Miten saada tekoälylukutaito osaksi opettajan osaamista – kokemuksia DigiBoost-hankkeesta

Työelämän nopea teknologinen kehitys on nostanut viime vuosina digitaalisen osaamisen ja tekoälyn hyödyntämisen keskeiseksi kysymykseksi myös koulutuksessa. Tekoäly on siirtynyt yksittäisistä kokeiluista osaksi monien alojen arkea, mikä haastaa oppilaitoksia tarkastelemaan uudelleen sekä opetuksen sisältöjä että pedagogisia käytäntöjä. Tulevaisuustalo Sitran megatrendiselvityksen mukaan teknologian kehitys, työn murros ja jatkuvan oppimisen tarve kietoutuvat yhä tiiviimmin toisiinsa, mikä korostaa koulutusjärjestelmän kykyä reagoida nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin eri aloilla. Osa työtehtävistä automatisoituu tai siirtyy osittain tekoälyn hoidettavaksi samalla, kun uusia työtehtäviä ja osaamistarpeita syntyy. (Dufva ym., 2026) Muutoksen myötä osaamisesta tulee yhä jatkuvammin päivittyvä kokonaisuus, mikä korostaa jatkuvan oppimisen merkitystä myös opettajan työssä. Teknologinen murros on tuonut generatiivisen tekoälyn pysyvästi opetuksen arkeen, ja sen hyödyntäminen edellyttää opettajilta tekoälylukutaitoa: ymmärrystä, kriittisyyttä ja eettistä osaamista. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten ammatillisen toisen asteen opettajien tekoälylukutaitoa voidaan kehittää käytännönläheisesti täydennyskoulutuksen avulla DigiBoost-hankkeen esimerkin kautta.

Tekoälylukutaito osana digitaalista osaamista

Tekoälylukutaito voidaan nähdä osana laaja-alaista digitaalista osaamista. Sen voidaan määritellä koostuvan monesta tekoälyn käyttämiseen liittyvästä taidosta ja tiedosta sekä asenteista. Lisäksi se edellyttää tekoälyn eettistä ja vastuullista käyttämistä omaksi parhaaksi niin, että päätös tekoälyn tekemistä asioista säilyy kuitenkin ihmisellä. Tekoälyosaaminen on osa laaja-alaista digitaalista toimintaympäristöä. Myös asenteiden tekoälyä ja sen mahdollisuuksia ja haasteita kohtaan nähdään olevan osa tekoälylukutaitoa, sillä utelias ja kiinnostunut asenne mahdollistaa osaamisen kehittymisen. Tekoälylukutaito nähdään keskeisenä osana kaikkien digitaalista osaamista. (AILitFramework, 2025; Cosgrove & Cachia, 2025; Opetushallitus, 2025; Pouliakas & Santangelo, 2026)

Tämän uuden lukutaidon merkitys korostuu myös tekoälysovellusten käytön yleistyessä nopeasti. Tilastokeskuksen vuonna 2025 julkaiseman tutkimuksen mukaan generatiivisen tekoälyn käyttö oli kasvanut kaikissa ikäryhmissä edelliseen vuoteen verrattuna. Erityisen aktiivisesti tekoälyä hyödynsivät 16–24-vuotiaat nuoret esimerkiksi tiedonhaussa (Tilastokeskus, 2025). Myös Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) tekoälyn käyttö on jatkuvassa kasvussa sekä opiskelijoiden että opettajien keskuudessa. Generatiivisen tekoälyn yleistyminen tiedonhaun välineenä korostaakin kriittisen lukutaidon merkitystä, sillä tiedon nopea saatavuus ei automaattisesti tarkoita tiedon luotettavuutta. Käyttäjän vastuulle jää arvioida tiedon oikeellisuutta, lähteitä ja mahdollisia vinoumia. Tästä syystä tekoälylukutaito voidaan nähdä keskeisenä osaamisena myös koulutuksen ja aktiivisen kansalaisuuden näkökulmasta.

DigiBoost-hanke opettajien tekoälyosaamisen kehittäjänä

DigiBoost – digiä ja tekoälyä yhdessä -hanke käynnistettiin vastaamaan ammatillisen koulutuksen nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin digitalisoituvassa työelämässä. Hanke toteutettiin lukuvuoden 2025–2026 aikana Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen rahoituksella, ja sen tavoitteena oli kehittää ammatillisen koulutuksen henkilöstön valmiuksia hyödyntää digitaalisia ratkaisuja ja erityisesti tekoälyä opetuksessa ja oppimisen tukena. Keskeisiä lähtökohtia hankkeessa olivat tiivis yhteistyö ammatillisten oppilaitosten kanssa sekä oppilaitosten välisen verkoston luominen. Hanketta koordinoi HAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu ja siihen osallistui viisi ammatillisen toisen asteen oppilaitosta: Hämeen ammatti-instituutti, Laajasalon opisto, Suomen ympäristöopisto SYKLI, Suomen Diakoniaopisto, Valkeakosken ammattiopisto.

