Hyvinvoivaa pedagogiikkaa

Jaana Siljamäki

Korkeakoulupedagogiikka eli hyvä opettaminen ja oppiminen on yksi tärkeitä painopisteitä HAMKin toiminnassa ja sitä halutaan viedä myös maan rajojen ulkopuolelle. Miten ja millä vaikuttavuudella sitä keskustelemme tänään tutkijayliopettaja Telle Hailikarin kanssa tervetuloa.

Telle Hailikari

Kiitos.

Jaana Siljamäki

Telle, kun HAMKiin perustettiin korkeakoulupedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö, yksi sen tavoitteista oli tulla merkittäväksi toimijaksi korkeakoulupedagogiikan saralla sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Se kuulostaa aika kunnianhimoiselta tavoitteelta.

Telle Hailikari

Joo se on kunnianhimoinen tavoite ja sillä se varmaan kuulostaa mutta, toisaalta meillä on jo aika vahva olemassa oleva kansainvälinen kenttä, missä me ollaan toimittu useamman vuoden tai jopa vuosikymmenen ajan. Eli tavallaan me ei lähdetä tätä rakentamaan nyt ihan tyhjästä, vaan siellä on jo vahva pohja sille, että ehkä toi ensimmäinen kerta nyt, että me ollaan sanoitettu se tämmöiseksi tavoitteeksi ja läpinäkyväksi ja ulospäin näkyväksi tavoitteeksi.

Jaana Siljamäki

No mitkä ne meidän vahvuudet on? Mitä annettavaa meillä on tuolla maailmalla.

Telle Hailikari

No mä sanoisin, että meidän yksikössä tosi vahva on tää tutkimusperustaisuus ja muutenkin vahva ja korkealaatuinen tutkimus tuolla kansainvälisellä kentällä, että me oikeastaan kaikki meidän kehittämistyö niin perustetaan tutkittuun tietoon ja se tuo sille sitten paljon vahvemman niin kun pohjan ja sen lisäksi voisi sanoa, että meidän tämmöiset tutkimusteemat ja tutkimusalueet on aika semmoisia kansainvälisestikin kiinnostavia uraa.

Ja ne on herättänyt paljon kiinnostusta tuolla, että se meidän vahvuus on siinä niin kuin on siinä tutkimusperustaisuudessa. Mitä ne teemat on jotka kiinnostaa myös sitten muualla. No meillä on ollut aika ehkä nyt viimeaikaiset teemat on ollut just opettajien hyvinvointia ja miten sitä voidaan tukea ja siinä meillä on semmoista aika monimenetelmällistä tutkimusta mikä.

On kansainvälisestikin uutta ja sitten meillä on tutkitaan opiskelijoiden hyvinvointia ja oppimisen yhteyksiä.

Ja nyt jos näitä nyt mainitakseni muutama.

Jaana Siljamäki

Miten paljon meillä on näissä meidän tutkimushankkeissa on vaikka joku kansainvälinen toimija mukana?

Telle Hailikari

On aika paljon. Meillä on yhteisiä, siis tutkimushankkeita sekä vireillä että olemassa ja sitten aika paljon eri korkeakoulussa käytetään esimerkiksi tämmöisiä tutkimusinstrumentteja. Mitä on kehitetty meidän tässä yksikössä?

Jaana Siljamäki

Minkälaisia tutkimusinstrumentteja ne ovat, lyhyesti?

Telle Hailikari

No esimerkiksi opettajien tämmöinen lähestymistapojen eli opetuksellisten lähestymistapoja, niin siihen on kehitetty tämmöinen tutkimusinstrumentti, joka sitten käytetään aika paljon tuolla no useassa eri maassa, italiassa ja Romaniassa ja monessa muussa eu-maassa.

Jaana Siljamäki

No mitä on ne kansainväliset foorumit jossa me toimitaan tällä korkeakoulupedagogiikan saralla?

Telle Hailikari

No tietysti. No mä sanoin niin tää tutkimus tutkimuskenttä, mutta sen lisäksihän me ollaan yksi meidän tosi merkittävä kenttä on tää Eurooppa-yliopistoverkosto RUN EU missä meidän yksiköllä on tosi iso vetovastuu eli meillä Katja Maetola vetää esimerkiksi tätä koko niin kun työpakettia missä kehitetään näitä Euroopan yliopistoverkoston koulutuksia.

Ja sen sisällä sitten vielä tämmöistä kehitetään pedagogiikkaa eli tämmöistä pedagogiikkaa sen Eurooppa-yliopistoverkoston sisällä, jota sitten taas minä vedän.

Jaana Siljamäki

Miten juuri HAMK päätyi vetämään näitä aihepiirejä RUNissa?

Telle Hailikari

varmaan alunperin silloin kun on perustettiin 2020 niin tunnistettiin että HAMKilla on tosi vahva osaaminen tämmöisessä pedagogiikassa, että silloinhan se oli edu-yksikön vastuulla tää ja tunnistettiin varmaan että on ammatillinen opettajakorkeakoulu ja muuta että HAMK olisi siinä keskeinen toimija, että sitten tässä toisella kaudella se on siirtynyt

Tähän meidän yksikön vastuulle.

Jaana Siljamäki

Me ollaan tosiaan osa RUN Eurooppa yliopistoa. Kerrotko vielä lyhyesti kuulijoille ja katselijoille, että mikä on RUN Eurooppa-yliopisto?

Telle Hailikari

Se on semmoinen allianssi mihin tällä hetkellä kuuluu 8 korkeakouluun ja nyt on tullut 2 uutta korkeakoulua lisää ja siellä on monenlaista toimintaa. Siellä kehitetään yhteisiä tutkintoja ja oppimismahdollisuuksia ja tutkimusta ja tosiaan se meidän yksikön vetovastuu on nyt tässä koulutusten kehittämisessä ja pedagogiikassa.

Jaana Siljamäki

No sinä tosiaan vedät tätä pedagogiikan kehittämiseen tähtäävää työryhmää. Niin kauanko tää työryhmä on toiminut ja mitä siellä on saavutettu?

Telle Hailikari

Joo tää työryhmä on perustettu jo silloin RUNin ensimmäisellä kaudella. Eli tää on toiminut ihan sieltä asti ja nytten tässä toisella kaudella niin mä oon. Mä oon sitten nyt sitä vetänyt viimeisen vuoden puoli toista verran ja siellä on saavutettu aika paljon. Siellä on esimerkiksi jokaisen instituutioon perustettu tämmöinen oma pedagoginen yksikkö, joka huolehtii sen instituution edagogisesta kehittämisestä, eli se on aina se ensimmäinen askel mikä on tehty ja sitten me yhteisesti tavataan näiden instituutioiden edustajien kanssa. Tässä työryhmässä ja kehitetään sitten pedagogiikkaa monella eri tavalla.

Jaana Siljamäki

Tosiaan kun tässä nyt on erilaisia korkeakouluja erilaisista kulttuureistakin, niin millä tasolla siellä oli tämä pedagoginen osaaminen noin suunnilleen? Onko miten eri viivalta lähdetty?

Telle Hailikari

Ehkä osaa vastata, että millä tasolla, mutta isoja eroja on ja se on vaatinut aika paljon semmoista yhteistä keskustelua ja yhteistä tämmöisten niin kun ymmärryksen luomista siitä, että minkälaista pedagogiikkaa me halutaan edistää ja se on ollut. Se on semmoinen ja edelleen jatkuu tää sama keskustelu, että eihän se oo vielä lopussa.

Jaana Siljamäki

Onko siis niin, että tässä aihepiirissä nimenomaan niin kun he katsovat paljon Suomeen? Meillä on ehkä hyvä maine kouluttajana ja että meillä on siellä enempi annettavaa juuri tässä.

Telle Hailikari

Joo kyllä varmaan katsoo Suomea, mutta on siellä muitakin vahvoja toimijoita, että jos nyt vaikka Hollannin ja Belgian tässä mainitsee niin siellä on kanssa tosi vahva tämmöinen korkeakoulupedagoginen kehittäminen.

Jaana Siljamäki

No yksi konkreettinen lopputulema, jota olette tässä työryhmässä tehneet, ovat pedagogiset periaatteet. Mitä nämä periaatteet ovat?

Telle Hailikari

Joo meillä on 5 semmoista keskeistä pedagogista periaatetta eli:

Ensimmäinen niistä on tämmöinen syvä syväsuuntautuneen oppimisen tukeminen. Eli me ollaan määritelty mitä se, mitä se tarkoittaa ensinnäkin ja että se niin kun miten sitä voidaan tukea ja tavallaan se on se meidän käsitys siitä, että mitä on laadukas oppiminen.

Sen lisäksi meillä on opiskelijakeskeisyys, jonka avulla tietysti pyritään tukemaan tätä tätä laadukasta oppimista. Sitten meillä on keskiössä tosi vahvasti hyvinvointi eli miten voidaan tukea opiskelijoiden hyvinvointia pedagogisella ratkaisuilla ja yhteistoiminnallisuus eli yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteet ja miten voidaan luoda tämmöistä yhteisöä niin kun pedagogisin keinoin ja sitten tämmöisenä ehkä kantavana periaatteena on sitten tämmöinen osaamisperustaisuus. Eli miten suunnitellaan sitä opetusta sillä tavalla, että se opiskelija on siinä keskiössä ja se opetus on linjakasta ja osaamisperustasta.

Jaana Siljamäki

Kaikki muut varmaan vähän avautuu suoraan jo siitä nimestä, mutta tuo syväsuuntautunut oppiminen, niin kerro vähän siitä vielä, että mitä se tarkoittaa?

