Maaseutualueiden elinvoiman kehittymissuuntaa linjataan maaseutupoliittisella selonteolla

Hämeen ammattikorkeakoulu – asiantuntijuutta ja vaikuttavuutta

Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) on Suomen suurin bio- ja luonnonvara-alojen ammattikorkeakoulu. Maaseutupoliittinen selonteko (2025) linjaa maaseutualueiden kehittymissuuntaa infrasta kansalaisvaikuttamiseen, eli monilta osin toimialoille, joilla HAMK on aktiivinen kouluttaja, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimija, sekä aluekehittäjä. HAMK tarjoaa asiantuntemusta ja osaamista laajalti ja monipuolisesti, alkutuotannosta aina digitaalisuutta hyödyntävään tieteelliseen tutkimukseen. Tällä osaamisella haluamme vaikuttaa yhteiskunnallisiin muutoksiin ja päätöksentekoon, jotka muovaavat tulevaisuuden kestäviä ratkaisuja. Asiantuntijamme osallistuvat aktiivisesti lausuntojen ja aloitteiden laatimiseen ja tuovat päätöksentekijöille näin ajankohtaisia näkökulmia ja tutkittua tietoa. Tässä kirjoituksessa avaamme lausuntoamme, jonka laadimme valtioneuvoston maaseutupoliittisen selonteon luonnokseen.

Maaseutupoliittisen selonteon tavoitteena on kehittää suomalaista maaseutupoliittista järjestelmää. Järjestelmää pidetään kansainvälisesti edelläkävijänä, ja se perustuu vahvaan poikkihallinnolliseen ja osallistavaan toimintatapaan. Nyt lausuntokierroksella oleva maaseutupoliittinen selonteko on järjestyksessään kolmas – aiemmat ovat vuosilta1993 ja 2009. Selonteossa pyritään konkretisoimaan Petteri Orpon hallitusohjelman ne osat, jotka koskevat maaseutu- ja saaristoalueita (tästä eteenpäin tässä tekstissä näihin viitataan yhteisesti maaseutualueina) ja niiden elinvoimaisuuden uudistumista, asuttavuutta, palveluiden infrastruktuurin, yrittäjyyden, sekä kansalaistoiminnan edellytysten ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden vahvistamista. Syksyllä 2025 lausuntokierroksella ollut maaseutupoliittinen selonteko on laadittu hyvin erilaisessa ajassa kuin aiemmat. Maaseutualueita haastavat entistä vahvemmin väestörakenteen muutos, digitalisaatio, kestävyysmurros ja globaalit ihmisen aiheuttamat kriisit aina ilmastonmuutoksesta Venäjän hyökkäyssotaan. Muutostekijöillä on vahva keskinäisriippuvuus ja niiden asettamiin haasteisiin vastaamisen on todettu lisäävän maantieteellistä eriarvoisuutta (Hanell et al., 2025).  

Hämeen ammattikorkeakoulu on maamme toiseksi suurin luonnonvara- ja bioalojen kouluttaja sekä merkittävä tekijä monialaisessa, soveltavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Halusimme ottaa kantaa maaseutupoliittiseen selontekoon, koska saavutettavan koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan merkitys maaseutualueilla on merkittävä huoltovarmuuskysymys kriisien sävyttämässä ajassamme.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan näkökulmasta rahoituksen koordinointi ja aktiivinen verkostoyhteistyö ovat keskeisiä tekijöitä

Lausunnossamme toteamme, että selonteossa on painotettu hyvin niin maaseutututkimuksen ja maaseututiedon vahvistamista kuin yhteiskuntatieteellisen maaseutututkimuksen hyödyntämistäkin päätöksenteon ja kehittämisen perustana. Tämä tukee tietoon pohjautuvaa, paikkaperustaista politiikkaa ja lisää sen vaikuttavuutta.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan näkökulmasta on tärkeää, että koordinaatiota eri rahastojen ja ohjelmien välillä pyritään parantamaan, jotta resursseja voidaan käyttää tehokkaasti ja strategisesti maaseudun elinvoiman vahvistamiseen. Tällä hetkellä rahoitus näyttäytyy pirstaleisena. Toteammekin lausunnossamme, että vaikka maaseutupoliittinen ohjelma kokonaisuudessaan on kattava, sen eri osa-alueita edistävissä rahoitusinstrumenteissa on katveita ja päällekkäisyyttä.

Hämeen ammattikorkeakoulun asiantuntijat ovat aktiivisia kansallisessa AgriHubi-verkostossa (AgriHubi, 2025) jossa koordinoimme korkeakoulujen yhteistyötä. CAP27-suunnitelmassa (Common Agriculture Policy), joka asettaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan keskeiset tavoitteet, AgriHubi on määritetty kansalliseksi AKIS (Agriculture Knowledge and Innovation System) instrumentiksi (”CAP-suunnitelma 2023–2027”, 2025). Suomen CAP27-suunnitelmassa mainittujen toimenpiteiden edistäminen ja tavoitteiden saavuttaminen vaativat ylihallinnollista yhteistyötä ja resurssointia, jotta pystytään mm. varmistamaan maatalouden neuvojien ja maatalouselinkeinojen koulutussektorin opetushenkilöstön osaaminen.

