Digiosaamisen vahvistaminen sosiaali- ja terveysalalla: kokemuksia Jotpa-rahoitteisesta koulutushankkeesta

Tässä artikkelissa käsitellään Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) järjestetyn Digiä, roboa ja palvelumuotoilua sosiaali- ja terveysalalle -koulutushankeen taustaa ja sen aikana esiin nousseita havaintoja. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus Jotpan rahoittaman hankkeen tarkoituksena oli nimensä mukaisesti tukea osallistujien digitaalisen kyvykkyyden ja palveluiden rakenteellisen ymmärryksen kehittämistä (HAMK, n.d.). Tämän lisäksi hankkeen tavoitteena oli kehittää työnantajakumppaneiden kanssa tehtävää yhteistyötä.

Hankkeen koulutuskokonaisuuden ajurina sosiaali- ja terveysalan digitalisaatio

Digitaalisuus ja tekoäly tarjoavat hyvinvointisektorille uudenlaisia mahdollisuuksia palveluiden kehittämiseen. Näihin mahdollisuuksiin tarttuminen vaatii toimijoilta kuitenkin ymmärrystä siitä, kuinka uudet järjestelmät saadaan parhaiten palvelemaan organisaatioiden nykyisiä toimintamalleja niin sisäisten kuin ulkoistenkin prosessien osalta. Stoumpos ym. (2023) tutkivat teknologian vaikutusta potilasterveydenhuoltoon, ja heidän saamansa tulokset antavat osviittaa siitä, että teknologian tehokkaalla hyödyntämisellä on merkitystä terveydenhuollon palveluprosessien kehittämisen kannalta. Sosiaalialan asiakastyössä, kehittämisessä ja johtamisessa digitalisoitumiskehitys on toistaiseksi ilmennyt vahvimmin kansallisen tiedonhallinnan pitkäjänteisenä kehittämisenä. Käytännössä kyse on ollut asiakastietojärjestelmien kehittämisestä ja sosiaalihuollon asiakastietojen käsittelyn integroinnista Kanta-palveluihin (Hujanen ym., 2024).

Jotta tunnistettuun osaamistarpeeseen voitiin vastata, hankkeessa toteutettiin verkossa koulutuskokonaisuus, jossa oli mahdollista suorittaa digitalisaatioon, tekoälyyn, älykkäisiin hyvinvointipalveluihin, palvelurobotiikkaan ja palvelumuotoiluun liittyviä opintoja. Hankkeeseen oli haettu työnantajakumppaneiden kautta osallistujia pääasiallisesti Kanta-Hämeestä. Avoimen haun kautta opiskelijoita hakeutui koulutukseen kuitenkin myös ympäri Suomea ja kokoluokaltaan hyvin erilaisista organisaatioista aina pienistä sosiaali- ja terveysalan yhdistyksistä kokonaisiin hyvinvointialueisiin, mikä antoi perspektiiviä sosiaali- ja terveysalan kentän erilaisiin tilanteisiin. Opiskelijoita hakeutui koulutukseen arvioitua enemmän, mikä kertoo aiheen herättämästä kiinnostuksesta alalla.

Digitaalisuuden merkitys on selvästi tunnistettu, mutta sen tehokkaampi hyödyntäminen edellyttäisi lisäresursseja, jotta mahdollisuudet voitaisiin aidosti viedä osaksi nykyisiä toimintamalleja ja prosesseja. Digitaalisuuden ja sote-alan välille koettiin syntyvän tietynlainen osaamiskuilu, jonka kiinni kurominen vaatisi alan toimijoilta nykyistä enemmän panostuksia koulutusresursseihin. Aihe nousi esille vahvasti myös Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssissa, jossa oli hankkeen posterin (Koskinen ym., 2026) lisäksi esillä myös muita sosiaali- ja terveysalan digitaalisuutta edistäviä hankkeita, mikä kertoo aiheen ajankohtaisuudesta ja kasvavasta merkityksestä.

