Tekoäly opettajien työn tukena – havaintoja opettajien tekoälyvalmennuksista

Miten korkeakouluopettajat ja opettajaopiskelijat suhtautuvat ja reagoivat tekoälyn käyttämiseen? Millaisia reaktioita opettajille suunnatut tekoälyvalmennukset herättävät osallistujissa? Millaista keskustelua tekoälyvalmennusten aikana käydään ja millainen on valmennusten ryhmädynamiikka?

Näihin ajankohtaisiin ja mielenkiintoisiin kysymyksiin hankittiin vastauksia Tekoäly työn keventäjänä -tutkimushankkeessa (Turun ammattikorkeakoulu, 2025), joka toteutettiin vuosien 2025–2026 aikana Työsuojelurahaston tukemana. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkeakoulu ja Turun yliopisto.

Hankkeen tavoitteena oli tarkastella tekoälyn mahdollisuuksia opettajien työn tukena, hyvinvoinnin edistäjänä ja työn tuottavuuden lisääjänä suomalaisessa opetustyön kontekstissa. Korkeakouluopettajien ja opettajaksi opiskelevien kokemuksia ja näkemyksiä tekoälyn hyödyntämisestä opetustyössä kartoitettiin yksilökyselyillä, ryhmähaastatteluilla sekä tekoälyvalmennusten aikaisella havainnoinnilla. Hankkeen lopputuloksina laadittiin myös konkreettisia toimenpidesuosituksia. Tässä tekstissä kerromme hankkeessa toteutettujen tekoälyvalmennusten havainnointien annista eli siitä, miten opettajat kokevat tekoälyn osana työvälineitään ja minkälaisia reaktioita tekoälyn käyttö opettajissa herättää.

Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, kuinka tekoälyn avulla voidaan helpottaa opettajien työtä muun muassa vähentämällä rutiininomaisia tehtäviä, vaikka sen käytön nähtiinkin samanaikaisesti luovan myös uusia osaamistarpeita ja stressiä sen haltuunotosta (Zhang & Cao, 2025). Myös Nascimenton ym. (2024) tutkimuksessa tuodaan esiin, että uudet teknologiat voivat vähentää tai lisätä stressiä riippuen kuinka hyödylliseksi sekä hallittavaksi opettajat kokevat ne.

Opettajien tekoälyvalmennukset

Tutkimushankkeen havainnointiosio kytkeytyi neljään 3–4 tunnin pituiseen tekoälyvalmennukseen, jotka olivat osa opettajaopintoja tai korkeakoulujen opettajatiimien toimintaa. Tekoälyvalmennukset toteutettiin syksyn 2025 aikana. Valmennuksissa keskityttiin generatiivisen tekoälyn hyödyntämiseen opetuksessa, oppimistehtävissä sekä arvioinnissa ja palautteenannossa. Työn sujuvoittamisen ohella pohdittiin myös opettajan haastavaa roolia yhdenvertaisen oppimiskulttuurin mahdollistajana tekoälyn synnyttämän muutoksen keskellä.

Valmennustoteutukset sisälsivät teemakohtaisia valmentajien alustuksia ja konkreettisia esimerkkejä, joihin liitettiin yksilötehtäviä tai ryhmätyöskentelyä. Osallistujat käyttivät tekoälysovelluksena Microsoft Copilot Chatia, johon korkeakoulujen henkilökunnalla ja opiskelijoilla on käyttöoikeus organisaatiotason suojauksella. Valmennuksen aikana mahdollistettiin kommentointi ja keskustelu sekä vieruskaverien välinen ajatustenvaihto ja tuki. Näin synnytettiin osallistava ja dialoginen ilmapiiri, joka mahdollisti monipuolisen ja kattavan havainnoinnin.

Havainnot valmennuksista

Tutkimushankkeessa havainnoitiin tekoälyvalmennuksiin osallistuneita korkeakouluopettajia sekä opettajaopiskelijoita, joita oli yhteensä 39. Havainnoinnit suoritettiin Turun ammattikorkeakoulun ja Turun yliopiston korkeakouluopettajille sekä Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoille. Valmennuksissa havainnoitavien ryhmien koko vaihteli kolmesta seitsemän hengen ryhmiin.

