Sosiaaliala ja Design Based Education – yhteiskunnallista muotoilua murroksessa

Tarkastelemme sosiaalialaa muotoilun näkökulmasta, koska muotoilulähtöinen koulutus ei ole vain pedagoginen malli vaan tapa ymmärtää ammatillista toimijuutta. Kysymykset toimivat tässä artikkelissa ajattelun välineinä: ne suuntaavat kohti käytännön ratkaisuja, mutta samalla haastavat pohtimaan, millaisena sosiaalialan asiantuntijuus nähdään ja rakennetaan. Haluamme herätellä ajatuksia siitä, miltä sosiaaliala näyttäisi, jos ajattelisimme sitä tietoisemmin muotoiluna. Entä jos jokainen sosionomiopiskelija näkisi itsensä yhteiskunnallisena muotoilijana?

Muotoiluperustainen koulutus (DBE, eli Design-based education) on HAMKin koko korkeakoulua koskeva pedagoginen lähestymistapa, jonka tavoitteena on valmistaa opiskelijoita nopeasti muuttuville työmarkkinoille. Se on innovatiivinen, oppijalähtöinen malli, jossa opiskelijat ratkaisevat aitoja, niin sanottuja “viheliäisiä” ongelmia yhteistyössä työelämäkumppaneiden kanssa. DBE-lähestymistapaa toteutetaan kahdeksan keskeisen ulottuvuuden kautta, jotka tukevat opiskelijan kokonaisvaltaista ammatillista kasvua. Näihin kuuluvat esimerkiksi muotoiluajattelu, kestävät ja vastuulliset ratkaisut sekä kehittämällä oppiminen ja tiimityö. Hero ym., 2024)

Sosiaalialan työ ei rajoitu pelkästään palveluiden, palvelupolkujen tai tuotteiden kehittämiseen, vaan ulottuu myös yhteisöjen, rakenteiden ja laajempien yhteiskunnallisten ilmiöiden muovaamiseen. Tässä kontekstissa HAMKin DBE-ajattelu istuu luontevasti ammattikorkeakoulujen tarjoamiin sosinomiopintoihin ja ammatilliseen kasvuun kohti sosionomin kompetensseja (Sosiaalialan amk-verkosto, 2023).

Tulevaisuuden näkymiä sosiaalialan osaamistarpeisiin ja DBE-ajattelun tavoitteisiin

Sosiaalialalla vaaditaan laaja-alaista osaamista, koska arjen ydintä ovat asiakastyö, lainsäädännön tunteminen, osallisuuden edistäminen, palveluohjaus – ja menetelmällisyys kaikessa tässä toiminnassa. DBE-menetelmään pohjaavan palvelumuotoilun kautta sosionomiopintojen yhteydessä on lisäksi mahdollista kehittää geneerisiä työelämätaitoja, kuten monialaisuutta, luovaa ja innovatiivista ongelmanratkaisua, yhteistyötaitoja sekä otetta jatkuvaan kehittämiseen, joka tukee ketteryyttä muutoksissa.

Opetushallituksen osaamisen ennakointifoorumin mukaan sosiaalialan osaamistarpeet kasvavat merkittävästi vuoteen 2035 mennessä (Opetushallitus, 2023). Tulevaisuuden osaaminen muodostaakin monipuolisen ja vaativan kokonaisuuden, jossa teknologiset taidot ja inhimillinen osaaminen kulkevat käsi kädessä. Tällöin alan ammattilaisilta edellytetään kykyä hallita etä- ja virtuaalipalveluita sekä kehittää palveluita asiakaslähtöisesti. Lisäksi myös hyvinvointiteknologian tuntemus, työhyvinvointiosaaminen ja kyky tunnistaa sekä kehittää omaa osaamistaan ovat keskeisiä tekijöitä muuttuvassa toimintaympäristössä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategiassa 2023–2035 digitaalisuus määritellään palvelujärjestelmän kivijalaksi. Tavoitteena on, että ihmiset voivat ylläpitää hyvinvointiaan ennakoivasti tiedon ja digitaalisten palvelujen tuella. Strategia korostaa myös osallisuutta ja digitaalisen eriarvoisuuden vähentämistä. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2024, ss. 20–22, 25) Maailman talousfoorumin tulevaisuuden työelämää koskeva raportti vuodelle 2025 (World Economic Forum, 2025) vahvistaa, että digitaalisten teknologioiden, tekoälyn, datan ja robotiikan, vaikutukset ulottuvat laajasti myös palvelualoille. Näin sosiaalialalla digitaalisten alustojen hyödyntäminen, robottiteknologian käyttö sekä tekoälyn ja datan soveltaminen esimerkiksi palvelutarpeen arvioinnissa ja resurssien kohdentamisessa ovat jo arkea – mikä korostaa teknologisten taitojen tarvetta entisestään. Tämän myötä sosiaalialan perusdigitaitoihin tulisi ehdottomasti sisällyttää tietosuoja- ja kyberturvallisuustaidot asiakastietojen käsittelyn näkökulmasta. 

