Heijastuksia yrittäjyyskasvatuksen kentältä

Yrittäjyys, yrittäjämäinen toiminta ja yrittäjyyskasvatus ovat yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjä, nykyisin pääosin positiivia mielikuvia sisältäviä käsitteitä. Niiden kautta kuvataan toiveikkuutta ja tavoitteellisuutta, niihin liitetään myönteisiä, aktiivisuutta edistäviä ominaisuuksia ja tieto–taidollisia kompetensseja. Rakennetaanpa niiden varaan myös kilpailukykyä niin yhteiskunnallisella kuin organisaatiotasollakin. Yrittäjyyden, yritystoiminnan sekä yrittäjämäisten taitojen edistäminen nähdään myös tärkeänä osana elinikäistä oppimista. Yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatuksen kautta syntyvät tieto–taidot ovat geneerisiä työelämätaitoja, joita tarvitaan työelämässä laajasti.

Tutkimushankkeessa Vaikuttavaa yrittäjyyskasvatusta ammatillisessa koulutuksessa selvitetään, millaisia näkemyksiä ammatillisen koulutuksen piirissä on yrittäjyyskasvatuksesta ja sen toteuttamisesta osana opetusta ammatillisessa, niin opiskelijoiden, opettajien kuin opettajankoulutuksenkin näkökulmista. Yhtenä hankkeen tavoitteena on luoda toimintamalli opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien ja niiden kehittymisen arviointiin. Hankkeeseen liittyen teemme tässä kirjoituksessa havaintoja siitä, miten opettajat ja opettajiksi opiskelevat tunnistavat oman roolinsa yrittäjyyskasvatuksessa ja yrittäjämäisten taitojen edistämisessä sekä siitä, miten yrittäjyyskasvatus näkyy oppilaitoksessa muutamilla koulutusaloilla

Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteet

Yrittäjyys ja yritystoiminta luovat työpaikkoja, työllistävät, tuovat verotuloja, luovat hyvinvointia ja pitävät osaltaan yllä (hyvinvointi)yhteiskunnan rakenteita. Työ- ja elinkeinoministeriö TEM vastaa muun muassa elinkeinopolitiikasta ja yrittäjyyden ja yritystoiminnan edellytysten kehittämisestä (TEM, 2025; TEM, n.d.) ja kannustaa vahvasti tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI). Tähän toimintaan investoidaankin julkista rahaa eri toimijoiden kautta. Innovaatiopolitiikan tavoitteena on rakentaa olosuhteet, jotka kannustavat yrityksiä uudistumaan ja kasvamaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kautta. Näitä samoja tavoitteita kanavoidaan myös laajasti eri kouluasteiden opetussuunnitelmien ja tutkinnon perusteiden sisältöihin. Tavoitteena on lisätä ja vahvistaa yrittäjyyteen liittyviä myönteisiä asenteita ja osaamista läpi kouluasteiden. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä valmisteleekin uusia yrittäjyyskasvatuksen ja talousosaamisen linjauksia, joiden julkaisua odotetaan syksylle 2026 (OKM, 2017; Pihkala, 2025).

Ammattikorkeakouluissa (Arene, 2022) ja ammatillisessa koulutuksessa yrittäjämäisten taitojen merkitys osana opetussuunnitelmia ja tutkintojen perusteita on kasvanut. Ammatillisessa koulutuksessa yrittäjyysosaaminen on yksi elinikäisen oppimisen avaintaitoja, ja yhteisissä tutkinnon osissa yrittäjyys ja yrittäjämäinen toiminta on yhteiskunta- ja työelämäosaamisen osa-alue (ePerusteet, 2020; OPH, n.d.; ePerusteet, n.d). Valinnaisena voi opiskella lisäksi yritystoiminnan suunnittelua ja yrityksessä toimimista.

Minä yrittäjyyskasvattaja-kin?

