Muotoilulähtöinen oppiminen vastauksena työelämän muutokseen

Työelämä muuttuu nopeasti, ja yhä useammin asiantuntijatyö perustuu monialaiseen yhteistyöhön, käyttäjälähtöiseen ajatteluun ja ratkaisujen kehittämiseen yhdessä muiden kanssa. Korkeakoulutuksen haasteena on valmistaa opiskelijoita tähän todellisuuteen. Tässä artikkelissa tarkastellaan muotoilulähtöistä oppimista yhtenä vastauksena tähän haasteeseen.

Muotoilulähtöisellä oppimisella tarkoitetaan opetustapaa, jossa opiskelijat ratkovat aitoja, usein monimutkaisia ongelmia yhteistyössä eri alojen toimijoiden kanssa hyödyntäen muotoiluajattelun vaiheita, kuten käyttäjien tarpeiden ymmärtämistä, ideointia ja prototyyppien testaamista. Artikkelissa tarkastellaan tämän lähestymistavan merkitystä ja oppimistuloksia aikaisempien tutkimuksien sekä työelämälähtöisen projektiesimerkin kautta.

Muotoilulähtöinen oppiminen osaamisen kehittämisessä

Muotoilulähtöisen oppimisen vaikutuksia on tutkittu Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) kokonaisten vuosikurssien ja yksittäisen opintojaksojen näkökulmista (Hero ym., 2026; Rönkkönen ym., 2024). Kokonaisten vuosikurssien osalta vertailevia tutkimuksia on toistaiseksi tehty vasta ennen organisaation laajamittaista siirtymistä muotoilulähtöiseen oppimiseen tai aivan tämän siirtymisen alkuajoilta.

Hämeen ammattikorkeakoulussa tehtiin vuosina 2021 ja 2023 kattavia kyselytutkimuksia, joihin osallistui alemman ammattikorkeakoulututkinnon ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka edustivat tekniikan ja liikenteen, luonnonvarojen ja bioteknologian, IT:n ja ICT:n, terveys- ja sosiaalipalvelujen, yrittäjyyden ja liiketalouden sekä muotoilun aloja. Näihin tutkimuksiin osallistui 680 opiskelijaa vuonna 2021 ja 798 opiskelijaa vuonna 2023 (Rönkkönen ym., 2024). Vaikka nämä tutkimukset sijoittuivat pääosin aikaan ennen muotoilulähtöisen oppimisen käyttöönottoa, niin erityisen mielenkiintoinen löydös oli, että syväsuuntautunutta ja suunnitelmallista oppimistapaa noudattavat opiskelijat kokivat yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen ja monialaisen yhteistyön ja kommunikaation olevan korkeammalla tasolla kuin pintasuuntautunutta oppimistapaa noudattavilla (Rönkkönen ym., 2024). Tämä on erityisen merkityksellistä, sillä muotoilulähtöinen oppiminen tähtää juuri opiskelijoiden oman toimijuuden kehittymiseen, ja siinä ovat keskeisessä roolissa monialainen yhteistyö ja ratkaisujen yhteiskehittäminen tiiviissä yhteistyössä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa.

Muotoilulähtöisen oppimisen vaikutuksia on tutkittu HAMKissa myös laadullisesti ja määrällisesti yksittäisten opintojaksojen osalta. Opiskelijoiden yleisten taitojen havaittiin kehittyvän jo 12 viikon mittaisella autenttista yritysyhteistyötä sisältävällä opintojaksolla (Lahdenperä ym., 2022a). Opintojakson puolivälissä ja lopussa tehdyn kyselyn perusteella opiskelijat raportoivat erityisesti yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen ja tiedonrakentamisen ja soveltamisen taitojen kehittyneen (Lahdenperä ym., 2023).