Lisäksi Maailman talousfoorumin raportin (World Economic Forum, 2025) mukaan myös ihmislähtöiset ja vuorovaikutteiset taidot ovat tulevaisuuden sosiaalialan ytimessä. Tällöin asiakkaan kokonaisvaltainen kohtaaminen, empatian osoittaminen, aktiivinen kuuntelu ja kulttuurinen sensitiivisyys nousevat keskeisiksi osaamisalueiksi. Raportissakin mainitut vuorovaikutus- ja neuvottelutaidot tukevat myös asiakkaan osallisuutta sekä dialogisuuteen perustuvaa ja ratkaisukeskeistä työotetta asiakaskohtaamisissa. Motivointi, ohjaus ja palveluohjaus edellyttävätkin asiakkaan voimavarojen tunnistamista ja tukemista. Tässä toiminnassa tarvittava monialainen yhteistyö eri sektoreiden – kuten sote-, kasvatus-, koulutus- ja työllisyyspalveluiden sekä kolmannen sektorin – kanssa vaatii verkosto-osaamista ja kykyä osallistua yhteiskehittämiseen.

Työympäristöjen ja asiakastarpeiden nopea muutos edellyttää reagointikykyä, ennakoivaa työotetta ja paineensietokykyä. Näihin muutoksiin vastaaminen vaatii esimerkiksi valmiutta toimia monimuotoisissa yhteisöissä, mitä voidaan tukea kehittämällä ammattilaisten oppimiskykyä ja monikulttuurisuustaitoja. Luova ongelmanratkaisu ja innovatiivisuus korostuvat, kun etsitään uusia ratkaisuja monimutkaisiin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Lisäksi myös jatkuva oppiminen, itseohjautuvuus, ajanhallinta sekä esiintymis- ja viestintätaidot ovat välttämättömiä, jotta ammattilainen kykenee viestimään selkeästi sekä asiakkaiden että yhteistyökumppaneiden kanssa.

Asiakaslähtöinen palvelujen kehittäminen, hyvinvointiteknologian hallinta, monitaitoisuus, ammattieettinen osaaminen ja moniammatillinen yhteistyö muodostavat sosiaalialan keskeiset menestystekijät. Näiden taitojen kehittäminen ja ylläpitäminen ovat ratkaisevia, jotta ala pystyy vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin ja edistämään hyvinvointia monipuolisesti. Koska nämä taidot liittyvät hyvin monialaisesti käytännön työhön, paras tapa harjoitella niitä jo opiskelun aikana on kytkeä oppimisympäristöt aitoihin työelämän tilanteisiin, jolloin ne tarjoavat mahdollisuuksia soveltaa osaamista käytännössä.

Monialainen dialogi ja luova ongelmaratkaisu työelämän yhteisöllisessä oppimisessa

HAMKin DBE-mallin avulla voidaan osaltaan vastata muuttuvan maailman haasteisiin, koska sen kautta pystytään vahvistamaan opiskelijoiden yhteyksiä työelämään. Kun opetuksessa sovitetaan teoriaa käytäntöön aitojen työelämähaasteiden kautta, opiskelijat pääsevät kehittämään luovuutta ja yhteistyötaitoja, mikä puolestaan tukee monimutkaisten sosiaalialan ongelmien ymmärtämistä ja ratkaisujen kehittämistä jo opintojen aikana.

Koska menetelmä pohjaa monialaiseen yhteistyöhön, kannustaa se myös yhteisölliseen oppimiseen ja auttaa oppimaan työskentelyä eri alojen ammattilaisten kanssa. Näin pystytään kehittämään laaja-alaista ymmärrystä ja osaamista, joka on erityisen tärkeää sosiaalialalla vastaan tulevien kompleksisten ongelmien ratkaisemisessa. Lisäksi sosionomikoulutuksen työelämäkytkentöjä ja yhteisöllistä oppimista on vahvistettu kehittämällä uusia tapoja toimia työelämässä opintojakson aikana ja pyrkimällä mahdollistamaan nimenomaan opiskelijoiden ja työelämässä toimivien tahojen yhteinen keskustelu.

