Yhteiset tutkinnon osat osana ammatillista perustutkintoa – näkökantoja osaamisen hankkimisesta, osoittamisesta ja arvioinnista

Ammatillinen perustutkinto koostuu 180 osaamispisteestä (osp), joista 35 osp muodostavat yhteiset tutkinnon osat eli YTOt ja 145 osp ammatilliset tutkinnon osat. Ammatilliset tutkinnon osat rakentuvat työelämän toiminta- ja tehtäväkokonaisuuksien ympärille ja ne kehittävät osaamista, jota tarvitaan käytännön työtehtävissä. Yhteiset tutkinnon osat puolestaan tarjoavat perustan ammattiin oppimiselle. Ne vahvistavat työelämässä ja arjessa tarvittavia perustaitoja sekä tukevat jatko-opintoihin siirtymistä ja elinikäistä oppimista. Vaikka ammatilliset ja yhteiset tutkinnon osat eroavat toisistaan sisällöllisesti, ne kytkeytyvät toisiinsa ja sisältävät osin samoja teemoja. Tämä yhteys varmistaa, että tutkinnon osat yhdessä muodostavat ammatillisesta perustutkinnosta ehjän ja toisiaan tukevan kokonaisuuden. Yhteisten tutkinnon osien tavoitteena on lisäksi vahvistaa ammattiin valmistuvan ammatti- ja yleissivistystä sekä tukea hänen henkilökohtaista kasvuaan kansalaisena. Näin varmistetaan, että jokaisella opiskelijalla on taustastaan riippumatta mahdollisuus saavuttaa tarvittavat valmiudet. (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, 2017). Yhteisten tutkinnon osien osaamistavoitteita päivitetään parhaillaan ja ne otetaan käyttöön syksyllä 2026 (Opetushallitus, n.d.-a).

YTOjen suorittamisen prosesseista on toistaiseksi julkaistu vain vähän tietoa. Tässä artikkelissa tuomme esiin näkökantoja, joita havaitsimme HAMKin ammatillisen opettajakorkeakoulun järjestämässä koulutuksessa (Osaamisen osoittaminen ja arviointi YTOissa, 4 op). Tämä koulutus järjestettiin Turun ammatti-instituutin yhteisten tutkinnon osien opettajille lukuvuonna 2024–2025.

Yhteisten tutkintojen osien suorittaminen lainsäädännön näkökulmasta

Aivan kuten ammatillisten tutkinnon osien kohdalla, myös YTOjen osalta lainsäädäntö edellyttää, että osaamisen hankkiminen ja osaamisen osoittaminen käsitellään erillisinä prosesseina (Opetushallitus, 2018). Osaamisen osoittamisen tulee olla mahdollista riippumatta siitä, miten osaaminen on hankittu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos opiskelijalla on jo tutkintokoulutukseen tullessaan riittävä osaaminen tutkinnon perusteiden mukaisesti, hänen osaamisensa voidaan joko tunnustaa tai hän voi osoittaa sen ilman, että hänen tarvitsee osallistua opintoihin. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 § 47, § 49,). Koulutuksen aikana käydyissä yhteisissä keskusteluissa todettiin, että menettelytavat määräytyvät sen mukaan, kuinka hyvin aiemmin hankittu osaaminen vastaa suoritettavan tutkinnon perusteita ja onko osaaminen ajantasaista.

Vuonna 2018 voimaan astuneen ammatillisen koulutuksen lain uudistuksen (ammatillisen koulutuksen reformi) myötä osaamisperusteisuus ja työelämälähtöisyys ovat kokemuksemme mukaan korostuneet entistä enemmän myös YTOissa. Kun YTO-opettaja nyt arvioi opiskelijan osaamista suhteessa osaamistavoitteisiin, hänen tulee ottaa huomioon esimerkiksi aiemmin työelämässä hankittu osaaminen. Mikäli osaaminen on ajan tasalla, se voidaan tunnustaa, jolloin opiskelijan ei tarvitse enää uudelleen opiskella asiaa. Ajantasainen osaaminen osoitetaan esimerkiksi näytön avulla. Jos opiskelijalla on tarve täydentää osaamistaan, hänen kanssaan suunnitellaan, miten ja milloin osaamista hankitaan sekä miten osaaminen myöhemmin osoitetaan. Kaikki nämä toimenpiteet kirjataan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan, HOKSiin.