Toisessa tutkimuksessa, jossa tutkittiin laadullisesti HAMKin opiskelijoiden näkemyksiä osaamisen kehittymisestä kansainvälisessä tuotekehitysprojektissa, opiskelijat korostivat, että heidän sosiaaliset taitonsa, viestintätaitonsa sekä itsensä johtamisen taitonsa olivat selvästi kehittyneet projektin aikana (Jussila ym., 2023). Kun opiskelijoilta kysyttiin, oppivatko he mitään yllättävää projektin toteuttamisesta, tuli vastauksissa ilmi myös tutkintoon kuuluvia ydinosaamisia, jotka liittyivät esimerkiksi työkalujen ja ohjelmistojen käytön oppimiseen (Jussila ym., 2023). Toisaalta monialaisissa tiimissä oli sellaisia opiskelijoita, joiden ydinosaamiseen kuuluivat tällaiset taidot, ja sellaisia, joiden tutkinnoissa ei tällaisia osaamisvaatimuksia ole kuvattu. Olisi varmasti toisen tutkimuksen aihe perehtyä siihen, mitä sellaista laajempaa osaamista projektit voivat tarjota, jota ei osaamisvaatimuksista löydetä, mutta jotka voivat toimia opiskelijalle mielekkäänä antina ja siten palvella myös laajempaa opetuksen sivistyksellistä päämäärää.

Tieto- ja viestintätekniikan insinööriopiskelijoiden data-analytiikkaprojektista tehdyssä hamkilaisessa tutkimuksessa puolestaan eniten mainintoja opintojakson suorittamisen jälkeen sai ydinosaamisen kehittyminen. Ydinosaamisen kehittymistä opiskelijat kuvasivat niin, että he olivat mm. oppineet pohtimaan erilaisia tapoja hyödyntää dataa sekä käyttämään erilaisia data-analyysityökaluja (Lahdenperä ym., 2022b). Seuraavaksi eniten opiskelijat mainitsivat, että heidän tiimityö- ja viestintätaitonsa kehittyivät projektia tehdessä (Lahdenperä ym., 2022b). Samankaltaiset havainnot ovat toistuneet myös myöhempinä vuosina, kun data-analytiikkaprojekteissa tapahtuvaa oppimista on tutkittu. Opiskelijat nostavat toistuvasti esille tiimityön merkityksen ja yritysyhteistyössä tapahtuvan oppimisen (Järvenpää ym., 2024) data-analyysimenetelmien ja työkalujen oppimisen ohella.

Lähtökohdat Akaan siltaprojektiin

Akaan kaupungin Nahkialanjärven puiston yleissuunnitelmassa on hahmoteltu tarve uudelle Satamantien puoleiselle kevyen liikenteen sillalle. Yhteistyössä Akaan kaupungin kanssa HAMKin opiskelijat kutsuttiin mukaan ideointiin. Projektin lähtökohtana oli Akaan kaupungin teettämä Nahkialanjärven alueen yleissuunnitelma (kuva 1) sekä siihen sisällytetty kevyenliikenteen sillan varaus.

Ensimmäisen vuoden rakennusinsinööri- ja rakennusmestariopiskelijat jaettiin monialaisiin ryhmiin muun muassa aiemman koulutus- ja työtaustan perusteella. Tavoitteena oli myös oppia työskentelemään ryhmissä, projektinhallintataitoja sekä ja tutustua toisiin opiskelijoihin paremmin.

Tehtävän tarkoituksena oli muotoilulähtöistä oppimista hyödyntämällä tutustua rakennuspiirustuksiin, mittakaavoihin sekä rakennushankkeen vaiheisiin. Opiskelijoille annettiin todellinen tehtävä: oikea ympäristö, todelliset sidosryhmät ja konkreettiset tekniset reunaehdot. Tehtävänannossa painotettiin käyttäjäkeskeisyyttä, ulkoasun muotoilun merkitystä ja teknistä toteutettavuutta. Sillan tulisi olla rakenteellisesti toimiva, maisemaan sulautuva ja alueen identiteettiä tukeva.