Havainnoinnin tavoitteena oli selvittää, miten opettajat ja opettajaopiskelijat suhtautuvat ja reagoivat tekoälyn käyttämiseen sekä miten tekoälyn ja opettajan suhde esiintyy keskusteluissa. Tutkijat havainnoivat kolmea pääteemaa: 1) ilmapiiriä 2) vuorovaikutusta ja 3) ryhmädynamiikkaa. Ensimmäisen teeman eli ilmapiirin suhteen keskityttiin tarkastelemaan, miten osallistujat suhtautuivat valmennussisältöihin heidän välittömiä reaktioitaan havainnoimalla. Toisesta teemasta eli vuorovaikutuksesta ja keskustelusta havainnoitiin, millaista keskustelua ryhmässä käytiin tekoälystä. Vuorovaikutuksesta pyrittiin poimimaan esimerkiksi asioita, jotka kuvaavat tekoälyn roolia tiedon jakamisessa ja ongelmien ratkaisussa, sekä tekoälyn vaikutuksia opettajan asiantuntijarooliin ja työkuormaan. Viimeisenä teemana havainnoitiin ryhmädynamiikkaa, jonka osalta fokus oli siinä, nouseeko havainnoitavissa ryhmissä yhteisiä näkemyksiä, johtopäätöksiä ja sosiaalista tukea esimerkiksi ongelmatilanteissa.

Yleinen ilmapiiri ja tekoälyn herättämät reaktiot

Havainnoinnin perusteella valmennustilanteiden ilmapiiri oli pääosin avoin ja positiivinen. Valmennukseen osallistuneet suhtautuivat tekoälyyn uteliaasti, vaikka mukana oli myös epäilyä ja kriittisyyttä. Aiemmassa kokemuksessa tekoälyn käytöstä oli selvää vaihtelevuutta: osa osallistujista hyödynsi sitä jo aktiivisesti, kun taas osa oli vasta kokeiluvaiheessa. Valmennuksen edetessä tunnelma usein vapautui, ja erityisesti humoristiset esimerkit lisäsivät hilpeyttä ja madalsivat osallistumisen kynnystä. Monissa tilanteissa osallistujat työskentelivät keskittyneesti, osoittivat tarkkaavaisuutta ja osallistuivat aktiivisesti esimerkiksi tekemällä muistiinpanoja ja käynnistämällä työskentelyn oma-aloitteisesti.

Samanaikaisesti havaintoja tehtiin myös turhautumisesta, erityisesti tilanteissa, joissa tekoäly toimi hitaasti tai ei vastannut odotuksiin. Tällöin osallistujat kuvasivat, että tekoälyn ohjaaminen vei enemmän aikaa kuin tehtävän tekeminen itsenäisesti. Joissakin ryhmissä kriittisyys korostui koko valmennuksen ajan, ja tekoälyn tuottamia sisältöjä arvioitiin systemaattisesti puutteellisiksi.

Kokonaisuudessaan valmennusten yleinen ilmapiiri vaihteli ääneen sanoitetusta innostuksesta ja kiinnostuksesta epävarmuuteen, kriittisyyteen ja ajoittaiseen väsymykseen. Tekoäly herätti sekä odotuksia että varauksia, ja siihen suhtautuminen muotoutui valmennuksen aikana kokemusten kautta.

Kahtia jakava keskustelu valmennusten aikana 

Valmennuksissa käyty keskustelu rakentui monipuolisesti tekoälyn roolin, hyötyjen, rajoitteiden ja vaikutusten ympärille. Tekoäly nähtiin usein sparraajana ja ideoinnin tukena, jopa kollegaan rinnastettavana toimijana, erityisesti opetuksen suunnittelussa ja erilaisten ratkaisujen hahmottelussa. Samalla kuitenkin korostui vahvasti kriittisen arvioinnin tarve, sillä tekoälyn tuottamat sisällöt saattoivat olla näennäisesti uskottavia mutta sisällöllisesti puutteellisia tai virheellisiä.

