Rehtorien metsäretkellä keskityttiin kestävyyskysymyksiin

Luonnon monimuotoisuus ja sen vaaliminen on yksi opetussuunnitelmiemme isoja teemoja. Monimuotoisuutta voidaan tarkastella globaalissa mittakaavassa tai ihan omassa lähiympäristössä, johon myös koulun tulisi tarjota mahdollisuuksia. Komentosiltaverkoston rehtorit kokoontuivat Evolle ja Lammin biologiselle asemalle oppimaan ja keskustelemaan luonnon monimuotoisuudesta sekä miettimään tähän liittyviä näkökulmia. Maastopäivien tarkoitus oli miettiä käytännössä monimuotoisuuden ja kestävyyden käsitteitä, ja tässä tekstissä pohditaankin, kuinka nämä pitää huomioida opetussuunnitelmissa ja käytännön opetuksessa. Tavoitteet ovat usein ristiriitaisia, sillä taloudellisesti arvokas metsä ei usein olekaan luonnonarvoiltaan monimuotoinen.

Reksin metsä

Luonnon monimuotoisuuden teemaan liittyvä opintovierailu aloitettiin Evolta, jossa pääsimme tutustumaan kirjanpainajatuhoalueelle ja majavalammelle. Kirjanpainajatuhoalue sijaitsi vanhassa kuusikossa, johon kävelimme heti aamutuimaan. Kirjanpainajien tekemät jäljet olivat hyvin havaittavissa, mikä virittelikin meille hienon metsäkeskustelun. Iltapäivällä tutustuimme toiseen metsän anarkistiin, majavaan, joka saattaa vuoden aikana jyrsiä kumoon 1 400 puuta niin, että ne kaikki kaatuvat millintarkasti majavan aikomaan suuntaan.

Osa rehtoriporukasta kertoi olevansa metsänomistajia. Suomalaisista 10 % on metsänomistajia (Karppinen ym., 2020), joten luonnollisesti heitä tästäkin ryhmästä löytyi. Metsänomistajareksit eivät kuitenkaan olleet kovin tietoisia siitä, mitä heidän tulisi metsällään tehdä. Osa heistä ei ollut päässyt edes käymään siellä. Tämä herättääkin kysymyksiä siitä, millaisia erilaisia näkökulmia meidän kannattaisi miettiä, jotta omissa toimissamme voisimme sekä toteuttaa luonnon monimuotoisuutta että toisaalta huomioida myös taloudellisia näkökulmia. Jokaisen rehtorin kannattaakin pohtia: millainen metsä on monimuotoinen ja mitä minä voisin rehtorina tehdä, jotta luonnon monimuotoisuuden vaaliminen näkyisi omassa koulussani ja sen kasvatustyössä?

Hiilinieluja ja varastoja

Kirjanpainajat herättivät keskustelua vierailun aikana. Kuoriaiset ovat aina kuuluneet Suomen luontoon, mutta lämpenevät kesät suosivat kirjanpainajien lisääntymistä ja varttuneet kuusikot tarjoavat niille runsaasti syötävää. Keski-Euroopan vanhat kuusikot ovat jo valtaosin mennyttä, mutta meillä halutaan välttää sama kohtalo. Vaikka kuollut puuaines lisääkin monimuotoisuutta, se aiheuttaa yleensä myös taloudellisia tappioita metsän omistajalle.

Nykykeskustelussa puhutaan paljon hiilivarastoista ja hiilinieluista. Kasvava metsä sitoo hyvin hiiltä, jolloin myös tämä varasto kasvaa. Vanha metsä ei taas sanottavasti enää kasva, mutta se on samaan aikaan suuri hiilivarasto. Myös kuollut metsä on hiilivarasto, sillä puiden lahoaminen kestää Etelä-Suomessakin kymmeniä vuosia. Suopeltojen ja ojitettujen metsämaiden ongelma puolestaan on, että turpeeseen sitoutunut hiili karkaa taivaalle ja kiihdyttää näin kasvihuoneilmiötä. Tällöin myös pellon pinta laskee ja suometsissä puiden juuret paljastuvat.