Telle Hailikari

Joo, se on semmoinen tutkimuspohjainen termi eli. Eli tavallaan se on niin kun on eroteltu tutkimuksissa tämmöisiä, että minkälaisia erilaisia laadullisia tapoja opiskelijoilla on opiskella ja siellä on. Siellä on tunnistettu tämmöinen niin kun voi sanoa tälleen vähän karrikoiden tämmöinen pintasuuntautunut, joka on enemmän tämmöistä, vähän ehkä ulko-oppimista ja semmoista pinnallista ja hajanaista.

Oppimista ja sitten tämmöinen syväsuuntautunut joka aika pitkälti keskittyy siihen, että ymmärtää syvällisesti ja ymmärtää asioiden välisiä yhteyksiä ja kokonaisuuksia ja reflektoi sitä omaa oppimista ja se on ehkä sitten sitä. Sillä tarkoitetaan että se siitä muodostuu. Semmoinen oma sisäinen käsitys asioista sen sijaan, että se olisi semmoista pintapuolista toistavaa oppimista.

Jaana Siljamäki

Miten näitä on viety käytäntöön? Onko siis opiskelijoita tavattu ja viety jo sinne opetukseen vai miten käytännössä nää on edenneet?

Telle Hailikari

No esimerkiksi joka kerta kun on joku tämmöinen uusi oppimiskokonaisuus alkamassa tämmöinen vaikka lyhyt oppimiskokonaisuus, niin meidän tää pedagoginen työryhmä aina niissä omissa instituutioissaan pitää tämmöisen pedagogisen keskustelun opettajien kanssa, eli ohjaa niitä opettajia ottamaan huomioon nää meidän pedagogiset periaatteet, että se on semmoinen. Yksi tosi konkreettinen keino. Millä tavalla opettajia ohjataan tähän pedagogiseen kulttuuriin. Ja sitten tosiaan sen lisäksi meillä on näitä oppaita olemassa joita käytetään opettajat voi katsoa sieltä vinkkejä siellä on ihan semmoisia konkreettisia käytännön vinkkejä, miten esimerkiksi voidaan tukea hyvinvointia tai miten voidaan luoda yhteisöllisyyttä ja miten tuetaan syväsuuntautuneisuutta? Eli näissä nää oppaat pyrkii olemaan myös semmoisia tosi semmoisia käytännönläheisiä, konkreettisia tapoja tukea niitä opettajia.

Ja sen lisäksi me järjestetään hirveästi, et meillä on monta tämmöistä perällistä workshoppia mitä me järjestetään täällä RUNissa opettajille eli ne on kanssa. Meidän keino pyrkii tukemaan sitä pedagogiikkaa ja tuomaan näitä periaatteita käytäntöön. Eli meillä on tosi monesta eri aihepiiristä pyörii tuolla koko ajan nytten workshoppeja.

Jaana Siljamäki

Miten usein tosiaan tapaatte eurooppalaisten kollegoiden kesken?

Telle Hailikari

Meillä on kuukausittaiset tapaamiset tällä isommalla ryhmällä eli siinä isommassa ryhmässä on jokaisesta instituutiosta edustus ja meitä on siellä ehkä semmoiset 15 henkeä niin me tavataan kerran kuukaudessa ja sitten me tavataan eri kokoonpanoilla saatetaan sitten tavata siinä välissä.

Jaana Siljamäki

Millaista palautetta näistä periaatteista on saatu sitten opettajilta?

Telle Hailikari

Kyllä pääosin on saatu hyvää palautetta, että jotkuthan periaatteet on ehkä vähän vieraampia. Esimerkiksi tuolla Etelä-euroopassa, niin ei hirveästi ole mietitty esimerkiksi hyvinvointia tai hyvinvoinnin tukemista, että se on semmoinen ehkä teemana vieraampi heille, mutta yleisesti ottaen meillähän on aina vuosittain tämmöisiä tämmöinen Super week, joka on tämmöinen pedagoginen tapahtuma minne tulee viikoksi kerääntyy eri Eurooppa-yliopistoista. Näitä opettajia just näiden asioiden äärelle niin kyllä siellä huomaa sen innostuksen ja huomaa heidän sen niin kun että tavallaan ottaa nää periaatteet omikseen ja sieltä on lähtenytkin paljon sitten tämmöistä pedagogista kehittämistä aina liikkeelle. Näistä superweekeistä.

Jaana Siljamäki

Miten nää nyt sitten yhteiset periaatteet suhteutuu niihin, kun jokaisessa korkeakoulussa on kuitenkin ne myös ne omansa, niin onko nämä tavallaan sellaiset, että nämä niin kun jyrää ne vanhat periaatteet?

Telle Hailikari

No kyllä tietysti jokaisella instituutiolla on ne omat mutta nää ei oo semmosia. Siinä mielessä toive on, että nää olisi aika linjassa niiden myös niiden instituutioiden omien periaatteiden kanssa, että ne menisi vähän käsi kädessä eikä tarkoitus ole millään tavalla jyrätä, vaan nimenomaan kehittää sitä pedagogiikkaa niissä myös tämmöiseen nää periaatteethan perustuu aika vahvasti viimeisimpään tavallaan semmoiseen pedagogiseen tutkimukseen, että minkälaista oppimista mikä on laadukasta oppimista ja miten sitä tuetaan niin tavallaan siihen suuntaan me yritetään näitä kaikkia instituutioida myös viedä.

Jaana Siljamäki

Kuten sanottu, niin tässä on tosiaan maita muka mukana vähän eri puolilta Eurooppaa ja eri kulttuureista, niin kerron nyt, että millaista se yhteistyö käytännössä on, miten se sujuu?

Telle Hailikari

Joo ei, ei se aina ole helppoa ole että siinä on sanottu niin kaikki tulee vähän eri taustoista ja kaikilla on vähän omanlainen pedagoginen kulttuuri ja sitten on vähän myös kielimuuria välillä ja muuta että ei se aina helppoa ole, mutta toisaalta se on kauhean antoisaa että siinä pitää olla tarpeeksi tilaa ja aikaa tämmöisille pedagogisille, keskusteluille ja yksi tapaamisille ja yksi niin kun tekemiselle, niin sitten se sieltä lähtee se yhteistyö toimimaan että mutta joo, että onhan siinä kyllä kaikilla on se tahtotila, että halutaan yksi ja halutaan luoda yksi tällaista niin kyllä se sitten.

Kyllä se sitten toimii, mutta ei sen rehellisesti se nyt on aina helppoa.

Jaana Siljamäki

Paljonko sulla on tullut itselläsi reissuja näihin kumppanimaihin tässä? Ootko jatkuvasti reissun päällä?

Telle Hailikari

En oikeastaan ehkä se on ollut semmoinen.

Kerran pari luku lukukauden aikana että että enemmän me ollaan nyt verkossa, mutta sen huomaa, että aina sitten kun on mahdollisuus tavata kasvotusten, niin se on.

Se luo myös semmoisen kivan pohjan sitten toimii siellä verkossa.

Jaana Siljamäki

No tällainen kansainvälinen yhteistyö on tietysti nimensä mukaisesti yhteistyötä, että siellä ei olla pelkästään antamassa, vaan myös saamassa niin kerro joku oivallus minkä itse olet saanut, kun olet toiminut näissä kansainvälisissä ympyröissä?

Telle Hailikari

No ehkä se oivallus liittyy tähän että, että vaikka on kauhean erilaisista taustoista niin on kuitenkin se semmoinen tietynlainen samanlainen tai on mahdollisuus luoda tämmöistä samanlaista näkemystä ja onhan jokaisella.

Instituutiolla paljon siellä on paljon virallisia innovaatioita ja semmoisia juttuja mistä itsekin oon sitten oppinut ja saanut ajatuksia, että et kyllä se ehkä se tässä se oivallus on se yhteistyön voima, että kun on avoin ja kaikki kaikilla on se tahtotila toisiaan kuunnella ja yksi luoda jotain niin kyllä se sitten lähtee siitä toimimaan.

Jaana Siljamäki

Tuleeko sinulle mieleen jotain konkreettista oivallusta, minkä olet viimeksi saanut kansainväliseltä kollegalta liittyen nyt tähän pedagogiikkaan?

Telle Hailikari

Joo, että ainahan niitä tulee jokaisessa maassa. On ne omat semmoiset.

Kivat uudet pedagogiset innovaatiot, mitä sitten on jaettu tässä, että esimerkiksi vaikka siellä belgialaisessa yliopistossa Howestissa niillä on tosi kiva tapa suunnitella opetusta tämmöisellä ABC menetelmällä, niin se oli kiva oivallus ja siitä varmaan minusta tuntuu, että monet sai semmoista. Tän on ottanut käyttöön sen omassa instituutissa tämmöisen menetelmän ja se on esimerkiksi semmoinen minkä mä voisin tässä nostaa. Se liittyy tähän osaamisperustaisuuteen, että miten suunnitellaan lähinnä tämmöinen opetuksen suunnittelun menetelmä ja työkalu, minkä ympärille he oli luonut tämmöisen kivan konseptin.

Jaana Siljamäki

Kiitos haastattelusta.

Mitä on laadukas opettaminen ja oppiminen eli hyvä korkeakoulupedagogiikka ja miten Hämeen ammattikorkeakoulu sitä edistää? Tervetuloa seuraamaan, mikä juuri nyt on alalla ajankohtaista. 

Jaana Siljamäki 

Hyvinvointi on noussut kiinnostuksen kohteeksi korkeakouluissa ja meillä Hamkissa sitä on tutkittu niin opettajien kuin opiskelijoidenkin näkökulmasta. Ja tänään me puhutaan opettajien jaksamisesta aiheeseen perehtyneen tutkijayliopettaja Viivi Virtasen kanssa. Viivi, miksi meillä kiinnostuttiin opettajien hyvinvoinnista? 

