Pienet osaamiskokonaisuudet – Avain kestävään ja toiveikkaaseen työelämään?

Osaamisen kehittäminen ja jatkuva oppiminen ovat nousseet viime vuosina keskeisiksi teemoiksi suomalaisessa työelämässä ja koulutuksessa. Voivatko pienet osaamiskokonaisuudet tarjota meille ratkaisuja kestävään ja toiveikkaaseen työelämään?

Joustavat ja työelämälähtöiset oppimispolut sekä tiivis yhteistyö oppilaitosten ja työelämän välillä ovat avainasemassa, kun rakennamme kestäviä mahdollisuuksia oppia ja kehittyä läpi työuran. Näitä asioita edistetään POKOT – Pienet osaamiskokonaisuudet jatkuvan oppimisen tukena -hankkeessa, johon liittyen tarkastelen tässä kirjoituksessa pienten osaamiskokonaisuuksien tarjoamia mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Uudenlaisen tulokulman aiheeseen löysin taannoisesta Lenni Lehtosen (2025) Helsingin Sanomien artikkelista, jossa Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Jari Hakanen tarkastelee toivoa työelämässä ja nostaa esiin, että nykyajan kuvaus työelämästä ei ole kovin toiveikas vaan päinvastoin kielteinen. Artikkelissa mainitaan muun muassa, että Nuorten tulevaisuusraportin (NYT, 2025) mukaan vain 57 % nuorista odottaa työelämää innolla.

Nuorten oppimisen ja työelämän vetovoiman haasteet

Tiedämme, että monilla kouluasteilla lapset ja nuoret pitävät koulusta yhä vähemmän, vaikka esimerkiksi vuoden 2025 Kouluterveyskyselyn ilonpilkahduksena voidaan nähdä, että ammatillisen koulutuksen pojista 83 % ilmoitti pitävänsä koulunkäynnistä (THL, 2025). Lisäksi kysely osoitti, että myös nuorten kokema kuormitus ja ahdistuneisuus ovat yleisiä. Jos oppimisen kokemus on kiireinen ja kuormittava, ei ole yllättävää, että työelämän vetovoima laimentuu, jos työelämäkin näyttäytyy kiireisenä, katkonaisena ja vaativana. Itse asiassa tämän päivän työelämästä muodostuu kaksijakoinen kuva. Tilastokeskuksen (2023) työolotutkimus osoittaa, että työpaikan ilmapiiri, yhteisöllisyys ja työkavereiden tuki koetaan pääosin myönteisinä, ja työntekijät kokevat, että heillä on valtaa omaan työhönsä. Samalla arki on kuitenkin silppuista ja hektistä, ja osaamisen päivittäminen on jatkuvaa (TEM, 2024). Arvelen, että moni meistä kuvaisi omaa työtään juuri näin.

Jatkuvan oppimisen haasteet ja mahdollisuudet

Työolobarometri (TEM, 2024) nostaa esiin nuorten työntekijöiden kehittymismahdollisuudet työelämän vahvuutena. Nuorilla on muita useammin käsitys, että heidän työhönsä kuuluu uuden oppimista. Toisaalta koulutuksen ja osaamisen kehittämisen tuki on viime vuosina heikentynyt, ja tuen puuttuessa jatkuvasti toistuva ”päivitä osaamisesi” voi tuntua ylimääräiseltä vaatimukselta, joka kasautuu muun kuorman päälle. Vaikka työssäkäyvät aikuiset luottavat omaan oppimiskykyynsä, vain harva kokee tietävänsä, mistä löytää oikean tuen ja oppimispolun (Jotpa, 2023).

Mitä tästä pitäisi ajatella? Jos työ on yhä useammin oppimistyötä, työpaikan pitäisi olla myös oppimisympäristö, jossa näkyy panostus koulutukseen ja osaamisen kehittämisen tukemiseen. Tämä ei tarkoita vain lisää verkkokursseja kalenteriin, vaan oppimisen muotoilua ja pedagogisen osaamisen ymmärrystä – sekä työpaikoilla että yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Juuri tämän asian keskiössä myös POKOT-hankkeessa työskennellään.

Ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteinen POKOT – Pienet osaamiskokonaisuudet jatkuvan oppimisen tukena -hanke pyrkii vahvistamaan koulutuksen järjestäjien kykyä tuottaa joustavia ja työelämälähtöisiä osaamisratkaisuja. Hankkeen ytimessä on pienten osaamiskokonaisuuksien suunnittelun ja toteutuksen kehittäminen siten, että työelämään kytkeytyvät oppimispolut sekä oppilaitosten ja työelämän verkostojen vuorovaikutus vahvistuvat.

Opetushallitus (2025) on kannustanut ammatillisen koulutuksen järjestäjiä tarjoamaan tutkintojen osia tai niistä muodostuvia pieniä osaamiskokonaisuuksia, jotka avaavat uusia ja joustavia mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Myös työntekijöiden näkökulmasta toivotumpia jatkuvan oppimisen muotoja ovat lyhyet, työhön kiinnittyvät koulutukset työajalla (Jotpa, 2023). Pieniin osaamiskokonaisuuksiin nähdään liittyvän paljon potentiaalia. Esimerkiksi Hanshaw (2024) nostaa esiin, että pienet osaamiskokonaisuudet mahdollistavat nopean reagoinnin yksilön tai työelämän uudistumistarpeisiin. Ne voivat tarjota onnistumisen kokemuksia ja lieventää epäonnistumisen pelkoa, kun kokonaisen tutkinnon sijaan voi suorittaa helpommin hallittavia pienempiä kokonaisuuksia. Lisäksi oppijoiden kokemus siitä, että he kykenisivät suorittamaan myös kokonaisen laajemman tutkinnon näyttää vahvistuvan, kun pienet opintokokonaisuudet tekevät oppimisesta hallittavampaa. Tämä puolestaan voi edistää yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta koulutukseen hakeutumisessa. (Hanshaw, 2024)

Siirtymän merkitys ja jatkuvuuden ajatus

Esimerkiksi Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Jari Hakanen (Lehtonen, 2025) on ehdottanut, että työelämä voi olla uusi mahdollisuus niille, joille opiskelu ei ole ollut oma juttu. Koska osaamisen kehittämisen vaade on kuitenkin nykypäivän tosiasia, tarvitaan koulun ja työn väliin jatkumo. Kun koulu vahvistaa opiskelutaitoja ja yhteisöllistä oppimista, ja työpaikat jatkavat samaa logiikkaa, hyvin suunnitellulla perehdytyksellä, laadukkaalla osaamisen kehittämisen tukemisella ja arkea tukevilla rakenteilla siirtymä työelämään muuttuu houkuttelevaksi. Tällöin jatkuva oppiminen ei ole ylimääräinen taakka, vaan tapa tehdä työtä kestävämmin. Näin myös työelämän vetovoima kasvaa. Kun yhteisöllisyyttä ja oppimisen iloa vaalitaan, työelämässä on oikeasti mahdollisuuksia ja toivoa kaikille.

Kirjoittajat