Rohkeasti uutta kokeilemaan, tavoitteena hyvinvoinnin tukeminen

Monimuoto-opiskelijoiden opetuksen tukeminen on tunnistettu bio- ja elintarviketekniikassa luonnontieteellis-matemaattisten aineiden opintojaksojen kehityskohteeksi. Tämä kehityskohde nousee esille opiskelijoiden opintojaksopalautteista ja niin opettajien kuin ohjaajienkin kokemuksista opetustilanteissa. Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijoille 2025 tehdyssä LearnWell 2025 -kyselyssä, joka mittaa opiskelijoiden hyvinvointia, bio- ja elintarviketekniikan opiskelijoista 49 % koki opiskelu-uupumusta (69 vastaajaa) ja itsemyötätunnon nosti parannuskohteeksi 47 % opiskelijoista (69 vastaajaa). Nämä ovat LearnWell-kyselyssä tehtyjä huolestuttavia löytöjä, joihin tiimimme halusi henkilöstölle suunnatussa koulutuksessa tarttua.

Tämä teksti nousee osallistumisestamme Opetus, oppiminen ja hyvinvointi DBE-kasteella -opintokokonaisuuteen, jonka aikana keskitytään pohtimaan pedagogisia ratkaisuja useista näkökulmista. Opintojaksolla hyödynnettiin Hämeen Ammattikorkeakoulun käyttämää DBE-pedagogiikkaa (Design Based Education) ja siihen liittyvää Design Thinking -menetelmää, jossa haasteen ratkaisua edistetään palvelumuotoilumenetelmän kautta. Osallistujille annettiin lista haasteista, joista valitsimme vaihtoehdon: “Millaisilla pedagogisilla menetelmillä voidaan jatkossa varmistaa oppimista, kun erilaiset teknologiset välineet tulevat lisääntymään ja kehittyvät kovaa vauhtia? Miten toisaalta pidetään huolta kognitiivisten taitojen kehittymisestä ja opiskelijan hyvinvoinnista.”

DBE eli Design-Based Education -mallissa hyödynnetään Design Thinking -palvelumuotoilumenetelmää. Design Thinking -menetelmässä edetään viiden työvaiheen kautta, jotka ovat empatia, määrittely, prototypointi, testaus ja arviointi. Muotoiluajattelu on ongelmien tutkimisen ja ratkaisemisen lähestymistapa, jossa ratkaisuja etsitään monialaisen yhteistyön ja luovien menetelmien avulla. Menetelmästä on tärkeä ymmärtää, että muotoiluajattelu ei ole lineaarinen lähestymistapa, vaan tapa ratkaista haasteita iteratiivisesti toistamalla tarpeellisia muotoiluajattelun prosessin vaiheita, kunnes saavutetaan tyydyttävät tulokset (Jussila ym., 2020). Tutustuimme empatiavaiheessa nykytilanteeseen, keräsimme opetuskokemuksia, luimme tutkimuksia opiskelijahyvinvointikyselystä ja tutustuimme kirjallisuuteen. Lisäksi aihetta on tutkittu myös opinnäytetöissä. Esimerkiksi kun Tikka (2020) tarkasteli kandidaatintyössään verkko-opiskelun vahvuuksia ja haasteita, sen vahvuuksiksi nousivat erityisesti joustavuus, jolloin opintoja voi tehdä myös työn ohessa ajasta ja paikasta riippumatta. Voikin nähdä, että verkko mahdollistaa tasavertaisen tiedon kulun ja yksilöllisten opintopolkujen huomioimisen, mikä saattaa jopa lyhentää opiskeluaikaa. Verkossa opiskelu voi näin tehdä opiskelusta myös opiskelijalähtöisempää. Toisaalta myös Tikan (2020) työssä kävi ilmi, että yleisesti verkko-opiskelun haasteiksi koettiin vähäinen ohjaus ja puutteellinen vuorovaikutus opiskelijoiden välillä. Samalla korostui se, että verkko-opiskelu myös vaatii opiskelijalta enemmän työtä, joka toisaalta voi aiheuttaa aikatauluhaasteita.