Viivi Virtanen 

No ainakin yksi asia on se, että HAMKissa pyritään tiedolla johtamiseen: halutaan tehdä semmoisia tekoja ja toimintoja, jotka pohjautuvat tutkimukseen. Tällä hetkellä meillä on mun lisäksi useampi ihminen, jotka tutkivat pedagogiikkaa, opetusta, oppimista ja hyvinvointia, ja tavallaan mekin on tuotu sitä tietoa mukanamme tänne. Toisaalta tietysti se näkökulma, että opettajat ja opiskelijat on korkeakoulun ydin, semmoinen perusjalka. 

Että kyllä korkeakoulu haluaa, että opettajat voi hyvin, joten siitä myös halutaan tietoa. 

Jaana Siljamäki 

No kerro sitten vähän, että miten meillä sitä käytännössä sitä opettajien hyvinvointia on tutkittu? 

Viivi Virtanen 

Joo, no yksi keskeisimmistä täällä HAMKissa käynnissä olevista on Suomen Akatemian hanke, jota johtaa Liisa Postareff (The Well-Being), jossa tutkitaan pedagogiikan ja opetuksen prosessien sekä opettajien hyvinvoinnin yhteyttä. Lisäksi tutkitaan, miten hyvinvointia voidaan tukea erilaisilla interventioilla. 

Siellä on esimerkiksi mindfulness-harjoituksia ja ohjattua reflektiota, jotta opettaja tulee tietoiseksi siitä, mikä omaa hyvinvointia tukee ja mikä ei. 

Sitten me ollaan haastateltu opettajia ja kysytty erilaisia asioita siitä, mikä heitä tukee työssä ja mikä haastaa. 

Lisäksi meillä oli tämmöinen täydennyskoulutus opettajille. 

Koulutuksen teemana oli opetus, oppiminen ja hyvinvointi. Me käsiteltiin sitä, miten hyvinvointi liittyy opettamiseen, miten se liittyy oppimiseen ja miten nää asiat linkittyy toisiinsa. Se oli yksi keino, jonka kautta me myös saatiin tietoa. 

Jaana Siljamäki 

Miten iso joukko opettajia meillä on osallistunut näihin tutkimuksiin? 

Viivi Virtanen 

Tai no siihen koulutukseen osallistuu, sanotaan nyt reilut puolet HAMKin opettajista, että se toteutettiin systemaattisesti se koulutusvuosina 2022 ja 2024 ja se oli kohdennettu kaikille opettajille. Mutta kaikki opettajat ei varmasti pystynytkään sen tietyn ajanjakson aikana osallistumaan. 

Mutta olisiko osallistujia ollut kuitenkin noin 250? Se on jo merkittävä joukko. 

Yksi keskeinen tavoite oli se, että ennen kuin hyvinvointia voidaan lähteä kehittämään tai parantamaan, pitää lisätä tietoisuutta: tulla tietoiseksi siitä, mikä hyvinvointiin vaikuttaa ja mitä itse voi tehdä. Lisäksi tarkasteltiin esimerkiksi opiskelijoiden roolia suhteessa opettajaan ja johdon roolia. 

Mikä on ehkä opiskelijoiden rooli suhteessa opettajaan, mikä on ehkä johdon rooli? 

Jaana Siljamäki 

Eli monipuolisesti olette lähestynyt tätä aihepiiriä. Mitä sieltä aineistosta nyt sitten nousee: mitkä asiat haastaa opettajien jaksamista? 

Viivi Virtanen 

Erityisesti vaatimuksia tulee laajoista rakenteellisista muutoksista, kuten kasvaneista sisäänottomääristä. Yksittäiselle opettajalle voi olla iso muutos opetukseen, jos on ensin vaikka ollut 30 opiskelijaa aloittamassa ja sitten onkin 130: se muuttaa kaiken. Kun kasvavat sisäänottomäärät yhdistyy siihen, että opiskelijat on hyvin erilaisia, kuormitus kasvaa. 

Nykyisin verrattuna aikaisemmin meillä oli semmoiset tavallaan vähän kapeammat sisääntuloväylät ja tää sisäänotto on muuttunut ainakin Suomessa ihan kauttaaltaan, ja halutaan kouluttaa yhä laajempi osa nuorista, eli korkeakoulutetaan. 

Ja se tarkoittaa tietysti sitä, että jotenkin silleen moninaisempi joukko tulee sisälle: kansainväliset opiskelijat. Sitten meillä on tietysti ihan, että meillä on päiväopiskelijoita, on semmoisia nuoria opiskelijoita ja on vanhempia opiskelijoita, alaa vaihtavia opiskelijoita. 

Että esimerkiksi opiskelutaidot voi olla hirveän iso variaatio. Ajattelen sitä, miten opiskelija sitten itse osaa, vaikka hallita aikataulunsa ja asettaa tavoitteita ja tavallaan ymmärtää sitä korkeakoulun toimintaa, että mitä multa odotetaan. Mä luulen, että vähän niin kuin niin monta adjektiivia kuin vaan voi keksiä, niin se tavallaan se heterogeenisuus on kasvanut monella tavalla. 

Jaana Siljamäki 

Kuvaa vielä vähän: kun sanot, että joukko on moninainen, niin miten eri tavoilla se moninaisuus näkyy? 

Viivi Virtanen 

Ihan se, että jos aikaisemmin jonnekin, kun opiskelijat hakeutuvat jonnekin vaikka insinöörialalle, niin sinne todennäköisesti vaadittiin joku pääsykoe, jossa oli tiettyjä vaikka matematiikan tehtäviä. 

Ja nykyisin opiskelijoiden matemaattinen osaaminen vaihtelee paljon enemmän: he voivat tulla hyvin eri taustoista. He voivat tulla ammattikoulusta, jossa on ollut paljon vähemmän matematiikkaa, tai he voivat olla käyneet lukion ja kirjoittaneet pitkän matematiikan. Opettajalle se on iso haaste. 

Että miten mä saan nää kaikki siihen mukaan. 

Usein opettajan ilo ja hyvinvointi tulee siitä, että hän näkee opiskelijoiden etenevän, oppivan ja pääsevän kurssista läpi sekä innostuvan oppimisesta. Jos lähtötasossa on valtavia eroja tai puutteita, se vaikeuttaa sekä opiskelijoiden että opettajan hyvinvointia. Tää on yksi asia, joka nousee toistuvasti esiin. 

Molempien hyvinvointia. Tää on yksi asia joka nousee toistuvasti siellä. 

Opetuksella on tietyt tavoitteet ja toimintatavat, ja mitä enemmän niitä joutuu varioimaan, sitä enemmän se on työtä. Jos aikaa on, eli jos aikaa jää opetuksen suunnittelulle, opettajat on valtavan luovia ja kekseliäitä. 

Opettajilla voi olla myös kokemus siitä, että rakenteellisten muutosten kanssa jäädään usein yksin. Sitten he ottavat vastaan opiskelijoiden tyytymättömyyden tai sen, ettei muutokselle ole jäänyt aikaa. 

Opiskelijoita ikään kuin putoaa pois. Ja sitten taas meiltä rahoitetaan sen mukaan miten ne opiskelijat pysyvät mukana, että siinä tulee niin kun hirveän isoja semmoisia ristiriitoja ja sitten opettaja on kuitenkin siellä se, joka kohtaa sen opiskelijajoukon ja vie niitä opiskelijoita eteenpäin. 

Jaana Siljamäki 

Nää asiat, joista puhut (kuinka paljon otetaan sisään opiskelijoita ja mistä, millä lähtötasolla), on rakenteellisia seikkoja, joihin voi rajallisesti vaikuttaa. Mitä sellaista sitten voidaan käytännössä tehdä opettajien arjessa, joka tukisi hyvinvointia? 

Viivi Virtanen 

No voidaan ajatella, että siihen hyvinvointiin voi vaikuttaa itse, omaan hyvinvointiinsa. 

Tutkimuskäsitteenä puhutaan henkilökohtaisista voimavaroista, ja ne vaikuttavat siihen, miten jaksaa ja miten selviytyy haastavista tilanteista: kuormittuuko niistä tosi paljon vai pääseekö niistä jotenkin yli ja eteenpäin. 

Me ollaan tutkittu esimerkiksi itsemyötätuntoa yhtenä tällaisena voimavarana. Ajatus on se, että kuormittavissa ja haastavissa tilanteissa kohtelee itseään lempeästi ja ystävällisesti, ja ottaa tilanteista opikseen. 

Haastava ja kuormittava tilanne herättää usein negatiivisia tunteita: voi tuntua kurjalta ja stressaavalta, ja silloin alkaa helposti syytellä itseään. Tärkeää on pystyä antamaan tunteiden tulla ja mennä ja käsitellä tilannetta niin, että ”tää on nyt tosi vaikea tilanne, mutta näitä tapahtuu muillekin”. 

Että mä en syytä itseäni siitä, vaan pystyn jotenkin antamaan sen tilanteen ja tunteiden olla ja mennä. Sen sijaan, että alkaa kritisoida itseään ja ajatella, että ”mä oon ainoa ihminen, jolle aina käy näin” tai että ”mä oon aina epäonnistuja”. 

Itsemyötätunto on semmoinen taito, jota voi harjoitella. Sen voi kokeilla myös itse, ja se on kiinnostavaa, kun alkaa harjoitella ja huomaa, mitä siinä tapahtuu. 

Esimerkiksi stressihetkessä tulee helposti sellainen, että kritisoi itseään hirveästi. Samassa kuormittavassa tilanteessa voi olla kaksi ihmistä: toinen selviää siitä ikään kuin ehjänä, ja toinen kokee valtavaa kuormitusta. 

Se voi johtua henkilökohtaisista voimavaroista. Niitä on tutkittu paljon, mutta se ei tarkoita sitä, että me ei välitettäisi tai että vastuu pitäisi ottaa pois organisaatiolta. 

Tai otettaisiin vastuu pois vaikka organisaatiolta, että organisaatioilla ei ole vastuuta, että totta kai niillä on sitten vastuuta tavallaan vaikka resursoinnista ja monista muista asioista. 

