Pk-yritysten vapaaehtoinen kestävyysraportointi, mitä ja miten?

Vastuullisuus ja yritysvastuu ovat vallitseva megatrendi ja muodostuneet kulmakiviksi yritysten menestymisessä, erityisesti sääntelyn ja vaatimusten tiukentuessa (Silvola ym., s. 268). Euroopan unioni edistää siirtymää kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, eli niin kutsuttua vihreää siirtymää, monilla eri lainsäädäntöhankkeilla. Näistä merkittävä on EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on suunnata julkiset ja yksityiset investoinnit kohti kestäviä kohteita. Osa kestävän rahoituksen kokonaisuutta on lakisääteinen ja varmennettava kestävyysraportointidirektiivi CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive), joka velvoittaa pörssiyhtiöitä ja muita suuria yrityksiä vaiheittain vuosina 2024–2026. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vuosittain huomattavia investointeja EU-alueella, jotta voidaan vastata Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n Agenda 2030:n ympäristötavoitteisiin. Pitkän aikavälin päämääränä on tehdä EU:sta maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. (Silvola ym., 2024, s. 35–36)

Vastuullisuus jokaisen yrityksen raportointiin mukaan

Vastuullinen liiketoiminta ja siirtymä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa vaativat yrityksiltä entistä enemmän. Strategiaa, sisäistä mittaamista ja ulkoista viestintää on uudistettava, eikä vastuullisuusraportin laatiminen enää ole vain viestinnällinen toimi. Yrityksiltä odotetaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä niiden keskeisistä ESG-teemoista, eli ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintotapaan liittyvistä asioista, jotka linkittyvät suoraan liiketoimintastrategiaan.

Kestävyyttä seuraavat nykyään yhä useammat sidosryhmät: omistajat, työntekijät, asiakkaat, sijoittajat, rahoittajat ja liikekumppanit. Vaikka CSRD-direktiivi koskee nimellisesti vain suuria yrityksiä, voi raportointivelvollisuus koskettaa myös monia pk-yrityksiä esimerkiksi liikevaihdon tai taseen perusteella.

Kestävyysraportointi ei ole pelkkä tekninen muutos. Moni yritys joutuu tarkastelemaan uudelleen liiketoimintansa strategisia painopisteitä ja suhtautumistaan vihreään siirtymään. Raportointistandardien ytimessä on sitoutuminen Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen 1,5 asteen tavoitteeseen. Yritysten on julkisesti linjattava, tukeeko niiden ilmastotavoite tieteeseen perustuvaa lähestymistapaa. (Silvola ym., 2024, ss. 11–13)

Vuoden 2025 alussa Suomessa oli jo yli tuhat yritystä, joilta vaaditaan CSRD:n mukaista raportointia tulevina vuosina. Pk-yrityksille, joita CSRD ei suoraan koske, on tarjolla vapaaehtoinen mutta standardoitu raportointimalli nimeltään VSME (Voluntary Sustainability Reporting Standard for SMEs). VSME-standardi julkaistiin joulukuussa 2024. Tämän viitekehyksen avulla yritys voi osoittaa vastuullisuutensa selkeästi ja johdonmukaisesti tärkeimmille sidosryhmilleen.

VSME-standardin mukainen raportointi voi tarjota pk-yritykselle merkittävää kilpailuetua. Suuret yritykset seuraavat yhä tarkemmin toimitusketjunsa kestävyystietoja, ja hyvin raportoivat pk-yritykset voivat erottua edukseen. Lisäksi vastuullinen raportointi voi helpottaa rahoituksen saamista tai vaikuttaa lainarahan hintaan. VSME:n etuna on sen keveys verrattuna CSRD:hen, se keskittyy olennaiseen ja on pk-yrityksille tarkoituksenmukaisempi. VSME-standardi on kehitetty tarjoamaan pk-yrityksille kevyempi ja käytännönläheisempi tapa raportoida vastuullisuudestaan verrattuna laajaan ja sääntelyperusteiseen CSRD-direktiiviin. Siinä missä CSRD edellyttää kaksoisolennaisuusanalyysiä, yksityiskohtaisia tiedonantovaatimuksia ja kolmannen osapuolen varmennusta, VSME keskittyy olennaisiin ja pk-yrityksen toiminnan kannalta merkittävimpiin vastuullisuusteemoihin.

VSME:n etuna on sen joustavuus, resurssitehokkuus ja yhteensopivuus CSRD:n tietorakenteiden kanssa. Se mahdollistaa vastuullisuusraportoinnin aloittamisen vaiheittain ilman suuria kustannuksia ja hallinnollista kuormitusta.

VSME koostuu kahdesta eri moduulista: Basic ja Comprehensive.

• Basic module on pakollinen perusosio, jossa käsitellään yrityksen perustietoja, energiankäyttöä, henkilöstöasioita ja hallintoa.
• Comprehensive module on vapaaehtoinen, laajempi osio, joka on suunniteltu erityisesti sijoittajien, rahoittajien ja kumppaneiden tarpeisiin. Se sisältää enemmän strategista sisältöä ja suunnitelmia ESG-teemoista.

Pk-yritysten on hyvä tunnistaa, että kestävyysraportointi ei ole vain kustannus tai hallinnollinen velvoite, se voi olla myös väylä kasvuun, yhteistyöhön ja parempaan asemaan markkinoilla. VSME tarjoaa siihen konkreettisen ja skaalautuvan välineen. (Kestävyysraportti, n.d.)