Hankkeessa toteutettiin digipedagogisten taitojen täydennyskoulutuskokonaisuus, jonka koulutussisällöt muodostettiin HAMKin ammatillisen opettajakorkeakoulun olemassa olevan koulutustarjonnan pohjalta ja täsmennettiin yhteistyössä hankkeessa mukana olevien oppilaitosten kanssa. Valmisteluvaiheessa tarkasteltiin useita vaihtoehtoisia koulutuksia, muun muassa Digiope-erikoistumiskoulutuksen osia sekä tekoälyyn liittyviä ammatillisen opettajakorkeakoulun opintojaksoja. Tarvekartoituksen ja yhteisen keskustelun pohjalta hankkeessa päädyttiin toteuttamaan kaksi kolmen opintopisteen laajuista koulutusta kokonaisuudesta Tekoäly – avain parempaan oppimiseen.

Käytännönläheistä täydennyskoulutusta tekoälylukutaidon tueksi

DigiBoost-hankkeessa opettajien tekoälylukutaitoa vahvistettiin käytännönläheisten täydennyskoulutusten avulla. Koulutusten tavoitteena oli tukea osallistujien valmiuksia hyödyntää tekoälyä pedagogisesti tarkoituksenmukaisella, kriittisellä ja vastuullisella tavalla osana omaa opetustyötään. Keskeistä oli, että tekoälyä ei tarkasteltu ainoastaan teknologisena ilmiönä ja työkaluna, vaan osana muuttuvaa oppimisen, työn ja osaamisen kenttää. Koulutuksissa yhdistyivät tekoälyn käsitteellinen ymmärtäminen, eettiset ja käytännön näkökulmat sekä kokeilut ammatillisen opettajan työn kontekstissa. Hankkeen napakan aikataulun vuoksi koulutukset toteutettiin kevään 2026 aikana, mikä edellytti osallistujilta aktiivista työskentelyä myös verkkotapaamisten välillä sekä kehittämistehtävän jatkuvaa edistämistä koulutuksen aikana. Koulutuksiin osallistui yhteensä viitisenkymmentä ammatillisen koulutuksen opettajaa yhteistyöoppilaitoksista.

Koulutuskokonaisuus rakentui kahdesta kolmen opintopisteen laajuisesta osiosta. Ensimmäisessä osiossa painottuivat opettajan omat tekoälytaidot sekä tekoälysovellusten hyödyntäminen muun muassa opetuksen suunnittelussa, oppimateriaalien tuottamisessa ja oman työn tukena. Toisessa osiossa näkökulmaa laajennettiin opiskelijoiden ohjaamiseen, tekoälyn vastuulliseen käyttöön sekä opiskelijoiden tekoälylukutaidon tukemiseen.

Koulutuksen alkuvaiheessa osallistujat perehtyivät tekoälyn keskeisiin käsitteisiin ja toimintaperiaatteisiin. Tavoitteena oli rakentaa riittävä ymmärrys siitä, mitä tekoäly on ja mitä se ei ole, jotta sitä voidaan käyttää pedagogisesti tarkoituksenmukaisesti. Samalla käsiteltiin tekoälyn käyttöön liittyviä eettisiä kysymyksiä, kuten tiedon luotettavuutta, tekijyyttä, tietosuojaa ja kriittistä arviointia.

Keskeinen osa koulutuksia oli erilaisten generatiivisen tekoälyn sovellusten kokeileminen oman opetuksen näkökulmasta. Tekoälyä hyödynnettiin esimerkiksi oppimateriaalien luonnostelussa, tehtävien ideoinnissa, arvioinnin suunnittelussa sekä opiskelijoiden ohjauksen tukena. Sovelluksia tarkasteltiin jatkuvasti pedagogisesta näkökulmasta: miten tekoäly tukee oppimista, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita sen käyttöön liittyy sekä millaista osaamista sen hyödyntäminen edellyttää opettajalta. Tähän kaikkeen pureuduttiin osallistujien omassa kehittämistehtävässä, jossa tekoälyä sovellettiin käytännönläheisesti omaan opetukseen tai työympäristöön. Kehittämistehtävien tavoitteena oli tukea siirtymistä yksittäisistä kokeiluista kohti pitkäjänteisempää pedagogista kehittämistä. Samalla osallistujat pääsivät reflektoimaan omaa suhdettaan tekoälyyn sekä pohtimaan sen merkitystä omalla koulutusalallaan.