Jaana Siljamäki 

No te olette kuitenkin nähneet siellä myös yhteyksiä sillä opettamisen tavalla siihen opettajan hyvinvointiin, niin millaisia yhteyksiä? 

Viivi Virtanen 

Joo, ja tää on ihan lempiaihe, koska semmoinen vuorovaikutteinen opettaminen on selkeästi yhteydessä opettajan parempaan hyvinvointiin. Voidaan karkeasti ajatella, että kyse on vuorovaikutteisesta, opiskelijalähtöisestä ja oppimislähtöisestä pedagogiikasta. 

Semmoinen niin kun vuorovaikutteinen opettaminen on selkeästi yhteydessä myös opettajan parempaan hyvinvointiin, eli voidaan tälleen karkeasti ajatella, että on tämmöistä vuorovaikutteista, opiskelijalähtöistä, oppimislähtöistä pedagogiikkaa. 

Sellaisessa pedagogiikassa opiskelijan osallisuus on usein vahvempi, ja yhteys sekä vuorovaikutus on tiiviimpää. 

Opettajan ja opiskelijaryhmän välillä on tiiviimpi suhde. Opettaja on valmiimpi joustamaan opetuksessaan opintojakson aikana ja seuraa paremmin, miten ryhmä reagoi. 

Toinen ääripää on se, että opettajalla on opetusaines ja se opetetaan aina samalla tavalla: ”näin se menee” eikä se muutu, ihan sama ketä siellä on opiskelijoina. 

Tutkimusten mukaan vuorovaikutteinen tapa opettaa on yhteydessä siihen, että opettajien hyvinvointi on paremmalla tolalla. 

Eli he ei ilmeisesti myöskään stressaa tai kuormitu niin paljon siitä opettamisesta. 

Jaana Siljamäki 

Tietenkin kuulostaa nyt kun mietitään, että paljonko meillä on opetusta verkossa ja sanoit että se vuorovaikutus on hyvin oleellista, niin sitten tässä tulee tää kysymys siitä, että miten hyvin sitä vuorovaikutusta oikeasti voi luoda siellä verkossa? 

Viivi Virtanen 

Joo, ja tää on kyllä asia, josta me tutkijoina ollaan tosi huolestuneita. Tutkimustulos kertoo aika vahvasti, että kuulumisen tunne ja vuorovaikutus tuo hyvinvointia. 

Ja nyt toi verkko-opetus kyllä haastaa sitä todella paljon, että vaikka juu on pedagogisia ratkaisuja, millä pystyy verkko-opetukseen tuomaan vuorovaikutusta ja ryhmäytymistä ja ryhmissä toimimista. 

Mutta kyllä se haastaa sitä todella paljon, sekä opettajilla että opiskelijoilla. 

Jaana Siljamäki 

Ja onko tässä osin myös vähän tehty paluuta sitten siihen, että pyritään olemaan enemmän läsnä opetustilanteissa vai? 

Viivi Virtanen 

No sanotaan, että sen eteen joutuu tekemään paljon työtä, jotta läsnäolon merkitys ymmärretään. 

Läsnäololla on iso merkitys hyvinvoinnille ja sille, että kuulumisen tunne kehittyy. Se koskee yhtä lailla opettajia: se, että kuuluu työyhteisöön, tapaa kollegoita ja pääsee vaihtamaan ajatuksia. 

Tää ajatusten vaihtaminen on tullut yksi semmoisena keskeisenä tavallaan hyvinvointia tuottavana tekijänä. Voidaan puhua tämmöisestä sosiaalisesta tuesta, joka ilmenee usein sillä tavalla, että sä tapaat sun kollegoja. Sä pääset vaihtamaan ajatuksia, sä pääset juttelemaan siitä opettamisesta. 

Myös se, että on jotain kehitettävää yhdessä, tukee hyvinvointia: pääsee kehittämään ja läsnäolotilanne on paljon luonnollisempi. 

Että tää verkkotyöskentely ja verkko-opiskelu kyllä niin kun haastaa tätä hyvin paljon. 

Jaana Siljamäki 

No sitten haluan kysyä vielä tuosta itsemyötätunnosta, että onko meillä käsitystä, että millä tasolla se opettajien keskuudessa noin keskimäärin on? Ovatko he itsemyötätuntoisia? 

Viivi Virtanen 

No ei meille ehkä ole semmoista, kun meillä ei just ole opettajista semmoista kyselyaineistoa kerätty kattavasti. 

Mutta se tuli semmoisessa tutkimuksessa esille, missä tutkittiin, että mikä haastaa korkeakouluopettajien. 

Kun tarkasteltiin haastavia asioita, ei lähdetty tutkimaan itsemyötätuntoa suoraan, mutta aineistosta tunnistettiin, että itsemyötätunto erotti opettajia hyvinvoinnin suhteen. Eli löytyi vähän niin kuin eri ryhmiä opettajia. 

Toisilla hyvinvointi oli heikommalla tolalla: heillä oli enemmän uupumusta ja enemmän kyynisyyttä. Toisessa ääripäässä taas oli opettajia, jotka voi hyvin ja oli innostuneita opetuksesta. 

Voi hyvin ja oli innostuneita siitä opetuksesta, niin se mikä niitä erotti niin oli se itsemyötätunto: miten itsekriittisiä versus itsemyötätuntoisia he oli. Niin se nousi sieltä aineistosta, se itsemyötätunto. 

Ja nyt se oli haastatteluaineisto, eli sen perusteella ei voi sanoa mitään määriä. Mutta siellä oli isoja eroja itsekriittisyydessä ja itsemyötätunnossa, ja se oli äärimmäisen kiinnostavaa. 

Nähdä se, että silloin ainakin siinä näytti että oli merkitystä. 

Jaana Siljamäki 

No annan vielä muutaman semmoisen ihan käytännön neuvon, että miten sitä itsemyötätuntoa voi kehittää itse kukin, ehkä nyt korkeakouluopettajilla ensisijaisesti? 

Viivi Virtanen 

No ihan tosi käytännön neuvo on se, että kun tulee haastava paikka (ja jokainen tunnistaa ne omat stressihetket, kun on tosi stressaantunut tai tosi uupunut tai alkaa kyynistyä), niin pysähdy siihen hetkeen. 

Kun alkaa kyynistyy että mua ei enää niin kiinnosta tää työ eikä tää opettaminen. 

Hyväksy toisaalta ne pahat tunteet, mutta älä identifioi itseäsi niihin: jos sulla on pahoja tunteita, se ei tarkoita, että sä olet paha ihminen. 

Eli tunne ja ihminen ei ole sama asia. 

Kohtele itseäsi niin kuin kohtelisit ystävääsi: sano itsellesi kauniita sanoja, lohduta itseäsi ja vie siitä hetkestä eteenpäin. Yksi käytännön tapa on myös kirjoittaa itselle. 

Esimerkiksi: kirjoittaa itselleen itsemyötätuntoisen kirjeen. Se on yksi ihan semmoinen harjoitus. Mutta varmasti kiinnostaa myös se, että mitä johto voisi tehdä. 

Että on aikaa, tilaa ja resursseja tehdä sitä työtä. 

Ja myös semmoinen kulttuurin ja arvojen luominen, jossa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen kulttuuria tuetaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että täytyy olla rakenteita: täytyy olla aikaa ja paikkoja, joissa kohdataan. 

Ja täytyy kokea itsensä arvostetuksi siinä yhteisössä. Nää on semmoisia asioita, mitä tutkimuksessa nousi esiin siitä, mitä johto voi tehdä opettajien hyvinvoinnin eteen. 

Jaana Siljamäki 

No kerro vielä tähän loppuun, että milloin sä oot itse viimeksi kohdellut itseäsi armollisesti mikä oli se tilanne? 

Viivi Virtanen 

No kyllä joutuu aika usein kohtelemaan itseään armollisesti. Mä oon semmoinen viime hetken ihminen, ja mulla unohtuu monia asioita, niin sitten mä helposti moitin itseäni. 

Yritän oppia niistä. Koen aina hetken häpeää ja noloutta, ja pyydän anteeksi: ”anteeksi, että mä en muistanut ilmoittaa sulle tästä kaksi viikkoa sitten, vaan ilmoitan nyt”. 

Ja kyllä mä joudun myös lohduttamaan itseäni tai antamaan itselleni anteeksi, ja yritän oppia, etten jää koko päiväksi murehtimaan. 

Koska nää on mulle tärkeitä asioita ja mä haluaisin hoitaa ne hyvin, niin tilanteet herättää helposti itsekriittisyyttä. Silloin mä yritän rauhoitella itseäni ja mennä eteenpäin. 

Jaana Siljamäki 

Kiitos haastattelusta, Viivi Virtanen. 

Viivi Virtanen 

Kiitos. Oli ilo puhua. 

Mitä on laadukas opettaminen ja oppiminen eli hyvä korkeakoulupedagogiikka ja miten Hämeen ammattikorkeakoulu sitä edistää? Tervetuloa seuraamaan, mikä juuri nyt on alalla ajankohtaista.  

Jaana Siljamäki  

Hyvinvointi on noussut kiinnostuksen kohteeksi myös täällä korkeakoulussa ja meillä Hamkissa sitä on tutkittu niin opettajien kuin opiskelijoidenkin näkökulmasta. Tänään me keskitytään jälkimmäiseen eli opiskelijoiden hyvinvointiin. Meillä kaikilla on vielä muistissa koronavuodet ja se, että se oli haastavaa aikaa opiskelijoille, hyvin raskasta ja ja kysyi heiltä voimavaroja. Vieläkö meitä huolettaa opiskelijoiden jaksaminen lehtori Sara Rönkkönen?  

