Kotieläintuotannon sivuvirrat lemmikkien ravinnoksi

Moni koiranomistaja arvottaa lihan korkealle ruokkiessaan koiraansa. Koiranmuonapakkausten tuoteselosteet eivät kuitenkaan aina kerro koko totuutta esimerkiksi lihapitoisuudesta – tai siitä, mistä liha peräisin. Jo terve järkikin sanoo, ettei parhainta laatua olevaa lihaa laiteta lemmikkieläinten rehuteollisuuteen, mutta mitä koiranmuonissa käytetyt eläinperäiset raaka-aineet itse asiassa ovat? Moni lemmikinomistaja pohtii, ovatko raaka-aineet laadukkaita ja turvallisia.

Kun eläimiä teurastetaan ihmisravinnoksi teurastamoilla, prosessissa syntyy väistämättä sivuvirtoja. Osa sivuvirroista on sellaisia eläinten osia, joita saatetaan käyttää muualla maailmassa ihmisravinnoksi, vaikka ne meillä mielletäänkin lemmikkieläinten ruuaksi. Esimerkiksi kanan jalat voivat Aasiassa olla herkkua ja meillä Suomessa taas koirien purutuotteita. (Food Channel Finland, 2020; Suomen Lemmikkitukku, n.d.). Kiertotalouden tavoitteena on hyödyntää materiaalit mahdollisimman hyvin. Sivuvirtojen hyötykäyttö vähentää jätettä ja on resurssitehokkuutta parhaimmillaan (Kiertoa Suomesta, 2023).  

Eläinperäisten sivutuotteiden jalostaja Honkajoki Oy käsittelee vuosittain 80 %, eli yli 200 000 tonnia, Suomen eläinperäisistä sivutuotteista (Honkajoki Oy, n.d.a.). Elintarvikekäyttöön hyväksyttyjen eläinten sivutuotteista valmistetaan eläinravitsemuksessa hyödynnettävää proteiinia (eli valkuaista) sekä rasvaa. Honkajoki Oy:n toimitusjohtajan Janne Lukkarisen mukaan (henkilökohtainen tiedonanto 14.8.2025) kaikki yritykseltä lemmikkieläinruokiin menevät eläinperäiset proteiinijauhot valmistetaan elintarvikkeiksi hyväksytyistä eli luokan 3 sivutuotteista. Luokkaan 2 kuuluvat mm. itsestään kuolleet eläimet tai sivutuotteet, joissa on lääkejäämiä yli sallitun tason. Luokan 1 sivutuotteissa on esimerkiksi kiellettyjä aineita, kuten hormoneja, tai hullunlehmän taudin TSE-riskiainesta (Ruokavirasto, 2021).  

Muut sivutuotteet ja maatiloilla kuolleet eläimet päätyvät lihaluujauhoksi lannoitteisiin, energiantuotantoon sekä biopolttoaineiden raaka-aineeksi. Toisinaan törmää siihen virheelliseen käsitykseen, että raadoista, eli maatilalla kuolleista tuotantoeläimistä, tehtyä eläinproteiinia käytettäisiin lemmikkieläinten ruokiin. Sivutuotteiden käyttöä kuitenkin säädellään EU:n sivutuoteasetuksella (Asetus 1069/2009). Siinä määritellään mitä saa käyttää mihinkin. Raadoista valmistettavaa luokan 2 lihaluujauhoa saa käyttää vain luomulannoitteisiin tai turkiseläinten rehuihin, ei lemmikkieläinten rehuihin. Toimitusjohtaja Lukkarisen mukaan raatokeräilyn riskimateriaali (luokka 1) puolestaan menee kokonaan turvallisesti tuhottavaksi (henkilökohtainen tiedonanto 14.8.2025).

Suomen hyvä ruokaturva takaa ihmisille riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, mutta se heijastuu edelleen myös kotimaiseen lemmikkien rehuteollisuuteen. Suomella onkin erittäin hyvä eläintautilanne, ja esimerkiksi salmonellavalvonta on maailman kärkeä (EFSA, n.d.; LUKE, n.d.; Ruokavirasto, 2023a). Tämän vuoksi esimerkiksi salmonellaa esiintyy erittäin harvoin, eikä sitä ole lihaleikkaamoiden näytteissä ollut vuoden 2008 jälkeen (Ruokavirasto, 2023b). Kotieläintuotannon sivuvirtoja vieroksutaan suotta – onhan kiertotalouden ideana hyödyntää materiaaleja mahdollisimman tehokkaasti, ja minimoida tai jopa estää tuotannosta syntyvä hukka ja jäte.

