Kestävyysvaatimusten konkretisoituminen teollisuudessa

Maailman tilanne on huonontunut kulutuksen suhteen merkittävästi. Jos mikään ei muutu, vuoteen 2050 mennessä maapallolla kulutetaan resursseja kolmen maapalon edestä (Euroopan unioni, n.d.). Kulutusta mitataan ylikulutuspäivänä, jolloin maapallon uusiutuvat luonnonvarat on laskennallisesti kulutettu kyseisen vuoden osalta loppuun. Suomessa vuoden 2026 ylikulutuspäivä oli 1.4., eli Suomalaiset kuluttivat oman vuosittaisen osuutensa maapallon luonnonvaroista jo kolmessa kuukaudessa. Maailman ylikulutuspäivän, jolla mitataan koko maailman yhteistä kulutusta, on laskettu tulevan vuonna 2026 vastaan 30.7. (Suomen luonnonsuojeluliitto, n.d.; Global Footprint Network, n.d.). Tilanne kaipaa muutosta, jotta kuluttaminen saadaan kuriin ja luonnonvaroja säästettyä. Tässä artikkelissa käsitellään tuloksia, joita on saatu RESSU – Datalla resurssitehokkuutta valmistavaan teollisuuteen -hankkeesta, jolla pyritään osaltaan hillitsemään ilmastonmuutosta ja edistämään myös Euroopan unionin vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamista.

Euroopan komissio on vuonna 2019 käynnistänyt Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, jolla tavoitellaan EU:n modernisoimista, resurssitehokkuuden lisäämistä sekä kilpailukykyisen talouden tukemista. Ohjelmassa tavoitellaan päästöjen vähentämistä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi ohjelman seurauksena Euroopan ilmastolaista tuli sitova, ja sillä säädettiin tavoitteita, kuten nettokasvihuonekaasujen (GHG) päästöjen vähentäminen 90 prosentilla sekä pyrkimys saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä (Euroopan komissio, n.d.a; n.d.b)

Teollisuuden näkökulmasta tilanne ei ole helppo. Vuonna 2022 teollisuus tuotti Euroopassa jätettä yhteensä 166 miljoonaa tonnia. Se on jopa 10,4 % vuonna 2022 kaikkialla maailmassa tuotetusta jätteestä, jota oli yhteensä 2,2 miljardia tonnia. Vaikka suurin jätteen tuottaja on rakentaminen, josta syntyy 38,4 % maailman jätteestä, on teollisuus osaltaan mukana tässä lukemassa. Pelkästään teollisuus tuottaa maailmassa neljänneksi eniten jätettä, eli 10,4 % kaikesta maailman jätteestä. (Euroopan parlamentti, 2024) Teollisuuteen lasketaan esimerkiksi tekstiili-, elintarvike- ja lääketeollisuus, mutta näiden teollisuuden alojen lisäksi mukana on läheisesti rakennusalaan liittyviä aloja kuten metalli-, sähkö- sekä kumi- ja muoviteollisuus (Tilastokeskus, 2025). Näiden teollisuudenalojen alihankintayritykset tekevät tuotteita rakennusteollisuudelle, jolloin voidaan ajatella, että myös valmistavan teollisuuden yrityksiä on mukana tässä luvussa.

Vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet ovat kovat ja EU onkin tehnyt päätöksiä, joilla näitä tavoitteita tuetaan. Esimerkiksi vuodelle 2030 asetettujen ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi kuitenkin jopa 260 miljardin euron investointeja, ja kaikkineen tavoitteiden saavuttaminen vaatisi jopa tuhannen miljardin euron investoinnin. Näitä toimia ovat esimerkiksi EU-budjettiin perustuva rahoitusinstrumentti sekä ympäristöä rasittavien haitallisten toimintojen rajoittaminen. Tämän lisäksi EU tukee vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita edistäviä hankkeita, joiden avulla Euroopan unionin ja jäsenmaiden kasvua ja kilpailukykyä halutaan parantaa ja tukea (Euroopan komissio, 2020).

Haasteiden kartoitus hankkeessa

RESSU – Datalla resurssitehokkuutta valmistavaan teollisuuteen on Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jonka tehtävänä on edistää pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) hukan ja jätteen vähentämistä sekä resurssitehokkuutta. Hankkeen ideana on nykytilakartoituksen jälkeen löytää kehittämiskohteita, joita yrityksen kanssa lähdetään datan avulla paremmin yhdessä tarkastelemaan. Kun datasta on saatu tiedot nykytilanteesta tai jopa paikannettu, mistä hukka aiheutuu, voidaan kyseistä kohdetta lähteä optimoimaan siten, että yritys saa konkreettisia hyötyjä hankkeesta, ja hukan ja jätteen määrä vähenee. Tässä yhteydessä hukka voi olla materiaalista hukkaa, ajallista hukkaa tai jopa työntekijöiden osaamisen käyttämättä jättämistä. Kaiken kaikkiaan hukalla on kahdeksan eri muotoa ja niiden havaitseminen voi olla haastavaa yrityksille, jos niillä ei ole osaamista tai aikaa ja resursseja paikantaa näitä tekijöitä. Nämä kahdeksan hukan muotoa on määritelty Lean-ajattelussa, ja ne ovat käytössä esimerkiksi Lean six sigma -tekniikassa, jossa paikannetaan hukka ja sen jälkeen korjataan hukkaa aiheuttava juurisyy (Piirainen, 2014). RESSU-hankkeessa onkin osallistuvien yritysten nykytilan haastatteluiden pohjalta hankittu kuvaa siitä, mikä on yritysten tilanne ja mitkä haasteet ovat ilmastotoimien ja resurssitehokkuuden lisäämisen esteenä.

