Arvioidaan asioita, ei ihmisiä – vertaispalautteen antamisen ja saamisen opettaminen korkeakoulutasolla

Vertaispalaute on keskeinen osa opiskelijan oman osaamisen arviointia ja oppimista. Ilmiö korostuu korkeakouluopetuksessa, jossa tiimityöskentely on tärkeä keino edistää opiskelijoiden työelämävalmiuksia. Vertaispalautteeseen liittyy kuitenkin haasteita ja toimiva vertaispalautekulttuuri edellyttää tukea opetushenkilöstöltä.

Tässä artikkelissa avataan vertaispalautekäytäntöjä Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutuksessa ja sitä, miten koulutuksessa on systemaattisesti pyritty kehittämään opiskelijoiden taitoja vertaispalautteen antamisessa ja saamisessa.

HAMKin muotoilulähtöisen oppimisen malli ja vertaispalautteen merkitys

Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) pedagoginen malli nojaa muotoilulähtöiseen oppimiseen (DBE), jossa yhteiskehittämisellä ja tiimityöskentelyllä on keskeinen rooli (HAMK, 2026). Opiskelu tapahtuu moduuleittain, joissa monet tehtävät tehdään noin 4–6 hengen opiskelijatiimeissä. Opiskelijat ovat täten aktiivisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa läpi opintojen. Toimintakulttuuri luo jatkuvasti tilanteita, joissa opiskelijat saavat suoraan ja epäsuorasti palautetta toisiltaan omasta osaamisestaan.

Palaute on tärkeä keino tukea opiskelijoiden oppimista (Hattie & Timperley, 2007). Tiimissä muilta opiskelijoilta saatava vertaispalaute mahdollistaa opiskelijalle oman tekemisen vertaaminen muihin. Vertaispalautteen on myös havaittu kehittävän opiskelijoiden toimijuutta ja palauteosaamista (Ketonen, 2022). Palautteen saaminen auttaa opiskelijaa jäsentämään käsityksiään erilaisista tavoitteista, työskentelytavoista ja tavoitteiden saavuttamisesta. (McConlogue, 2015) Palautteen antaminen muiden töistä vaatii lisäksi syvällistä osaamista ja vaativia kognitiivisia prosesseja, kun opiskelija oppii soveltamaan arviointikriteereitä, havaitsemaan puutteita ja tarjoamaan kehitysehdotuksia (Nicol ym., 2014). Vertaispalaute antaakin ajattelulle ja kokemuksille muodon mahdollistaen opintojaksoilla jatkuvan, omakohtaisen oppimisen niin yksilö- kuin ryhmätasolla.

Kehittävä vertaispalaute vaatii kuitenkin opiskelijoilta valmiuksia ja taitoja antaa ja vastaanottaa palautetta (Ketonen, 2022). Tähän sovellettavissa oleva palauteosaamisen käsite (eng. feedback literacy) kuvaa opiskelijoiden ymmärrystä, valmiuksia ja asenteita tulkita tietoa ja hyödyntää sitä työskentely- ja oppimisstrategioidensa kehittämiseen. Palauteosaaminen käsittää opiskelijoiden ymmärryksen palautteen luonteesta ja sen tehokkaasta hyödyntämisestä sekä palautteen osapuolten roolien hahmottamisesta. Opiskelijoiden on hyvä nähdä palaute olennaisena, jatkuvana osana prosessia sekä tunnistaa omat kehittymisentarpeensa ja -mahdollisuutensa. (Carless & Boud, 2018)

Vaikka tämän artikkelin pääpaino on korkeakouluopetuksessa, on tärkeää huomioida palauteosaamisen osa-alueiden merkitys työelämätaitoina, tai tutkija Laura Ketosen (2022) sanoin jopa ”elämäntaitoina”. Tiimityöskentelyn osa-alueiden, kuten palauteosaamisen opettaminen, tukee opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja siirtymistä nykyajan työelämään, jossa ryhmätyötaitojen merkitys korostuu (ks. esim. Lehtinen, 2021; Vainio, 2021; Ylinen, 2022). Samalla on tärkeää huomioida niin tiimityöskentelytaitojen ja palauteosaamisen taitoja ja osaamista kuvaavat päätteet, jotka korostavat käsitteiden luonnetta opiskeltavina ja opetettavissa olevina asioina. Palautteen antamisen ja vastaanottamisen tietoinen harjoittelu on tällöin tärkeää huomioida osana korkeakouluopetusta.