Esimerkiksi osa koiranomistajista tuntuu vierastavan kanaa koiramuonan raaka-aineena. Vaikka siipikarjan liha onkin hyvä proteiinin lähde, muun muassa kiinalaisiin kanatuotteisiin kannattaa silti suhtautua varauksella (Passi, 2018). Suomi on edelläkävijä antibioottivapaassa lihantuotannossa, mikä liittyy laadukkaisiin kasvuolosuhteisiin ja ruokintaan, sekä tarkkaan hygieniaan. Maltillinen antibioottien käyttö perustuu jo vuonna 1940 tehtyyn lainsäädännön linjaukseen, jonka ansiosta Suomi on antibioottien hallitun käytön edelläkävijä (Kuosa, 2022).

Antibioottivapaasta lihantuotannosta voidaan mainita esimerkkinä siipikarjaproteiinin tuotanto Honkajoki Oy:n tuotantolinjoilla, jossa antibioottivapaan broilerin sivutuotteet käsitellään siipikarjan tuotantolinjalla. Yrityksen toimitusjohtajan mukaan prosessiin kuuluu sivutuotteiden sterilointi, jolla varmistetaan, että lopputuotteet ovat vapaita mahdollisista taudinaiheuttajista. Tuotantoprosessin lopputuloksena saadaan korkeaproteiinista, hyvin sulavaa ja kosteudeltaan rehukäyttöön sopivaa siipikarjajauhoa sekä puhdistettua eläinrasvaa. Tällainen eläinrasva on erinomainen raaka-aine esimerkiksi biodieselin ja uusiutuvan lentopolttoaineen tuotantoon. (Lukkarinen Janne, henkilökohtainen tiedonanto 14.8.2025)

Siipikarjaproteiinissa ei ole mukana esimerkiksi höyheniä tai kanan nokkia, ja Honkajoki Oy:n mukaan heidän tuotantoprosessinsa on hyvä esimerkki modernista lähestymistavasta, jossa käytetään erillistä tuotantolinjaa siipikarjan höyhenten prosessointiin (Lukkarinen Janne, henkilökohtainen tiedonanto 14.8.2025). Myös höyhenistä valmistettava höyhenproteiinijauho on erinomainen raaka-aine esimerkiksi lemmikkieläinruokiin, ja näin se onkin tehokas tapa hyödyntää tuotannon sivuvirtoja.

Rehuteollisuuden tarpeisiin proteiinijauhe on helppokäyttöisempi, hygieenisempi ja ekologisempi proteiinin lähde kuin tuore liha. Tyypillisessä siipikarjaproteiinijauheessa onkin 67 % proteiinia ja 11 % rasvaa, mikä on yli kymmenen prosenttia enemmän proteiinia kuin vaikkapa sianlihatuotannon sivuvirroista jalostetussa jauhossa (Honkajoki Oy, n.d.b).

Ravitsemuksellisesti tarkasteltaessa on myös muistettava, että vesi on ”arvotonta”, sillä se ei sisällä ravintoaineita. Tuore liha sisältää runsaasti vettä: esimerkiksi tuoreessa broilerin rintafileessä veden osuus on jopa 75 %. Sivuvirroista jalostettu siipikarjaproteiini ei ole yhtään proteiinipitoisuuden osalta vähempiarvoisempaa tuoreen lihan proteiinipitoisuuteen verratessa.

Jokainen koiranomistaja voisikin pysähtyä miettimään omia eettisiä ja ekologisia arvojaan ja valintojaan – miksi vierastaa suomalaisia sivutuotteita? Kotimainen koiranruokateollisuus voi tulevaisuudessa olla tärkeä osa kestävää ruokajärjestelmää, joka hyödyntää sivutuotteet tehokkaasti.

Kirjoittajat