Korkeakoulutuksella ja osaamisen kehittämisellä luodaan elinvoimaa maaseutualueille

On tärkeää, että väestörakenteen muutokseen ja demografiseen haasteeseen etsitään ratkaisuja, jotka ovat konkreettisia ja vastaavat eri tulevaisuuden skenaarioihin ja näin tukevat alueiden elinvoimaisuutta myös pitkällä aikavälillä. Tässä tehtävässä korkeakouluilla on tärkeä rooli erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella. Näemme, että maaseutupoliittisessa selonteossa tulisi nostaa esiin korkeakoulutuksen ja osaamisen kehittämisen rooli, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä nuorten alueellisessa sitouttamisessa, uusien elinkeinojen syntymisessä ja maaseudun uudistumiskyvyn varmistamisessa. Etenkin koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus on todettu merkittävimmäksi maaseudulla asuvien nuorten elämänpolkua määrittäväksi tekijäksi. Koulutuksen saavutettavuus koskee kaikkia koulutusasteita, ammatillisesta toisen asteen koulutuksesta aina jatkuvaan oppimiseen.

Maaseudun elinkeinoista luonnonvara-ala on sidoksissa tuotantoalueen ympäristötekijöihin. Tästä syystä on huoltovarmuuden näkökulmasta tärkeää, että luonnonvara-alan koulutusta tarjoavat koulutusorganisaatiot ovat läsnä eri puolilla maata. Maaseudulle paluumuuttavien kohdalla puolestaan korostuu jatkuvan oppimisen koulutustarjonnan saavutettavuus. Maaseudun elinkeinorakenne on selonteossa tunnistettu moniammatilliseksi, ja koulutustarjonnan tulisi tukea elinkeinojen kehittymistä. On tärkeää ottaa huomioon, että esimerkiksi alkutuotannon jalostusasteen nosto ja skaalaaminen vaatii koko ruokajärjestelmän ja digitalisaation kytkemistä yhteen.

Maaseutuvisio katsoo pidemmälle

Selonteon osiossa ”Kansallinen maaseutuvisio ihminen on nostettu keskiöön toimijana ja paikkaperustaisuus sekä alueiden erityispiirteet on tunnistettu. Tämä vahvistaa mahdollisuuksia kohdentaa kehittämistoimet kullekin alueelle sopivalla tavalla ja yhteisölliseltä pohjalta. Selonteon alussa kuvatut lähtökohdat korostavat kriisien keskellä maaseudun merkitystä yhteiskunnan resilienssin turvaajana. Tämän tulisi mielestämme näkyä selvemmin myös maaseutuvisiossa.

Valtakunnalliset maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden tulokset osoittavat tarpeen lisätä sekä kansallista ja alueellista ymmärrystä maaseudun taloudesta ja innovaatiotoiminnasta että niitä edistävää tutkimusta ja tiedontuotantoa. On olennaista, että TKI-toiminnasta syntyvät innovaatiot, olivatpa ne uusia toimintamalleja, teknologioita, tuotteita tai palveluita, saadaan nopeammin siirrettyä käytäntöön ja osaksi arkea. Kun toimenpiteet, joilla vastataan planeetan kolmoiskriisiin – eli luontokadon, ilmastonmuutoksen ja saastumisen luomiin ongelmiin – kohdistuvat erityisesti maaseutualueille, tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän osaavia ihmisiä.

Ammattikorkeakoulut toteuttavat maaseudun talouden ja innovaatiotoiminnan tutkimusta ja kehittämistä. Konkreettisesti se näkyy alueellisissa kehittämishankkeissa, joissa tuotetaan käytännönläheistä tietoa ja ratkaisuja maaseudun elinvoiman ja kestävän kasvun tukemiseksi. Yhteistyön lisäämiselle ja jo olemassa olevan tiedon koonnille on kuitenkin ilmeinen tarve. Tähän tarpeeseen voivat osaltaan vastata alueelliset oppivat yhteisöt, joihin elinkeinoelämä, koulutus ja tutkimus, hallinto, sekä paikalliset yhdistykset osallistuvat.

Maaseutualueiden yhteisöllisyys ja runsas yhdistystoiminta luovat pohjan oppivien yhteisöjen syntymiselle. Yhdessä aluetta kehittävä ja oppiva yhteisö muodostuu maaseudun yhdistystoiminnasta, elinkeinoelämästä, paikallisesta hallinnosta, koulutuksesta ja tutkimuksesta. Parhaimmillaan oppiva yhteisö pystyykin sekä tunnistamaan alueen osaamis- ja kehittämistarpeita että vastaamaan niihin.

Kirjoittajat