”Haluan olla se ihminen, joka kuuntelee” – yhteisöohjaaja auttaa kansainvälisiä opiskelijoita sopeutumaan  

Kun Iranista kotoisin oleva Banafshe Esharagi muutti Suomeen viisi vuotta sitten, hän ei tiennyt tarkalleen, mihin suuntaan ura veisi. Nyt hän työskentelee HAMKissa yhteisöohjaajana ja auttaa opiskelijoita löytämään paikkansa uudessa ympäristössä.   

Ennen Suomeen tuloa, Banafshe opiskeli psykologiaa kotimaassaan Iranissa ja teki töitä lasten parissa järjestöissä. Hän päätyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä.    

Vuosien varrella hän huomasi oman kielensä ja kulttuuritaustansa olevan myös vahvuus. Suomessa on suuri farsinkielinen yhteisö, ja hän halusi olla tukena maahanmuuttajille.   

“Halusin työskennellä ihmisten kanssa, joiden tarinan ymmärrän”, Banafshe kertoo.   

Puolisen vuotta sitten HAMKissa aloitti työnsä kolme yhteisöohjaajaa, joista Banafshe on siis yksi. Yhteisöohjaajat ovat jakaneet työnsä kampuksittain, ja Banafshen kenttää ovat Mustiala ja Forssa.

Teemme yhteistyötä kaupungin, maahanmuuttajapalveluiden ja järjestöjen kanssa.   

Yhteisöohjaajien työ on monipuolista, mutta sen ydin on selvä: tuki ja läsnäolo kansainvälisille opiskelijoille.    

”Annamme opiskelijoille tunteen siitä, että heidät nähdään ja kuullaan. Olemme fyysisesti paikalla, emme vain sähköpostilla tai puhelimen päässä. Rakennamme luottamusta, jotta opiskelijat uskaltavat tulla haasteidensa kanssa.”   

Yhteisöohjaaja toimii linkkinä opiskelijoiden ja kampuksen hyvinvointipalveluiden välillä, mutta myös HAMKin ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Intressi saada kansainväliset opiskelijat integroitumaan alueelle on yhteinen.   

”Teemme yhteistyötä kaupungin, maahanmuuttajapalveluiden ja järjestöjen kanssa. Forssassa olemme hyvin aktiivisia, ja pyrimme samaan Tammelassa.”    

Lisäksi yhteisöohjaajat yhdessä HAMKin urapalveluiden kanssa järjestävät työpajoja ja infoja, joihin opiskelijoita ohjataan mukaan.  

Yleisimmät haasteet on helppo nimetä  

Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne ovat yleisimpiä huolia, joihin hän törmää.    

”Yritän ensinnäkin osoittaa, että olen myös ihminen ja kokenut samoja asioita. Toisekseen pyrin järjestämään tapahtumia ja aktiviteetteja, jotka lisäävät yhteisöllisyyttä ja yhdistävät suomalaisia ja kansainvälisiä opiskelijoita.”   

Suomalaiset ja kansainväliset opiskelijat haluavat Banafshen kokemuksen mukaan tutustua, mutta arkuus ja aikataulut voivat estää kohtaamisia.    

Kun aktiviteetti kiinnostaa molempia ryhmiä ja tieto tulee ajoissa, se toimii parhaiten. Pienillä kampuksilla oikean ajan löytäminen on haaste.”   

Tällä hetkellä hän keskittyy erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoihin, joilla on eniten kysymyksiä ja haasteita. 

”Mutta kaikki opiskelijat ovat kohderyhmäämme – haluamme tukea kaikkia.”   

Oltuaan nyt puolisen vuotta tehtävässään, hän sanoo, että eniten toimintaan kaivataan lisää ihmisiä. Tarpeita on paljon, mutta aktiivisista tekijöistä on aina pulaa. Laajemmassa kuvassa hän haluaisi helpottaa maahantulijoiden työllistymistä.    

“Ihmiset eivät halua olla toimettomia, he haluavat olla hyödyksi ja tehdä jotain merkityksellistä. Suomen kaltaisessa maassa työ kiinnittää sinut johonkin yhteisöön, ja tapaat muitakin kuin oman kulttuurisi ihmisiä tai toisia maahanmuuttajia. Se on kuitenkin todella hidasta ja turhauttavaa joskus, tiedän sen omasta kokemuksestani”, Banafshe sanoo.   

Niinpä hän löytääkin itsestään maailman parastajan juuri tässä roolissa: hän kokee tekevänsä jotain merkityksellistä, kun hän saa kansainvälisen opiskelijan tuntemaan itsensä autetuksi ja tervetulleeksi.     

Aiheesta lisää