Kestävyysraportointivaatimukset jatkuvassa murroksessa

EU:ssa otettiin käyttöön vuonna 2017 NFRD-direktiivi (Non-Financial Reporting Directive), joka perustui jo vuonna 2014 julkaistuun lainsäädäntöön. Direktiivi velvoitti suuria ja yleisen edun kannalta merkittäviä yrityksiä raportoimaan toiminnastaan muun muassa ympäristöasioihin, sosiaalisiin kysymyksiin, henkilöstöön, ihmisoikeuksiin sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyen (ESG-palvelu, 2022).

Vuonna 2024 NFRD korvattiin CSRD-direktiivillä, joka laajensi raportointivelvoitteen kaikkiin pörssilistattuihin yrityksiin. Vuonna 2025 velvoite laajeni koskemaan myös muita suuryrityksiä, ja vuodesta 2026 alkaen se ulottuu myös listattuihin pk-yrityksiin.

Koska pk-yrityksillä on usein rajalliset resurssit ja vähemmän kapasiteettia kuin suurilla yrityksillä, kehitettiin VSME-standardi. Se tarjoaa pk-yrityksille vapaaehtoisen mutta rakenteellisen viitekehyksen, jonka avulla ne voivat osallistua kestävän kehityksen edistämiseen tasavertaisesti ja käytännönläheisesti (Greenscope, n.d.).

Euroopan komissio julkaisi helmikuussa 2025 niin sanotun Omnibus-paketin, joka kokoaa yhteen ehdotuksia useiden keskeisten kestävyyssäädösten, kuten CSRD:n, CSDDD:n (Corporate Sustainability Due Diligence Directive), taksonomia-asetuksen ja hiilirajamekanismin (CBAM), muuttamiseksi. Tavoitteena on keventää yritysten hallinnollista taakkaa osana EU:n laajempaa kilpailukykystrategiaa.

Omnibus-paketti ehdottaa muun muassa CRSD-raportointivelvollisuuden rajaamista koskemaan vain suuryrityksiä, joilla on yli 1 000 työntekijää ja yli 50 miljoonan euron liikevaihto tai 25 miljoonan euron tase. Tämä merkitsisi huomattavaa supistusta raportointivelvollisten yritysten määrässä: Suomessa niiden arvioidaan vähenevän noin 1 300:sta alle 300:aan. Lisäksi ehdotetaan helpotuksia muun muassa varmennusvaatimuksiin, arvoketjuraportointiin ja raportoitavien tietojen määrään sekä lisäaikaa uusille raportoijille. Yritysvastuudirektiiviin (CSDDD) esitetyt muutokset keventäisivät vastuusääntöjä ja rajoittaisivat yritysten velvollisuuksia koskemaan vain suoria sopimuskumppaneita, ei koko toimitusketjua.

Omnibus-paketti on vasta ehdotusvaiheessa ja vaatii vielä käsittelyn sekä Euroopan parlamentissa että Eurooppa-neuvostossa. Jos se hyväksytään, sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia myös kansalliseen sääntelyyn ja pk-yritysten tuleviin raportointivaatimuksiin. (Holmström, 2025)

Apuväline pk-yritysten kestävyysraportointiin tarvitaan

Marika Kanniainen (2025) tarkasteli opinnäytetyössään pk-yritysten kestävyysraportoinnin merkitystä ja niille säädettyä vapaaehtoista kestävyysraportointi standardia. Tarkoituksena oli tuottaa ohjeistus VSME-standardin mukaiseen kestävyysraportointiin ja lisätä tietoa uudesta standardista. Tiedonkeruussa tutustuttiin aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, ajankohtaisiin webinaareihin sekä aihetta tukeviin tutkimuksiin. Teoreettinen viitekehys rajattiin Suomessa toimiviin pk-yrityksiin ja vapaaehtoiseen kestävyysraportointiin, koska VSME-standardi on nimenomaisesti luotu pienten ja keskisuurten yritysten avuksi mahdollistamaan pk-yritysten osallistuminen kestävän kehityksen edistämiseen huomioiden niiden rajalliset resurssit ja kapasiteetin verrattuna suurempiin yrityksiin. (Kanniainen, 2025)

Opinnäytetyön tutkimustulokset osoittivat, että kestävyysraportoinnin merkitys kyllä tiedostetaan pk-yrityksissä, mutta vasta pienellä osalla on asetettuna vastuullisuuteen liittyviä tavoitteita. Merkittävä löydös oli myös suuryritysten kokema paine tiukentaa toimitusketjuaan koskevia vastuullisuusvaatimuksia. Jos suuryrityksen toimitusketjussa toimii pk-yritys, on se tiedonantovelvollinen omasta vastuullisuudestaan, vaikka sitä ei suoraan koskekaan lakisääteinen kestävyysraportointidirektiivi. Suuryrityksillä on painetta jopa vaihtaa toimittajia sellaisiin, jotka pystyvät näihin vastuullisuuspyyntöihin vastaamaan. (Kanniainen, 2025)

Suomessa toimivista yrityksistä valtaosa on pk-yrityksiä, joten niillä on merkittävä rooli myös yhteiskunnan hiilineutraaliuden saavuttamisessa. Vapaaehtoinen kestävyysraportointi tulisi aloittaa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Kun yritys aloittaa vapaaehtoisen kestävyysraportoinnin jo ennen kuin siitä tulee pakollista, ehtii se luoda raportoinnille toimivat ohjeet ja käytänteet. Suunniteltu Omnibus-paketti ei poistaisi tätä suositusta, vaan se lisäisi VSME-standardin käyttöä. Pk-yrityksissä suurimpina haasteina kestävyysraportoinnille koetaan tiedon ja resurssien puute. Apua kaivataan niin raportoitavien asioiden määrittelyssä kuin itse raportoinnissa. Siksi selkeä ohjeistus ja apuväline raportoinnissa alkuun pääsemiseksi olisi tärkeä.

Kirjoittajat