Opetussuunnitelma on opiskelijoiden osaamista määrittävä kompromissi

Tulevaisuudessa tarvittavien työelämätaitojen määrittäminen on olennainen osa koulutussuunnittelua. Tulevan ennustaminen on tunnetusti hankalaa. Oikeanlaisten prosessien, osaavien tekijöiden sekä pitkäjänteisyyden avulla tulevaisuuden arvuuttelu voidaan kuitenkin muuttaa ennakointityöksi, joka lopulta kiteytyy koulutettavan tutkinnon opetussuunnitelmaksi.

Ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa opetussuunnitelma kuvaa tutkinnon sisällön ja tavoitteet, eli se luo raamit valmistuvan opiskelijan osaamiselle. Samanaikaisesti opetussuunnitelma toimii myös työvälineenä koulutuksen pedagogisessa johtamisessa sekä opetushenkilöstön työtehtävien resursoinnissa. Kyseessä on tärkeä dokumentti, joka mahdollistaa toimivan ja tuloksekkaan koulutusorganisaation toiminnan. Tässä artikkelissa kuvataan, kuinka opetussuunnitelman laatimisessa on aina kyse kompromissien tekemisestä, jotta haluttu lopputulos saadaan luotua.

Koulutussuunnittelu on yhdistelmä autonomiaa ja rajoitteita

Ammattikorkeakoulut päättävät itsenäisesti koulutustensa opetussuunnitelmista. Tämän vapauden mahdollistama profiloituminen tarkoittaa sitä, että saman tutkintonimikkeen alla opiskelijat valmistuvat eri ammattikorkeakouluista toisistaan poikkeavilla tutkinnon sisällöillä. Samalla ammattikorkeakoulutoimintaa koskeva lainsäädäntö kuitenkin asettaa ylätason reunaehdot opetussuunnitelmalle. Lakisääteistä on esimerkiksi se, että opintoihin kuuluu perus-, ammatti- ja vapaavalintaisten opintojen lisäksi ammattitaitoa edistävää harjoittelua sekä opinnäytetyö (Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 1129/2014). Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) sisäinen ohjeistus määrittää tutkinnon koostuvan ilmiöpohjaisista moduuleista, joissa työelämän ilmiöiden monialainen tarkastelu on keskeistä. Lisäksi opetussuunnitelmassa tulee huomioida myös ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen suosituksen mukaiset ammattikorkeakoulujen yhteiset kompetenssit, kuten oppimaan oppiminen, eettisyys, kestävä kehitys sekä kansainvälisyys (Auvinen ym., 2022, s. 5).

Opetussuunnitelman laatiminen on kompromissien löytämistä

Opetussuunnitelman laatiminen tai uudistaminen on pitkäjänteinen prosessi, jota koulutuspäällikkönä teen ympärivuotisesti. Signaaleja siitä, mitä valmistuvan opiskelijan oletetaan tulevaisuudessa osaavan, tulee monesta eri lähteestä. Työelämän ja alumnien kuuntelu on olennainen osa prosessia, samoin kuin jatkuva keskustelu opetushenkilöstön kanssa. Sisäiset prosessit ja ulkoiset auditoinnit toimivat suunnitteluprosessin tukena, samoin erilaiset tulevaisuuden tutkimukset sekä megatrendit. Lisäksi myös tekoäly voi auttaa opetussuunnitelmatyössä esimerkiksi analysoimaan opetussuunnitelman vastaavuutta suhteessa työmarkkinadataan tai alan kansainvälisiin tutkimusaiheisiin. Opetussuunnitelmatyö konkretisoituu tulevana lukuvuonna aloittavien opiskelijaryhmien opetussuunnitelman laatimiseen ja julkaisemiseen.

Opetussuunnitelmatyötä tehtäessä tärkeää on koko korkeakouluorganisaation yhteinen ymmärrys siitä, mitä opetussuunnitelma tarkoittaa. Tulee myös olla sovittu linja siitä, voidaanko aloittaneen opiskelijaryhmän opetussuunnitelmaa muokata vai tuleeko sen olla lukittu alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Olennaista tässä onkin opetussuunnitelman ja toteutussuunnittelun välisen eron tunnistaminen. Opetussuunnitelmaan pohjautuen laaditaan opintojaksokohtaiset toteutussuunnitelmat, joissa linjataan jokaisen opiskelijaryhmäkohtaisen toteutuksen pedagogiset menettelytavat sekä käytänteet, joilla opetusta toteutetaan. Opetussuunnitelman määrittelemät osaamistavoitteet voidaan tämän jälkeen saavuttaa monin eri tavoin, jotka riippuvat pedagogisista menettelyistä, joilla opetusta toteutetaan.

Koulutuspäällikön näkökulmasta opetussuunnitelman laatiminen on kompromissien tekemistä kaikkia osapuolia riittävästi tyydyttävällä tavalla. Tavoitteena oleva osaaminen tulee purkaa moduuleiksi ja niihin sisältyviksi opintojaksoiksi. Edustamallani tekniikan alalla on tyypillistä, että osaamista rakennetaan aiempien moduulien ja opintojaksojen pohjalle. Oppiakseen uutta tulee opiskelijalla olla riittävä pohjatieto aiemmin hankittuna. Tällöin opittavien sisältöjen tulee olla oikeassa järjestyksessä ja pilkottuna laajuudeltaan sopiviksi moduulikokonaisuuksien ajalle. Vaadittavien osaamissisältöjen ketjutus siten, että ilmiöpohjaiset moduulit toteutuvat yhtenäisinä kokonaisuuksina on haastavaa, koska myös muita huomioon otettavia reunaehtoja on paljon.

Näihin kokonaisuudessa huomioitaviin seikkoihin kuuluu esimerkiksi se, että kielten- ja viestinnänopettajilla on toiveita heidän opettamiensa opintojaksojen sisällöstä ja ajoituksesta. Insinöörikoulutuksissa luonnontieteellis-matemaattisten aineiden sisällöt ja tavoitteet ovat puolestaan tyypillinen puheenaihe. Ammattiaineiden opettajat taas tuovat kokonaisuuteen oman näkökulmansa, ja myös elinkeinoelämällä on usein näkemyksiä siitä mitä tulevien insinöörien tulisi opinnoissaan oppia. Kehitysajatuksia ja -näkökulmia on paljon, ja yleensä kaikille niille löytyy myös rationaalinen perustelu. Tässä toiveiden tynnyrissä koulutuspäällikkö on keskeisessä roolissa pyrkiessään muodostamaan kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Voinkin todeta, että kun laadin opetussuunnitelmaa, pääroolissa on se, että koulutuksista joista vastaan, valmistuu rekrytointikelpoisia insinöörejä, joilla on työelämässä pärjäämiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Näiden lisäksi koulutuksessa pyritään huolehtimaan siitä, että he harjaannuttavat ennen kaikkea kykyään oppia ja omaksua lisää jatkuvasti kehittyvässä maailmassa.

Opetussuunnitelmatyö on jatkuva prosessi

Sitten kun uuden aloittavan opiskelijaryhmän opetussuunnitelma on valmistunut, on aika suunnata ajatukset seuraavaan päivityskierrokseen. Ympärivuotinen seuranta nykyisten opetussuunnitelmien toimivuudesta perustuu muun muassa opiskelijoiden, opettajien sekä työnantajien palautteeseen. Jatkuva parantaminen ja aktiivinen yhdessä kehittäminen opetussuunnitelmien parissa onkin päättymätön prosessi, jolla pyritään vastaamaan alati muuttuvan maailman asettamiin haasteisiin.

Kirjoittajat