Tulevaisuuden hoitotyön osaajien ensiaskeleet alan kehittämisen asiantuntijoina

Yksi keskeinen hoitotyön opettajan työtä ohjaava kysymys on, miten ennakoida tulevaisuuden osaamisen vaatimuksia. Olemassa olevan tietoperustan omaksuminen ei enää riitä, vaan ammattilaiselta edellytetään taitoa havainnoida, kehittää sekä uudistaa arjen käytänteitä. Tässä artikkelissa kuvataan muutaman ensimmäisen lukukauden harjoittelussa olleen hoitotyön opiskelijan ensi askeleita oman alan kehittämiseen.

Tulevaisuuden osaamisen tarpeena ennakoiva työote

Terveysala on monin tavoin säädelty koulutus sekä kansallisesti että Euroopan unionin direktiivin kautta. Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan tutkinnoissa 180 opintopistettä muodostavat niin sanotun yleissairaanhoidon opintojen osuuden, joille on asetettu yhteiset osaamisvaatimukset. Niistä opiskelija antaa näytön kansallisella kokeella. Osaamisvaatimusalueita on 13, ja vuoden 2025 päivittämistyön jälkeen niitä on 80. (Directive 2013/55/EU; Silén-Lipponen ym., 2025). Näihin päämääriin pyritään suuntaamaan oppimista jo aivan ensimmäistä opinnoista lähtien.

Korkeakoulutuksessa opiskelijoita tuetaan sekä yleisten että ammattialakohtaisten kompetenssien saavuttamisessa. Kompetenssilla tarkoitetaan laajoja osaamiskokonaisuuksia, joita asiatuntijatyössä toimiminen edellyttää. Ammattikorkeakoulujen yleisiä kompetenssialueita ovat esimerkiksi eettisyys, oppimaan oppiminen, ennakoiva kehittäminen ja työelämässä toimiminen. Oppimaan oppiminen tarkoittaa esimerkiksi kriittistä tiedonhakua ja tiedon soveltamista sekä vastuuta opitun jakamisesta. Ennakoiva kehittäminen puolestaan sisältää esimerkiksi ajatuksen siitä, että opiskelija sekä oppii tunnistamaan ongelmia että osaa uudistaa toimintatapoja niiden ratkaisemiseksi. (Auvinen ym., 2022). Nämä taidot ovat keskeisiä myös sairaanhoitajan vaativassa ammatissa. (Silén-Lipponen ym., 2025)

Vastauksena tulevaisuuden osaamisvaatimuksiin Hämeen ammattikorkeakoulussa on sitouduttu muotoilulähtöisen oppimisen ja opettamisen kulttuuriin. Sen yhtenä ytimenä on tarjota opiskelijalle hänen tulevaisuuden työurallaan tarvitsemia taitoja, joilla ratkaistaan autenttisia haasteita. Näistä tarvittavista taidoista ovat keskeisiä etenkin ongelmaratkaisutaidot, tutkimusperustaisuus, rohkeus kehittämällä oppimiseen, kokeiluihin ja kyky tehdä monialaista yhteistyötä aktiivisena toimijana. (Lahdenperä & Jussila, 2023)

Ensituntuma muotoilulähtöiseen oppimiseen

Hämeen ammattikorkeakoulun terveysalan tiimeissä olemme pohtineet aktiivisesti, miten voimme tukea opintojen aikana opiskelijaa omaksumaan muotoilulähtöisen ajattelun työkaluja ja -tapoja. Alan tutkinnoissa yli kolmannes on ohjattua harjoittelua erilaisissa hoitotyön ympäristöissä. Ohjattu harjoittelu mahdollistaa oppimisen hoitotyön todellisissa tilanteissa ja edesauttaa teoriatiedon soveltamista erilaisiin käytännön tilanteisiin

 Koska ohjattu harjoittelu on opinnoissa näin merkittävässä roolissa, päädyimme yhtenä ratkaisuna siihen, että yhteiskehittämisen elementtejä integroidaan syksyllä 2025 aloittaneiden opiskelijoiden harjoittelujen tehtäviin. Syksyllä opinnot aloittaneita orientoitiin muotoilulähtöiseen ajatteluun kahdessa toiminnallisessa päivässä.

Noviisit kehittämistarpeiden tunnistajina

Hoitotyön perustaitoja tavoitteleva ohjattu harjoittelu ajoittuu opetussuunnitelmassa jo ensimmäiselle lukukaudelle. Opiskelijat lähtevät siten vaativiin hoidollisiin ympäristöihin esimerkiksi ikääntyvien tai vammaisten palveluihin opiskeltuaan noin 20 opintopisteen verran teoriaa.

