Arvoketjujen tarkastelua pienyrityksessä erilaisin silmin ja tiimein

Miltä näyttää kasvinsuojeluyrityksen arvoketju, kun sitä lähestyy joukko eri taustoista tulevia, kiertotalouteen erikoistuvia tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoita? Tähän kysymykseen saatiin vastauksia, kun Biotus Oy Forssasta lähti yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) opiskelijoiden kanssa analysoimaan yrityksensä prosesseja ja arvoja arvoketjuprojektissa.

Biotus Oy on biologiseen kasvinsuojeluun erikoistunut yritys, joka palvelee erityisesti ammattiviljelijöitä. Se tuottaa ja maahantuo muun muassa biologisia torjuntaeliöitä, jotka auttavat kasvituholaisten ja tautien hallinnassa. (Biotus, n.d.) Yhteistyö yrityksen ja HAMKin Forssan kampuksen kanssa oli jo ennalta tuttua. Aikaisemmat DAVE – Datavetoisen kiertotalouden TKI-ekoinnovaatiosysteemi ja demonstraatioympäristö -hankkeen (DAVE, n.d.) toimijoiden ja Biotuksen käynnistämät projektit, jotka liittyvät esimerkiksi data-analytiikkaan ja 3D-teknologiaan, olivat synnyttäneet yrityksessä luottamuksen ja kiinnostuksen yhteistyön jatkoon. Tällä kertaa yhteistyö suuntautui arvoketjuihin.

Arvoketju, eli englanniksi ”value chain”, kuvaa yrityksen arvonmuodostusprosessia. Alun perin käsitteen ja arvoketjumallin on kehittänyt Harvardin yliopiston tutkija Michael Porter (1985/2004). Arvoketjussa raaka-aineista ja eri toimijoiden yhteistyöstä syntyy asiakkaalle arvoa tuottava tuote tai palvelu. Se ulottuu arvoketjun alkupään toimittajista ja logistiikasta yrityksen omien toimintojen kautta aina jakeluun, tuotteen käyttöön ja elinkaaren loppuvaiheisiin, kuten kierrätykseen. (ks. myös Renesans, 2021)

Tämänkertaisessa projektissa opiskelijoiden tehtävänä oli tutustua yrityksen toimintaan ja piirtää siitä arvoketjukaavio. Tehtävässä tuli analysoida, mitä yritys tekee, millaisia materiaaleja yritys käyttää, miten sen prosessit toimivat ja mitkä ovat yrityksen tuotteet ja palvelut. Lisäksi tuli löytää yrityksessä syntyviä sivuvirtoja, eli tuotantoprosesseissa varsinaisen päätuotteen ohella syntyviä materiaali- tai energiavirtoja, ja miettiä kuinka sivuvirtoja voitaisiin jalostaa hyötykäyttöön uudeksi palveluksi tai tuotteeksi (Tieteen termipankki, 2020). Sivuvirtana voidaan pitää esimerkiksi puun jalostamisessa syntyvää puun purua, jolle ei suoraan ole käyttöä tuotantoprosessissa, vaan se syntyy ikään kuin roskana. Arvoketjussa piti huomioida myös yrityksen vihreiden arvojen esittäminen, kuten esimerkiksi se, että Biotus valmistaa täysin biologisia torjunta-aineita ja hyödyntää tuotannossaan kierrätettyjä paperipusseja ja pakkausmateriaalia. Opiskelijoiden tuli myös erikseen pohtia, voisiko Forssan alueelta löytyä teollisia symbiooseja hyödyntämään yrityksessä syntyviä sivuvirtoja.

Kun ulkopuolinen taho tutkii ja visualisoi yrityksen arvoketjua, tällainen tarkastelu voi tuottaa uusia ajatuksia tai tuoda esille puutteita. Vihreät ja kestävät arvot voidaan esittää tehokkaasti ja yksinkertaisesti arvoketjukaaviona, ja tämän jälkeen niitä voidaan helpommin myös esittää yrityksen sidosryhmille, kuten alihankkijoille ja asiakkaille, jotka myös tarvitsevat tietoa oman toimitusketjunsa kiertotalousarvoista.

Biotus Oy:n edustaja Heini Koskula kommentoi tämänkertaisesta projektiyhteistyöstä, että ”Oli mielenkiintoista olla mukana näkemässä miten erilaiset ryhmät ja eri taustoista tulevat opiskelijat avaavat ja ymmärtävät arvoketjujamme”. Lisäksi hänestä oli erityisen positiivista se, että kaikki osallistuneet ryhmät löysivät yritykseen tehtyjen vierailujen ja sille lähetetyn kysymyspatteriston avulla oikean suunnan työskentelylleen ja yrityksen kannalta oleellisia asioita.

Koskula nosti esiin myös ajoituksen merkityksen: kurssimoduuli osui yrityksen hiljaisempaan, kausiluonteiseen ajankohtaan, mikä teki siihen osallistumisesta mahdollista. Hän korosti myös, että projektissa mukana oleminen vaati silti yritykseltä aikaa ja panostusta.

Yksi konkreettisimmista oivalluksista syntyi, kun yksi opiskelijaryhmä nosti esiin ajatuksen tiedollisesta hukasta, eli niin sanotusta hiljaisesta tiedosta, jota ei kirjata minnekään ylös ja joka jää sen sijaan eri ihmisten muistin varaan. Koskulan sanoin, ”kaikki hukka ei ole vaan materiaalia”. Oivallus laajentaa perinteistä hukka-ajattelua myös tiedon ja osaamisen suuntaan.

Projektin tuloksena Biotus Oy sai konkreettisia arvoketjuluonnoksia ja uusia ajatuksia opiskelijatiimeiltä. Yritykselle tämä tarjosi tuoreen, ulkopuolisen näkökulman yrityksen omiin prosesseihin. Opiskelijoille projekti puolestaan tarjosi mahdollisuuden soveltaa arvoketjuajattelua aidossa yritysympäristössä.

Kirjoittajat