Osana Vaikuttavaa yrittäjyyskasvatusta ammatillisessa koulutuksessa -tutkimushanketta tehtiin kevään ja syksyn 2025 aikana kysely ammatillisille opettajaopiskelijoille. Vastaajia (n=211) oli Hämeen, Jyväskylän ja Oulun ammatillisista opettajakorkeakouluista. Kyselyssä selvitettiin muun muassa opettajiksi opiskelevien näkemyksiä yrittäjyyskasvatuksesta, sen roolista osana ammatillisia opintoja ja pyydettiin arvioimaan omia valmiuksia edistää yrittäjyyskasvatusta omassa opetus- ja ohjaustyössä. Vastauksia kerättiin eri aihealueen väittämillä, joita pyydettiin arvioimaan asteikolla 1 täysin eri mieltä – 7 täysin samaa meiltä.

Yrittäjyyskasvatus vaikuttaa olevan tuttu, melko tuttu tai hyvin tuttu aihealue suurimmalle osalle opettajaopiskelijoita. Vain hieman alle kolmasosa vastaajista koki, ettei yrittäjyyskasvatus aihealueena ollut lainkaan, tai vain vähän tai jonkin verran tuttu asia. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteet ovat tuttuja suurimmalle osalle vastaajista, ja opettajaopiskelijat kokivat, että yrittäjyysvalmiuksia tulisi opettaa kaikille. Yrittäjänä toimivat opettajaopiskelijat kokivat valmiuksien merkityksen selkeästi tärkeämmäksi kuin ei-yrittäjänä toimivat opettajaopiskelijat (Hannula & Korkala, 2025). Reilut kaksi kolmasosaa vastaajista koki opettajana olevansa yrittäjäkasvattaja, kun taas vajaa kolmannes oli tämän ajatuksen kanssa täysin tai jonkin verran eri mieltä.

Yleisesti vastauksista ja avoimista kommenteista kävi ilmi, että opettajaksi opiskelevat suhtautuivat myönteisesti tai erittäin myönteisesti yrittäjyyskasvatukseen sekä sen merkitykseen osana opetusta ja kasvatusta. Yrittäjyyden opettaminen nähtiin osana työelämätaitojen opettamista. Aihealuetta pidettiin tärkeänä, sen painoarvoa ammatillisessa koulutuksessa korostettiin, ja sen nähtiin olevan paljon muutakin kuin y-tunnuksen perustamista tai liiketoimintasuunnitelman, budjetin tai verolaskelmien tekemistä. Tämä näkyi vastauksissa esimerkiksi seuraavanlaisina kommentteina:

”Yrittäjyyskasvatus on mielestäni ennen kaikkea ajattelu- ja toimintatapa, ei erillinen oppiaine tai vain yrittäjäksi kasvattamista”

”…on enemmän kuin yrityksen perustamisen opettamista, se on asennekasvatusta, joka vahvistaa rohkeutta, luovuutta ja toimijuutta, jota tarvitaan kaikilla aloilla. ”

”…ammatillisessa koulutuksessa sitä tulisi vahvistaa autenttisilla projekteilla … opiskelijoiden oma-aloitteisuutta tukemalla ja luomalla turvallinen ilmapiiri kokeiluille.”

Suurin osa vastaajista koki, että heillä on hyvät valmiudet opettaa yrittäjyyttä. He tuntevat oman alansa yrittäjyyttä ja yrittäjiä – ja kykenevät integroimaan yrittäjyyskasvatusta omaan opetukseen. Kyselyn väittämä ”jos opettaa yrittäjyyttä, opettajalla tulee olla henkilökohtaista kokemusta yrittäjyydestä” jakoi kuitenkin mielipiteitä. Hieman yli puolet vastaajista oli täysin tai osittain samaa mieltä omakohtaisen kokemuksen merkityksestä. Toisaalta vastauksissa korostettiin myös opettajan omaa innostusta kiinnostusta ja aktiivisuutta yrittäjyyskasvatukseen ja ohjaukseen. Vastaajista lähes 90 % oli kuitenkin sitä mieltä, että ammatillisella opettajalla tulee olla kiinnostusta yrittäjyysvalmiuksien kehittämiseen.

