Suomen talous ei ole kasvanut 17 vuoteen. Fakta on karu. Pysäyttäväkin. Menestyäkseen kansainvälisessä kilpailussa Suomen tulisi kyetä ottamaan loikka, joka palauttaa meidät kasvun tielle. Meillä alkaa olla jo kiire, että pysymme mukana kansainvälisessä kilpailussa. Kestämättömän tilanteen ratkaisuksi maahamme kaivataan kiireesti uusia innovaatioita. Poliittinen tahtotila on kouluttaa lisää tohtoreita ja lisätä rahoitusta tutkimukseen.
Pysähdyin hetkeksi pohtimaan, mikä meitä ja maamme talouskasvua ja menestystä estää. Asia ei ole yksiselitteinen. Suomen talous koko muun Euroopan ohella on ollut taantumassa jo pitkään johtuen koronapandemiasta ja Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Korkomarkkinoiden epävakaus ja muut kaupankäyntiin vaikuttavat maailmantilanteen tekijät ovat lähestulkoon pysäyttäneet rahan liikkumisen. Elpymisen merkkejä on ajoittain jo kuitenkin näkyvissä. Suomen talouskasvu on kuitenkin hiipunut jo vuosia ennen näitä kriisejä, joten raha tai sen puute ei voi olla perimmäinen syy hitaaseen tai olemattomaan kasvuun. Yrityksistä odotetaan ongelman ratkaisijaa. Moni odottaakin uutta Nokiaa tai jonkinlaista yhden yön ihmettä tapahtuvaksi. Sellaisen syntyminen vaatii kuitenkin meidän suomalaisten omaa aktiivisuutta ja varmasti hyvää tuuriakin. Raha ei ole mielestäni ratkaisevin tekijä. Moni kansainvälinen menestystarina on saanut alkunsa autotallista. Näistä tyypillisimpinä esimerkkeinä tunnetaan Apple, Amazon ja Google. Yrittäjyyden laaja-alainen tukeminen jo alkumetreiltä asti auttaisi varmasti takaisin kasvun tielle.
Korkeakoulujen tutkimusekosysteemeistä potkua yritysten innovointiin
Yritykset ja erilaiset tutkimusorganisaatiot ovat maamme talouskasvun ratkaisuksi asetetun tutkimus- ja innovaatiotavoitteen saavuttamisessa avainasemassa. Tieteellisen tutkimuksen odotetaan edesauttavan innovaatioiden syntymistä, jos tutkittu tieto saadaan valjastettua yritysten hyödyksi. Ammattikorkeakoulut Suomessa kehittävät yhdessä mallia, joka mahdollistaisi ammatillisen tohtorintutkinnon. Tässä mallissa tutkimus olisi työelämälähtöistä ja soveltavaa vastaten yritysten tarpeisiin. Käytännössä yritys voisi palkata itselleen omaa tarvettaan vastaavan tutkijan, joka tutkimuksen edetessä suorittaisi tohtoriopinnot valmiiksi. Projektin aikana yritys hyötyisi täsmätutkimuksesta sekä saisi käyttöönsä kehittämistä hyödyttävän tuoreimman tutkimustiedon ja tutkijalleen korkeakoulun taustatuen.
Yrityksillä on mahdollisuus hyödyntää jo olemassa olevia ratkaisuja opiskelijayhteistyöhön. Opintojen eri vaiheissa opiskelijoille tarjotaan yritysten toimeksiantoina projekteja, joissa ratkotaan yrityksessä tunnistettuja todellisia arjen ongelmia ja kasvun esteitä. Projekteissa opiskelijoille tarjoutuu mahdollisuuksia innovointiin ja yrittäjämäiseen ajatteluun. Työskentelyssä aikaan saaduista ratkaisuaihioista on mahdollista syventää yhteistyötä korkeakoulun kanssa esimerkiksi tutkimuspalveluna hankittavalla pilotointikokeiluilla tai yritys voi lähteä ratkomaan asiaa aiheeseen sopivan pitkäjänteisessä tutkimusprojektissa. Osaamisen lisääntyessä löydetään varmasti kasvun avaimiakin.
Myös verkostoyhteistyö on kasvua ajatellen välttämätöntä. Start-up- ja pk-yrittäjät, pääomasijoittajat, työntekijät ja tutkimusasiantuntijat muodostavat korkeakoulujen ympärille ekosysteemin, joka mahdollistaa innovaatioiden syntymistä. Yhteistyö onkin välttämätöntä kasvun ja pitkäaikaisen menestyksen saavuttamisessa. Ilmiselvää on, että kaikkia osapuolia tarvitaan. Julkista rahoitusta tutkimukseen ja kehittämiseen lisätään, mutta yrityksiltä itseltään tarvitaan myös omia investointeja. Ekosysteemien jatkuva kehittäminen ja verkostojen luominen on tärkeää siksi, että kohtaamisia syntyy ja yhteisiä kehittämisen kohteita tunnistetaan.
