittautui kohtuullisen helpoksi, kun keräämisen integroi selkeästi osaksi opetusta sen sijaan, että se olisi opintojakson jälkeinen erillinen suorite. Esimerkiksi kun vastaaminen tapahtui luennolla osana jakson päätöstä tai se oli kytketty edistymisen seurantaan, vastauksia kertyi runsaasti.

Riittävän kattava määrällinen arviointitieto tekee opetuksen kehittämisestä tietoon perustuvaa. Yksittäiset avoimet vastaukset tarjoavat usein syvempää ymmärrystä kuin luvut, mutta liiallinen tukeutuminen yksittäisiin laadullisiin huomioihin voisi viedä opetusta väärään suuntaan. Määrällisen kokonaiskuvan ja laadullisen syvyyden yhdistäminen tasapainottaa tätä riskiä: luvut kertovat, mikä on yleistä, avovastaukset auttavat ymmärtämään miksi.

Palautteen kerääminen nimenomaan omasta suoriutumisesta eli siitä, miten minä onnistun tehtävässäni, vaatii itsensä asettamista alttiiksi myös kritiikille. Tämä on eri asia kuin opintojakson tai sisältöjen arviointi, ja se on syytä tunnistaa, kun palautetta pyytää ja lukee. Palautteen kohtaaminen voikin herättää myös vahvoja tunnekokemuksia, varsinkin uran alussa (Hammonds ym., 2017).

Haasteita tällaisen palautteen keräämisen kannalta tuottivat ne toteutukset, joissa en ollut ainoa opettaja; näitä oli mukana kolme. Vaikka ohjeistin opiskelijoita keskittymään nimenomaan minun suoritukseeni, avoimissa vastauksissa saattoi silti olla toisen opettajan toimintaan liittyviä huomioita. Tällaisessa itsearvioinnin käyttötarkoituksessa tarkkuus kuitenkin riittänee, kunhan rajoite pitää mielessä tuloksia tulkitessa.

Johtopäätökset ja pohdinta

Vastaan ydinkysymykseen suoraan: en ollut paras mahdollinen sosionomikoulutuksen lehtori siinä absoluuttisessa mielessä, että olisin onnistunut kaikessa mitatussa ja sen ulkopuolelle jääneessä täydellisesti. Lähemmäs parasta mahdollista lehtoriutta pääsee todennäköisesti tekemällä yhteistyötä, eikä yrittämällä itse olla kaikkea kaikille kaikkialla. Onnistuinko kuitenkin riittävän hyvin? Aineiston valossa täytin vahvasti useimmat kriteerit ja tunnistan samalla selkeät, toimintaan vietävät kehityskohteet.

Vahvuudet asettuvat erityisesti oppimisen mahdollistamisen ja opetuksen tapojen teemoihin. Sekä määrällinen että avoin aineisto kertovat yhdenvertaisesta ja kunnioittavasta kohtaamisesta, innostavasta otteesta, sisältöjen ajankohtaisuudesta ja ymmärrettävyydestä sekä selkeästä viestinnästä. Nämä ovat juuri niitä piirteitä, jotka kriteeristössä nousivat keskeisiksi, ja niiden täyttyminen näkyy johdonmukaisesti läpi aineiston.

Kehityskohteet keskittyvät opetuksen käytäntöihin ja osin sisältöihin. Tehtävänantojen ja arviointikriteerien täsmällisyys, aikataulujen ja oppimisympäristön johdonmukaisuus sekä luentojen pysyminen aiheessa ovat konkreettisia kehittämiskohteita. Askeleita näitä tavoitteita kohti otin jo läpi lukuvuoden ja panostan niihin myös jatkossa.

Tuloksia on luettava aineiston rajoitteet tunnustaen. Palaute on itse kerättyä ja sidottu itse laatimaani kriteeristöön, mikä tuo arviointiin kehämäisyyttä. Vastaaminen oli vapaaehtoista ja tapahtui opintojakson päätteeksi, joten vastaajien valikoituminen ja myönteinen vire ovat mahdollisia. Lehtoreiden kesken melko jaettu näkemys on, että palaute on myönteisempää kuin kaikkien opiskelijoiden kokemus, sillä tyytymättömät jättävät palautteen helpommin antamatta. Kaikilla opiskelijoilla ei ollut kaikista väittämistä kokemusta, joka todennäköisesti selitti vastaamatta jättämistä ja neutraaleja vastauksia. Vertailukohtaa muihin opettajiin tai aiempiin vuosiin ei ole, eikä aineistosta voi vetää syy-seuraussuhteita opetukseni ja oppimisen välille.

Palautteeseen ei pidä rakastua, eikä toteuttaa sitä sokeasti. Opetusta kehittävä opettaja ei tee suoraan sitä, mitä opiskelijat pyytävät, vaan punnitsee monitahoisesti, mikä edistää parhaiten oppimista (Golding & Adam, 2016). Palaute kertoo aina vain jotain todellisuudesta, varsinkin tällaisessa muodossa. Myönteisen palautteen perusteella ei voi päätellä myönteisiä oppimistuloksia, eikä opettajan koettu onnistuminen ole sama asia kuin opetuksen vaikuttavuus. Opettajan suoriutumisen rinnalla, tai sen sijaan, olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, miten opetuksen laatua ylipäätään mitataan.

Kirjoittajat