Muotoiluajatteluun perustuvassa DBE-pohjaisessa opiskelussa opettajat toimivat enemmän fasilitaattori- ja ohjaajarooleissa, ja opiskelijoille annetaan tilaa luoda ratkaisuja työelämän kanssa. Yhteistyö esimerkiksi TyöHämeen sekä työllistymistä ja kototutumista edistävien palveluiden kanssa on ollut kaikille osapuolille opettavaista. Tässä yhteistyössä opiskelijat harjoittelivat palveluohjausta ensin kampuksella ryhmän kanssa teoriassa ja tekoälyavusteisesti. Tämän jälkeen he harjoittelivat ohjausta työelämässä TyöHämeen asiakkaiden ja ohjaajien kanssa. Opintojakso vahvisti opiskelijoiden vuorovaikutusosaamista, ja työelämässä voitiin ottaa käyttöön opiskelijoiden käyttämiä menetelmiä, mikä puolestaan vahvisti oivalluttamista uusiin toimintatapoihin. Opettajien kannalta tämä vahvisti sitä, kuinka opetuksen toteuttamista saadaan sovitettua työelämätarpeisiin. Sote-alan opetukselle on tyypillistä, että ongelmille ja haasteille annetaan valmiiksi oletuslopputulos tai ratkaisutoive. DBE-työskentely onkin antanut hienoja mahdollisuuksia opetella yhdessä luovempaan ongelmanratkaisuun.

Muotoiluajattelu sosiaalialalla – rakenteiden ja ilmiöiden uudistamista

Kuten TyöHämeen ja työllistymistä kotoutumista edistävien palveluiden kanssa tehty yhteistyö osoittaa, muotoilu sosiaalialalla ei tarkoita vain palvelumuotoilua tai konkreettisia tuotteita. Se voi olla myös uusien asiakaslähtöisten palveluiden innovointia, yhteiskunnallisiin ilmiöihin pureutumista, sosiaalisen kestävän kehityksen edistämistä tai rakenteellisen sosiaalityön kehittämistä. Tällöin muotoiluajattelu haastaakin pohtimaan alan ydintä työssä tarvittavan jatkuvavan uudistumisen luovien ratkaisutaitojen, ja uteliaisuuden kautta – etenkin niin, että asioita ajatellaan rohkeasti uudella tavalla.

Lisäksi ympäristöosaaminen ja kestävä kehitys nousevat esiin uusina osaamisalueina myös sosiaalialalla. Ekososiaalinen työote ja ympäristövastuulliset palvelut vaativat jatkuvaa oppimista ja kykyä sopeutua muutoksiin. Sosiaalialan ammattilaisilta odotetaan ymmärrystä ekologisista vaikutuksista ja kykyä tuottaa palveluita, jotka tukevat kestävää kehitystä.

Yksi korkeakoulun DBE-pedagogiikan kahdeksasta ulottuvuudesta on kestävyys, mikä tarkoittaa, että kaikissa kehittämisprojekteissa on huomioitava ratkaisujen ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys (Hämeen ammattikorkeakoulu, n.d., Siintoharju ym., 2024). Vuoden 2025 raportissaan Maailman talousfoorumi listasi ympäristöasioiden hallinnan kymmenen nopeimmin kasvavan työelämätaidon joukkoon ensimmäistä kertaa. Ilmastotrendit lisäävät painetta ympäristöasioiden hallinnan taitoihin. Raportin mukaan vihreä siirtymä vaatiikin työntekijöiltä uudenlaista asiantuntemusta, ja näiden taitojen kysyntä kasvaa tarjontaa nopeammin. (World Economic Forum, 2025, ss. 5–6, 16) Sosionomien ja varhaiskasvatuksen sosionomien osaamisvaatimukset velvoittavat työskentelemään eettisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Vaadituissa kompetensseissa nouseekin esiin ekososiaalinen periaate, joka ohjaa tarkastelemaan yksilöä osana yhteisöä ja yhteiskuntaa kestävän elämäntavan edistämiseksi. Tämän saavuttaakseen ammattilaisten on kyettävä jäsentämään kestävään kehitykseen liittyviä globaaleja haasteita ja ymmärrettävä niiden vaikutukset sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalveluihin. (Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto, 2023) Sosionomiopinnoissa ympäristöosaamista ja kestävää ajattelua vahvistetaan liittämällä ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys osaksi ammattieettistä osaamista ja yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkastelua. Näin opiskelijat oppivat ymmärtämään ympäristökysymysten yhteyden hyvinvointiin sekä kehittävät valmiuksia edistää kestävää toimintaa asiakastyössä, yhteisöissä ja vaikuttamistyössä.

Sosiaalialan opiskelijat ovat jo opintojensa aikana muotoilijoita – he oppivat olemassa olevista rakenteista, mutta myös kyseenalaistavat, kehittävät ja muovaavat niitä. Kehittämistyö koulutuksessa jatkuukin edelleen yhteistyössä työelämän kanssa etsien ratkaisuja tekstin alussa esitettyihin kysymyksiin: Miltä sosiaaliala näyttäisi, jos ajattelisimme sitä tietoisemmin muotoiluna? Entä jos jokainen sosionomiopiskelija näkisi itsensä yhteiskunnallisena muotoilijana?Valmiita vastauksia ei vielä ole, mutta niitä on mahdollista löytää muotoilemalla sosiaalialan tulevaisuutta – yhdessä, rohkeasti ja uteliaasti.

Kirjoittajat