Lanta pikana puhtaaksi

Hevosenlanta on jäte, johon on haettu ratkaisua hallitusohjelmaa myöten. Lantaralli tuottaa talleille edelleen työtä ja tuskailua, mutta HAMKissa on kehitteillä innovaatio: Laite, joka tekee lannasta käyttökelpoisen myyntituotteen parissa päivässä, paikan päällä.

Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Päivi Vartiainen

Hevosenlannan varastointi, käyttö ja jälleenmyynti on tarkoin säädeltyä. Erityisesti kaupunkialueilla sekä isoissa hevoskeskittymissä hevosyrityksille on muodostunut ongelmaksi löytää lannalle vastaanottajaa. Lisäksi lannan kuljettaminen kompostointilaitoksiin teettää töitä ja kustannuksia.

Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Bio -tutkimusyksikössä on kehitelty jo pitkälle lannan pikahygienisointimenetelmä, joka hävittää lannan huonot ominaisuudet eli rikkakasvien siemenet ja tautiriskin ja tekee siitä myytävän ja mahdollisesti monikäyttöisen tuotteen. Ylivertaisena etuna perinteiseen kompostointiin verrattuna on nopeus: kun tavallisessa kompostoinnissa vierähtää vuosikin, laite tuottaa parissa päivässä käyttökelpoisen maanparannusaineen. Hevosenlannan lisäksi laitteella voi käsitellä naudan lietelannasta erotettua kuivajaetta. Myös lannan käsittely ja lämpötilan seuranta on laitteessa täysin automatisoitu prosessi, josta jää dokumentaatio omavalvontaa ja viranomaisia varten.

Maanparannusaineen lisäksi käyttökohteita on muitakin.

“Hygienisoitua lantaa voi käyttää katteena kasvimaalla tai suoraan kasvualustana. Parhaillaan tutkimme Mustialan kampuksen navetassa, miten hyvin se toimii lehmien kuivikkeena”, laitteen keksinyt HAMKin tutkijayliopettaja Ilpo Pölönen kertoo.

Mielestämme tämä lähtökohtaisesti ratkaisee koko hevosenlantaongelman, johon on valtakunnallisesti laitettu erilaisissa hankkeissa miljoonia.

”Mielestämme tämä lähtökohtaisesti ratkaisee koko hevosenlantaongelman, johon on valtakunnallisesti laitettu erilaisissa hankkeissa miljoonia. Lannan kuljettaminen pitkiäkin matkoja kompostointilaitoksiin päättyy, sillä jopa kaksi kolmasosaa siitä voidaan kierrättää takaisin kuivikkeeksi ja lisäksi sillä olisi useita muitakin mahdollisia vastaanottajia: viljelijöitä, mullanvalmistajia tai kuiviketta tarvitsevia tilallisia”, Pölönen sanoo.

Mustialassa oleva koelaite on käytännön mittakaavan laitetta pienempi. Siinä lanta laitetaan kuution kokoiseen siiloon, jossa se lannan omaa lämpenemistä hyödyntäen nousee luonnollisesti 70 asteeseen, mikä on EU:n asetuksen mukainen lämpötilaraja hygienisoinnille. Itsekuumenemisen vuoksi ulkopuolista energiaa eli sähköä vaaditaan vain vähän, mikäli lanta on suhteellisen tuoretta eli maksimissaan kolme viikkoa vanhaa. Jos sisäänmenevä tavara on viileämpää, tarvitaan kuumentamiseen enemmän ulkopuolista energiaa. Sähköllä pyörii myös laitteessa oleva ruuvi, jonka kiertoliike varmistaa, että kuumeneminen tapahtuu tasaisesti.

”Ulkopuolisen energian kustannus on kuitenkin lillukanvarsia verrattuna siihen, että tässä jää lannan hävittämisestä koituvat kustannukset pois. Lisäksi lannasta itsestään saisi myyntituotteen”, Pölönen huomauttaa.

Laitteen tutkimista ja testaamista HAMKin Mustialan kampuksella vetää projektipäällikkö Menna Rantala. Laite on toiminut suunnitellusti ja positiivisia tutkimustuloksia on jo saatu useita.

”Viime kevään kokeissa havaitsimme, että hygienisointi tuhoaa täysin viljojen ja rikkaruohon siementen itävyyden. Lisäksi turvekuivikepohjainen hygienisoitu hevosenlanta sopii tomaatin kasvualustaksi sellaisenaan. Tuote on käytännössä hajuton, eikä sitä asiasta tietämätön hevosenlannaksi tunnista”, Rantala kertoo.

Tuote on käytännössä hajuton, eikä sitä asiasta tietämätön hevosenlannaksi tunnista.

Laite tuottaa nyt noin 1,5 kuutiota käyttökelpoista tuotetta viikossa, eli parisataa litraa päivässä. Se palvelee hyvin kymmenen hevosen tallia, sillä yksi hevonen tuottaa noin 30 litraa lantaa päivässä. Ajatus on, että hygienisointiyksikköä voitaisiin valmistaa useammassa koossa, jotta se vastaisi erikokoisten tilojen tarpeisiin.

Pölönen arvioi isomman, esimerkiksi noin 200 hevosen tai lypsylehmän tilalle soveltuvan laitteen hankintahinnaksi noin 30 000 euroa tässä vaiheessa. Lähekkäin sijaitsevat tallit voisivat hankkia laitteen myös yhteiskäyttöön, jolloin kustannus pienenee.

”Tavoitteena on tuoda laite markkinoille. Seuraava askel on löytää tila, joka voisi investoida laitteen prototyyppiin. Hankintaan voi saada tässä vaiheessa jopa 50 prosenttia investointiavustusta. Esittelimme ideaa hiljattain messuilla, ja vastaanotto oli rohkaiseva”, Pölönen kertoo.