Kaksi päivää Hailuodossa koulutusorganisaatioiden kestävyysjohtamisen ja maailmanparastamisen äärellä

Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) tavoitteenamme on kouluttaa asiantuntijoita, joiden luja substanssipohja toimii työkaluna ”maailman parastamisessa”. Panostamme paljon siihen, että tapamme toteuttaa koulutusta lisää oppijan kykyä ratkoa haasteita ja toimia monialaisesti. Koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyö takaa sen, että voimme antaa työllemme leiman ”Future proof”. Olemme myös sitoutuneita aktiivisesti etsimään ratkaisuja haasteisiin, jotka tukkivat polun parempaan maailmaan. Maailmaa parastamme nyt me, tulevaisuudessa meidän opiskelijamme. Pohja heidän osaamiselleen luodaan aiemmilla kouluasteilla, ja sen vuoksi jatkuva vuoropuhelu muidenkin kuin korkeakoulutoimijoiden kanssa on tärkeä.

Komentosillalla

Hämeen ammattikorkeakoulun Bio- ja luonnonvara-alan yksikkö sekä HAMK Edu -tutkimusyksikkö ovat olleet pitkään mukana hankejatkumossa, jossa ilmasto- ja kestävyysosaamista viedään eri kouluasteille. Kestävän kehityksen opiskelijat ovat toimineen ilmastotuutoreina, lehtorimme ovat toimineet asiantuntijoina opettajien koulutuksessa ja minä olen saanut olla mukana aidosti innostuneissa ja innostavissa ohjausryhmissä. Kesäkuussa 2025 oli uuden ryhmän ensimmäinen lähitapaaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama, Oulun kaupungin koordinoima hanke ”–Komentosilta – kestävän sivistyksen rehtoriverkosto keskittyy koulutusorganisaatioiden kestävyysjohtamiseen (Komentosilta, 2025). Kolmisenkymmentä perusopetuksen ja lukion rehtoria kokoontui kahdeksi päiväksi Hailuodon Marjaniemeen keskustelemaan siitä, millainen on kestävä koulutusorganisaatio ja miten siihen yhdessä päästään.

Kohtaamisia

Hailuodon tapaaminen ajoittui päivään, jolloin julkistettiin yhteishaun tulokset. Rehtoreiden huoli valinnan ulkopuolelle jääneistä nuorista oli suuri. Tauoilla puhelimet kävivät kuumina, kun keskusteltiin nuorten ja heidän vanhempien kanssa sekä kontaktoitiin kuntien sivistystoimenjohtajia lisärahoituksen toivossa: jos kuitenkin vielä saataisiin yksi ryhmä lisää… Nämä koulujen johtajat aidosti välittävät nuorista ja tekevät kaiken voitavansa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Sosiaalinen kestävyys nousikin isoksi aihekokonaisuudeksi kahden päivän aikana. Se, mitä kouluissakin tarvitaan, on aikaa pysähtyä, olla läsnä, kohdata toinen ihminen ja kuunnella. Sivistys lähtee ihmisten kohtaamisesta, vastuullisuus ja kestävä toiminta asioiden tunnistamisesta.

Alustusten, työpajojen ja keskusteluiden aikana puhelimet kuitenkin pysyivät poissa. Muutoksen alku on yhteisen arvopohjan ja yhteisen kielen rakentuminen. Näiden löytämiseen rehtorit ja hankkeen toimijat ovat sitoutuneita. Yhdessä opimme jakaessamme kokemuksia kohtaamistamme haasteista ja erityisesti ääneen puhutuista hyvistä käytänteistä. Komentosillalta avautuva näkymä halutaan konkretisoida työkaluiksi, jotka eivät ole koulujen arjesta irrallisia, vaan kiinnittävät kestävyyden osaksi koko organisaation toimintaa.

Siirtymiä

Opin paljon kahden päivän aikana. Näköalapaikka erityisesti lukiokoulutukseen auttaa minua kehittämään korkeakoulutusta. Polku ”maailmaa parastavaan” työhön, tekoihin, jotka muuttavat maailmaa, alkaa jo paljon ennen korkeakoulua. Siitä syystä koen tärkeäksi, että tunnen oppijan polun alkupäätä. Jos ymmärrän paremmin toisen asteen toimintatavat ja tulevaisuuden tavoitteet, pystyn vaikuttamaan siihen, että oppijan siirtyminen korkeakoulutukseen on sujuva. Rehtoreita kuuntelemalla opin myös paremmin ymmärtämään, millaiset tiedot ja taidot mukaan oppijoita kampuksillemme saapuu tulevina vuosina.

HAMKin malli kestävän kehityksen johtamisessa toimi esimerkkinä. Koko organisaation läpäisevä kehittäminen osoittaa kunnianhimoa ja sitoutumista aitoon muutokseen. Koko henkilöstön sitouttaminen on tärkeää, jotta jokainen näkee oman toimintansa merkityksen laajassa kokonaisuudessa. Kestävyyskielellä sanottuna planetaarinen toimijuus herää, kun yksilö tiedostaa roolinsa osana ekosysteemejä ja omien toimintojensa vaikutuksen niihin.

Läheltä kauas

Tapaamisessa ajatuksiamme oli herättelemässä runoilija Heli Laaksonen. Me koulutusten johtajat halusimme epätoivoisesti ratkaista valtavia haasteita, Heli pysäytti meidät näkemään myös lähellä olevia pieniä, kauniita ja ihmeellisiä asioita. Hän opetti meitä, miten paljon suuria asioita löytyy Kuuden Metrin Luontopolulta, ihan kotioven ulkopuolelta. Kyse on tässäkin ajasta ja kohtaamisista, oman merkityksellisyyden ymmärtämisestä. Ote Helin runosta Sammal (Laaksonen, 2022).

Mistä sammalen löytää?
Kaikkialta.
Etenkin sieltä, minne on vaikea mennä.
Ylikaltevan kallion alapinnalta.
Lettosuon keskimmäisestä mättäästä.
Katolta harjatiilen huudeilta.

Sammal pitää asiat
niin askeettisina kuin voi.
Ei kukkia,
ei juhlia,
ei juuria.
Lehtiä on!
Vesi ja ravinteet hulahtavat
suoraan lehtisolujen läpi.

…

Sammalen paikka systeemissä on
pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja lisäksi
yhteyttää kokovartalovihreydellään meille happea,
tasata märkyyttä ja kuivuutta metsäpohjassa,
pidellä siellä liiat hiilet,
kasvattaa sammalkotiloille ja toisille pienille maja,
johon kätkeytyä pedoilta ja paahteelta.

Kirjoittaja