Design Thinking -työskentelyn määrittelyvaiheessa, jossa rajataan käsiteltävä ongelma, päädyimme tarkastelemaan monimuoto-opiskelijoiden matemaattisten aineiden opiskelua. Ideoinnin lähtökohtana oli juuri julkaistusta kirjasta Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja löytynyt ajatus, kuinka tekoälyn hyödyntäminen voi tuoda tärkeän lisän opiskelijan oppimisen tueksi (Parpala & Postareff, 2025).

Ideoinnin kautta uutta kokeilemaan

Ideoinnin tuloksena syntyi ajatus rakentaa chatbotti eli botti tukemaan opiskelijoita matemaattisten aineiden opiskelussa. Botti-nimitystä käytämme tässä yhteydessä tekoälyä hyödyntävästä, ohjelmoidusta chatbot-työkalusta. Tämän botin kehitystyössä päätimme jo alkumetreillä, ettei botti saa antaa valmiita vastauksia, vaan sen tulee haastaa opiskelijaa oppimisen ja oivaltamisen äärelle.

Koska opettajien ajankäyttö on haaste kaikissa oppilaitoksissa ja usein opettajat kohtaavat paljon eritasoisia oppijoita, joista osa kaipaa enemmän tukea kuin toiset, voisi chatbotti olla yksi tapa tarjota ohjausta opiskelijoille. Kun opettajan aika ei aina riitä jokaisen opiskelijan henkilökohtaiseen opastukseen, toisi ajasta ja paikasta riippumaton chatbotti tällöin yhden tukimuodon lisää. Mietimmekin, voisiko tämä vähentää opettajille tulevien yksittäisten kyselyiden määrää ja antaisi opiskelijalle aikaan ja paikkaan sitoutumattoman tuen? Tämän kaltaiset chatbotit ovat usein tekoälyyn pohjautuvia tietokoneohjelmia, jotka voivat suorittaa automatisoituja tehtäviä. Chatbottia voi hyödyntää esimerkiksi osaamisen vahvistamisessa ja se voi auttaa opittujen asioiden harjoittelussa, jolloin myös mikro-oppiminen on mahdollista, kun opiskelija voi esimerkiksi vain tarkistaa jonkin pienen yksityiskohdan opiskeltavasta asiasta. Tällöin on tärkeää, että chatbotti on ohjelmoitu tavalla, jossa suuret kokonaisuudet on palasteltu pienempiin osioihin. (Jääskeläinen, 2025)

Opetus, oppiminen ja hyvinvointi DBE-kasteella -opintojakson aikana ehdimme kevyesti kokeilemaan prototyyppiä ja keräämään ensimmäiset havainnot ja kokemukset. Bottia testattiin luonnontieteisiin ja matematiikkaan keskittyvässä luma-pajassa, erityisesti mekaniikkaan liittyvissä tehtävissä. Botti ei antanut suoraan vastausta kysyttyyn tehtävään, vaan se kehitti vastaavan tehtävän, jossa käytettiin eri arvoja, ja se antoi vaiheistetun vastausmallin tähän esimerkkitehtävään. Esimerkkiratkaisun avulla opiskelija joutui kuitenkin itse laskemaan oman tehtävänsä siihen annetuilla arvoilla, mutta samalla hän pystyi hyödyntämään ratkaisussa botin antamaa mallitehtävää.