Yhteisissä tutkinnon osissa osaamista voidaan hankkia monin eri tavoin, opiskelijan taustasta ja elämäntilanteesta riippuen (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 § 48). On tavallista, että yleensä aikuisopiskelija kartuttaa osaamistaan esimerkiksi työelämässä, jossa hän on harjoitellut taitoja käytännön tilanteissa. Nuori, joka tulee suoraan perusopetuksesta, osallistuu tavallisesti perinteiseen luokkaopetukseen. Tällöin oppiminen tapahtuu kiinteässä vuorovaikutuksessa opettajan ja muun ryhmän kanssa, mikä tukee sosiaalista oppimista ja yhteisöllisyyttä. Osaamista voi hankkia myös verkko-opiskelun kautta. Tällöin oppiminen ei ole sidottu aikaan ja paikkaan, vaan opiskelija voi edetä itsenäisesti verkkomateriaalin avulla ja saada tarvittaessa ohjausta opettajalta. Verkkopohjainen oppiminen tarjoaa joustavuutta ja mahdollistaa eriyttämisen: opiskelija voi esimerkiksi edetä opinnoissaan nopeammin kuin muu ryhmä, mikä tukee yksilöllisiä oppimispolkuja. Oppisopimusopiskelijoiden osaamisen hankkimista ja osaamisen kehittymistä seurataan esimerkiksi oppisopimusopiskeluun kytkettyjen lähipäivien avulla. Verkko-opiskelussa opiskelija hankkii osaamista omaan tahtiinsa ja opettaja seuraa osaamisen kehittymistä verkkotehtävien avulla.

Opettajan tehtävänä on antaa palautetta opiskelijan osaamisen kehittymisestä (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 § 48). Hyvin toteutetussa oppimisprosessissa opiskelija hankkii osaamista itselleen mielekkäällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Joustavat oppimismenetelmät ja palautteen antaminen tukevat henkilökohtaistamista, joka on ollut yksi ammatillisen koulutuksen reformin keskeisistä tavoitteista. Perinteisessä luokkaopetuksessa opettaja seuraa opiskelijan työskentelyä läheisesti ja antaa palautetta sekä suullisesti että kirjallisesti. Havaittiin, että osaamisen hankkimista tukevat myös opetuksen looginen eteneminen, laadukas opiskelumateriaali sekä opettajan kielitietoisuus. Palautteen ja arvioinnin tulisi kohdistua selkeästi YTO osa-alueen tavoitteisiin sekä opiskelijan kanssa sovittuihin henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Tällöin opiskelijan on helpompi hahmottaa, mitä hän on oppinut ja missä on vielä kehitettävää ja miten omaa osaamista voisi vielä täydentää. Käytännössä esimerkiksi kiitettävän suorituksen konkreettinen kuvaaminen voi havaintojemme mukaan olla kuitenkin haastavaa.

Näkökantoja osaamisen hankkimiseen ja osaamisen arviointiin koulutuksessa heränneen keskustelun pohjalta

Koulutuksen aikana käydyissä keskusteluissa havaittiin, että verkko-opetuksessa palaute annetaan yleensä pääsääntöisesti kirjallisessa muodossa tehtävien tarkistuksen yhteydessä. Kuitenkin nykyiset verkkokurssialustat tarjoavat mahdollisuuksia myös multimodaaliseen palautteeseen, kuten opettajan tuottamiin äänitteisiin, jotka lisäävät vuorovaikutuksen henkilökohtaisuutta. On myös mahdollista, että opettaja voi olla yhteydessä opiskelijaan eri viestintävälineiden, kuten sähköpostin, puheluiden tai videoyhteyden avulla. Näiden välineiden käyttö mahdollistaa opiskelijan yksilöllisen ohjaamisen sekä osaamisen kehittymisen tukemisen palautteen avulla.

Koulutukseen osallistuneiden opettajien lukuisissa puheenvuoroissa nousi esiin nuorten opiskelijoiden kohdalla usein havaittavissa oleva ilmiö, jossa opiskelijan kiinnostus kohdistuu lähinnä opintojen minimitavoitteisiin. Tämä asettaa opettajalle haasteen: opetuksen tulee olla riittävän haastavaa, mutta samalla sellaista, että se ei aiheuta opiskelijalle liikaa kognitiivista kuormitusta. Opettajan rooliin kuuluu myös opiskelijan motivoiminen ja ohjaaminen kohti tavoitteellista oppimista, jotta opiskelija ymmärtää YTOjen merkityksen osana ammatillista osaamista. Opettajat nostivat esiin, että opetuksen suunnittelua vaikeuttaa usein se, että osaamistavoitteet ovat laajoja, mutta käytettävissä olevat resurssit rajallisia. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että aikaa osaamisen hankkimisen tukemiseen ja kehittymisen seuraamiseen sekä palautteen antamiseen jää niukasti, ja opettajan on keskityttävä ensisijaisesti osaamisen arviointiin. Tämä ei ole aina opiskelijan taitojen kehittymisen kannalta ihanteellisin ratkaisu.