Sara Rönkkönen 

Tosiaan korona aikana valitettavasti kansallisesti opiskelijoiden hyvinvointia jaksaminen ymmärrettävästi romahti. Onneksi kuitenkin me ollaan siitä tultu parempaan suuntaan, vaikka edelleenkin opiskelijoita toki koettelee myös muut kriisit, joita meillä on  globaalisti. Maailmassa tällä hetkellä, mutta  opiskelu uupumus on sellainen mitä kansallisellakin tasolla tarkkaillaan ja viimeksi viimeksi tuossa viime vuonna. Sieltä saatiin sinänsä ihan hyviä tuloksia tämmöisestä kansallisesta kyselystä että uupumuksenkin suhteen ollaan menty parempaan suuntaan. Mutta edelleenkin me että kansallisella tasolla noin kolmasosa karkeasti korkeakouluopiskelijoista on jonkin asteisessa riskissä uupua ja sinänsä meidän hamkin tulokset. Resonoi tähän kansalliseen tasoon, että me tiedetään, että valtaosa voi hyvin, mutta me tiedetään, että meillä on myös myös opiskelijoita, jotka ei valitettavasti voi niin hyvin. Eli työtä on edelleen tehty. 

Jaana Siljamäki  

Niin Hamkissa tosiaan on tehty melko laajaa tällaista LearnWell nimistä tutkimusta jo noin viiden vuoden ajan ja tähän meidän omaan kyselyyn on vastannut vuosittain yli tuhat ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelijaa. Kerro lyhyesti tästä kyselystä, että mitä sillä mitataan? 

Sara Rönkkönen 

Joo LearnWell on oppimiskokemus kysely jossa  mitataan opiskelijoiden kokemuksia ihan siitä omasta oppimisesta, opiskelusta. Sitten miten he kokee oppimisympäristön eli voi ajatella vertaiset opettajat, mikä kaikki kuuluu siihen  ympäristöön jossa he opiskelee. Minkälaisia työelämävalmiuksia erityisesti täällä ammattikorkeakoulussa nää työelämäyhteydet on tosi tärkeitä ja sitten hyvinvointi joka on meillä se erityinen fokusalue että miten miten ne opiskelijat voi. 

 Jaana Siljamäki  

Mitä hyötyä opiskelijalle itselleen on tähän kyselyyn vastaamisesta? 

 Sara Rönkkönen  

Joo tässä  tosiaan tää ei ole. Ei ole pelkästään niin kun kysely tai aineistonkeruu vaan tässä on ihan keskiössä se että. Opiskelija, kun hän vastaa tämän tyyppiseen, niin hän jo siinä lähtee itse pohtimaan itse reflektoimaan sitä omaa hyvinvointia. Jaksamista omaa oppimista ja se  voi jo tietyllä tavalla herättää ajatuksia siitä miten voi vaikka onko jotain mitä voi itse tehdä, mutta se on tietysti vaan se yks puoli. Ja sitten tässä on on vahvana myös se, että näistä asioista jutellaan eli ideaalitilanteessa. Meillä opiskelijat vastaa ryhmänä opinto ohjaajien johdolla ja sitten me tarkastellaan niitä tuloksia siellä ryhmänä ja keskustellaan, että no miten tää asia, joka meidän ryhmällä nousee, niin miten tähän voi opiskelijana? Vaikuttaa ja miten sitten opetuksen näkökulmasta voi vaikuttaa? Eli semmoinen vuoropuhelun rakentaminen sinne niin kun opetuksen ja opiskelun. Välille on tässä se iso tavoite herättää reflektiota keskustelua. Ei niinkään mitata, mutta aikaan saada keskusteluun. 

Jaana Siljamäki  

eli tää itse kyselyyn osallistuminen on jo opiskelijalle semmoinen ehkä hyvinvointia lisäävä prosessi? 

 Sara Rönkkönen 

 Näin me toivotaan ja siitä on on aiempaa näyttöä tutkimusnäyttöä, että semmoinen itse reflektion lisääminen on niin kun tavallaan ensimmäinen askel että me toivotaan että jo se että vastaa. Vastaa kyselyyn ja itselleen omaa henkilökohtaista palautetta, niin siitä on jo apua ja me on saatu opiskelijoilta ihan mukavaa palautetta siitä, että on saattanut joku opiskelija vaikka sanoa että on ensimmäinen kerta kun multa kysytään tällaisia asioita, niin se tietysti tuntuu. tosi hienolta. 

 Jaana Siljamäki  

No, meillä on tosiaan tätä dataa nyt useammalta vuodelta jo niin mitä sieltä erityisesti nousee. Minkälaisia asioita sieltä nousee? 

Sara Rönkkönen 

 Nousee tiettyjä asioita, joissa on vahvuuksia vuodesta toiseen. Siellä on esimerkiksi se, miten opiskelijat kokee toimimisen toisten opiskelijoiden kanssa ryhmässä vertaisten kanssa vertaistuki. Se on vuodesta toiseen tosi korkealla tasolla opinnot vaikuttaa kiinnostavilta. Näyttää siltä mielekkäältä valtaosalle opiskelijoista. Ja sitten myös tämmöinen. Joka on enemmän opiskelijan henkilökohtaisiin voimavaroihin tai oppimistoihin liittyvä asia semmoinen luottamus itseen oppijana, niin se on kanssa tosi korkealla tasolla mikä on on hieno juttu. Ja sitten taas jos miettii että kehitettävää niin ihan kaikkialla muuallakin niin opiskelijoiden kokemus palautteesta. On aina semmoinen se toivoisi sitä enemmän. Ja niin kun enemmän sellaista oppimista tukevaa palautetta, niin se siellä aina nousee, mutta sekin on onneksi vähän parempaan suuntaan. Mutta sitten semmoinen mikä me on otettu ihan nytten niin kun Hamkissa kehittämiskohteeksi on tämmöinen opiskelijoiden itsekriittisyys se että miten he suhtautuu tilanteisiin jotka on haastavia tai vaikeisiin tilanteisiin, niin miten miten ne kohtaa kohtaa itseensä tai miten he puhuu itselleen vaikeissa tilanteissa? Niin se on huomattu, että siellä on niin kun sellaista. kehitettävää.  

Jaana Siljamäki  

Sanoit, että se itsekriittisyys sieltä selvästi nousee. Ehkä tiedetä miten yleistä se on. Mut joka tapauksessa havainto mikä sieltä kumpuaa niin tuota onko se jotenkin nykyopiskelijoiden vaiva vai joku mikä nyt vaan tiedetään paremmin nykyään? 

 Sara Rönkkönen  

Meidän datan perusteella en ehkä osaa ottaa kantaa siihen, että onko se nykyopiskelijoiden vaiva. Tai tai ylipäänsä tässä nyt mitä tahansa tässä mitataan, niin ei ajatella ikinä, että joku olisi pelkästään yksilön asia Mutta se että miten me, että onko meidän ajassa jotain sellaista, joka joka niin kun johtaa siihen, että me jäädään vähän yksin vaikeiden tilanteiden kohdatessa tai tai suhtaudutaan itseämme jotenkin ankarammin? Vertaillaan itseämme muihin enemmän. Tää on nyt spekulaatiota. Tätä meidän data ei kerro, mutta mutta me kuitenkin tiedetään se. Itse kriittisyyden yhteys opinto menestykseen tai heikompaan hyvinvointiin ja ja sitä kautta se, että meidän kannattaisi miettiä, että miten me voidaan korkeakouluna mitä opettajat voi tehdä, esimerkiksi minkälaista esimerkkiä opettaja itse näyttää, että kun tulee mokia kun joku menee pieleen. Niin miten siihen suhtautuu? Siinä on se opiskelijat aika paljon peilaa sitten sitä, että tavallaan siellä semmoisissa ihan arkipäiväisissä opetustilanteissa luodaan sitä kulttuuria, että miten meillä suhtaudutaan vaikka epäonnistumiseen. Ja tässä on ehkä hyvä vielä kun puhutaan että Itsemyötätunto ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla semmoista tervettä itsekritiikkiä tai semmoista, että totta kai me halutaan parantaa omaa suoritusta ja näin nää nää asiat ei ole ristiriidassa keskenään, että voi yhtä aikaa. Olla vaikka hyvin kunnianhimoinen, mutta silti suhtautua lempeästi silloin kun mokaa, niin kun me kaikki joskus mokataan ja sattuu kaikennäköistä.  

Jaana Siljamäki 

 sanoit että kyselyn pohjalta pyritään viemään tietoa myös sinne käytäntöön, niin miten sitä itse myötätuntoa nyt voi kehittää ja mitä me Hamkissa tehdään tämän asian hyväksi? 

Sara Rönkkönen  

Joo itsemyötätunto on taito, jota me kaikki voidaan opetella, että totta kai me ollaan kaikki omanlaisia ihmisiä omine taustoineen ja. me ollaan erilaisia, mutta silti tää ei ole mikään semmoinen persoonallisuuspiirre asia vaan tää on asia jota voi opetella ja semmoista lempeyttä itseä kohtaan ihan ihan koko elämän ajan. Ja  hamkissa on on tietysti opiskelijoille erilaista tämmöistä opiskelua, hyvinvointia tukevaa opiskelutiimi, heidän palvelunsa opintopsykologipalvelut. Meillä on kursseja opiskelijoille opiskelutaitojen liittyen ja sitten voi ajatella että on mitä me voidaan tehdä ennalta tai mitä me voidaan sitten auttaa jos on tullut haasteita. Mutta sitten erityisesti tää mihin me yritetään nyt keskittyä, on se siellä opetuksessa tapahtuva tavallaan se semmoinen, että minkälaista semmoista kulttuuria me Hamkissa Halutaan luoda ja rakentaa niissä vuorovaikutustilanteissa, että miten siitä saataisi saataisi enemmän, semmoista oppimista tukevaa ja sellaista niin kun. lempeyttä sekä sieltä opettajan näkökulmasta, että opiskelijan näkökulmasta itse lempeyttä niin kuin yks rakennusmestariopiskelija hienosti sanoo että että miten me puhuttaisiin itselle, niin kun me puhutaan parhaalle kaverille. 