Kokemuksia Akaan siltaprojektista

Rakennushankkeet jaetaan eri vaiheisiin, jotta niitä voidaan hallita ja ohjata systemaattisesti. Näin voidaan myös varmistaa, että päätöksenteko kohdistuu kussakin vaiheessa olennaisiin kysymyksiin. Ajallisesti rakennushanke etenee tarveselvityksestä hankesuunnitteluun, ehdotussuunnitteluun, yleissuunnitteluun ja toteutussuunnitteluun, minkä jälkeen seuraavat rakentaminen, käyttöönotto ja takuuaika (Kankainen & Junnonen, 2020). Muotoilulähtöisessä opetuksessa usein käytetty Stanfordin yliopiston muotoiluajattelun malli (kuva 2) puolestaan jakaantuu viiteen eri vaiheeseen: eläydy, määrittele, ideoi, prototypoi ja testaa (Meinel ym., 2011; Hasso Plattner Institute of Design, 2020).

Muotoiluajattelua voidaan soveltaa myös rakennushankkeen eri vaiheisiin. Tällöin eläydy-vaihe vastaa tarvesuunnittelua, jossa selvitetään eri käyttäjäryhmien tarpeet hankkeelle. Siltaprojektissa opiskelijoita ohjattiin perehtymään puiston käyttöön, kulkureitteihin ja maisemallisiin arvoihin. Opiskelijat kävivät paikan päällä haastattelemassa puiston käyttäjiä ja hyödynsivät paikallista Facebook-ryhmää käyttäjätarpeiden hahmottamiseksi.

Määrittely-vaiheessa kokonaiskuvaa jatkojalostetaan kuten rakennushankkeen hankesuunnitteluvaiheessa. Opiskelijat käsittelivät edellisessä vaiheessa saatuja tietoja, harjoittelivat saadun tiedon rajaamista ja tunnistivat keskeisiä kehittämiskohteita. Muotoiluajattelu etenee seuraavaksi ideointiin, joka rakennushankkeessa vastaa ehdotussuunnittelua. Prototypointi- ja testausvaihetta voidaan pitää myös osana rakennushankkeen ehdotus- tai yleissuunnitteluvaihetta. Opiskelijat laativat useita vaihtoehtoisia ratkaisuja, joita testattiin nopeasti, ja näistä valittiin toteutuskelpoisin malli jatkoprototypointia varten. Prototyyppi tuli rakentaa 1:50 mittakaavassa, ja sen tuli kestää 6 kg:n kuorma (ks. kuva 3). Sillan päämateriaalina tuli käyttää annettuja grillitikkuja. Prototyypin kuormitusvaatimuksen myötä opiskelijoiden tuli myös pohtia rakennesuunnittelun periaatteita sekä liitostekniikoita konkreettisesti. Opiskelijat kokivat tämän haasteelliseksi, ja esille nousi usein ajatus siitä, että tutkimusvaiheen sijaan olisi tehokkainta siirtyä toteutukseen. Kuitenkin tässä tapauksessa tietoa oli opiskelijaryhmillä näennäisesti tarpeeksi, mutta prosessin kannalta liian vähän. Vaihe vaiheelta prosessin edetessä osa opiskelijoista alkoi tiedostaa, kuinka monet asiat vaikuttavat sillan lopulliseen muotoon ja käyttövaatimuksiin, minkä vuoksi tutkimusvaihe on perusteltu.

Työ koettiin haasteelliseksi ja omaan syväosaamiseen (sillan rakenteiden mitoitus ym.) liittyvät toimet helpommiksi toteuttaa. Voidaan ajatella, että tässä opiskelijoilta vaadittiin oman näkemyksen ja ajattelutavan muutosta, mikä ei aina ollut helppoa. Tässä tukena olivat sekä rakennusalan että muotoilun opettajan jakamat käytännön kokemukset ja työelämän tuntemus.

