Ilmastonmuutokseen vastaaminen edellyttää ainakin jonkinlaista yhteistä näkemystä siitä, mitä kohti haluamme mennä. Etenkin alue- ja kaupunkikehittämisessä prioriteetteja on usein monia ja se näkyy myös alueen energiajärjestelmiä kehitettäessä. Tässä tekstissä pohditaan energiapositiivisen alueen määritelmän kehitystä ja sitä, miten tämä vaikuttaa kaupunkiemme tulevaisuuteen.
EU:n ilmastotavoitteet ja energiapositiiviset alueet
Yli 75 % globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu energian tuotannosta ja käytöstä (Ge ym., 2026). Kaupungistumisen myötä valtaosa näistä päästöistä syntyy kaupungeissa (Handlmaier ym., 2025). Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttääkin merkittäviä päästövähennyksiä energiasektorilla sekä uudenlaisia ratkaisuja erityisesti kaupunkitasolla.
Euroopan unioni asetti vuonna 2019 kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä (Euroopan Komissio, n.d.). Tavoitteen tueksi päätettiin lisätä tutkimusrahoitusta ja luoda 100 ilmastoneutraalia ja älykästä kaupunkialuetta vuoteen 2030 mennessä (Euroopan Komissio, n.d.; JPI Urban Europe, 2020a). Näiden pilottien tarkoituksena on testata ja jalkauttaa innovatiivisia ratkaisuja, joita voidaan myöhemmin skaalata laajemmin myös muille alueille. Yhtenä keskeisenä konseptina näissä hankkeissa on ollut “energiapositiivinen alue” (engl. Energy Positive District), jolla viitataan alueeseen, joka tuottaa vuositasolla enemmän uusiutuvaa energiaa kuin kuluttaa (JPI Urban Europe, 2020a). Energiapositiivisilla alueilla pyritään lisäämään paikallista uusiutuvan energian tuotantoa, parantamaan energiatehokkuutta ja -joustoa sekä edistämään ilmastotavoitteita ja tasa-arvoa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti (Siakas ym., 2025a; Siakas ym., 2025b).
Vaikka nimensä mukaisesti nettopositiivisuus energiataseessa on ollut käsitteen keskiössä, määritelmän ympärillä on esiintynyt merkittävää epäselvyyttä ja myös kritiikkiä (Casamassima ym., 2022; Hedman ym., 2021; Gabaldón Moreno ym., 2022; Shnapp ym., 2020; Williams ym., 2022). Monet hankkeet eivät ole saavuttaneet nettopositiivisuuden tavoitetta, vaan ne ovat kohdanneet institutionaalisia, lainsäädännöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia haasteita (Siakas ym., 2025a). Epäselvyyttä on lisäksi esiintynyt muun muassa aluerajauksissa, energiataseen mittaamisessa, sidosryhmien rooleissa sekä käytettävissä teknologioissa (Albert-Seifried ym. 2022; Siakas ym. 2025a).
Jotta energiapositiivisia alueita voidaan kuitenkin suunnitella, toteuttaa ja arvioida systemaattisesti, tarvitaan selkeä ja yhteisesti hyväksytty määritelmä. Tällä hetkellä tällaista täysin yhtenäistä määritelmää ei kuitenkaan ole saavutettu (Casamassima ym., 2022; Hedman ym., 2021; Schneider ym., 2023; Derkenbaeva ym., 2022). Selkeän tavoitteen puute hämärtää käsitystä siitä, mitä energiajärjestelmässä halutaan konkreettisesti tavoitella ja painottaa. Tämä puolestaan hidastaa järjestelmätason muutosta ja täten heikentää energiapositiivisten alueiden mahdollisuuksia vähentää päästöjä sekä edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Energiapositiivisen alueen määritelmän kehitys
Energiapositiivisten alueiden varhaisimmat laajemmin käytetyt määritelmät syntyivät 2010-luvun loppupuolella kansainvälisten tutkimus- ja yhteistyöverkostojen, kuten Joint Programme Initiative (JPI) Urban Europe -ohjelman ja Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n EBC Annex 83 -ohjelman, puitteissa (JPI Urban Europe, 2020b; IEA-EBC, 2020). Näissä määritelmissä korostettiin vuotuista nettopositiivisuutta uusiutuvan energian tuotannon ja energian kulutuksen välillä. Lisäksi niissä painotettiin eri järjestelmien ja teknologioiden integrointia sekä energiatehokkuuden, -jouston ja -tuotannon optimointia.