Keskusteluissa tekoälyn rooli yhteisten ongelmien ratkaisussa näyttäytyi kaksijakoisena. Tekoäly nähtiin hyödyllisenä apuvälineenä esimerkiksi palautteen muotoilussa, dokumenttien käsittelyssä ja kurssien suunnittelussa, mutta toisaalta sen käytännön toimivuus herätti turhautumista ja epäilyjä. Tekoälyn ohjaaminen saattoi olla aikaa vievää, ja sen tuottamien ratkaisujen laatu vaihteli, mikä lisäsi kriittistä suhtautumista. Tähän liittyvä keskustelu heijastui myös laajemmin opettajan työkuormaan: tekoälyltä odotettiin ajansäästöä, mutta käytännössä sen käyttö saattoi sekä helpottaa että lisätä työmäärää, erityisesti silloin kun sen hyödyntäminen edellytti tehtävien uudelleenmuotoilua tai tarkkaa ohjaamista. Kuormituspuheella osallistujat ottivat kantaa myös hyvinvoinnin näkökulmiin. Tekoäly saattoi helpottaa työtä ja tuoda uusia, jopa virkistäviä näkökulmia tehtävien suunnitteluun, mutta samalla sen nähtiin lisäävän stressiä epävarmuuden, lisätyön ja toimimattomuuden kokemusten kautta.

Opettajan asiantuntijuus nousi keskusteluissa keskeiseksi asiaksi, ja sen nähtiin säilyvän entiseltään tekoälyn tarjoamasta tuesta huolimatta. Tekoäly nähtiin ennen kaikkea ehdotusten tekijänä, kun taas vastuu tekoälyn tuotosten arvioinnista ja sisällöllisestä laadusta jäi opettajalle. Samalla ryhmissä pohdittiin opettajan roolin muutosta ja sitä, miten tekoäly vaikuttaa opetuksen tavoitteisiin, kuten tiedon soveltamisen oppimiseen.

Keskusteluissa nousivat esiin myös tekoälyn käyttöön liittyvät vaatimukset ja rajoitteet. Sen tehokas hyödyntäminen edellytti sekä teknistä osaamista, kuten kehotteiden muotoilua, että vahvaa substanssiosaamista virheiden tunnistamiseksi. Lisäksi tunnistettiin eettisiä ja käytännöllisiä kysymyksiä, kuten tietosuoja, tekijänoikeudet ja tekoälyn soveltumattomuus tietyille aloille. Tekoälyn tuottamia sisältöjä arvioitiin kriittisesti myös näistä näkökulmista.

Vuorovaikutuksen näkökulmasta tekoäly toimi valmennusten aikaista keskustelua aktivoivana tekijänä. Se lisäsi ideointia, yhteistä pohdintaa ja kokemusten jakamista erityisesti pienryhmissä. Osallistujat ratkoivat ongelmia yhdessä ja vertailivat näkemyksiään, mikä tuki yhteistä ymmärryksen rakentumista ja hyvien käytäntöjen muodostamista. Samalla tekoälyyn liittyvät kokemukset – sekä onnistumiset että haasteet – toimivat keskustelun rikastajina. Kokonaisuutena keskusteluissa rakentui kuva tekoälystä työkaluna, jonka hyödyt ja kuormittavuus riippuvat vahvasti käyttötilanteesta, osaamisesta ja kontekstista.

Yhteisöllinen ryhmädynamiikka mahdollisti tuen ja avun

Ryhmädynamiikkaa kuvasi pääosin toimiva vuorovaikutus ja yhteistyö. Yhteisen näkemyksen rakentaminen tapahtui usein pienryhmissä tai pareittain, joissa kokemuksia ja sosiaalista tukea jaettiin. Keskustelut olivat monin paikoin tasapuolisia ja dialogisia, eikä yksittäisten osallistujien dominanssia juurikaan havaittu. Kokeneemmat osallistujat toimivat kuitenkin usein resurssina muille, mutta heidän roolinsa pysyi luontevana eikä hallitsevana.

