HAMKissa opitaan tekemällä: Näin opiskelijat kehittivät ruokahävikkiratkaisun

Forssassa järjestetyssä innovaatiohackathonissa neljä opiskelijaa lähti ratkaisemaan samaa haastetta kahdessa eri tiimissä. Yli vuotta myöhemmin he esittelivät yhteisen prototyyppinsä HAMKin Design Factoryn opintojakson päätösgaalassa. Näiden kahden hetken väliin mahtui startup-pitchaus, bootcamp Aalto-yliopistossa, kolme erilaista prototyyppisuuntaa sekä vaiheita, jolloin projektin jatkuminen ei ollut lainkaan itsestään selvää.

Opiskelijoiden projekti, SustainaMart, sai alkunsa kysymyksestä, jota he eivät halunneet jättää sikseen: miten teknologia voisi auttaa vähentämään ruokahävikkiä?

Heidän polkunsa HAMKin ja RUN-Eurooppa-yliopiston (RUN-EU) innovaatiotoiminnassa osoittaa, kuinka lyhyt opiskelijatapahtuma voi johtaa pitkäjänteiseen kehittämistyöhön. Samalla se tekee näkyväksi sen työn määrän, joka mahtuu ensimmäisen idean ja valmiin prototyypin esittelemisen väliin.

Payam Farzaneh, Janet Ojo, Khadijeh Doozandehjahromi ja Wenqi Shen opiskelevat Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) tieto- ja viestintätekniikkaa sekä kiertotaloutta. Iranista, Nigeriasta ja Kiinasta lähtöisin olevat opiskelijat toivat haasteeseen erilaisia kokemuksia ja näkökulmia.

Yhteinen huoli, kaksi erillistä tiimiä

Kaikki alkoi RUN-EU:n INNOTHON Food Waste Challenge -haasteesta helmikuussa 2025. Wenqi ja Janet työskentelivät yhdessä tiimissä, Payam ja Khadijeh toisessa. Tässä vaiheessa neljä opiskelijaa eivät vielä tunteneet toisiaan hyvin, eikä SustainaMartia ollut vielä olemassa.

Ruokahävikki yhdisti heitä. Haaste nosti esiin ruokahävikin ympäristölliset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ja pyysi opiskelijoita pohtimaan, mitä he itse voisivat tehdä ongelman ratkaisemiseksi. Teknologiaa ja kiertotaloutta opiskeleville aihe yhdisti heidän opintonsa käytännön ongelmaan, johon he halusivat löytää ratkaisuja.

”Tällä tavalla meillä ei ole tulevaisuutta”, opiskelijat pohtivat.

Ajatus muodostui heidän työnsä motivaatioksi. Ruokahävikki on valtava kokonaisuus, joten opiskelijoiden oli löydettävä siitä rajattu alue, johon he voisivat tarttua. Ongelman tunnistaminen oli ensimmäinen askel. Ratkaisun kehittäminen tarkoitti sen pohtimista, missä heidän osaamisestaan ja ideoistaan voisi olla todellista hyötyä.

INNOTHONin toimintamalli tarjoaa tilaa juuri tällaiselle alkuvaiheen tutkimiselle ja kokeilulle. RUN-EU innovaatiotoimintaan kuuluva hackathon kokoaa opiskelijoita kehittämään ratkaisuja todellisiin yhteiskunnallisiin ja liiketoiminnallisiin haasteisiin. Osallistujilta ei edellytetä valmista liiketoimintasuunnitelmaa tai aiempaa innovaatiokokemusta. Lähtökohtana on haaste, jonka ympärille tiimit alkavat yhdessä rakentaa mahdollista ratkaisua.

Molemmat tiimit kehittivät tapahtuman aikana omia ideoitaan. Intensiivinen tapahtuma tarjosi työlle lähtökohdan, mutta ensimmäisten konseptien ja varsinaisen ratkaisun välillä oli vielä pitkä matka. Seuraava mahdollisuus avautui henkilön kautta, joka näki opiskelijoiden työssä potentiaalia jatkaa pidemmälle.

Idean vieminen FRUSHiin

 Forssassa järjestettävä kestävän kehityksen ja kiertotalouden FRUSH-tapahtuma kokoaa yhteen yrityksiä, tutkijoita ja innovaattoreita. Startup-kilpailu puolestaan tarjoaa uusille ideoille mahdollisuuden päästä yritysyleisön eteen.

Opiskelijoille tämä tarkoitti projektin siirtymistä aivan uudenlaiseen ympäristöön. INNOTHONissa he olivat kehittäneet ideaansa yhdessä muiden samaan haasteeseen vastanneiden opiskelijoiden kanssa. FRUSHissa heidän täytyi osata kertoa ideastaan ihmisille, jotka tarkastelivat sitä täysin tiimin ulkopuolelta.