Lisäksi työnantajayhteistyön kehittäminen oli Digiä, roboa ja palvelumuotoilua sosiaali- ja terveysalalle -hankkeessa merkittävässä roolissa. Hankkeen aikana käytiin mukana olevien alan toimijoiden kanssa niin organisaatiokohtaisia keskusteluja kuin järjestettiin yhteisiä tapaamisia työnantajien edustajien kanssa. Näissä tapaamisissa keskusteltiin esimerkiksi digitalisaatiosta erilaisten tulevaisuuskuvien kautta, pohdittiin digitalisaatioon ja työhön liittyviä osaamistarpeita sekä puhuttiin digitaalisuuden lisäämiseen liittyvistä asennehaasteista sote-alalla.

Digitalisoituvat prosessit ja tekoälyn laajempi hyödyntäminen sosiaali- ja terveysalalla edellyttävät vastuullisuutta ja kykyä tunnistaa uusien mahdollisuuksien ohella myös muutokseen sisältyviä riskejä. Ammattilaisen jatkuvaa oppimista ja osaamisen vahvistamista voidaan kuitenkin hyvin tukea käytännöllisten ja ajantasaisesti päivittyvien soveltamisohjeiden avulla. Näitä elementtejä oli mukana hankkeen aikana tarjotuissa opinnoissa.

Digitalisaatio luo mahdollisuuksia: hankkeen huomioita ja tulevaisuusnäkymiä

Arki sosiaali- ja terveysalalla vaatii kuitenkin ensisijaisesti hoito- ja hoivatyön erinomaista osaamista ja ihmisten kohtaamista, ja vasta tämän jälkeen digitaalisista mahdollisuuksista ja palvelumuotoilun nyansseista voidaan hakea lisätukea toiminnan kehittämiseen. Varsinaisen työn oheen olisi siis jäätävä sekä aikaa että mahdollisuuksia kehittämiselle ja kehittymiselle. Hankkeen aikana käytiin hyviä keskusteluja yhteistyöorganisaatioiden kanssa siitä, kuinka tulevaisuus muuttuvine resursseineen voisi työtä ohjata. Vaikka digitaalisuuden merkitys koettiin merkittävänä työtä muovaavana voimana, oli se vasta toissijainen henkilöstön kehityskohde oman ydinosaamisen kehittämisen jälkeen. Samalla tunnistettiin tarve yhteisille rakenteille, jotka tukevat digitaalisten ja vuorovaikutteisten palveluiden tuottamista loppukäyttäjille. Yhteisten mallien kautta eri toimijat voisivat tarvittaessa hakea ajantasaista apua digitalisaation ja uusien työkalujen käytön haastekohdissa. Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 2022 rakentanut digitalisaation strategian, jossa tunnistetaan tarve luoda sosiaali- ja terveysalan merkittävimpien toimijoiden kesken yhteinen ymmärrys digitalisaation käytöstä (STM, 2022). Strategiassa tunnistetaan myös digitalisaation hyötyjä esimerkiksi eriarvoistumisen ja digitaalisen syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Hankkeen kautta rakentui ymmärrystä siitä, kuinka digitaalisuutta olisi mahdollista hyödyntää yhteiskäyttöisten digitaalisten palveluiden toteuttamisessa. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä digitaalisuuden hyödyntämisestä oli hankkeen aikana toimijoiden parissa virinnyt keskustelu toimijoiden yhteiskäyttöisistä fyysisistä tiloista, joihin haja-asutusalueiden asukkaat voisivat varata joko kasvokkain tai etänä tapahtuvia tapaamisia. Koulutukset koettiin hyödyllisiksi, ja ne tukivat organisaatioita digitaalisessa muutoksessa. Samalla havaittiin, että digitalisaatiota ei vielä nähdä laajasti uusien mahdollisuuksien avaajana, vaan kehittämistyö kohdistuu pääasiassa nykyisten, kasvokkaiseen vuorovaikutukseen perustuvien palvelujen parantamiseen. Vaikka digitalisaation merkitys tulevaisuudessa tunnistetaan, organisaatiot pitävät tärkeänä, ettei asiakastyö muutu liikaa pelkäksi digitaaliseksi vuorovaikutukseksi. Sen sijaan uudet järjestelmät ja integraatiot nähdään keinoina tehostaa toimintaa ja vapauttaa aikaa ihmisten välisiin kohtaamisiin, jotka ovat sosiaali- ja terveysalalla keskeisiä. Digitalisaation mahdollisuudet yhdistyvätkin tulevaisuudessa kehittyviin yhteisiin toimintoihin, jotka avaavat aikaa yksittäisten organisaatioiden ydintoimintojen toteuttamiselle.