Syksyllä 2025 ensimmäiseen harjoitteluun lähteneille noviiseille annettiin oppimistehtäväksi tunnistaa harjoitteluympäristössä kehittämisen kohde, hakea sitä koskevaa näyttöön perustuvaa tietoa ja toteuttaa kokeiluluonteisesti opiskelijan esittämä ratkaisu haasteeseen.

Kehittämishaasteet kokeiluratkaisuineen käsiteltiin ohjaavan opettajan kokoamissa pienryhmissä harjoittelujakson viimeisellä viikolla. Pienryhmät kokoontuivat etäyhteydellä. Artikkelin kirjoittajalla oli ohjauksessa 16 opiskelijaa, ja heidän valitsemaan kehittämiskohteita tarkasteltiin neljässä pienryhmässä. Kaikki 16 opiskelijaa olivat eri harjoittelupaikassa ja tekivät kehittämiskohteiden valintoja ja kokeiluita yksin.

Opiskelijat nostivat kehittämisen kohteiksi ammattialan ilmiöitä, jotka edustavat koulutuksen osaamisvaatimuksien ydintä. Heidän tunnistamansa käytännön työn haasteet liittyivät mm. osallisuuteen, mielekkääseen arkeen, vuorovaikutukseen, ammatillisuuteen ja ammattieettiseen toimintaan. Juuri julkaistu väitöskirja (Narsakka, 2026) tunnistaa samoja hoitotyön kehittämistarpeita, kuten pitkäaikaishoidossa olevien passivoivan hoitokulttuurin.

Esimerkkejä opiskelijoiden toteuttamista kokeiluista

Yksi opiskelijoiden valitsema kehittämisen kohde oli asukkaiden oman roolin vahvistaminen hoitoympäristössä. Opiskelijat lähtivät toteuttamaan harjoitteluympäristössä esimerkiksi osallisuutta ja yhteisöä vahvistavia kokeiluja. Konkreettisina ratkaisuina yksi opiskelija kehitti vuodenaikaan sopivan tonttuvisailun muistisairaille. Muutama opiskelija lähti omassa harjoittelupaikassa lisäämään asukkaiden arkeen ohjattuja liikuntaharjoituksia. Yksi opiskelija tarjosi asukkaille mahdollisuuden tehdä aikamatka oman kotikaupungin sydämeen. Näiden opiskelijoiden tekemät valinnat ovat linjassa sen kanssa, mitä tutkimustieto kertoo esimerkiksi muistisairaan selviytymisen tukemisesta tukemista (esim. Parisod ym., 2019).

Hoidettavien virikkeellisen ja osallistavan arjen ohella harjoittelussa olevia opiskelijoita puhuttivat ammatillinen vuorovaikutus ja kohtaaminen tilanteissa, joissa vamma tai etenevä muistisairaus siirtää vuorovaikutusvastuuta hoitavalle henkilölle. Opiskelijat pyrkivät harjoittelun kehittämistehtävässä rikastuttamaan vuorovaikutusta esimerkiksi yhdistämällä kanssakäymisen yhteiseen tekemiseen ja yhdistämällä musiikkia. Vuorovaikutustilanteet hoitoyksiköissä liittyvät paljon ohjaukseen, ja opiskelijat pyrkivät tietoisesti kehittämään ohjausta siten, että se tavoittaa asiakkaat, joilla on erilaisia rajoituksia esimerkiksi aisteissa. Konkreettisina kokeiluina opiskelijat toivat esille muun muassa kuvien hyödyntämisen ohjauksessa sekä arvostavan kosketuksen tietoisen käytön osana ohjausta.

Ammattikäytännön harjoittelutehtävä oppimisen ja kehittämisen yhdistäjänä

Tarkoin säädellyssä koulutuksessa on tärkeä huolehtia jokaisessa koulutuksen vaiheessa, että oppiminen tukee ammattialan osaamisvaatimuksia monipuolisesti. Ohjaavan opettajan arvion mukaan niin harjoittelun tehtävänanto kuin sen käsittelykin pienryhmissä tuki monia alan osaamisalueita. Hoitotyö perustuu tutkittuun tietoon. Annettu tehtävä edellytti opiskelijoita hakemaan, lukemaan ja soveltamaan näyttöön perustuvaa tietoa kehittämisehdotuksen tueksi. Intervention toteuttaminen ja siitä laadittu esitys vahvistivat opiskelijoiden ammatillista itseluottamusta sekä oppimaan oppimisen taitoja. Oman työn esittäminen asiantuntijaroolissa tuki ammatissa tarvittaa vuorovaikutus- ja viestintäosaamista. Nämä taidot sekä oppimiskokemus luovat hyvän perustan tulevaisuuden hoitotyön osaajalle.

Kirjoittaja