Mitä menetelmällisiin, pedagogisiin ratkaisuihin tulee, opettajaopiskelijat kokivat osaavansa käyttää aktiivisia opetusmenetelmiä ja rakentaa oppimisilmapiirin, joka suosii riskinottoa, sallii epäonnistumisia ja kannustaa oma-aloitteisuuteen. Vastauksissa painottui kyky tukea yrittäjämäisten valmiuksien kehittymistä. Yritystoiminnan käynnistämiseen osattiin vastausten mukaan ohjata, oman alueen ja alan yrittäjiin ja yrityksiin tutustutettiin, ja työelämäverkostot ja yhteydet alan ja alueen yrittäjiin nähtiin toimivina ja hyvinä. Toisaalta on kiinnostavaa, että vaikka yritysyhteistyötä pidetään tärkeänä, ja kyselyn vastaajat kokivat, että asia oli heidän osaltaan hyvässä kunnossa, laajemmalla aineistolla toteutetun aiemman tutkimuksen mukaan opiskelijoilla oli kuitenkin vain vähän kokemuksia opintojen aikaisesta työskentelystä yritysten kanssa ja opettajilla vain vähän kokemusta yritysyhteistyön toteutuksista (Kolho, 2024). Lisäksi tässä aiemmassa tutkimuksessa oli käynyt ilmi, että alueella toimivien yritysten määrällä ei näytä olevan vaikutusta oppilaitoksen tai opettajan yrityskontaktien määrään (Kolho, 2024). On myös huomattava, että yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyysopintojen toteutukseen oppilaitoksissa vaikuttavat ammattialakohtaiset erot siinä, miten eri ammattialoilla työtä tehdään ja onko yrittäjyys ensisijainen tai tyypillinen työn tekemisen muoto.

Tätä taustaa vasten onkin kiinnostavaa pohtia esimerkiksi työelämästä tulevia kommentteja, joissa toivotaan lisää tiiviimpää yhteistyötä opettajien ja oppilaitosten kanssa. Kolhon (2024) mukaan opettajan asenne, autonomisuus ja toimijuuden mahdollistaminen – eli yrittäjyyskasvatuksen edistäminen oppilaitoksessa ja alueellisesti, sekä omien pedagogisten ratkaisujen tekeminen – ovat keskeisiä tekijöitä, kun pohditaan mahdollisuuksia, kykyjä ja resursseja opettajien pedagogisten päätösten taustalla. Mahdollisuus toteuttaa yrittäjyyskasvatusta näyttää edellyttävän asiasta innostuneen opettajan lisäksi myös oppilaitoksen tai koulutuksen järjestäjän strategisia päätöksiä ja tavoitteita sekä rakenteita, jotka mahdollistavat strategian toteuttamisen ja valittuihin painopisteisiin, kuten yrittäjyyteen, keskittymisen (Salminen, 2025; Tredu, n.d.; Yritteliäs Tampere, 2025).

Yrittäjyysopetuksesta koulutuspäälliköiden silmin

Kävimme kevättalvella 2026 haastattelemassa kahta koulutuspäällikköä, joiden pohdinnoissa nousi keskeiseksi opettajien suhtautuminen, asenne ja omat kokemukset suhteessa yrittäjyyteen. Esiin nousi, että vaikka oppilaitoksella on myönteinen tahtotila yrittäjyyskasvatuksen opetuksen suhteen, tämä positiivinen asenne ei aina kuitenkaan siirry käytäntöön, vaan jää monelta kohdin irralliseksi, eikä integroidu alakohtaisiin toteutuksiin ja työssäoppimisjaksoihin.