Tekoälylukutaidon ja käytännön käyttötaitojen vahvistamisen lisäksi koulutuksissa pyrittiin tukemaan myös DigiBoost-koulutuksen tavoitteiden mukaisesti verkostoitumista ja vertaisoppimista. Tätä edistettiin pienryhmätyöskentelyn, yhteisten keskustelujen ja kokemusten jakamisen avulla. Eri koulutusalojen opettajien näkökulmat rikastuttivat keskustelua ja toivat näkyväksi sen, että tekoälyn hyödyntämisen tarpeet ja haasteet voivat näyttäytyä hyvin erilaisina eri toimintaympäristöissä.

Kokemuksia ja havaintoja koulutuksen toteutuksesta

DigiBoost-hankkeen kokemusten perusteella tekoälylukutaitoa voidaan kehittää tehokkaasti käytännönläheisen täydennyskoulutuksen avulla. Tekoälylukutaidon kehittyminen edellyttää aikaa, kokeilua ja reflektiota – pelkkä työkalujen esittely ei riitä. Yhdessä muiden kanssa oppiessa syntyy osaamista ja oivalluksia, jotka kantavat yksittäisiä koulutuksia laajemmalle. Omien kokemusten ja kokeilujen jakaminen sekä vertaisilta oppiminen koettiin tärkeäksi osaksi koulutusta.

Hankkeen aikana tekoälyä tarkasteltiin sekä opettajan oman työn että opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta. Keskusteluissa nousivat esiin esimerkiksi opetuksen suunnittelu, oppimateriaalien tuottaminen, opiskelijoiden ohjaaminen sekä opiskelijoiden tekoälylukutaidon tukeminen. Samalla vahvistui ymmärrys siitä, että tekoälyyn liittyvät kysymykset eivät koske ainoastaan teknologian käyttöä, vaan laajemmin oppimista, tiedon muodostumista ja työelämän muutosta.

Koulutuksiin osallistuneiden lähtötasot ja kokemukset tekoälystä vaihtelivat paljon. Osa osallistujista oli kokeillut erilaisia generatiivisen tekoälyn sovelluksia omassa työssään ja osa koulutti niiden käyttöä omassa organisaatiossaan, kun taas osalle aihe oli lähes kokonaan uusi. Tämä näkyi koulutuksissa erilaisina odotuksina, tarpeina ja myös epävarmuutena uuden teknologian käyttöönottoa kohtaan. Käytännön kokeilut ja mahdollisuus pohtia tekoälyn hyödyntämistä yhdessä muiden kanssa tukivat kuitenkin osallistujien uskallusta lähestyä uusia työvälineitä omasta ammatillisesta näkökulmastaan.

Koulutuksen aikana esiin nousi myös tarve tarkastella tekoälyä laajemmin kuin yksittäisinä sovelluksina tai teknisinä ratkaisuina. Keskusteluissa korostuivat esimerkiksi pedagoginen harkinta, opiskelijoiden ohjaaminen sekä tekoälyn vastuulliseen käyttöön liittyvät kysymykset. Tämä vahvisti näkemystä siitä, että tekoälylukutaito on ennen kaikkea osa laajempaa pedagogista ja digitaalista osaamista.

Tekoäly edellyttää opettajilta jatkuvaa oppimista

DigiBoost-hankkeen kokemukset osoittavat, että generatiivinen tekoäly on jo osa oppimisen arkea. Tekoälyyn liittyvän osaamisen kehittäminen ei kuitenkaan tapahdu yksittäisten työkalujen esittelyn kautta vaan rakentuu tekemisestä, kokeiluista, reflektiosta ja yhdessä oppimisesta. Koulutuksissa korostui tarve siirtyä epävarmuudesta kokeilukulttuuriin, jossa tekoälyä tarkastellaan avoimesti, kriittisesti ja pedagogisesti perustellusti.

Tekoälyn aikakaudella opettajan rooli muuttuu. Opettaja toimii oppimisen suunnannäyttäjänä, kriittisen ajattelun vahvistajana ja eettisen toiminnan mallina tilanteessa, jossa tieto ja vastaukset ovat helposti saatavilla. Samalla opettaja on itse jatkuva oppija, joka päivittää osaamistaan muuttuvassa toimintaympäristössä.

Tulevaisuuden kannalta keskeistä on, että tekoälylukutaito nähdään yhteisenä perustaitona eikä vain yksittäisten opettajien erityisosaamisena. Tämä edellyttää oppilaitoksilta strategista tukea, mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen sekä tilaa pedagogiselle kehittämiselle arjen työssä. Samalla on tärkeää tunnistaa, että tekoäly voi myös lisätä osaamiseroja, jos koulutus on puutteellista. Ne, joilla on valmiuksia, aikaa ja tukea uuden teknologian käyttöön, kehittyvät nopeasti, kun taas osa voi jäädä kehityksestä sivuun.

Kirjoittajat