Arviointiprosessiin kuuluu, että opettaja selkiyttää osaamistavoitteet opiskelijalle. Kun opiskelija tietää, mitä häneltä odotetaan, oppiminen helpottuu ja motivaatio kasvaa. Osaamista arvioidaan sen hankkimisen jälkeen, ja opiskelija osoittaa osaamisensa näytössä, joka suunnitellaan yhteisten tutkinnon osien osa-alueiden osaamistavoitteiden mukaisesti ja arvioidaan tutkinnon perusteiden kriteerien mukaisesti. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 § 49). Osaamisen osoittamiseen ja arviointiin on olemassa erilaisia menetelmiä, jotka valitaan opiskelijan tilanteen mukaan. Opettaja voi keskustella opiskelijansa kanssa ja selvittää, vastaako osaaminen asetettuja tavoitteita ja voidaanko se arvioida luotettavasti vai onko osaamista hankittava lisää. Näyttö voi olla havaintojemme mukaan esimerkiksi kokeen tai tentin kaltainen tilanne, keskustelu tai edellisten yhdistelmä riippuen siitä, millaista osaamista halutaan saada esiin.

Tutkintokoulutuksen opiskelijan osaamisen arvioidaan yhteisten tutkinnon osien osa-alueissa käyttäen asteikkoa 1–5 (Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta 673/2017 § 11). Arviointiasteikon mukaiset kriteerit (T1, T2, H3, H4, K5), jotka on määrätty tutkinnon perusteissa,  kuvaavat osaamisen tasoa eri näkökulmista, kuten omatoimisuudesta, vuorovaikutustilanteissa toimimisesta, ongelmanratkaisutaidoista, käsitteiden ja tietoperustan hallinnasta, tiedon soveltamisesta ja Itsearvioinnista (Opetushallitus n.d.-b). Kun opiskelija osoittaa osaamistaan keskustelussa, opettajalta vaaditaan kykyä verrata opiskelijan esittämiä taitoja ja dokumentteja osaamistavoitteisiin. Näytössä mitataan objektiivisesti niitä ajantasaisia taitoja, joita tutkinto edellyttää. Opettaja käy opiskelijan kanssa läpi dokumentit, arvioi valmiudet näytön suorittamiseen ja sen jälkeen päättää, onko opiskelijalla valmiuksia tehdä näyttö vai tarvitaanko täydentäviä toimenpiteitä. Jos osaaminen osoitetaan usealla eri menetelmällä tai eri ajankohtina – tai opettaja vaihtuu – on tärkeää, että jo osoitettu osaaminen kirjataan huolellisesti, jotta opiskelijan ei tarvitse osoittaa samaa osaamista uudelleen. Tämä edellyttää opettajalta tarkkaa dokumentointia.

Arviointia tukee, jos opettaja voi keskustella eritasoisten suoritusten tunnuspiirteistä kollegoidensa kanssa. YTO-opettajien keskuudessa heräsikin keskustelua siitä, voiko saman tasoisilla suorituksilla saada eri (arviointiasteikon mukaisen) numeron eri oppilaitosten ja alojen välillä tai jopa saman oppilaitoksen sisällä. Yhdenvertaisen arvioinnin varmistamiseksi tarvitaan opettajien yhteistä keskustelua osaamistavoitteista ja arviointikriteereistä. On tärkeää muistaa, että opettaja toimii arvioinnissa virkavastuulla: työnantajan ja jatko-opiskelupaikkojen on voitava luottaa siihen, että arvosana vastaa opiskelijan todellista osaamista.

YTOjen tasalaatuinen ja tarkoituksenmukainen arviointi on merkittävä tekijä opiskelijoiden jatko-opintomahdollisuuksien kannalta. Arviointi auttaa myös opettajaa tunnistamaan opiskelijoiden vahvuudet ja kehittämiskohteet, mikä mahdollistaa myös kohdennetun tuen ja ohjauksen eri osa alueilla. Osaamisen hankkimisen aikana opiskelijan tulee kyetä myös itsearviointiin, joka ohjaa häntä oman osaamisen kehittämisessä ja valmistaa samalla opiskelijaa työelämän vaatimuksiin.

Osaamisen arviointi on olennainen osa suomalaista laadukasta koulutusta. Sen avulla voidaan tunnistaa koulutuksen vahvuudet ja kehittämiskohteet, mikä tukee ammatillisen koulutuksen jatkuvaa kehittymistä. Yhteenvetona voidaan todeta, että lain mukaisesti ja laadukkaasti toteutettuna yhteisten tutkinnon osien arviointi osaltaan varmistaa ammatillisen koulutuksen lainsäädännön mukaisia kunnianhimoisia tavoitteita ja tarkoitusta. Tähän ainakin koulutukseen osallistuneet opettajat olivat valmiita ja sitoutuneita.

Kirjoittajat