Tekoäly kielitietoisuuden tukena

Kun puhumme osaamisesta tai ammattitaidosta, keskitymme usein tietoihin, taitoihin tai asenteisiin. Silti työelämässä osaaminen näkyy lähes aina myös kielenä: miten ohjeistamme, varmistamme ymmärryksen, kirjaamme, kysymme, raportoimme tai toimimme eri tilanteissa. Kieli on siis keskeisessä roolissa kaikessa osaamisessa. Kielitietoinen opettaja tai ohjaaja tukee alalle opiskelevan kielen kehitystä ja varmistaa siten, että opiskelija ymmärtää ammattikulttuurin kieltä ja toimintatapoja. Siten opiskelija tuntee kuuluvansa joukkoon ja ammatti-identiteetti kehittyy vahvaksi.

Tässä artikkelissa kerromme, miten KAI – Kielitietoinen tekoälyosaaminen vieraskielisten ammatillisessa koulutuksessa -hankkeessa (HAMK, n.d.) hyödynnetään generatiivista tekoälyä opettajien ja ohjaajien kielitietoisen toiminnan tukena.

Mikä KAI-hanke on?

KAI on Koulutuskeskus Salpauksen johtama ESR+-rahoitteinen hanke, jossa HAMK Edu toimii asiantuntijaroolissa. Viiden oppilaitoksen yhteistoiminnallisessa KAI-hankkeessa kehitetään kielitietoista tekoälyosaamista vieraskielisten ammatillisessa koulutuksessa. Hankkeen kohderyhminä ovat ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstö sekä välillisesti myös vieraskieliset opiskelijat, ja sen tavoitteena on edistää ammatillista kielitaitoa ja työtehtäviin liittyvää viestintävalmiutta. Tässä työssä opettajilla ja työpaikkaohjaajilla on keskeinen rooli.

Hankkeessa kehitetään ja pilotoidaan tapoja, joilla opettaja tai ohjaaja voi hyödyntää generatiivista tekoälyä siten, että kielen oppiminen tapahtuisi mahdollisimman luontevasti ammatillisen oppimisen yhteydessä. Tekoäly voi parhaimmillaan vahvistaa ja tukea arjen kielenoppimista, sillä se auttaa tuottamaan harjoittelutilanteita, antaa malleja ja mahdollistaa toistoa. Samalla se kuitenkin tuo uusia reunaehtoja, koska sisältöjen oikeellisuudesta, tekoälyn kanssa toimimisen tietoturvallisuudesta ja pedagogisesta rajauksesta huolehtiminen korostuvat.

Miten kieli on osa ammattitaitoa?

Kielitietoisessa näkökulmassa ammatillinen osaaminen – johon kuuluvat niin tiedot, taidot kuin asenteetkin – ja kieli kietoutuvat yhteen, koska työtehtävät sisältävät aina käsitteitä, työvaiheiden sanallistamista ja vuorovaikutustilanteita (Bergbom ym., 2022). Tällainen ammattitaito kehittyy pääasiassa vuorovaikutuksessa ammattialan muiden toimijoiden kanssa – olivatpa he sitten kanssaopiskelijoita, ammatillisia opettajia tai työpaikkaohjaajia.

Myös ammatti-identiteetin muodostuminen perustuu vuorovaikutukseen muiden saman ammattikulttuurin edustajien kanssa. Kieltä oppivalle tämä tuo opiskeluun uuden haasteen, sillä Virtasen (2016, ss. 66–74) tekemän tutkimuksen mukaan työnantajat odottavat työssä oppijalta hyvää kielitaitoa. Niille opiskelijoille, joiden kielitaito on heikko, ei tarjoudu yhtä paljon vuorovaikutustilanteita kuin kieltä osaaville, ja näin heikolla kielitaidolla varustettu opiskelija jääkin usein yhteisön ulkopuolelle jo opiskeluaikana.