Käytännön toimet opiskelijoiden palauteosaamisen vahvistamiseksi tiimityöskentelyssä

HAMKin kestävän kehityksen koulutuksessa otettiin syksyllä 2025 käyttöön uusi vertaispalauteprosessi palauteosaamisen kehittämiseen ja opiskelijoiden tiimityöskentelyn tukemiseen. Prosessi koostuu palautteen antamisen ja saamisen opetuksesta sekä ohjatuista väli- ja loppukeskusteluista (kuva 1).

Vertaispalauteprosessin opetus koostuu palautteen antamisen ja saamisen lyhyestä teoriaesittelystä: miksi vertaisarviointia tehdään, mikä on sen merkitys työelämässä ja miten vertaispalaute voi tukea itsetuntemusta. Palauteosaamisen osa-alueet eritellään, jota opiskelijat hahmottavat, kuinka palauteosaaminen koostuu erilaisista taidoista ja kuinka erilaiset tilanteet ja toimintakulttuurit vaikuttavat esimerkiksi siihen, miltä palaute tuntuu sen saajasta. Opetuksessa nostetaan lisäksi esiin palautteen antamiseen ja saamiseen helposti liittyvä tunnelataus ja tämän vaikutukset tiimin toimintaan. Kantavana ajatuksena opetuksessa on, että palautteen antaminen ja saaminen yleensä helpottuu harjoittelun myötä.

Opetuksessa huomioidaan, että opiskelijoilla ei välttämättä ole kokemusta tai osaamista rakentavista, järjestelmällisistä palautteen antamisen tekniikoista, minkä vuoksi palauteosaamisen taustoittamisessa opetushenkilöstö korostaa palautteenantamisen pelisääntöjä ja antaa esimerkkejä palautteen muotoilemisen tavoista (Carless & Boud, 2015). Vertaispalautteessa arvioidaan aina tiimin toimintaa ja tiimityöskentelyä eli asioita ja työjälkeä, ei ikinä ihmisiä tai näiden ominaisuuksia. Palautteen on oltava rakentavaa, ja opiskelijoita kannustetaan aktiivisesti miettimään asioita muiden tiimiläisten näkökulmasta ja tätä kautta ymmärtämään omaa toimintaansa ulkopuolisen silmin. (Ks. esim. Petty, 2006).  

Tiimeille annetaan opetuksessa esimerkkejä työkaluista, joilla he voivat raamittaa keskustelua, kuten määrittää puheenvuorojen keston, sopia jokaisen tiimiläisen kokemusten läpikäynnistä vuorottain tai, että jokaisen tiiminjäsenen toiminnasta nostetaan esiin neljä positiivista ja kaksi kehitettävää asiaa. Yksi tärkeä osa prosessia on myös tiimin kesken sovittujen tiimisääntöjen edellyttäminen. Kunkin opetusjakson alussa luodut tiimisäännöt luovat yhteiset reunaehdot työskentelylle ja toimivat myöhemmin apuna tiimien väli- ja loppukeskusteluissa, joissa opiskelijat antavat toisilleen ohjatusti vertaispalautetta. Tiimisäännöt toimivat vertailukohtana, joihin onnistumisia ja haasteita voidaan verrata ja joiden kautta palautetta voidaan perustella.