Pitchaus toimii samalla varhaisen vaiheen konseptin käytännön testinä yleisön edessä. Näille opiskelijoille FRUSHissa esiintyminen keväällä 2025 oli osa siirtymää ruokahävikin yleisestä tarkastelusta oman ratkaisun määrätietoiseen kehittämiseen.

Pitchausten jälkeen HAMK Design Factoryn lehtori Markku Mikkonen haastatteli opiskelijatiimit ja valitsi heidät mukaan Interdisciplinary Solution Foundry (ISF) -ohjelmaan. Kahdessa erillisessä INNOTHON-tiimissä aloittaneet opiskelijat yhdistivät voimansa. Wenqi, Janet, Payam ja Khadijeh alkoivat nyt työskennellä saman haasteen parissa yhtenä tiiminä.

Muutos toi yhteen kaksi joukkoa varhaisen vaiheen ideoita. Samalla opiskelijat saivat uuden tehtävän: heidän oli löydettävä yhteinen suunta, jota he voisivat kehittää tulevien kuukausien aikana.

Yhdeksän kuukautta kehittämistyötä

Design Factoryn ISF-ohjelma tarjosi tiimille pidemmän aikajänteen ja rakenteellisen ympäristön projektin kehittämiselle. Yhdeksän kuukauden mittainen ohjelma on laajuudeltaan 15 opintopistettä ja vie opiskelijatiimit haasteen ymmärtämisestä vaiheittaisen kehittämisen kautta prototyyppitason toteutukseen. Kehittämistyötä tukee 3 000–5 000 euron budjetti.

SustainaMartin kohdalla ohjelma tarjosi tilaa tutkia useita vaihtoehtoja. Opiskelijat pystyivät rakentamaan aiemman työnsä päälle ja samalla arvioimaan uudelleen, mihin suuntaan projektia kannattaisi viedä.

Tieto- ja viestintätekniikan sekä kiertotalouden opinnot tarjosivat projektiin erilaisia mutta toisiaan täydentäviä näkökulmia. Teknologia avasi mahdollisuuksia ratkaisun kehittämiseen, kun taas kiertotalouden näkökulma piti huomion resursseissa ja hävikissä. Näiden yhdistäminen tarkoitti jatkuvaa pohdintaa siitä, miten teknologinen ratkaisu voisi aidosti vaikuttaa tiimin valitsemaan ongelmaan.

Ohjelman laajuus teki myös tiimityöstä pitkäaikaisen vastuun. Neljän opiskelijan oli ylläpidettävä yhteistä projektia muiden opintojensa rinnalla, tehtävä päätöksiä yhdessä ja jatkettava eteenpäin silloinkin, kun oikea suunta ei ollut selvä. Kehittämisprosessi testasi heidän ideoidensa lisäksi myös heidän kykyään työskennellä yhdessä.

Bootcamp auttoi arvioimaan suuntaa uudelleen

Aalto-yliopiston Design Factorylla järjestetystä bootcampista muodostui projektin käännekohta. Työskentely erilaisessa ympäristössä muiden innovaattoreiden rinnalla ja uusien menetelmien parissa antoi tiimille mahdollisuuden tarkastella kehittämäänsä ratkaisua uudesta näkökulmasta.

Tässä vaiheessa opiskelijat olivat jo vieneet ideansa hackathonista pitkäkestoiseen kehittämisohjelmaan. Bootcamp haastoi heitä arvioimaan, mikä heidän työssään toimi, mikä ei ja mitkä oletukset kaipasivat vielä tarkempaa tarkastelua. Se auttoi heitä ymmärtämään projektiaan paremmin, vaikka tie lopulliseen konseptiin oli edelleen kaikkea muuta kuin suoraviivainen.

”Kuin käärmeet, jotka luikertelevat kaikkiin eri suuntiin”, opiskelijat kuvasivat etsintävaihetta.

SustainaMart-tiimin tutkimustyö johti kolmeen prototyyppisuuntaan, jotka lähestyivät ruokahävikkiongelmaa eri näkökulmista.

Kolmesta prototyyppisuunnasta yhdeksi konseptiksi

Useiden prototyyppisuuntien kehittäminen teki projektista vaativamman kuin yhden alkuperäisen idean seuraaminen alusta loppuun.

Vähitellen työ alkoi yhdistyä SustainaMartiksi. Konseptissa yhdistyvät teknologia, kiertotalousajattelu ja käyttäjien huomioiminen tavoitteena vähentää ruokahävikkiä. Sen kehitys kuvastaa tiimin pyrkimystä löytää kohta, jossa teknologisesta ratkaisusta voisi olla konkreettista hyötyä osana huomattavasti suurempaa ongelmaa.