Palvelumuotoilu yhtenä ratkaisuna digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämiseen

Hanketta rakennettaessa tunnistettiin sosiaali- ja terveysalalla olevia osaamiskuiluja digitalisaation alueella. Kokonaisuuden katalyytiksi valittiin palvelumuotoilu, joka oli yksi opintojakson koulutuksista. Jo aiemmin (Patricio ym., 2020) on tunnistettu palvelumuotoilun merkitys, kun tuetaan muutosta asiakaslähtöisessä lähestymisessä, digitaalisten sovellusten käyttöönotosta aina robotiikan hyödyntämiseen esimerkiksi kotihoidossa. Digitaalisuuden ja palvelumuotoilun kautta luodut palvelut ovatkin parhaimmillaan sellaisia, että prosessi suunnitellaan asiakaskokemuksen ja -ymmärryksen päälle niin, että digitaaliset rakenteet sopeutetaan kokonaisvaltaisiin palvelupolkuihin. Ahosen (2019) mukaan Suomen sosiaali- ja terveysalan palvelut tarvitsevat yksittäisten palveluiden kehittämisen lisäksi laajemmin alan kehittämiskulttuuria. Vuorovaikutteisten ja asiakaslähtöisten palveluiden lisäksi palvelumuotoilu edellyttää reagointia asiakastarpeiden muuttumiseen samalla, kun digitaalinen murros, työelämän vaatimusten muuttuminen sekä valtioneuvostolta tulevat linjaukset aiheuttavat epätietoisuutta alalle. Sosiaali- ja terveysalan osalta Ahosen kuvaama nelikenttä palvelumuotoilun toimintaympäristöstä (kuva 1) onkin sote-alalla erittäin monisyinen.

Ahosen (2019) tuottamassa kaaviossa (kuva 1) palveluiden tuottaminen on kuvattu vuorovaikutusympäristöön liittyen. Vuorovaikutusympäristöllä tuodaan esille myös se, että palveluita tosiasiallisesti luodaan ja kulutetaan samanaikaisesti ja eri toimijoiden toteuttamana. Palvelumuotoilu koskettaakin siis palvelun tuottajan lisäksi myös joukkoa muita toimijoita.

Digitalisaatio vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä

Hankkeen aikana toteutuneiden koulutusmahdollisuuksien kautta otettiin toivottavasti askel, jossa toimijat tunnistavat digitaalisuuden ja palvelumuotoilun kytköksen sekä uudenlaisten että nykyisten palveluiden kehittämisessä – asiakasta unohtamatta. Hankkeen koulutukset päättyivät huhti-toukokuussa 2026 ja hankkeen aikana tehdyn työnantajayhteistyön kautta on jo rakentunut uudenlaisia yhteistyökuvioita toimijoiden välille. Hankkeesta saadut kokemukset vahvistivat käsitystä siitä, että digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Digitalisaatio on tärkeä mahdollistaja ja yhä välttämättömämpi osa kaikkea toimintaympäristöä. Sen avulla voidaan tehostaa toimintaa, kohdentaa resursseja tarkoituksenmukaisemmin ja vapauttaa aikaa ydintehtäviin. Digitalisaation tarjoaman potentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin henkilöstön osaamisen vahvistamista ja lisäkoulutusta. Hanke oli yksi askel kohti tämän osaamisen vahvistamista.

Kirjoittajat