Koska kielen merkitys oppimisessa on keskeinen, ammatillisessa koulutuksessa tulisi olla järjestelmiä ja toimintatapoja, joilla reagoida nuorten heikkenevään kielitaitoon. Lukukeskuksen mukaan n. 11 % suomalaisista on heikkoja lukijoita (Lukukeskus, 2021), joille esimerkiksi jatko-opinnot voivat tuottaa vaikeuksia. Hautala ym. (2025) ovat seuranneet kehitystä erityisesti toisella asteella ja raportoivat ikäryhmän lukutaidon heikenneen joka vuosi tarkasteluvälillä 2019–2024. Tekoäly ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat keino rakentaa tukijärjestelmiä kielitaidon kehittymiselle.

Tekoäly ammattikielen oppimisen tukena

UNESCO (2024) on laatinut tekoälyosaamisen viitekehyksen opettajille. Sen lähtökohtana on, että tekoäly on muuttanut ja tulee muuttamaan koko opetuksen ja työelämän toimintaympäristöä. Opettajilla täytyy olla tietoa ja osaamista tekoälyn etiikasta, sovelluksista ja niiden hyödyntämiseen liittyvästä pedagogiikasta siten, että he pystyvät ihmiskeskeisesti tukemaan opiskelijoiden osaamisen kehittymistä.

Creely (2024) tarkastelee generatiivista tekoälyä kielenoppimisen käytäntöjä muuttavana pedagogisena työkaluna. Hän nostaa esiin tekoälyn mahdollisuuksia oppimisen yksilöllistämisen, vuorovaikutteisen sisällöntuotannon ja välittömän palautteen näkökulmista. Tekoäly voi toimia esimerkiksi keskustelukumppanina, tekstin tuottamisen ja muokkaamisen tukena sekä oppijan taitotasoon mukautuvana harjoitusten ja palautteen antajana. Samalla Creely korostaa, että tekoälyn pedagoginen arvo riippuu siitä, miten se kytketään opettajan ohjaamaan, kulttuurisesti merkitykselliseen ja eettisesti kestävään oppimiseen. Hän varoittaa tekoälyn mahdollisesta taipumuksesta tuottaa standardoitua, kulttuurisesti kapeaa ja näennäisen oikeaa kieltä sekä siitä, että liiallinen tukeutuminen tekoälyyn voi heikentää oppijan kriittistä ajattelua, luovuutta ja omaa kielellistä toimijuutta. Tämän vuoksi tekoälyn käyttö kielenoppimisessa edellyttää opettajan pedagogista harkintaa, läpinäkyviä käytäntöjä ja kriittistä tekoälylukutaitoa.

KAI-hankkeessa pilotoitiin syksyllä 2025 kielen oppimisen tueksi laadittuja tekoälykehotteita, eli käytännössä tehtäväpohjia, eri aloilla. Tehtäväkokonaisuudet rakentuivat tyypillisesti niin, että opettaja valitsi omaan opetukseensa sopivan tehtäväpohjan, rajasi aiheen omaan ammattialaansa ja antoi kehotteen opiskelijoille siten, että nämä syöttivät kehotteen generatiivisen tekoälyn kanssa käytävän keskustelun ensimmäiseksi viestiksi.

Tehtäväpohjia oli ensimmäisessä pilotissa 15, ja niillä kokeiltiin eri tekoälytyökalujen rajoja samalla kun kartoitettiin, millaiset tehtävätyypit tällaiseen kielen harjoitteluun parhaiten sopivat. Tehtävät sisälsivät esimerkiksi vuorovaikutusta ja kielen tuottamista tukevia tehtäviä, sanastotehtäviä sekä työelämän tilanteisiin että teksteihin kytkeytyviä harjoituksia. Yhteinen nimittäjä oli se, että tehtäväpohjissa pyrittiin liittämään kielen harjoittelu ammatilliseen sisältöön. Pilotoinnin aikana kerättiin palautetta, jonka avulla tehtävien toimivuutta saatiin tarkasteltua eri konteksteissa.