Yrityshaastatteluista selvisi resurssitehokkuuden kehityksen käytäntöjä ja esteitä

Hankkeessa on haastateltu yrityksiä ja tarkasteltu niiden nykytilaa. Osa yrityksistä on valveutuneita ja niillä on käytössään erilaisia Lean-menetelmiä hukan minimoimiseksi. Lean-menetelmiin kuuluu muun muassa Just in Time (JIT) -menetelmä, jossa kiinnitetään huomio siihen, että tuotannossa tehdään asiat juuri oikeaan aikaan ja että tehdään juuri oikea määrä mitä tarvitaan (Dennis, 2017). Lisäksi käytössä olleisiin menetelmiin kuului paremmin tunnettu ja aikaisemminkin mainittu Lean six sigma -menetelmä, joka keskittyy ylläpitämään saavutettuja tuloksia prosessikeskeisten päätösten avulla (Agustiady & Badiru, 2012). Joissakin yrityksissä Lean-menetelmää on kuitenkin pidetty vain maalaisjärkenä ja hyviksi todettuina toimintatapoina. Tällöin ei yrityksessä osata edes ajatella, että he noudattavat jo Lean-menetelmiä, jolloin uusien menetelmien käyttöönotto voikin olla pelottavaa, kun ajatellaan sen olevan vaikeaa ja syövän resursseja.

Lisäksi nähtiin, että suurin osa yritysten jätteestä syntyy sivuvirroista, kuten pakkausmateriaaleista tai tuotannossa ylimääräisiksi jäävistä metallin paloista, joita sen leikkaamisesta syntyy. Metalli saadaan myytyä kierrätykseen, joten siitä saadaan hyvitys, mutta tämän lisäksi syntyy myös paljon sivuvirtoja ja jätettä, josta ei hyvitystä saada tai jota ei voida laittaa eteenpäin kiertoon.

Yritykset pyrkivät luonnollisesti maksimoimaan voittonsa, joten mikäli sivuvirroista ja jätteestä saa taloudellista hyötyä on yritykselle motivoivampaa hyödyntää niitä esimerkiksi teollisissa symbiooseissa. Teollisilla symbiooseilla tarkoitetaan ilmiötä, jossa toisen jäte on toisen raaka-aine. Kun yritykset hyödyntävät toistensa sivuvirtoja, osaamista tai palveluita, tämä luo ekosysteemin, joka tuottaa lisäarvoa vähentämällä luonnonvarojen käyttöä. Esimerkiksi sivuvirta muuttuu tällöin siis jätteestä rahaksi, kun toinen yritys pystyy sen hyödyntämään (Sitra, n.d.).

Teollisten symbioosien luominen kuitenkaan ei ole helppoa. Jotta symbioosi syntyy, täytyy löytää sopivat partnerit symbioosille eli yritykset, joilla on toisilleen annettavaa. Tämä ei kuitenkaan onnistu, mikäli sivuvirtojen laatu ja määrä ei ole tiedossa, koska symbioosin jäsenten välinen raaka-aine syntyy sivuvirrasta. Tällaisten symbioosien muodostamisen haasteena on kuitenkin usein se, että on vaikea löytää yrityspartnereita, jotka haluaisivat jakaa dataa sivuvirroistaan ja osaamisestaan. Vaikka yritykset olisivat valmiita jakamaan dataa esimerkiksi puulavoista, yrityksissä ei useinkaan nähdä kannattavana laajempaa datan jakamista tai yhteistyötä datan pohjalta.

Datan jakamisen riskeinä nähdään yrityssalaisuuksien paljastuminen. Vaikka yritykset haluavatkin nähdä toisten yritysten dataa, omaa dataa ei haluta vastavuoroisesti tuoda julki, vaikka kyseessä olisi yrityksen kannalta turvallisestikin jaettava informaatio. Tämä datan jakamisen pelko ja sen väärinkäytön riski hidastavat yritysten kykyä osallistua teollisiin symbiooseihin. Myöskään yritykset, joiden tuotanto on pitkälti asiakkaiden sanelemaa, eivät voisi käyttää tiettyjä sivuvirran materiaaleja raaka-aineena konsultoimatta ensin asiakasta.