 Jaana Siljamäki  

Kerro vielä vähän tarkemmin, että millaista on se opiskelu hyvinvointia tukeva pedagogiikka opiskelijan näkökulmasta? 

Sara Rönkkönen  

Joo voi ajatella sillä lailla että että puhutaan semmoisesta perushyvästä pedagogiikasta. Että se, että me tuetaan opiskelijoiden korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ei tarkoita sitä, että jokaisen opettajan täytyisi ryhtyä psykologiksi tai terapeutiksi vaan puhutaan ihan semmoisesta. Niin kun linjakkaasta opetuksesta, että opiskelija tietää, että mitä minulta odotetaan, miten minun osaamistani arvioidaan, milloin sitä arvioidaan. Mistä minä saan palautetta? Miten minä voin antaa palautetta? Tavallaan se se selkeys ja se semmoinen linjakkuus siinä on ihan niitä. avainasioita myös sen hyvinvoinnin näkökulmasta. 

 Jaana Siljamäki 

 Selkeät raamit ja suunnitelmallisuus? 

 Sara Rönkkönen  

Joo kyllä. 

 Jaana Siljamäki  

No hyvinvointihan on tämmöinen hyvin kokonaisvaltainen asia ja siihen vaikuttaa muutkin elämän osa alueet, kun se mitä täällä korkeakoulussa tapahtuu tai opiskeluelämässä Niin miten paljon nyt korkeakoulu voi ylipäänsä ottaa vastuuta siitä opiskelijan hyvinvoinnista?  

Sara Rönkkönen  

Joo toi on tosi hyvä ja tärkeä kysymys. Yks tapa ajatella sitä on tämmöinen YTHSn opiskelukykymalli esimerkiksi joka jakaa tietyllä tavalla sinne niitä että on opiskelijan oma oma terveys, hyvinvointi, terveyskäyttäytyminen, tausta mistä tullaan. On opiskelutaidot esimerkiksi, mutta sitten siellä on myös se oppimisympäristön ja opetuksen näkökulma. Ja nää kaikki on sitten koko ajan dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään, että ei mitään ei tapahdu missään umpiossa, että voi olla tilanteita, jossa se vaikka henkilökohtainen elämä vaikuttaa tosi paljon hyvässä tai pahassa ja ja toisinpäin. Mutta se että me tunnistettaisiin se, että että korkeakouluilla on vastuu. Ja korkeakouluilla on paljon mitä me voidaan tehdä ihan siellä just siellä arjessa. Niin se olisi se kaiken a ja o ja tämä on asia mihin on herätty vasta viime vuosina, että korkeakouluilla on tässä rooli tässä hyvinvointipuolella tietyllä tavalla. Ehkä se ei ole ollut niin paljon täällä korkeakoulumaailmassa kuin ehkä toisella asteella tai perusopetuksessa, mutta voi sanoa, että viimeisen vuoden aikana kyllä on mennyt mennyt tutkimus tosi paljon eteenpäin ja ja se käytännön tekeminen korkeakouluissa kehittynyt, että suunta on hyvä. 

 Jaana Siljamäki 

 Te tutkijat olette todenneet, että itsetuntemus, hyvinvointiosaaminen ja oppimaan oppiminen ovat tärkeitä tulevaisuuden työelämätaitoja alalla kuin alalla. Niin miksi juuri nämä ominaisuudet?  

Sara Rönkkönen 

 Varmasti joo lista ei varmaan ole niin kun kaiken kattava millään tavalla. Mutta  jos ajatellaan sitä että työelämä on murroksessa koko ajan ja varmaan tää vauhti ei tule ainakaan hidastumaan. uusia työpaikkoja syntyy, vanhoja kuolee, mutta se, että riippumatta siitä, että missä me ollaan vuoden päästä niin se, että me meillä olisi kyky siihen oppimaan oppimiseen ja hyvinvointiosaamisen osaamista niin että me tunnistetaan omia tunteitamme niin me pystytään toimimaan haastavissakin tilanteissa, niin nää on semmoisia puhutaan geneeristä tai yleisistä taidoista. Joita alasta riippumatta meidän pitäisi pitää huoli siitä, että meidän korkeakoulusta valmistuneilla ihmisillä on niitä niitä kykyjä tulevaisuudessa. 

 Jaana Siljamäki  

Mitä tässä opiskelijoiden hyvinvoinnin tutkimuksessa seuraavaksi tapahtuu täällä Hamkissa?  

Sara Rönkkönen 

 Joo meillä on Hamkissa nyt itse asiassa jo viime keväänä lisätty tähän meidän LearnWell- kyselyyn muutamia semmoisia uusia tutkimusmittareita uusia uusia ulottuvuuksia joilla halutaan erityisesti sitä. Semmoista positiivista puolta tuoda näkyvämmäksi opiskeluun liittyvää intoa esimerkiksi ja sitten tämmöinen tosi mielenkiintoinen ja meidän erityisesti postdoc tutkija Merly Kosenkranius on tutkinut opintojen tuunausta. Työn tuunausta on paljon tutkittu, mutta tää opintojen tuunaus on vähän uudempi juttu. Ja tästä meillä on ihan tulee pian tuoreita tutkimustuloksia, että miten tää on yhteydessä vaikka parempaan hyvinvointiin tai opintojen etenemiseen ja miten me voitaisiin sitten meidän opiskelijoita opettaa vähän tuunaamaan sitä omaa. 

 Jaana Siljamäki 

 Kerro nyt vielä lyhyesti, että mitä tarkoittaa opintojen tuunaus? 

Sara Rönkkönen 

 Joo, sillä tarkoitetaan tosiaan semmoista, että ensinnäkin opiskelija hahmottaa sen, että mikä hänelle itselleen on tärkeätä ja merkityksellistä ja sitten pienempiä tai isompia tekoja, jotka tavallaan niissä puitteissa mihin voi itse vaikuttaa omissa opinnoissa, että miten voi suunnata sitä tekemistä Kohti niitä itselle merkityksellisiä asioita. Tää on tämmöinen, hyvin hyvin ympäripyöreä määritelmä. 

 Jaana Siljamäki  

No kerro sitten vielä tähän loppuun kun olet itsekin lehtori, että mitä olet viimeksi tehnyt opetustilanteessa sellaista mikä tukee ehkä sitä opiskelijan hyvinvointia? 

Sara Rönkkönen 

No meillä just eilen tosi mukavasti lähti kurssi käyntiin. Pedagoginen kurssi opettajille kollegoiden kanssa ehkä jo se tukee hyvinvointia, että siellä on useampi opettaja paikalla ja pystytään semmoiseen enemmän dialogiseen opettamiseen, mutta siinä oli kollegalla hirveän ihana tämmöinen. kävelyn yhdistäminen siihen kun opiskelijat teki tämmöistä ryhmätyötä tai ryhmäytymistä tai oikeastaan tiimi sopimuksen luomista niin se, että miten opiskelijat sitten sen sijaan että istutaan vaan aina, niin lähdettiinkin kiertämään tuonne kauniin Hämeenlinnan kampuksen ympäristöön, niin tämmöinen konkreettinen.  

Jaana Siljamäki 

 Kiitos haastattelusta Sara Rönkkönen!  

Sara Rönkkönen 

Kiitos. 

Jaana Siljamäki

Mitä on laadukas opettaminen ja oppiminen eli hyvä korkeakoulupedagogiikka ja miten Hämeen ammattikorkeakoulu sitä edistää? Tervetuloa seuraamaan, mikä juuri nyt on alalla ajankohtaista.

Jaana Siljamäki

Hämeen ammattikorkeakouluun perustettiin vastikään korkeakoulupedagogiikan tutkimus ja kehittämisyksikkö, joka lupaa kehittää opetusta ja oppimista vahvasti tutkimukseen pohjautuen. Yksikön johtaja Liisa Postareff, miksi tällainen uusi yksikkö tarvitaan?

Liisa Postareff

No HAMKissahan on tehty todella pitkään jo pedagogista kehittämistä, hyvin laadukasta ja monipuolista pedagogista kehittämistä, mutta kaikki kehittäjät on ollut vähän ehkä hajallaan siellä täällä ympäri organisaatiota ja nyt ajatuksena oli sitten tuoda yksi näitä toimijoita, jotta saadaan koordinoidummin vielä.

Kehitettyä korkeakoulupedagogiikkaa ja nythän meillä mukana on sitten tässä yksikössä myös korkeakoulupedagogiikan tutkijoita. Niin nyt me pystytään sitten yhdistämään se tutkimus ja kehittäminen ja tekemään tutkimuspohjaisemmin vielä sitä korkeakoulupedagogiikan kehittämistä.

Niin se oli tässä varmasti se lähtöajatus ja nythän on paljon erilaisia haasteita korkeakoulupedagogiikan kentällä opiskelijoilla on erilaisia haasteita omassa opiskelussaan ja työelämä tuo erilaisia vaatimuksia mitkä edelleen haastaa heitä ja opettajat joutuu siellä sitten vähän.

Vähän tavallaan suunnistamaan sitten haastavassa maastossa, niin tarvitaan hyvin monipuolisesti sitä tukea opiskelijoille ja opettajille, jotta saadaan.

Opiskelijat valmistumaan ja heille hyvät työelämävalmiudet ja sitten myös, että pystytään tukemaan opettajia sitten siinä työssään, jotta he jaksaa ja viihtyy.

Jaana Siljamäki

No tosiaan tuossa sanoitkin näitä alan ajankohtaisia haasteita. Elikkä tällainen koulutuksen ja työelämän vuorovaikut.

Opiskelijoiden hyvinvointi ja sujuva valmistuminen sekä koko korkeakouluyhteisön hyvinvointi. Kerro ensin tuosta koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksesta, että mikä siinä nyt on mielessä miten miksi sitä pitää kehittää?