Koulutuspäälliköt kuvasivat yrittäjätaustaisia opettajia lähes identtisillä tavoilla, innovatiivisiksi ja haasteisiin tarttuviksi. Heidän mukaansa opettajat toimivat pitkälti yrittäjyyskokemuksensa varassa ja pohtivat asioita opiskelijalähtöisesti yhdistäen pedagogiikan uusiin ideoihin. Tällöin yrittäjämäinen työote myös integroituu opettajan asenteen kautta opetuksen suunnitteluun ja pedagogisiin toteutuksiin, ja yrittäjyysasenne siirtyy opiskelijoille erilaisissa ohjauskohtaamisissa. Näin ollen tutkinnon perusteisiin määritelty yrittäjämäisyyden näkyminen integroituu toteutuksissa opettajan kokemustiedon kautta opetuksen toteutussuunnitelmiin ja oppimistehtäviin. Koulutuspäälliköiden mukaan opettajista on tunnistettavissa yrittäjämäisen opettajaprofiilin lisäksi myös muita opetusorientaatiota: On myös opetussuunnitelman mukaisesti opettavia, jolloin etusijalla ovat substanssi ja opetusta suorittavat opettajat. Tällöin yrittäjämäinen työote ei tule opetuksessa esille.

Ammatti- ja koulutusalat eroavat sen suhteen, miten alalla tehdään työtä ja mikä on tyypillinen työn tekemisen muoto. Ammatit ja alat, joilla työn tekemisen ensisijaisena muotona on yrittäjyys, edellyttävät, että opiskelijat jo opintojen alkuvaiheesta ohjataan ja opetetaan yrittäjyyteen. Tällöin yrittäjyyskasvatus ymmärretään ja tunnistetaan osaksi ammattitaitoa ja siten yrittäjämäisyys on luonnollisesti vahvemmin osa opetus- ja oppimiskulttuuria. Ammattialoilla, joissa yrittäjyyttä ilmenee mikroyrityksistä aina konsernitasoisiin monialaisiin toimijoihin, myös yrittäjyys skaalautuu samassa suhteessa. Tällöin esimerkiksi yhden henkilön yritys myy osaamistaan myös alaurakka- tai muussa laskutussuhteessa suuremmalle yritykselle. 

Yrittäjyysopetuksen haasteita

Ammatillisen koulutuksen toteutuksissa ja rakenteissa yrittäjyyttä tai yrittäjähenkisyyttä ei kaikilla tahoilla ajatella tai ymmärretä osaksi ammattitaitoa. Yrittäjyysopintoja tarjotaan valinnaisina ja osaksi tutkintoa, mutta niitä valitsee vain harva opiskelija. Alakohtaisesta kontekstista irrallisena kokonaisuutena ne eivät tavoita opiskelijoita. Koulutuspäälliköiden mukaan yrittäjyysopinnoista tiedottaminen pelkästään sähköisten viestimien, kuten oppilaitoksen verkkosivujen tai Vilman, välityksellä ei avaa yrittäjyyden vaikuttavia ulottuvuuksia ja merkityksiä alakohtaisesti. Opetussuunnitelman mukaan on opettajan harkinnan varassa, miten yrittäjyyttä tukevia sisältöjä sisällytetään opetettavan alan substansseihin. Tästä seuraa, että niiden sisällyttäminen oppimisprosessiin on opettajan yrittäjyysnäkemyksen varassa. Yrittäjähenkisyys ja yrittäjyys eivät myöskään integroidu ja näy alakohtaisten toteutussuunnitelmien osaamisen hankkimisen tehtäväkokonaisuuksien kautta kattavasti.

Pedagogisena haasteena ja jännitteitä lisäävänä tekijänä on myös, että yrittäjäorientoituneet opettajat voivat kokea yksiköissään kateutta ja jopa syrjintää, koska heidät saatetaan kollegoiden taholta kokea liiankin ”uudistushaluisiksi”. Kaikki opettajat eivät ajattele yrittäjämäistä toimintaotetta työn kehittämisenä, eivätkä ole halukkaita osallistumaan jatkuvan muutoksen ylläpitämiseen. Myös useat opiskelijat orientoituvat ja keskittyvät taitojen ja tietojen hankkimiseen tehtäväkohtaisesti. Tällöin toteutuksiin ja tehtäviin sisältymättöminä yrittäjyys ei ole opinnoissa etusijalla.