Ratkaisukeskeisyyden korostamisella opiskelijoita pyritään ohjaamaan katseensa pois omista tunnereaktioista ja menneistä ongelmista kohti uusia parempia toimintamalleja. Toimintamallien kehittämisen ajatus avittaa myös onnistumisten arviointia ja huomiointia. Tiimit, joilla menee hyvin, voivat yhtä lailla tarvita tukea onnistumisen syiden huomaamiseen ja läpikäyntiin. Onnistumisten tunnistaminen on tärkeää, jotta opiskelijat voivat tietoisesti soveltaa samoja taktiikoita seuraavissa projekteissa. Samalla vältytään siltä, että kehut jäisivät kriittisten näkökulmien varjoon pintapuolisina, tarkentumattomina huomioina. Palauteosaamisen opetuksessa käsitellään lukuisia esimerkkejä eri tilanteista ja näihin reagoimisesta. Tiimit voivat hyödyntää näitä esimerkkejä jo tiimisääntöjä sopiessa tai myöhemmin palautekeskusteluissa sanoittamisen tukena. Esimerkit huomioivat muun muassa tilanteet, joissa tiimin jäsenten arvosanatavoitteet tai opintojaksoon käytettävissä oleva aika eroavat toisistaan, yksi tiimiläinen ottaa liikaa vastuuta tiimin toiminnasta, tiimiläisten kemiat eivät kohtaa, tiimin jäsen ei saa ääntään kuuluviin tai epämieluisat tehtävät ”nakitetaan” yhdelle tiimin jäsenelle. Selkeillä käytännön vinkeillä ja ehdotuksilla tuetaan ratkaisukeskeistä lähestymistapaa ja vahvistetaan opiskelijoiden taitoa reagoida erilaisissa ongelmatilanteissa – niin tulevissa opiskeluprojekteissa kuin myöhemmin työelämässä. Vertaispalauteprosessin keskeisimmät palauteosaamista tukevat tekijät on koottu tiivistetysti alle (kuva 2). Näitä ovat tiimisääntöjen luominen, ratkaisukeskeisyys, esimerkkien hyödyntämien palautteen sanoittamisen tukena, tilan ja ajan määrittämien palautteelle, vinkit erilaisiin ongelmatilanteisiin ja opetushenkilöstön tuki opiskelijoille.

Vertaispalautteen opetuspolku opintojen aikana

HAMKin kestävän kehityksen koulutuksen vertaispalauteprosessi on rakennettu selkeäksi opetuspoluksi, jonka aloittavat tiimisääntöjen ensimmäinen laatiminen ja palauteosaamisen opetus heti 1. vuoden opiskelijoiden 1. periodissa. Tästä eteenpäin aktiivisen tuen määrää vähennetään asteittain opiskelijoiden kehittyessä palautteenantotaidoissa opintojen edetessä. Opetushenkilöstö seuraa lisäksi opiskelijoiden kehitystä ja reagoi ongelmatilanteisiin tarjoamalla opiskelijoille tarvittaessa lisätukea vertaispalauteprosessissa.

Käytännön tasolla opiskelijoilla on kaksi vertaispalautetilaisuutta yhden 8 viikon opetusjakson aikana. Näistä välikeskustelu on 8 viikon opetusjakson puolivälissä ja loppukeskustelu opetusjakson lopussa. Aikataulutettu keskustelutilaisuus antaa raamit vertaispalautteelle ja luo tilan, jossa palautteeseen voidaan keskittyä ja jossa palaute on luvallinen, normaali osa opiskelua. Näin opiskelijoita tuetaan rehellisen, rakentavan palautteen antamisessa. Se myös vähentää tilanteita, joissa palaute käsiteltäisiin ohimennen nopeina huomioina.

Ensimmäisenä lukukautena väli- ja loppukeskustelut ovat ohjattuja ja paikalla on pääsääntöisesti koulutuksen opinto-ohjaaja tai opetusjakson vastuuopettaja. Keskustelutilaisuudet pidetään tiimeittäin siten, että paikalla ovat vain opiskelijatiimin jäsenet ja keskustelua vetävä opetushenkilöstön jäsen. Keskustelut kestävät tavallisesti 20–40 minuuttia riippuen tiimin tilanteesta ja koosta. Keskustelutilaisuuksissa tiimi voi ehdottaa myös omaa tilaisuuden kulkua, mutta opetushenkilöstön jäsen huolehtii, että kaikilla tiimin jäsenillä on tilaa kertoa kokemuksistaan. Samalla opetushenkilöstön jäsen auttaa opiskelijoita tarvittaessa sanoittamaan kokemuksiaan ja toimii tilanteessa turvallisena aikuisena. Ensimmäisen lukukauden jälkeen opiskelijoille varataan samalla tavalla lukujärjestyksestä tila vertaispalautekeskustelulle, mutta opetushenkilöstön jäsen tulee tilaisuuteen mukaan vain, jos opiskelijatiimi tai sen jäsen tätä erikseen pyytää. Kolmannesta vuodesta alkaen palautekeskusteluita ei enää merkitä lukujärjestykseen, sillä opiskelijoita kannustetaan opintojen edetessä ottamaan itsenäisemmin roolia vertaispalautteen antamisesta ja saamisesta muun tiimityöskentelyosaamisen tavoin (taulukko 1). Kaikille opiskelijoille on kuitenkin aina tarvittaessa tarjolla tukea sekä alkuperäisen palauteosaamisluennon tallenne ja diat palautteen sanoittamisen tueksi.