JPI Urban Europe -määritelmän voidaan katsoa olevan luonteeltaan melko yleinen, kun taas IEA-EBC Annex 83 -määritelmä lisää konkretiaa teknisten yksityiskohtien osalta. Siinä korostetaan muun muassa tarvetta mukautua energiamarkkinoiden vaihteluihin esimerkiksi energiavarastoinnin kautta (IEA-EBC, 2020). IEA määrittelee energiapositiivisen alueen myös selkeästi rajatuksi kaupunkialueeksi, joka koostuu erilaisista rakennuksista, kun taas JPI Urban Europe viittaa yleisemmin kaupungin rajojen sisälle sijoittuvaan alueeseen. Molemmissa määritelmissä tavoitteena on lisäksi hiilineutraaliuden sekä laajempien kestävyystavoitteiden saavuttaminen.
Siinä missä varhaisemmat määritelmät ovat yhteneviä ainakin pääperiaatteensa eli nettopositiivisuuden saavuttamisen osalta, tuo viimeaikaisin EU-tason Driving Urban Transitions (DUT) -kumppanuusohjelman vuonna 2025 julkaisema määritelmä mukaan mielenkiintoisen painopisteen muutoksen (Handlmaier ym., 2025). Aiemmin energiapositiivisuus nähtiin ensisijaisena tavoitteena, mutta nykyään keskeisempänä pidetään ilmastoneutraalin energiajärjestelmän saavuttamista. Painopiste on siis siirtynyt paikallisen uusiutuvan energian tuotannon maksimoinnista koko energiajärjestelmän optimointiin. Tässä näkökulmassa energiapositiivisella alueella ei tavoitella erillistä saareketta, vaan nähdään, että kytkeytymisellä alueen muuhun energiaverkkoon voidaan lisätä alueen joustavuutta, resilienssiä sekä kustannustehokkuutta. Vaikka energiatehokkuus, -jousto ja uusiutuvan energian tuotanto nähdään yhä keskeisimpinä elementteinä, tässä määritelmässä korostuvat entistä enemmän taloudellinen kestävyys sekä energian kohtuuhintaisuus, joita pidetään systeemisen muutoksen edellytyksinä.
Tämä lähestymistapa heijastaa tutkimuksissakin esiin noussutta havaintoa siitä, että tarvittavat teknologiat ovat pääosin jo olemassa, mutta niiden laajamittainen käyttöönotto edellyttää toimivia ohjauskeinoja, taloudellisia kannustimia sekä tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä (Handlmaier ym., 2025; Siakas ym., 2025a). Samalla tunnustetaan, ettei energiapositiivisia alueita voida tarkastella irrallaan niitä ympäröivistä markkinoista, verkoista ja sääntelystä. Systeeminen muutos ei tapahdu ilman muutoksia niin toimintaympäristössä, kannustimissa kuin asenteissa ja arvoissakin (van der Zanden & Henzen, 2024).