 Liisa Postareff

No työelämähän muuttuu aivan valtavaa vauhtia ja me ei oikeastaan tiedetä ihan tarkkaan, että mitä kaikkea osaamista meidän opiskelijat tarvitsee siinä vaiheessa kun he työelämään menee ja siellä sitten etenee erilaisiin tehtäviin. Elikkä.

Meidän pitää  huolehtia siitä, että ei ainoastaan tuoda sitä sisältöosaamista opiskelijoille, koska se voi vanhentua muuttua hyvinkin nopeasti tarvitaan niitä erilaisia monipuolisia työelämävalmiuksia opiskelijoille ja tää on se, että minkä takia halutaan tiivistää sitä yhteistyötä työelämän kanssa.

Jotta tunnistetaan niitä tarpeita mitä siellä on ja sen takiahan me ollaan HAMKissa lähdetty kehittämään tätä design based education -koulutuksen mallia, mikä nimenomaan nyt vastaa tähän haasteeseen. Elikkä siellä toki on ytimessä se sisältöosaaminen.

myöskin  tutkittu tieto sitä ei pidä koskaan unohtaa kun ollaan korkeakoulukontekstissa että että pitää olla siellä se tutkittu tieto taustalla ja se tavallaan se semmoinen teoreettinen osaaminen ja kriittinen ajattelu on se kaiken.

Perusta, mutta sen lisäksi  niin opiskelijat on tiiviissä vuorovaikutuksessa työelämän edustajien kanssa ratkoo aitoja haasteita mitä sieltä työelämästä tulee ja nimenomaan vieläpä tiimeissä elikkä kehitetään sitä tiimityötaitoa, mikä on ihan ehdottoman tärkeää.

Jaana Siljamäki

Meillä tosiaan on käytössä tämä ja tulossa yhä enemmän käyttöön tää design based education -malli niin vaikuttaako se jotenkin siis siihen opiskelijoiden sisäänottoon, että minkälaisia opiskelijoita me me halutaan tai pitäisikö opiskelijoiden tietää tästä jo etukäteen?

 Liisa Postareff

Kyllä me pyritään siihen että että tänne sitten hakeutuisi jatkossa erityisesti sellaisia opiskelijoita ketkä kokee tän omakseen haluaa nimenomaan tulla tänne kampukselle opiskelemaan ja olla vuorovaikutuksessa muiden opiskelijoiden ja opettajien ja työelämän edustajien kanssa ja olla näiden aitojen työelämän haasteiden kanssa sitten tekemisissä ja niitä ratkomassa.

Jaana Siljamäki

Eli jos opiskelija nyt miettii niin kuin hakeutumista meille, niin mitä hänen hänen tulisi miettiä omalta kohdaltaan, että minkälaisia ominaisuuksia olisi hyvä olla että  tällainen opiskelumalli sopii?

 Liisa Postareff

Joo no sanoisin että välttämättä ei vielä tarvitse olla niitä kaikkia ominaisuuksia mitä se opiskelu vaatii. Että toki me täällä mietitään, että miten me opiskelijoita tuetaan niiden taitojen oppimisessa.

Elikkä tavallaan vähitellen tuodaan niitä siihen opiskeluun mukaan ja tuetaan opiskelijoita. Ryhmätyötaitojen kehittämisessä ongelmanratkaisutaitojen kehittämisessä siinä kriittisen ajattelun kehittämisessä. Eli se, että on vaan avoin mieli  halu oppia uutta, niin se kyllä varmasti riittää.

Jaana Siljamäki

No sitten tosiaan nämä hyvinvointikysymykset keskeisessä roolissa on niin opettajien, kun opiskelijoidenkin hyvinvointi, niin miksi juuri nämä aiheet on nyt pinnalla?

 Liisa Postareff

No me tiedetään tutkimuksesta, että se oppiminen ja hyvinvointi kulkee vahvasti käsi kädessä.

Eli silloin kun opiskelija voi hyvin, niin hänellä on myös edellytykset oppia laadukkaasti syvällisesti ja myöskin edetä opinnoissaan. Eli silloin meidän pitää miettiä, ei ainoastaan sitä mitä me tuetaan niitä oppimisen ja opiskelun taitoja, vaan sitä, että miten me myös tuetaan sitä hyvinvointia ja meillähän on.

Missä on esimerkiksi opiskellut hyvinvointitiimi? Missä meillä on opintopsykologi, erityisopettaja ja kuraattori ja sitten on vielä liikunnasta vastaava vastaava henkilö sitten on meillä myös tää Gaming Academy nykyään millä pyritään tätä yhteisöllisyyttä muun muassa lisäämään, niin he tekee tosi tärkeätä työtä.

Opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen, mutta sen lisäksi meidän tulee myös miettiä, että miten me voidaan ihan koko korkeakouluyhteisönä tukea opiskelijoiden hyvinvointia, että miten vaikka opettajat siellä kun he kohtaa opiskelijaa kuitenkin päivittäin.

Niin miten opettajat voi olla siellä opiskelijoiden hyvinvoinnin tukena ja nimenomaan niin, että minkälaisia pedagogisia keinoja he voi siinä käyttää?

Jaana Siljamäki

Missä tarve keskittyä näihin hyvinvointikysymyksiin on tullut?

 Liisa Postareff

Opiskelijoiden hyvinvoinnissa on on nykyään paljon haasteita  paljon mediassakin on ollut esillä noin yksi kolmasosa korkeakouluopiskelijoista on uupumusriskissä ja sama myös kolmasosalla suunnilleen on on semmoisia vähän.

 Haastavampia sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja haasteita. Eli ihan sieltä, että opiskelijat kohtaa nykyään hyvin erilaisia haasteita vaatimuksia mitkä sitten heijastuu siihen heidän hyvinvointiinsa ja heillä on muun muassa aika epävarmat semmoiset tulevaisuudennäkymät tällä hetkellä, mikä myös.

Haastaa heitä. On paljon sellaista mikä on vuosien varrella muuttunut ja sen takia on tärkeätä kiinnittää siihen hyvinvointiin huomioon.

Jaana Siljamäki

Mutta ehkä voisi kiteytyi kiteytetysti sanoa, että nykyopiskelijalla on vähän vaikeampaa kun joskus aikaisemmin.

 Liisa Postareff

Yllä tää maailma on aika lailla erilainen ja on  tärkeätä ymmärtää, että minkälaisessa maailmassa ne nuoret elää ja miten me heitä voidaan tukea.

Jaana Siljamäki

Vähän tarkemmin voisi puhua vielä tästä hyvinvoinnin yhteydessä tähän valmistumiseen, koska se on kuitenkin tosiaan oleellinen asia. Niin yksilön itsensä kannalta kuin tietysti meille korkeakouluna, ihan myös myös näiden rahoitusmallikysymysten vuoksi.

Korkeakoulut saa rahoitusta sen mukaan, että miten saadaan ihmisiä täältä myös tutkinnon kanssa ulos. Niin miten millaista tietoa meillä on näiden kahden asian yhteydestä?

 Liisa Postareff

Joo.

Meillä on tutkittua tietoa siitä, että että opiskelijoiden hyvinvointi on yhteydessä opintojen etenemiseen eli silloin jos opiskelijalla on hyvinvoinnin haasteita. Siellä on esimerkiksi sitä uupumusta. Siellä voi olla tosi vahvaa itsekriittisyyttä esimerkiksi.

 Tän tyyppisiä tekijöitä niin silloin tosi voimakas yhteys opintojen etenemiseen. Eli silloin ne opinnot etenee hitaammin. Tää tiedetään ihan ihan niin kun suomessa tehdyistä tutkimuksista, kansainvälisesti tehdyistä tutkimuksista ja meillä on HAMKista myös ihan omaa tutkimustietoa tästä. Eli me ollaan se meidän.

LearnWell-kysely yhdistetty opintorekisteriin ja me pystytään sitä kautta katsomaan näiden opintojen etenemisen ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä ja tää näkyy ihan selkeästi myös meillä eli mitä enemmän siellä on niitä hyvinvoinnin haasteita, niin sitä hitaammin.

Opinnot etenee ja erityisestihän nää on  kansainvälisillä opiskelijoilla isoja haasteita, että muistaakseni muistaakseni kuulin juuri että että tota kansainvälisistä opiskelijoista oliko jopa yli puolet tai noin puolet keskeyttäisi ensimmäisen.

Opiskeluvuoden aikana opintonsa, niin se on kyllä iso haaste ja siihen varmasti kytkeytyy siis hyvin, hyvin paljon erilaisia tekijöitä, ei ainoastaan hyvinvoinnin haasteita, mutta toki ne on siellä yksi sitten mukana.

Jaana Siljamäki

Sehän on tietenkin merkittävä resurssien haaskausta, kun haluamme kansainvälisiä opiskelijoita ihan kansakuntana tänne niin iso kysymys.

 Liisa Postareff

Just.

Jaana Siljamäki

Näin, no sitten vähän puhutaan vielä siitä opettajien hyvinvoinnin tutkimuksesta. Siihen liittyy älysormukset. Kerro vähän, että miten.

 Liisa Postareff

Joo tota.

 Se opettajien hyvinvoinnin tutkimus on tosiaan semmoinen, mikä meillä on täällä isosti meidän tutkimusagendalla ja tota. Meillä on nyt käynnissä tää suomen akatemian rahoittama the well being -hanke missä me tutkitaan korkeakouluopettajien.

Opetuksen ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä ja sieltä nähdään muun muassa muun muassa se, että mitä  paremmat pedagogiset taidot opettajalla on niistä paremmin hän voi, mutta tässä hankkeessa me ollaan nyt menty ihan sinne.