Opiskelijoiden kanssa bottia testatessa haasteeksi nousivat muun muassa botin käyttämät merkinnät, jotka poikkesivat luentomateriaalin merkinnöistä. Tämä sekoitti opiskelijoita ja nostimme tämän kehityskohteeksi jatkokehitysversioon. Lisäksi matemaattisia ongelmia voi lähteä ratkaisemaan eri suunnilta ja joissain tehtävissä botin ratkaisutapa erosi melko paljon tunnilla harjoitellusta lähestymistavasta. Toisaalta botilta pystyy aina kysymään tarkennuksia sen käyttämiin merkintöihin ja ratkaisutapoihin. Lisäksi botin toimintaa olisi hyvä kehittää niin, että se ei keksisi epärealistisia esimerkkitehtäviä, jotka eivät voi pitää paikkaansa (ts. niiden ratkaisemiseksi piti tehdä perustilanteesta poikkeavia toimenpiteitä, jotka voivat myös hämmentää opiskelijaa). Kaiken kaikkiaan saimme opiskelijoilta kuitenkin kannustavaa palautetta, että idea on hyvä ja jatkokehityksen arvoinen. Esiin nousi erityisesti huomio, että mekaniikassa ja prosessitekniikassa botti voisi auttaa laskun alkuun ja etsiä tarvittavat kaavat.

Kokeilussa nähtiin, että botti voi antaa hyviä vastauksia ja selityksiä kysymyksiin: Miksi ja miten? Botin käyttäminen vaatii kuitenkin opiskelijalta viitseliäisyyttä ja halua oppia opiskeltava aihe. Botti auttaa laskussa eteenpäin ja auttaa yhdistämään teorian tehtävään, vaikka opettaja ei olisi juuri sillä hetkellä ohjaamassa opiskelijaa. Parhaimmillaan tällainen botti voi tukea itseopiskelua ja tekoälyn mielekästä käyttöä. Osa opiskelijoista osaa jo käyttää tekoälyä oikein – eli promptata tekoälyn auttamaan, ei vastaamaan suoraan – ja botin avustuksella saamme toivottavasti yhä useamman oppimaan sellaista tekoälyn hyödyntämistä, joka on oppimisen kannalta järkevää. Parhaimmillaan saavutetaan niin opiskelijan kuin opetushenkilöstönkin hyvinvoinnin lisääntymistä, jonka todentaminen on mahdollista botin käyttöönoton jälkeisellä tutkimuksella.

Opiskelijoiden hyvinvointi lisää myös korkeakouluopetushenkilöstön hyvinvointia

Opetuksen näkökulmasta erilaisten uusien teknologisten innovaatioiden mielekäs hyödyntäminen perustuu paljon opettajien omaan kokeiluun ja avoimeen keskusteluun sekä kokemusten jakamiseen (Hirsto ym., 2025, s.168). Tiimityöskentelymme Opetus, oppiminen ja hyvinvointi DBE-kasteella -opintojakson haasteen parissa osaltaan tukee tällaista toimintaa. Tulevaisuudessa näemme, kuinka tukibotin osalta saavutimme tiimin asettamia tavoitteita, eli näkyykö tämä oppimista tukeva työkalu matemaattisten aineiden opiskelijapalautteissa, tai saammeko yhdessä muiden muutosten kautta aikaiseksi LearnWell-kyselytuloksien kohenemista erityisesti opiskelijoiden uupumuksen ja itsemyötätunnon osa-alueilla. Juuri näiden osa-alueiden haasteet saivat meidät alun perin etsimään Design Thinking -menetelmän avulla ratkaisuja. Design Thinking -menetelmässä jokainen iteraatiokierros parantaa prototyyppiä ja testausten kautta varmennetaan toimivuus kohderyhmällä. Tukibotin testaamista kannattaakin jatkaa ja edelleen kerätä opiskelijoiden kokemuksia, joiden pohjalta bottia pystytään parantamaan entisestään. Koska myös tutkimus tukee näkökulmaa, että henkilöstön hyvinvointi kasvaa opiskelija hyvinvoinnin kasvaessa, tähän haluamme perustaa pyrkimyksen tehdä asioita paremmin kuin ennen.

Kirjoittajat