Varhaiset määritelmät syntyivät vaiheessa, jossa energiapositiivinen alue nähtiin ennen kaikkea tavoiteltavana ideaalina, jota kohti haluttiin edetä. DUT-kumppanuusohjelman määritelmä sille on puolestaan kehittynyt myöhemmin, kun hankkeista on jo kertynyt runsaasti käytännön kokemusta ja sitä kautta tunnistettu uusia haasteita. On käynyt ilmi, että vuotuisen nettopositiivisen energiataseen saavuttaminen on usein vaikeaa ilman alueen ulkopuolelta hankittua uusiutuvaa energiaa tai alkuperätakuita (Nakamoto & Eguchi, 2024). Yhtenä syynä tähän nähdään kaupunkien tilan rajallisuus, mikä vaikeuttaa paikallisen uusiutuvan energian tuotannon lisäämistä. Lisäksi erityisesti Pohjoismaissa energian kysynnän ja tarjonnan kausivaihtelut aiheuttavat lisähaasteita: kesällä, kun energiaa voidaan tuottaa paljon, on tarve pienempi, kun taas talvella tilanne on päinvastainen (Jiang ym., 2023).
Lisäksi energiavarastointiin ja muihin tarvittaviin investointeihin liittyy merkittäviä kustannuksia, mikä vaikeuttaa ratkaisujen laajamittaista käyttöönottoa (Siakas ym., 2025b). Samalla herää kysymys sekä energiapositiivisten alueiden toteutettavuudesta että riskistä lisätä energiaepätasa-arvoa. Tässä valossa ei olekaan yllättävää, että DUT-kumppanuusohjelman määritelmässä painotetaan taloudellista kestävyyttä ja kohtuuhintaisuutta. Näiden haasteiden ratkaiseminen on avainasemassa, mikäli energiapositiivisen alueen konseptista halutaan jatkossakin pitää kiinni ja sen ratkaisuja skaalata.
Energiapositiivisten alueiden Kanta-Häme (EKA+) -hankkeessa kehitetty määritelmä nojaa aiempien määritelmien mukaisesti kolmeen keskeiseen pääelementtiin: energiatehokkuuden, energiajouston sekä uusiutuvan energian tuotannon optimointiin. DUT-kumppanuusohjelman uusimman määritelmän mukaisesti se korostaa teknisten osa-alueiden lisäksi tarvetta systeemitason muutokselle. Keskeisenä tässä nähdään aktiivinen sidosryhmien osallistaminen, yhteisen ja selkeän mission luominen sekä toimivat liiketoimintamallit (kuva 1).
Mikä on määritelmän tulevaisuus, ja mihin se vaikuttaa?
Vaikka viimeaikaisin DUT- kumppanuusohjelman määritelmä, Positive Energy Districts Framework 3.0 (Handlmaier ym. 2025), vastaa moniin tunnistettuihin haasteisiin ja tarjoaa viitekehyksen energiapositiivisten alueiden kehittämiselle, herää kysymys, tulisiko koko käsite määritellä uudelleen. Onko edelleen perusteltua puhua “energiapositiivisista alueista”, jos nettopositiivisuus ei ole enää ensisijainen tavoite tai sitä ei käytännössä pystytä saavuttamaan? (Schneider ym., 2023; Energy Cities, 2023; Handlmeier ym., 2025). Myös EU-tasolla viitataan yhä useammin vaihtoehtoisiin käsitteisiin, kuten “ilmastoneutraalit ja älykkäät kaupungit” (Euroopan komissio, n.d.).
On todennäköistä, että keskustelu määritelmästä jatkuu. Eri toimintaympäristöissä energiajärjestelmiin liittyvät lähtökohdat ja tarpeet vaihtelevat merkittävästi, mikä tulisi ottaa huomioon myös käsitteitä kehitettäessä. Esimerkiksi energiapositiivisten alueiden tyypillisen energiantuotantomuodon eli aurinkovoiman mahdollisuudet Suomessa ovat rajalliset ja kasvava energiantarve sekä yhteiskunnan sähköistyminen ovat lisänneet keskustelua (pien)ydinvoimasta (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2023; Fingrid, 2024), mikä ei suoraltaan mahdu energiapositiivisen alueen nykyiseen määritelmään.