Yhteisten johtopäätösten tekeminen rakentui keskustelun ja kokeilujen kautta. Osallistujat arvioivat tekoälyn tuotoksia yhdessä, jatkoivat toistensa ajatuksia ja muodostivat yhteistä ymmärrystä esimerkiksi tekoälyn käytön hyödyistä, rajoitteista ja vaikutuksista opetukseen. Joissakin tilanteissa johtopäätökset jäivät yksilöllisemmälle tasolle, mutta myös tällöin yhteinen reflektio oli läsnä.

Sosiaalinen tuki oli keskeinen osa ryhmädynamiikkaa. Osallistujat auttoivat toisiaan teknisissä haasteissa, jakoivat käytännön vinkkejä ja ratkaisivat ongelmia yhdessä. Tuki ilmeni sekä spontaanina neuvomisena että aktiivisena yhteistyönä tehtävien aikana. Ryhmän ilmapiiri mahdollisti avun pyytämisen ja tarjoamisen luontevasti, mikä todennäköisesti vahvisti yhteisöllistä oppimista.

Vaikka ryhmädynamiikkaa vahvistavia toimia havaittiinkin ryhmissä, oli suurin osa valmennuksessa työskentelystä itsenäistä. Tämä on toisaalta luontevaa, etenkin kun suurin osa valmennukseen osallistuvista ei ollut kokeneita tekoälyn käyttäjiä ja he opettelivat uutta asiaa. Ryhmässä työskentelyn erilaiset nyanssit olisivat nousseet vahvemmin näkyviin, mikäli työskentely olisi tapahtunut esimerkiksi yhdellä tietokoneella ryhmän kesken. Luotettavampi ryhmädynamiikan havainnointi tekoälyn käytön yhteydessä vaatisi enemmän ryhmässä työskentelyä mahdollisimman todellisten pulmien tai tehtävien parissa.

Yhteenveto

Havainnoinneista yhteenvetona voidaan esittää, että tekoälyvalmennuksiin osallistuvat korkeakouluopettajat ja opettajaopiskelijat suhtautuvat tekoälyyn pääsääntöisesti avoimesti, vaikka myös tietynasteista varauksellisuutta ja epävarmuutta tekoälyn käyttämisestä havaittiin valmennusten aikana. Opettajilla tekoälyn käyttöön liittyvä kriittisin anti kohdistuu tekoälyn tuotoksiin. Tekoälyn tuotoksia pidettiin riittämättöminä sekä paljon jatkojalostamista tarvitsevina. Tekoäly herätti myös valmennukseen osallistuneissa opettajissa huolta. Opettajien yhteinen huoli liittyy siihen, miten opiskelijoiden oppiminen ja opettajan asiantuntijarooli turvataan tekoälyaikakaudella. Tämä heijastuu tarpeeseen kehittää ’tekoälykestäviä’ oppimistehtäviä sekä läsnäoloa ja vuorovaikutusta korostavia arviointimenetelmiä.

Tutkimustyötä varten kerättävän havainnoinnin ohella valmennuksissa jaettiin konkreettisia vinkkejä niin valmentajien kuin osallistujienkin toimesta. Erityisesti vinkit, jotka liittyvät tekoälylukutaitoon ja tekoälyn käyttöön osana opetusta (Suutari, 2026), herättivät suurta kiinnostusta ja ne koettiin tärkeiksi myös valmennusten jälkeisen oman tai opettajatiimien kehittämistyön kannalta. Kokonaisuudessaan tekoälyvalmennukseen osallistuneet kokivat valmennukset tärkeiksi ja oikea-aikaiseksi. Puolen päivän lyhyet valmennukset eivät kuitenkaan yksinään riitä, vaan niiden jatkeeksi on oppilaitoksissa tuettava opettajia sekä mahdollistettava kokemusten jakaminen ja riittävä vertaistuki. Opettajien tekoälylukutaidon sekä tekoälypedagogiikan kehittäminen ja tukeminen tulisi sisällyttää jokaisen oppilaitoksen toimintasuunnitelmiin. Näin edistetään sekä opettajien hyvinvointia että opiskelijoiden osaamisen ja ajattelun kehittymistä.

Kirjoittajat