Resurssitehokkuuden kehittämisen tulevaisuudennäkymiä

EU:n vihreän kehityksen ohjelma asettaa vaativat tavoitteet, ja kestävä kehitys, kiertotalous ja vastuullisuus ovat tällä hetkellä pinnalla olevia asioita. Silti niiden toteutuminen pk-yrityksissä ei ole täysin sillä tasolla kuin voisi ajatella. Sivuvirtoja kyllä kierrätetään, mutta niiden kierrätys tapahtuu jätelaitosten kautta. Esimerkiksi metalli sulatetaan ja käytetään uudelleen, ja muovit voidaan hyödyntää uusien muovituotteiden materiaalina. Yritys ei tästä kuitenkaan hyödy taloudellisesti muuten kuin tiettyjen sivuvirtojen osalta, kuten esimerkiksi saadessaan hyvityksen hukkametallista.

RESSU-hankkeessa tehdyissä haastatteluissa löytyi kehityskohteita esimerkiksi tuottavuuden mittaukseen liittyvistä seikoista sekä yrityksen tarpeeseen käytettävän Lean-työkalun kartoittamisesta. Yrityksiä Lean-menetelmät kiinnostivat, mutta koska niitä on olemassa hyvin moneen tarkoitukseen, ei yrityksissä ollut perehdytty siihen, mikä menetelmä soveltuisi juuri heidän tuotantoonsa ja tarpeisiinsa. Tällöin erityisesti kyseiselle yritykselle sopivan menetelmän kartoittaminen koettiin kehityskohteena. Lisäksi on mahdollista liittää hukan ja jätteen vähentäminen tulospalkkioon, jolloin työntekijöitä motivoidaan kiinnittämään huomiota syntyvään jätteeseen. Myös yritysten sisäisiä reklamaatioita voidaan paikantaa niin, että tuotannon virheet voidaan paikantaa jo ennen kuin tuote etenee eteenpäin, ja näin myös sen kautta vähennetään hävikin syntymistä. Teollisiin symbiooseihin ei kuitenkaan haastatelluilla yrityksillä tässä vaiheessa ollut innostusta juuri datan jakamisen haasteiden takia, joten jätteen muuttaminen raaka-aineeksi vaatii edelleen jätelaitosten hyödyntämistä.

Sitran teollista siirtymää koskevan selvityksen (Material Economics, 2019) mukaan hiilidioksidin nettopäästöt olisi mahdollista saada EU:n laajuudelta nollaan teräs-, muovi-, ammoniakki- ja sementtituotannossa, mutta tämä vaatii uusien tuotantoprosessien kehitystä, joka puolestaan vaatii investointeja yrityksiltä. Yritysten säilyminen kilpailukykyisinä tämän prosessin aikana vaatiikin Sitran selvityksen mukaan uudenlaista toimintapoliittista ohjelmaa teollisuudelle.

Tämän lisäksi nähtiin, että pk-yritysten resurssit, tietämys ja motivaatio investoida kehittämiseen voivat olla haasteena sille, että hukan ja jätteen vähentämistä ja materiaalien kiertoa saadaan edistettyä. Vaikka EU tukee tavoitteiden saavuttamisessa, vaatii vihreän kehityksen ohjelmaan perehtyminen valtavasti työtä, johon pienillä pk-yrityksillä ei välttämättä ole laittaa resursseja.

Myös yritysten innostus lähteä mukaan uudistamaan itseään on hidasta ja hankkeiden tuki ei välttämättä ole yrityksille selkeä. Nykytilahaastatteluja on RESSU-hankkeelle saatu jo jonkin verran kerättyä, mutta tämä on ollut hidasta ja on käynyt ilmi, että yritysten tilanteet voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Resurssien puutteen takia osa yrityksistä ei pysty edes miettimään ottavansa apua vastaan, kosta sen oletetaan syövän jo valmiiksi pieniä resursseja entisestään. Osa yrityksistä on kuitenkin oppinut hyödyntämään hankkeita tehokkaasti ja saanut niistä myös apua, mutta nämä yritykset ovat kuitenkin toistaiseksi vähemmistössä. Haasteena onkin tiedottaminen ja asioiden selkeys, jotta yrityksissä on helppo nähdä millaisia hyötyjä hankkeen avulla heille voidaan tarjota. Epätietoisuus asioista ei kuitenkaan auta yrityksiä edistämään ilmastotavoitteita. Jo nyt hankkeen tässä vaiheessa on huomattavissa, että yhdessä toimimalla EU, hanketoimijat ja yritysten edustajat voisivat saada aikaan muutosta paremmin kuin yksinään yrittämällä. RESSU-hanke tuokin lisäresursseja yritykseen EU:n tukemana, jolloin yritys saa uusia ideoita ja tehokkuutta joutumatta laittamaan toimenpiteisiin liikaa omia resurssejaan.

Kirjoittajat