Toisaalta käsitteen laajentamiseen liittyy riski sen merkityksen hämärtymisestä. Jos määritelmästä tulee liian väljä tai yleisluontoinen, se voi menettää ohjaavan voimansa ja muuttua epämääräiseksi kestävän kaupunkikehityksen kattokäsitteeksi. Tällöin riskinä on myös kunnianhimon tason lasku.
Lopulta energiapositiivisten alueiden määrittely liittyy myös laajempaan kysymykseen siitä, minkälaisia energiajärjestelmiä haluamme tulevaisuuden kaupunkeihin rakentaa. Tavoitellaanko ensisijaisesti paikallisen uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden maksimoimista, hiilineutraaliutta, hajautettujen ja kriisinkestävien järjestelmien kehittämistä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja energiayhteisöjä, vai kenties jonkinlaista yhdistelmää kaikista näistä? Vastaus tähän kysymykseen muokkaa energiapositiivisen alueen määritelmän sisältöä, mutta sen myötä se ohjaa myös konkreettisia ratkaisuja ja päätöksiä, joiden varaan tulevaisuuden kaupunkimme rakentuvat.
Lähteet
- Albert-Seifried, V., Murauskaite, L., Massa, G., Aelenei, L., Baer, D., Krangsås, S., Alpagut, B., Mutule, A., Pokorný, N., & Vandevyvere, H. (2022). Definitions of positive energy districts: A review of the status quo and challenges. Teoksessa Littlewood, J.R., Howlett, R.J., Jain, L.C. (toim.) Sustainability in Energy and Buildings 2021. Smart Innovation, Systems and Technologies, 263, ss. 493–506). https://doi.org/10.1007/978-981-16-6269-0_41
- Casamassima, L., Bottecchia, L., Bruck, A., Kranzl, L., & Haas, R. (2022). Economic, social, and environmental aspects of positive energy districts—A review. WIREs Energy and Environment, 11, e452. https://doi.org/10.1002/wene.452
- Derkenbaeva, E., Halleck Vega, S., Hofstede, G. J., & van Leeuwen, E. (2022). Positive energy districts: Mainstreaming energy transition in urban areas. Renewable and Sustainable Energy Reviews, 153, 111782. https://doi.org/10.1016/j.rser.2021.111782
- Energy Cities. (2023). Cities4PEDs. Haettu 21.8.2026 osoitteesta https://energy-cities.eu/project/cities4peds/
- Euroopan komissio. (n.d.). Climate-neutral and smart cities – Research and innovation. Retrieved June 3, 2026, from https://research-and-innovation.ec.europa.eu/funding/funding-opportunities/funding-programmes-and-open-calls/horizon-europe/eu-missions-horizon-europe/climate-neutral-and-smart-cities_en
- Euroopan komissio. (n.d.). The European Green Deal. https://commission.europa.eu/strategy-and-policy/priorities-2019-2024/european-green-deal_en
- Fingrid Oyj. (2024). Sähkön tuotannon ja kulutuksen kehitysnäkymät päivitetty – pidemmän aikavälin näkymä ennallaan. Haettu 8.6.2026 osoitteesta
- https://www.fingrid.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2024/sahkon-tuotannon-ja-kulutuksen-kehitysnakymat-paivitetty–pidemman-aikavalin-nakyma-ennallaan/
- Gabaldón Moreno, A., Vélez, F., Alpagut, B., Hernández, P., & Sanz Montalvillo, C. (2021). How to achieve positive energy districts for sustainable cities: A proposed calculation methodology. Sustainability, 13(2), 710. https://doi.org/10.3390/su13020710
- Ge, M., Friedrich, J., & Vigna, L. (2026). Where Do Emissions Come From? These Charts Explain Greenhouse Gas Emissions by Sector. WRI Insights.. World Resources Institute. Haettu 21.8.2026 osoitteesta https://www.wri.org/insights/4-charts-explain-greenhouse-gas-emissions-countries-and-sectors