Kieli ja tekoälyn rajat

Pilotoinnissa todettiin, että generatiivinen tekoäly toimii parhaiten, kun tehtävä tukee kielen käyttöä tietoturvallisesti henkilötietojen kannalta ja rajatusti siten, ettei tekoäly anna vääriä ohjeita aloilla, joilla esimerkiksi käsitellään vaarallisia aineita. Toimivimpia olivat tehtävät, joissa painopiste oli vuorovaikutuksessa, sanaston käytössä jossain tietyssä kontekstissa ja kevyessä kirjoittamisen tukemisessa. Näissä tekoälyn vahvuus on siinä, että se mahdollistaa lukemattomat toistot, tarjoaa kielellisiä malleja ja toimii harjoittelukumppanina.

Sen sijaan silloin, kun tarvittiin tarkkaa oikeellisuutta, osoittautui generatiivinen tekoäly epäluotettavaksi työkaluksi. Erityisesti suomen kieliopin ohjaus ja testaaminen oli riskialue, jossa virheitä ja epäjohdonmukaisia selityksiä esiintyi liikaa. Samoin ongelmia aiheuttivat ammatillisesti vaativat tai turvallisuuden kannalta ratkaisevat sisällöt, joissa virheelliset tai epärealistiset ohjeet ovat merkittävä riski, ellei opettaja tarkista sisältöä huolellisesti.

Käytännössä lopputulos pilotoinnista oli, että generatiivinen tekoäly on parhaimmillaan funktionaalisen peruskielitaidon harjaannuttamisessa. Pilottia varten laadituista tehtäväpohjista erityisen onnistuneita olivat esimerkiksi opiskelijan näkemän kuvan kuvailu ja siihen liittyvät jatkokysymykset, päiväkirja- ja reflektiotehtävä sekä teemasanasto ja monivalintatehtävät. Näistä viimeinen toimi luotettavimmin, kun opettaja lisäsi toivotut sanat tekoälylle syötettävään kehotteeseen etukäteen, eikä tekoälyn annettu itse generoida alan sanastoa monivalintatehtävän pohjaksi. Palvelutilanteisiin liittyvät roolipelit, jotka periaatteessa tukevat samaa tavoitetta, toimivat kuitenkin epäluotettavasti, koska tekoäly saattoi vaihtaa roolia kesken tehtävän, tuottaa liian vaikeaa tekstiä tai toimia liian yleisellä tasolla.

Opas ammatillisille opettajille ja työpaikkaohjaajille

Syksyn pilotointikierrosta seuraa KAI-hankkeessa kevään 2026 aikana toinen pilottikierros, jossa tehtäviä on rajattu parhaiten toimiviin ja kehitetty luotettavammiksi erilaisten generatiivisten tekoälyjen kanssa käytettäessä. Pilottien ja hankkeen muun toiminnan pohjalta valmistellaan opasta ammatillisille opettajille ja työpaikkaohjaajille. Tämän oppaan tavoitteena on koota yhteen tekoälyyn liittyviä pedagogisia ja eettisiä näkökulmia sekä konkreettisia tehtäväaihioita, joiden avulla tekoälyä voidaan hyödyntää ammatillisen kielitaidon oppimisen tukena. Generatiivinen tekoäly on lyhyessä ajassa haastanut vakiintuneita käsityksiä opetuksesta ja oppimisesta. Sen käyttöön liittyy perusteltuja huolia, mutta se avaa myös uusia mahdollisuuksia oppimisen tukemiseen. Parhaimmillaan tekoäly voi toimia opettajan ja työpaikkaohjaajan tukena opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Hankkeessamme onkin jo nyt nähty, että pedagogisesti käytettynä tekoäly voi lisätä harjoittelun mahdollisuuksia, tarjota oikea-aikaista palautetta ja rohkaista opiskelijoita käyttämään kieltä erilaisissa opiskelun ja työelämän tilanteissa.

Kirjoittajat