Pohdintaa

Yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatus ymmärretään ja hyväksytään laajasti osaksi yleisiä työelämävalmiuksia, ja ne ymmärretään elinikäisen oppimisen taitoja tuottavina ilmiöinä. Opettajaopiskelijat tunnistavat niiden merkityksen ja tärkeyden, ja niiden painoarvo erityisesti ammatillisessa koulutuksessa koetaan suureksi. Opettajaopiskelijat myös arvioivat omat valmiutensa ja menetelmänsä yrittäjyyskasvatuksen opettamiseen hyviksi. Toimijuutta tuntuu siis löytyvän, samoin asennetta ja opettajien henkilökohtaisia valmiuksia edistää yrittäjyysopintoja ja -kasvatusta.

Yrittäjyyskasvatusta toteutetaan eri koulutusaloilla ja oppilaitoksissa eri tavoilla. Tutkinnon perusteiden tai opetussuunnitelmien sisällöt ja integrointi vaihtelevat. Yrittäjyyskasvatus voi jäädä irralliseksi ja muista ammatillisista opinnoista tai ammattitaidon käsitteestä erilliseksi saarekkeeksi. Toisaalta aloilla, joissa yrittäjyys on tyypillisin työn tekemisen muoto, opiskelijat tutustutetaan ja ohjataan jo opintojen alkuvaiheesta lähtien yrittäjämäiseen toimintaan. Opettajan oma innostus ja aktiivisuus ovat tässä keskeisiä tekijöitä. Samalla kuitenkin koulutusorganisaation rakenteet, resurssit ja tuki vaikuttavat innostuneiden opettajien mahdollisuuteen toteuttaa ja edistää yrittäjyyskasvatusta. Tämän vuoksi tarvitaankin strategiatason päätöksiä ja yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen nostamista yhdeksi painopistealueeksi. Kun siihen varataan resursseja ja annetaan tilaa ja mahdollisuuksia opettajille ja muille toimijoille, voi syntyä monenlaisia yrittäjyyspolkuja, joista opiskelijat voivat valita, koulutusalasta riippumatta (Lund & Kankaanpää, 2025). Näyttää siis siltä, että yrittäjyydestä, yrittäjyyskasvatuksesta ja sen merkityksestä ollaan laajasti yhtä mieltä, mutta näkemykset sen toteutuksesta voivat erota paljonkin toisistaan.

Ammatillisen koulutuksen yrittäjyysopetuksen kehittämisessä näyttäisi nousevan kolme osa-aluetta: 1) Organisaatiotason rakenteelliset tekijät, jotka näkyvät yrittäjyyden kannalta alakohtaisesti vaihtelevina ja irrallisina. Koulutuspäälliköt nostavat tiedottamisen keskeiseksi keinoksi taklata tätä irrallisuuden haastetta. 2) Opetussuunnitelmien kehittäminen siten, että yrittäjämäisyyden integroinnista tulisi työelämä- ja ammattitaitovaatimuksia läpileikkaavaksi tekijä. Tällöin erityisesti yrittäjyyden osa-alueet tulisi kirjoittaa näkyviin toteutussuunnitelmiin ja edelleen osaamisen hankkimiseen liittyviin oppimistehtäviin. 3) Opettajien yrittäjyysosaamisen kehittämisen kohdennettu resurssointi täydennyskoulutuksina ja uusien opettajien koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen ja työ- ja elinkeinoelämän välinen yhteistyö elää jatkuvassa muutoksessa ja monesta suunnasta vaikuttavien muutostekijöiden keskellä. Työ, työympäristöt ja ammatit muuttuvat, ja siten myös ansaintamallit, keinot ja menettelyt saavat jatkuvasti uusia muotoja. Onkin hyödyllistä ymmärtää, että muutos tekee jatkuvasta oppimisesta merkityksellistä – ja yrittäjyys on hyvä nähdä orientaationa, joka on keskeinen työn jatkuvuutta edistävä osaamistekijä ja ulottuvuus jatkuvassa oppimisessa.

Kirjoittajat