- Haindlmaier, G., Reiter, C., & Hinterberger. (2025). PED framework 3.0: A policy guide to advance positive energy districts in Europe. Driving Urban Transitions (DUT) Partnership. https://dutpartnership.eu/news/ped-framework-30-policy-guide-advance-positive-energy-districts-europe
- Hedman, Å., Rehman, H. U., Gabaldón, A., Bisello, A., Albert-Seifried, V., Zhang, X., Guarino, F., Grynning, S., Eicker, U., Neumann, H.-M., Tuominen, P., & Reda, F. (2021). IEA EBC Annex 83 positive energy districts. Buildings, 11(3), 130. https://doi.org/10.3390/buildings11030130
- IEA EBC Annex 83. (2020). Positive energy districts. https://annex83.iea-ebc.org/
- Jiang, H., Du, E., He, B., Zhang, N., Wang, P., Li, F., & Ji, J. (2023). Analysis and modeling of seasonal characteristics of renewable energy generation. Renewable Energy, 219(1), 119414. https://doi.org/10.1016/j.renene.2023.119414
- JPI Urban Europe (2020a). Positive energy districts (PED). https://jpi-urbaneurope.eu/ped/
- JPI Urban Europe (2020b). SET Plan Action 3.2: Europe towards positive energy districts. https://jpi-urbaneurope.eu/wp-content/uploads/2020/06/PED-Booklet-Update-Feb-2020_2.pdf
- Nakamoto, Y., & Eguchi, S. (2024). How do seasonal and technical factors affect generation efficiency of photovoltaic power plants? Renewable and Sustainable Energy Reviews, 199, 114441. https://doi.org/10.1016/j.rser.2024.114441
- Schneider, S., Zelger, T., Sengl, D., & Baptista, J. (2023). A quantitative positive energy district definition with contextual targets. Buildings, 13(5), 1210. https://doi.org/10.3390/buildings13051210
- Shnapp, S., Paci, D., & Bertoldi, P. (2020). Enabling positive energy districts across Europe: Energy efficiency couples renewable energy. https://doi.org/10.2760/452028
- Siakas, D., Rahanu, H., Georgiadou, E., Siakas, K., & Lampropoulos, G. (2025a). Sustainable urban development through emerging technologies, process improvement, and citizen commitment. Teoksessa M. Yilmaz, P. Clarke, A. Riel, R. Messnarz, M. Zelmenis, & I. A. Buce (Eds.), Systems, software and services process improvement (Communications in Computer and Information Science, 2658, ss. 3–17). Springer. https://doi.org/10.1007/978-3-032-04291-0_1
- Siakas, D., Rahanu, H., Georgiadou, E., Siakas, K., & Lampropoulos, G. (2025b). Positive energy districts enabling smart energy communities. Energies, 18(12), 3131. https://doi.org/10.3390/en18123131
- Työ- ja elinkeinoministeriö. (2023). Ydinenergian hyödyntäminen ja sääntely uudistuvat. Valtioneuvosto. Viitattu 5.6.2026.
- https://valtioneuvosto.fi/-/1410877/ydinenergian-hyodyntaminen-ja-saantely-uudistuvat
- van der Zanden, G., & Henzen, R. (2024). Transforming our critical systems: How can we achieve the systemic change the world needs? (Elements in Reinventing Capitalism). Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/9781009410311
- Williams, K., Heller, R., van Wees, M., & Vastenhout, T. (2022). Assessing the performance of positive energy districts: The need for innovative methods. IOP Conference Series: Earth and Environmental Science, 1085, 012014. https://doi.org/10.1088/1755-1315/1085/1/012014
Kirjoittajat
Hankkeen tiedot
Energiapositiivisten alueiden Kanta-Häme (EKA+) -hanke keskittyy parantamaan Kanta-Hämeen alueen energiatehokkuutta ja energian saatavuuden huoltovarmuutta. Näitä tavoitteita edistetään käyttämällä systeemisen muotoilun menetelmiä energiapositiivisten alueiden kehittämisen tukena.
Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