Kunnianhimottomuus ja epäonnistumisen pelko kasvun esteinä
Vaikka menestyksen kaava tuntuu yksinkertaiselta, joku yhtälössä silti mättää, eikä kasvua synny. Kesäkuussa Hämeenlinnan Verkatehtaalla järjestetyssä Kasvuareena-tapahtumassa aihetta pohdittiin useissa asiantuntijapaneeleissa. Yhdessä niistä ekonomisti Aki Kangasharju totesi, että Suomella ei ole varsinaista syytä olla kasvamatta. Tutkimusten mukaan Suomella on vähiten ongelmia kasvun pullonkauloissa muuhun Eurooppaan verraten. Pelko ja motivaation puute saattaisivatkin Kangasharjun mukaan olla suurimmat syyt sille, miksi kasvua ja innovaatioita ei synny. Tunnistan tämän. Suomalaista toimintakulttuuria leimaa vahva epäonnistumisen pelko ja toisaalta alisuorittamiseen johtava kunnianhimottomuus. Olemme tottuneet olemaan vaatimattomia tekemisessämme ja onnistumisilla ei rehvastella. Suomesta puuttuu aktiivisuuden ja kunnianhimoisuuden perinne, jossa yritys vaatisi työntekijöiltään kasvua. Tähän ollaan kuitenkin jo onneksi pikkuhiljaa oppimassa.
Useissa Euroopan maissa ollaan Suomea rohkeampia sekä tunnistetaan enemmän mahdollisuuksia ja tartutaan niihin. Suomessa aktiivinen omistajuus kasvun lisäämiseen ja kehittämiseen puuttuu. Hämeen ammattikorkeakoulu on osa RUN-EU-eurooppayliopistoverkostoa yhdessä kahdeksan muun eurooppalaisen korkeakoulun kanssa. Verkoston toimijoiden asenne ja intohimo innovaatioiden synnyttämiseen yllättää aina. Muualla erityisesti soveltavan tutkimuksen lähtökohta uuden tuntuu tiedon lisäämisen lisäksi olevan uuden innovaation tai vähintään start-up-yrityksen syntyminen. Kunnianhimo erilaisissa innovaatiohankkeissa on korkealla, ja rahaa on saatavilla oppilaitosten sisäiseen hautomotoimintaan varsin avokätisesti kunkin alueen kehitysyhtiöiltä ja yrityksiltä. Onnistumiset nostetaan ylpeästi esille ja niitä pyritään kaupallistamaan rohkeasti. Epäonnistumisistakin puhutaan avoimesti. On toki muistettava, että eri Euroopan maissa tutkimuksen rahoittamisen mallit ja yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitukset ovat erilaisia. Asenne kuitenkin ratkaisee. Jos rima on meillä matalalla, saavutetaan odotettu taso ja onnistuminen ongelmitta, kun riskiä epäonnistumiseen ei ole. Mutta helpoissa projekteissa ei opita mitään. Riski kannattaisi kuitenkin ottaa, koska ilman sitä harvoin syntyy innovaatioita tai menestystäkään.
Sijoittajat satsaavat intohimoisiin tiimeihin
Me suomalaiset tarvitsisimme vähän ravistelua menestystä ja kasvua ruokkivan ajattelun tueksi. Menestyminen vaatii tähän hetkeen sidottua intohimoisuutta asioiden ratkomiseen. Kun meillä on vahva halu ja sitoutuminen jonkin tunnistetun ongelman ratkaisemiseen, on mahdollista asettaa tulevaisuuteen sijoittuvia kunnianhimoisia tavoitteita. Intohimo ongelman ratkaisuun on menestyksen avaintekijä. Näen intohimon ja kunnianhimon ikään kuin toisiansa ruokkivana vastinparina. Pienelläkin intohimoisesti asiaan suhtautuvalla ja sitoutuneella tiimillä ja vähällä rahalla on mahdollista saada paljon aikaan, kun tahtotila on aito ja tekeminen yrittäjämäistä. Kun käytössä olevat resurssit ovat rajalliset, on todennäköistä, että intohimoinen tekeminen johtaa luoviin ratkaisuihin. Myös sijoittajien tiedetään olevan halukkaampia ohjaamaan rahansa hyvään ja intohimoiseen kehittäjätiimiin. Nopeita voittoja tavoittelevat tiimit sen sijaan eivät ole sijoittajien mielestä kiinnostavia.
On muistettava kuitenkin, että kasvu edellyttää aina kannattavaa liiketoimintaa. Yritysten liiketoiminnasta poikivat veroeurot mahdollistavat kasvun. Vaikka intohimokehittämisessä raha ja start-up-yritysten nopeasta eteenpäin myymisestä saavutettavat tiimien äkkirikastumiset eivät ole keskiössä, tarvitaan pitkällä tähtäimellä halu menestyä myös taloudellisesti. Muuten asioiden kaupallistaminen ja asiakkaiden innovaatiosta saavuttaman arvon kirkastaminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Kirjoittaja
Päivi Vartiainen
Viestintä- ja markkinointiasiantuntija, TKI
HAMK Bio