Työn ja koneiden etäseuranta – kaikesta jää aina jälki

Traktoreiden, kuten autojenkin, tiedonsiirtoväylissä liikkuu paljon erilaista dataa esimerkiksi moottorin mittaus- ja suoritusarvoista ja lisälaitteiden toimivuudesta. Näillä tiedoilla on suuri vaikutus traktorin toimivuuteen – ja koko ajan suurempaa osaa näistä tiedoista voimme hyödyntää myös maatilan arjessa.

Traktorit tuottavat toimiessaan paikkaan sidottua tietoa. Näistä tutuimpia ovat esimerkiksi polttoaineen kulutus, ajonopeus, moottorin kierrosnopeus sekä erilaiset toiminnat kuten neliveto ja ajovalot, jotka näkyvät myös traktorin mittaristossa. Kun näihin arvoihin lisätään paikkatieto ja kaikki tiedot välitetään sovellukseen, jonka avulla tietoja voi käsitellä, voidaan samalla myös tehostaa näiden koneiden käyttöä.

Koneiden GPS-paikannuksen ja telemetrian kehitys

Traktoreiden telemetriatietojen, eli etävälitettyjen mittaustietojen, alkuperäinen tarkoitus oli toimia konevalmistajien tuotekehityksen apuna ja kerätä arvokasta tietoa koneen toiminnasta erilaisissa työtehtävissä ja -ympäristöissä. Näistä mittaustuloksista hyödytään myös tilattaessa koneenkorjaaja paikalle. Jo korjaamolta lähtiessä on mahdollista nähdä, minkälainen ongelma traktorissa on ja näin korjaaja saa otettua mukaansa oikean varaosan. Jos telemetriatiedoista näkyy esimerkiksi, että pysähtyneen traktorin polttoaineen siirtopaine on ollut alhainen, jo tullessaan paikalle korjaajalla voi ottaa mukaan uuden siirtopumpun. Näin odotusaika jää lyhyeksi ja työ pääsee pian jatkumaan. Tällaista käyttöä on tukenut se, että 1990-luvun lopulla aloitettiin käyttämään GPS-signaalia apuna maatilakarttojen luomisessa, ja kehitystyö jatkui 2000-luvun alussa kohti älykästä maanviljelyä.

Jälkiasennettavat tiedonkeruulaitteet

Traktoreihin jo tehtaalla rakennettujen telemetriajärjestelmien lisäksi markkinoilla on useita merkkiriippumattomia tiedonkeruulaitteita, joiden avulla myös koneiden käyttäjät voivat itse hyödyntää mittaustietoja. Esimerkiksi karkkirasian kokoinen DataVäxtin LOGMaster voidaan asentaa mihin tahansa ajettavaan koneeseen (Dataväxt, 2025). Sen toiminta perustuu laitteessa itsessään olevaan paikantimeen sekä väyläskanneriin, joka toimii laitteen tiedonsiirtoväylän lukijana. Tärkeimmät näin saatavat tiedot ovat moottorista tulevat tiedot polttoaineen kulutuksesta, moottorin kierrosluvusta, lämpötilasta ja kuormituksesta, sekä tiedot ajonopeudesta ja akun jännitteestä. Mikäli koneesta ei ole saatavilla väylätietoa (tämä koskee yleisesti laitteita, joiden moottorissa ei ole CommonRail -järjestelmää), tiedonkeruulaitteella saadaan kuitenkin kerättyä paikkatieto, ajonopeus ja akun jännitetiedot.

Kuinka käyttäjä voi itse hyödyntää tätä valtavaa tietomäärää?

Kerätyistä tiedoista voidaan esimerkiksi luoda havainnollisia karttoja, joiden perusteella saadaan tietoa pellon eri kohtien kuormittavuudesta ja polttoaineen kulutuksesta (kuva 1). Näitä tietoja vertaamalla voidaan muun muassa havaita peltomaassa mahdollisesti olevia ongelmia ja puuttua niihin. Lisäksi tällaisen tiedon avulla voidaan luoda esimerkiksi satokartta niitto- tai silppuritraktorista rehunteossa. Toki näiden mittaustulosten ohella pitää tällöin ottaa huomioon myös tuotetun rehun tasaisuus.

Turvallisuusnäkökulmasta tiedonkeruun hyöty puolestaan on, että sen avulla saadaan reaaliaikainen tieto traktorin liikkeistä tai liikkumattomuudesta. Jos kone liikkuu, kaiken voidaan olettaa olevan kuljettajalla ja koneella kunnossa. Sesonkiaikana myös kuljettajan vaihdokset onnistuvat helpommin, kun nähdään jo etukäteen missä päin peltoa kone liikkuu silloin kun vaihtokuski on tulossa paikalle. Varkaustilanteiden varalle paikkatietoon voidaan toisaalta luoda virtuaalisia rajoja, joiden ylittäminen saa aikaan hälytyksen. Tällöin koneelle määritellään alue, jonka sisällä se saa liikkua. Sama voidaan tehdä esimerkiksi myös käyttöajankohdan suhteen niin, että jos kone käynnistyy määritellyn ajan ulkopuolella, tulee tästä hälytys omistajalle.

Viljelytoimissa paikkatietoa voidaan puolestaan hyödyntää esimerkiksi kasvulohkojen luomisessa. Tällöin nähdään missä kohdassa siemenet on käyty vaihtamassa kylvökoneeseen, ja näin saadaan piirrettyä uudet kasvulohkon rajat tarkasti. Lisäksi kasvulohkoja voidaan kartoittaa ajamalla traktorilla tiettyjä rajoja pitkin ja luomalla tästä uusi kasvulohko. (Hovio, 2024)

Tällaisen tiedonkeruun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti myös käyttäjä voi sen avulla itse tarkistaa traktorin huoltotarpeet koneen käyttötuntien mukaan. Lähes kaikilla traktorimerkeillä on olemassa myös jonkinlainen oma yhteyspalvelunsa, josta näkyy monenlaista mittaustietoa. Seuraava askel näiden tietojen hyödyntämisessä maatalouteen olisikin tiedon muokkaaminen havainnollisempaan muotoon, esimerkiksi kartoiksi.

Jo yksistään paikkatiedosta saa paljon irti

Päivittäisen työn kannalta paikkatiedon etu on, että urakoinnissa voi keskittyä itse työhön ja jättää laskutuksessa tarvittavien tarkkojen aika- ja paikkatietojen keruun laitteen hoidettavaksi. Laskutusta varten saadaan näin myös tietoa siitä, kuinka paljon aikaa on missäkin työssä mennyt, ja näin voidaan todentaa tehty työ niin, että se näkyy myös työn tilaajalle (kuva 2). Tällöin myös polttoaineen kulutus voisi vaikuttaa laskutushintoihin. Esimerkiksi kovin mäkiset tiet vievät auraajalta enemmän polttoainetta, mikä puolestaan voisi olla perusteena veloittaa eri tuntihintaa kuin tasaisten teollisuuspihojen auraamisesta.

Täytyy luonnollisesti muistaa, että oli kyseessä mikä tahansa dataa tuottava järjestelmä, pelkästään sen perusteella ei voida tehdä päätöksiä. Joudumme aina mukauttamaan omaa näkemystämme luonnossa ja miettimään, mitä tieto käytännössä tarkoittaa ja miltä asiat oikeasti näyttävät tuotetun tiedon valossa.  Näin tieto ei lisää tuskaa, vaan sillä on toimintaa tehostava vaikutus.

Kirjoittajat