1. opiskeluvuosi	2. opiskeluvuosi	3. ja 4. opiskeluvuosi
Ohjattu tiimisääntöjen luonti	Opiskelijoita kannustetaan tiimisääntöjen luomiseen	Palauteosaamisen opetusmateriaalit käytettävissä
Palauteosaamisen opetus 1. periodissa, muissa periodeissa palauteosaamisen opetusmateriaalit käytettävissä	Palauteosaamisen opetusmateriaalit käytettävissä	Tiimit hoitavat tiimisääntöjen luonnin ja väli- ja loppukeskustelut itsenäisesti
Väli- ja loppukeskustelut aikataulutettu	Väli- ja loppukeskustelut aikataulutettu	Opetushenkilöstön tukea on saatavilla ongelmatilanteissa
Opetushenkilöstön jäsen mukana väli- ja loppukeskusteluissa 1. ja 2. periodissa. 3. ja 4. periodissa opetushenkilöstön jäsen on mukana pyydettäessä	Opetushenkilöstön jäsen mukana väli- ja loppukeskusteluissa tarvittaessa

Pohdintaa

Vajaan kahden lukuvuoden jälkeen opiskelijoiden vertaispalauteprosessi on vakiintunut luontevaksi osaksi kestävän kehityksen koulutuksen arkea. Prosessin hyötyinä voidaan nähdä opiskelijoiden kehittynyt palauteosaaminen ja itsetuntemus. Ohjatut väli- ja loppukeskustelut auttavat opetushenkilöstöä huomaamaan tiimien mahdolliset haasteet jo varhaisessa vaiheessa ja oppimaan tuntemaan opiskelijoiden toimintatapoja aiempaa paremmin. Prosessi on lisäksi työmäärältään helposti toteutettavissa. Ensimmäisenä syksynä annettava lähiopetuskerta toimii pohjatyökaluna ja erikseen tehtävää tallennetta voidaan jakaa opiskelijoille keskustelujen tukipuuksi ilman, että jokaisessa 8 viikon opetusjaksossa tarvittaisiin erillistä opetuskertaa. Kestävän kehityksen koulutuksessa palauteosaamisopetuksen on vetänyt koulutuksen opetusassistentti, ja opetustuokion kesto on ollut noin 45 minuuttia. Ohjatut väli- ja loppukeskustelut voidaan tiimien määrästä riippuen vetää kahden opetushenkilökunnan jäsenen toimesta puolestaan puolessa päivässä tai päivässä.

Käytännön kokemukset eivät ole nostaneet esiin aihetta vertaispalauteprosessin merkittävälle muuttamiselle. Ensimmäisen syksyn pienemmän kokeilun jälkeen prosessi koettiin niin toimivana, että keskustelut ja niiden aikataulutus osaksi opetusta on otettu osaksi myös toisen vuoden opiskelijoiden opetusta. Jatkossa voi nousta tarpeelliseksi integroida väli- ja loppukeskustelut tiiviimmäksi osaksi myös monimuoto-opiskelijoiden opetusta. Tähän asti on kuitenkin nähty, että monilla monimuoto-opiskelijoilla on jo työelämäkokemuksensa kautta riittävät mahdollisuudet käydä väli- ja loppukeskustelut itsenäisesti tiimin kesken.

Keskeisin mahdollinen haaste vertaispalautteessa on sen sivuuttaminen opiskelijoiden toimesta. Kaikki eivät välttämättä koe vertaispalautekeskusteluja yhtä tärkeäksi osaksi opintoja ja opiskelijoiden oppiessa tuntemaan toisensa, erilliset palautetilaisuudet voivat menettää merkitystään työskentelytapojen ja roolien vakiintuessa. Tällöin voi nousta ajankohtaiseksi muistuttaa opiskelijoita palauteosaamisen tärkeydestä työelämätaitoja silmällä pitäen. Myös monialaiset oppimiskokemukset voivat tuoda uudestaan esiin tiimityöskentelytaitojen ja palauteosaamisen merkityksen, kun opiskelijat saavat kokemuksia itselleen vieraampien opiskelijoiden kanssa toimimisesta.

Kirjoittaja