Suomen suurin hiilivarasto ovat kuitenkin suot, joita on ollut kolmasosa koko Suomen maapinta-alasta. Rehevimpiä soita on vuosisatojen aikana raivattu pelloiksi, ja yli puolet Suomen soista on myös ojitettu metsänkasvatuksen parantamiseksi. (Luonnonvarakeskus, 2023a; Luonnonvarakeskus, 2023b) Evon kohteella tutustuimmekin Metsähallituksen tekemään turvemaan ennallistamiseen, jossa aikaisemmin kaivettua ojaa oli tukittu ja puita kaadettu monimuotoisuuden lisäämiseksi (Aapala ym., 2025).

Metsänomistajan monet mietteet

EU:n ennallistamisasetus hyväksyttiin kesällä 2024 (Euroopan unioni, 2024; Ympäriöstominsteriö, 2024). Siinä tavoitteeksi on määritelty pysäyttää luontokato parantamalla luonnon tilaa. Kansallisia käytännön toimenpiteitä vasta suunnitellaan, mutta keskeisimpiä toimenpiteitä ovat suometsien ja suopeltojen ennallistamiset ja lahopuun lisääminen. Eliölajeista erityispainotukset ovat saaneet linnut ja perhoset.

Suomen 600 000 metsänomistajaa omistaa yli 60 % maamme metsistä (Karppinen ym., 2020). Maanomistajat joutuvat pohtimaan peltoviljelyä sekä karja- ja metsätaloutta monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi Pohjanmaalla valtaosa pelloista ja metsistä on turvemailla, joten ongelmat ovat tiedossa. Toisaalta puhutaan kuitenkin myös huoltovarmuuden ylläpitämisestä: Suomen pitäisi kyetä itse tuottamaan oma ruokansa. Samaan aikaan metsänomistajat joutuvat kuitenkin tasapainottelemaan myös sen välillä, että vaikka terve metsä sitoo parhaiten hiiltä, vanhoissa metsissä kasvavat juurikääpä, tuulituho ja hyönteistuhoriskit.

Metsät ovat merkittävä osa Suomen kansallisvarallisuutta. Metsät ovat perinteisesti pysyneet suvuissa, eli metsätalouden harjoittamisella on muutakin kuin taloudellista arvoa. Kuinka sitten yhdistetään luontokadon torjunta, ilmastonmuutoksen hillintä, metsien pitäminen terveinä ja mahdollinen taloudellinen tuotto? Keskeisimmät keinot ovat jo tiedossa: Huolehditaan metsien terveydestä. Kasvatetaan oikea puulaji oikealla kasvupaikalla – kuusi ja koivu rehevimmillä, mänty kuivemmilla alueilla. Taimikonhoidot ja harvennukset tehdään ajallaan ja suositaan sekametsärakennetta. Lisäksi luonnonarvoiltaan arvokkaimmat alueet huomioidaan muuten tai suojellaan kaikissa metsätalouden toimenpiteissä. Samalla on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että vaikka nämä perusasiat hallittaisiin, tarvitaan tulevaisuudessakin koulutusta, tutkimusta ja rohkeita päätöksiä.

Mitä opimme, kuinka jatketaan?

Evon retki sai reksit pohtimaan metsää eri näkökulmista. Kiistatta metsiin liittyy olennaisia talousnäkökulmia, mutta myös luontoarvot ovat erittäin tärkeitä. Onkin hyvä pohtia myös, millaista arvomaailmaa ja metsäsuhdetta välitämme kouluissa eteenpäin. Onko tähän mahdollista löytää yhteinen näkemys taloudellisten ja luonnon monimuotoisuutta vaalivien näkökulmien välillä? Evolla opetus tehdään läheisessä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Opiskelijat saavat metsäfirmoilta, metsänomistajilta tai tutkimuslaitoksilta käytännön haasteita, joita ratkotaan hyödyntämällä uusinta tutkimustietoa. Suomen metsät on valtion toimesta nostettu hiilikompensaation kärkeen. Siten metsäammattilaiset ovat eturintamassa varautumassa ilmastonmuutokseen ja ennakoimassa metsätuhoja. Katse on vahvasti tulevaisuudessa.

Kirjoittajat