Yhtenä keskeisenä projektin antina koettiin myös metataitojen lisääntyminen. Laajentuva yleistaitojen kenttä tukee omaa syväosaamista ja sen soveltamista ympäristössä, jossa on huomattava määrä toimijoita, jotka ovat kukin oman alansa erityisosaajia. Insinööriopiskelijoista osa hyödynsi osaamistaan 3D-mallintamisessa ja koki sen nostavan esityksensä tasoa (kuva 4). Samalla se antoi mahdollisuuden hioa mallintamisen taitoja, joita käytetään todennäköisesti oman alan työtehtävissä.

Useissa keskusteluissa opiskelijoiden kanssa tuli ilmi, miten esimerkiksi rakennusalan projektit voidaan helposti kuvata muotoiluajattelun prosessikaavion kautta, vaikka rakennusalalla ei edellä mainittua prosessikuvausta käytetä. Herääkin ajatus, että ehkä useinkin eri ammattiryhmät toteuttavat samankaltaisia prosesseja rakenteellisesti, ja suurin ero voi olla niiden käyttämässä kielessä. Muotoilun prosessit lainaavat ja nojaavat monessa muun teollisuuden prosesseihin sekä historiallisesti että ajantasaisten tapojen mukaanotossa (esim. vaihe-portti-malli, suppilomalli tai ketterän kehityksen prosessimallit). Projektin edetessä tehtiinkin työtä yhteisen kielen ja perustelujen löytämiseksi.

Projektikokemuksen perusteella voitaisiin osa opintojakson annista tiivistää toteamalla, että eri ammattilaisten tekevät asioita samaa päämäärää varten ja samankaltaisilla tavoilla, vain nimet ja operaatioiden ilmiasu eroavat toisistaan. Ydin on usein hyvin samankaltainen.

Johtopäätökset

Tässä artikkelissa tarkasteltiin muotoilulähtöistä oppimista sekä aiemman tutkimuksen että Akaan siltaprojektin kautta. Molemmat näkökulmat tuovat esiin samansuuntaisia havaintoja: muotoilulähtöinen oppiminen tukee sekä opiskelijoiden ydinosaamisen että laaja-alaisten työelämätaitojen, kuten yhteistyö-, vuorovaikutus- ja itseohjautuvuustaitojen, kehittymistä.

Aiempien tutkimusten perusteella opiskelijat kokevat erityisesti monialaisen yhteistyön, tiedon soveltamisen ja vuorovaikutuksen kehittyvän, kun taas Akaan siltaprojekti havainnollistaa, miten nämä taidot konkretisoituvat käytännössä autenttisessa projektissa. Projektin aikana opiskelijat joutuivat ylittämään oman osaamisensa rajat, toimimaan eri alojen asiantuntijoiden kanssa sekä ottamaan huomioon käyttäjien tarpeita ja reunaehtoja, jotka eivät suoraan nouse esiin oman alan opetuksessa.

Tulokset viittaavat siihen, että muotoilulähtöinen oppiminen toimii siltana teoreettisen osaamisen ja työelämän käytäntöjen välillä. Se tuo näkyväksi työelämälle tyypillisiä ilmiöitä, kuten monialaisen yhteistyön, ratkaisujen iteratiivisen kehittämisen ja yhteisen ymmärryksen rakentamisen eri asiantuntijaryhmien välillä.

Akaan siltaprojektin kaltaiset toteutukset osoittavat, että vaikka eri alat lähestyvät projekteja omista näkökulmistaan, niiden taustalla olevat prosessit ovat usein rakenteellisesti samankaltaisia. Muotoilulähtöinen oppiminen voi toimia näitä yhdistävänä kehyksenä ja yhteisenä kielenä, joka tukee yhteistyötä ja keskinäistä ymmärrystä. Muotoilulähtöisen oppimisen hyödyntäminen tarjoaa korkeakouluille mahdollisuuden kehittää opetusta tavalla, joka vastaa työelämän muutokseen. Samalla tarvitaan lisää tutkimusta ja keskustelua siitä, millaisia erityisiä ja yleisiä vaikutuksia muotoilulähtöisen oppimisen soveltaminen tuottaa eri aloilla ja konteksteissa.

Kirjoittajat