Prototyyppi antoi tiimille konkreettisen lopputuloksen, jonka he pystyivät esittelemään ohjelman päätteeksi. Sen avulla kuukausien kehittämistyö sai näkyvän muodon, jonka opiskelijat pystyivät jakamaan muiden kanssa samalla, kun he kertoivat alkuperäisestä ruokahävikkiongelmasta, johon olivat lähteneet etsimään ratkaisua.

Projektin merkitys ulottui näin alkuperäistä pitchausta pidemmälle. Opiskelijat olivat tutkineet kilpailevia vaihtoehtoja, muuttaneet ajatteluaan ja rakentaneet ratkaisun, jonka he pystyivät tuomaan ohjelman päätöstilaisuuteen. Samalla kun ratkaisu kehittyi, myös heidän ymmärryksensä itse haasteesta syveni.

Vaikeiden vaiheiden läpi

Projektin aikana oli myös vaiheita, jolloin tiimi pohti, kannattaako työtä jatkaa. Opiskelujen aiheuttama paine ja avoimen kehittämisprojektin epävarmuus tekivät etenemisestä ajoittain vaikeaa. Lisäksi opiskelijat työskentelivät kansainvälisessä opiskeluympäristössä kulttuurierojen yli, eikä yhteistä ymmärrystä voitu aina pitää itsestäänselvyytenä.

Opiskelijat kuvaavat tiimikavereitaan tärkeimmäksi syyksi siihen, että he jatkoivat. Iranista, Nigeriasta ja Kiinasta saadut kokemukset antoivat heille erilaisia lähtökohtia haasteen tarkasteluun. Nämä erot vaikuttivat siihen, miten he ajattelivat ruokajärjestelmistä, epävarmuudesta ja mahdollisista ratkaisuista.

Erilaisten näkökulmien hyödyntäminen vaati keskustelua ja luottamusta. Tiimin täytyi käsitellä erimielisyyksiä ja samalla säilyttää yhteinen sitoutuminen projektiin. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan juuri tämän oppiminen oli yksi niistä asioista, jotka lopulta vahvistivat SustainaMartia.

”RUN-EU INNOTHONin kaltaiset mahdollisuudet vievät opiskelijat mukavuusalueensa ulkopuolelle työskentelemään kansainvälisten tiimikavereiden kanssa, ja auttaa kasvamaan opiskelijoina ja ihmisinä”, tiimi pohtii.

SustainaMart päätösgaalassa

Tiimi esitteli työnsä Design Factoryn ISF-ohjelman päätösgaalassa maaliskuussa 2026. Tapahtuma oli yhdeksän kuukauden kehittämisohjelman huipentuma ja toi yhteen työn, joka oli saanut alkunsa ruokahävikkiteemaisesta haasteesta helmikuussa 2025.

Päätösgaala tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden näyttää, mihin projekti oli kuukausien tutkimisen, kokeilemisen ja uudelleenarvioinnin jälkeen päätynyt.

Se, mihin SustainaMart tästä jatkaa, riippuu tiimin seuraavista päätöksistä ja ratkaisun jatkokehityksestä.

Miten idea jatkaa elämäänsä tapahtuman jälkeen?

SustainaMartin matka havainnollistaa, kuinka erilaiset mahdollisuudet voivat kytkeytyä toisiinsa yhden opiskelijaprojektin ympärillä. RUNin INNOTHON tarjosi helposti saavutettavan lähtökohdan. FRUSH-tapahtuma antoi opiskelijoille mahdollisuuden pitchata ideaansa oman opiskeluympäristönsä ulkopuolella. HAMK Design Factoryn ohjelma puolestaan tarjosi aikaa, ohjausta ja resursseja kehittämistyön jatkamiseen.

Tämä RUN-EU-tarina tarjoaa esimerkin siitä, miten opiskelijaidea voi jatkaa kehittymistään allianssin tapahtuman jälkeen. INNOTHON on osa RUNin Future Innovators Labs -kokonaisuutta eli FILSiä, joka yhdistää innovaatiokeskuksia eri puolilla Eurooppaa ja tukee käytännönläheistä oppimista luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan sekä sosiaalisten innovaatioiden ja yrittäjyyden parissa. RUN-EU yhdistää kymmenen korkeakoulua yhdeksässä eri maassa.

”Kun tällainen mahdollisuus tulee vastaan, siihen täytyy tarttua”, Janet Ojo sanoo.

Janetille, Payamille, Khadijehille ja Wenqille mahdollisuuteen tarttuminen tarkoitti palaamista saman työn äärelle yhä uudelleen – uusien versioiden, muuttuvien ajatusten ja epävarmojen vaiheiden kautta.