Työelämälähtöinen ratkaisu sote-opiskelijoiden yhteistyön vahvistamiseen

Hämeen ammattikorkeakoulussa koulutetaan sekä sosionomeja että terveydenhoitajia, joilla on työelämässä runsaasti yhteisiä asiakkaita. Erityisesti lapsiperhepalveluissa sosiaalialan ja terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat samoja perheitä, mutta eri näkökulmista. Tästä huolimatta yhteisen opetuksen toteuttaminen on usein ollut haastavaa, sillä opetussuunnitelmien erilaiset rakenteet ja ajoitukset vaikeuttavat opiskelijoiden kohtaamista samanaikaisesti. Tässä artikkelissa kuvataan, miten sosionomi- ja terveydenhoitajaopiskelijat voivat harjoitella työelämälähtöistä yhteistyötä jo opintojensa aikana.

Tähän tarpeeseen on löydetty uusi, työelämälähtöinen ratkaisu luomalla opetukseen malli, jossa harjoitteluaan tekevät terveydenhoitajaopiskelijat tuovat aitoja asiakastilanteita eli caseja sosionomiopiskelijoiden käsiteltäväksi. Näin työelämässä syntyvät tilanteet siirtyvät suoraan opetukseen. Sosionomiopiskelijat tarkastelevat ja ratkaisevat näitä tilanteita osana teoriaopintojaan, minkä jälkeen ideat ja ratkaisuehdotukset palautuvat takaisin työelämään hyödynnettäväksi. Malli yhdistää opiskelijat, opetuksen ja käytännön työn aidosti toisiinsa ja rakentaa siltaa koulutuksen ja työelämän välille.

Yhteistyö ei synny sattumalta – miten moniammatillisuutta rakennetaan?

Moniammatillinen yhteistyö neuvolan ja sosiaalityön välillä on keskeinen osa vaikuttavia lapsiperhepalveluja. Tutkimusten mukaan lasten ja perheiden palveluissa eri toimijoiden välinen yhteistyö sekä tiedonkulku ovat ratkaisevia palvelujen toimivuuden kannalta (Lammi-Taskula & Keloharju, 2023, s.1). Yhteistyön avulla voidaan tunnistaa perheiden tuen tarpeita varhaisessa vaiheessa ja tarjota oikea-aikaista apua. Samalla on kuitenkin tunnistettu, että yhteistyöhön liittyy haasteita, kuten tiedonkulun katkokset, epäselvät toimintakäytännöt ja puutteellinen tieto toisten ammattilaisten työstä.

Myös tutkimus neuvolan ja lapsiperheiden sosiaalipalveluiden yhteistyöstä osoittaa, että moniammatillinen yhteistyö nähdään erittäin tärkeänä, mutta sen toteutumisessa on kehittämistarpeita. Keskeisiä haasteita ovat muun muassa tiedonkulku, yhteistyörakenteiden puute sekä riittämättömät yhteiset kohtaamiset. Yhteistyön kehittämiseksi tarvitaan esimerkiksi säännöllisiä yhteisiä tapaamisia, koulutusta sekä selkeitä toimintamalleja (Leppämäki-Heikkilä, 2021, s.63).

Juuri tähän tarpeeseen kuvattu toimintamalli vastaa (kuva 1). Kun yhteistyötä harjoitellaan jo opintojen aikana, opiskelijoille rakentuu ymmärrys toistensa osaamisesta ja rooleista ennen työelämään siirtymistä. Samalla syntyy valmiuksia moniammatilliseen asiakastyöhön, mikä on keskeistä sosiaali- ja terveysalan muuttuvassa toimintaympäristössä.

Opiskelijoiden palaute: Aitoa oppimista tosielämän tilanteista

Opiskelijoilta saatu palaute vahvistaa mallin toimivuutta. Sosionomiopiskelijat kokivat kevätlukukaudella 2026 toteutetun casetyöskentelyn erityisen merkitykselliseksi, koska caset perustuivat aitoihin työelämätilanteisiin, joissa tarvittiin sosiaalityön tukea. Tehtävät eivät jääneet teoreettisiksi harjoituksiksi, vaan niillä oli selkeä yhteys käytännön työhön. Case-työskentely auttoi myös hahmottamaan, miten sosiaalialan osaamista voidaan konkreettisesti hyödyntää terveydenhuollon kontekstissa.

Myös terveydenhoitajaopiskelijat pitivät toimintamallia mielekkäänä. He kokivat arvokkaaksi sen, että saivat sosionomiopiskelijoilta konkreettisia toimintaehdotuksia asiakastilanteisiin. Näitä ehdotuksia oli mahdollista viedä takaisin harjoittelupaikkoihin ja hyödyntää suoraan työelämässä. Näin oppiminen voi rakentua vuorovaikutteiseksi prosessiksi koulutuksen ja käytännön työn välillä.

Kohti vaikuttavampaa yhteistyötä – mitä seuraavaksi?

Parhaimmillaan tällainen toimintatapa voi vahvistaa myös työelämän käytäntöjä. Kun tulevat ammattilaiset oppivat jo opintojen aikana toimimaan yhdessä, se luo pohjaa neuvolan ja sosiaalityön tiiviimmälle yhteistoiminnalle myös valmistumisen jälkeen. Yhteinen ymmärrys, selkeämpi tiedonkulku ja lisääntynyt yhteistyövalmius voivatkin parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta.

Toimintamallia on tarkoitus jatkaa ja kehittää edelleen. Seuraavassa vaiheessa mukaan halutaan entistä vahvemmin myös työelämän palaute: miten case-työskentely näkyy käytännössä, millaista hyötyä siitä on ollut ja miten toimintaa voisi kehittää. Näin varmistetaan, että malli palvelee sekä opiskelijoiden oppimista että työelämän todellisia tarpeita – ja ennen kaikkea asiakkaita, joiden hyväksi työtä tehdään.

Kirjoittajat