Konkreettisiin opetustilanteisiin tarkastelemaan opettajia ja pyritään tunnistamaan et mikä opettajia kuormittaa siellä kun he opettaa me ollaan nyt sitten tässä hankkeessa käytetty tämmöisiä älysormuksia mitkä mittaa ihon sähkönjohtavuutta.

Eli tämmöistä niin kuin virittyneisyyttä. Eli se ei mittaa sykettä tai sykevälivaihtelua, vaan nimenomaan sitä virittyneisyyttä ja se kertoo erityisesti niin kuin sympaattisen hermoston aktivaatiosta ja sillä päästään kiinni erityisesti tämmöiseen niin kuin emotionaaliseen ja kognitiiviseen kuormittavuuteen.

Mikä on? On meidän mielestä tosi kiinnostavaa. Just siinä opettajan työssä ja tää sormus tosiaan reagoi sitten kun jos vaikka.

Olet hermostunut tai innostunut, niin huomaat ehkä, että sun kämmenet vähän hikoilee, niin tää sormus tosiaan reagoi siihen hieneritykseen ja se näyttää sitten tämmöistä arvoa nolla  elikkä mitä korkeampi arvo, niin sitä virittyneempi opettaja sitten on siinä tilanteessa.

Että me ollaan tosiaan nyt sitten opetustilanteissa pyydetty opettajia käyttämään tätä sormusta ja me nähdään sitten sieltä sellaista käppyrää. Se monesti vaihtelee aika lailla sen opetustilanteen aikana, joillain opettajilla se voi olla tosi korkeanakin koko aika tai tosi matalana, mutta aika yleistä on, että se vaihtelee.

tän lisäksi me ollaan sitten videoitu nämä opetustilanteet ja sitten yhdistetty tämä sormusaineisto ja videoaineisto, jotta me nähdään että minkälaisissa tilanteissa se virittyneisyys nousee missä se lähtee laskemaan mitä siellä  tapahtuu. Ja sitten me ollaan haastateltu nää opettajat.

Pian tän tilanteen jälkeen ja ollaan  katsottu heidän kanssa sitä videota yksi ja kerrottu heille siitä, että missä kohdissa se virittyneisyys on korkeimmillaan ja missä se on matalimmillaan ja pyydetty heitä sitten kuvaamaan, että miten he  itse kokee nämä tilanteet mitä siellä on tapahtunut.

Koska me ei siitä sormusaineistosta nähdä, että onko se virittyneisyys positiivista vai negatiivista, se voi olla kumpaakin eli se korkea virittyneisyyden taso voi kertoa siitä, että se opettaja on hirveän innostunut tai sitten se voi kertoa siitä, että hän on tosi jännittynyt tai ahdistunut tai siellä tapahtuu jotain negatiivista siellä opetella.

Tilanteessa niin niiden haastattelujen avulla me nyt pyritään pääsemään kiinni siihen, et onko se ensinnäkin positiivista vai negatiivista virittyneisyyttä ja mitä tunteita siihen tilanteeseen liittyy ja mitä siinä tapahtuu ja meidän nyt.

Tulokset osoittaa, että useimmiten se korkea virittyneisyys on negatiivista virittyneisyyttä. Se on joissain tilanteissa myös positiivista, mutta useimmiten negatiivista virittyneisyyttä. Ja nyt me pyritään sitten  tunnistamaan sitä, että mikä.

Erityisesti siellä opetustilanteissa sitten kuormittaa opettajia negatiivisella tavalla ja miten voitaisiin opettajia sitten tukea tavallaan vähän säätelemään niitä tilanteita, koska se on tosi kuormittavaa, jos se virittyneisyys on tosi korkealla koko opetustilanteen ajan ja varsinkin jos sulla on sitten useita.

Opetuksia vaikka päivän aikana ja se on aina tosi korkeana niin siitä on sitten tosi vaikea palautua myöskin.

Jaana Siljamäki

Onko meillä mitään tuntumaa vielä siitä, että minkälaisia ne tilanteet on mitkä aiheuttaa ehkä sitä yli ylivirittyneisyyttä?

 Liisa Postareff

Joo siis meidän nyt.

Alustavat tulokset, tulokset kyllä  osoittaa, että aika usein ne on semmoisia tilanteita missä opettaja jotenkin ei pääse kiinni siihen, että mitä opiskelijoiden.

Mielessä tapahtuu, eli hän ei oikein saa kiinni siitä, että meneekö tää minun opetus nyt niin sanotusti perille vai ei, että aika usein semmoinen että opettaja vaan puhuu ja puhuu ja opettaa ja samaan aikaan vähän  miettii että ymmärtääköhän noi nyt vaan.

Eli vuorovaikutus puuttuu.

Se vuorovaikutus puuttuu monesti niissä tilanteissa, missä se virittyneisyys on tosi korkea. Sitten se voi olla ihan sitä, että opettaja kokee, että nyt minä oon vähän vierailla vesillä, että tää aihe ei oo mulle  kovin tuttua. Siellä on semmoisia tilanteita hyvin paljon kaikenlaista, mutta mutta. Aika usein se semmoinen että tota se.

Vuorovaikutteisuus puuttuu sieltä opettaja tavallaan opettaa tietämättä että pystyykö ne opiskelija nyt seuraa tätä tilannetta.

Jaana Siljamäki

Eli tästä varmaan päästään sitten aika nopeasti juuri tähän pedagogiikan kehittämiseen, että lisätään vuorovaikutusta ja kehitetään niitä hyviä toimivia tapoja.

 Liisa Postareff

Just näin, että sitten jos katsottiin niitä tilanteita missä virittyneisyys oli sitten matalammalla ja oli  positiivista virittyneisyyttä.

Niin tosi usein ne tilanteet oli sitten taas niitä missä oli semmoista toimivaa vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa.

Jaana Siljamäki

Jos vähän palataan vielä tähän  korkeakoulupedagogiikan kehittämiseen  yleisesti, niin sitähän tehdään  monessa muussakin korkeakoulussa suomessa ja kansainvälisesti tietysti myös, niin miten nyt sitten HAMK ja tämä uusi yksikkö erottuu tästä joukosta?

 Liisa Postareff

No minä sanoisin, että just sillä, että meillä on tuotu se kehittäminen ja tutkimus yksi eli varmasti kaikissa korkeakouluissa tehdään pedagogista kehittämistä.

Mutta kaikissa ei tehdä pedagogista tutkimusta ja jos tehdään niin se on monesti  erillään siitä kehittämisestä, että siellä ei välttämättä hirveästi sitten oo sitä tavallaan niiden tulosten.

Viemistä sinne korkeakoulun omaan kehittämiseen, niin nyt meillä on ihan ihan  ainutlaatuinen tää yksikkö siinä mielessä, että meillä on nyt nää tutkijat ja kehittäjät samassa yksikössä, niin tää tuo tähän kyllä ihan ihan todella merkittävän edun meille.

Jaana Siljamäki

Hyvä tähän loppuun kysyn vielä, että kun sinä toimit tässä yksikön vetäjänä tämä hyvinvointi on tässä nostettu, niin tärkeään rooliin, niin mikä sinut itsesi sai aikanaan innostumaan näistä kysymyksistä?

 Liisa Postareff

Joo tota no minä tein minun väitöskirjan.

Korkeakouluopettajien tämmöisistä opetuksellisista lähestymistavoista ja mulla oli siinä lähes  opettajan haastatteluaineisto siinä minun väitöskirjassa.

Minä siinä huomasin silloin että ne opettajat puhuu ihan hirveän paljon omista tunteistaan ja minä huomasin että sillä on  tosi iso merkitys siihen heidän opetukseen  kokonaisvaltaisesti.

Mutta se ei silloin ollut sen minun väitöskirjan aiheena mitenkään se opettajien tunteet tai hyvinvointi, niin minä en silloin keskittynyt niihin, mutta sitten sen jälkeen minä lähdin analysoimaan uudestaan sitä aineistoa  siitä näkökulmasta, että mitä he puhuu omasta tunteistaan miten se  linkittyy sinne heidän.

Omaan opetukseensa sieltä nousikin  tosi paljon. Sitten kiinnostavaa että että just vaikka se että siellä siellä jo silloin näkyi se, että se se vuorovaikutteisuus on yhteydessä siihen, että se opettaja  puhuu jotenkin positiivisemmin ja innostuneemmin siitä omasta opetuksestaan. Kun sitten taas jos puuttuu ne vuorovaikutuksen keinot niin.

Siellä saattoi olla tosi semmoisia negatiivisiakin kuvauksia siitä, että miten sen oman opetustyönsä kokee.

Jaana Siljamäki

Siihen tuli nyt vielä mieleen kysymys, että tosiaan, että miten miten paljon korkeakouluopettajia on ylipäänsä tutkittu tai onko tässä jotain eroa, että me tiedetään jo sieltä vaikka peruskoulu tai alemmilta koulutusasteilta  opettajien hyvinvoinnista enemmän. Onko siinä mitään eroa?

 Liisa Postareff

Joo, siis sitä on huomattavasti enemmän tutkittu siellä  perus peruskoulun puolella opettajien ja hyvinvointia, että korkeakoulukentällä se on  hyvin vähäistä. Edelleenkin se tutkimus, että ihan hirveän montaa kollegaa tai tutkimusryhmää en pystyisi nimeämään. Ketkä tätä niin kun maailmallakin.

Kaikki tekee että se on. Se on vielä vähäistä, mutta sitä tuntuu että koko aika yhä enemmän sitä nyt sitten tuolla tehdään meilläkin on. On sitten kyllä yhteistyökumppaneita jo tuolla.

Euroopassa keiden kanssa tätä teemaa voidaan yksi pohtia ja miettiä, että mitä tutkimuksen tarpeita siellä sitten edelleen olisi, mutta semmoinen varmasti nouseva tutkimusteema ja kehittämisen teema.

Jaana Siljamäki

Kiitos haastattelusta Liisa Postareff!

Liisa Postareff

Kiitos paljon!