Kikherne ei potki, soijapapu kukkii komeasti – Lepaalla testataan uusia viljelylajikkeita
HAMKin Lepaan kampuksella testataan usein erilaisten, uusien lajikkeiden menestymismahdollisuuksia Suomen – tai vähintäänkin Kanta-Hämeen – oloissa. Uusimpia lajeja ovat kikherne ja soijapapu, joista ensin mainitun satoisuutta voidaan jo arvioida.
Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan kampuksen sadonkorjuuaika on keskivertoa mielenkiintoisempi, sillä siellä riittää lajivariaatiota – kaikkiaan satoa tuottavia lajeja on liki sata. Merkittävin on parhaillaan käynnissä oleva omenan sadonkorjuu, mutta sen lisäksi puitavat, poimittavat, kerättävät ja kuokittavat lajit vaihtelevat kuminasta kikherneeseen.
Monen lajin kohdalla kyse on pienimuotoisesta toiminnasta, sillä Lepaan koulutus- ja tutkimusympäristön yhtenä tarkoituksena on testailu: miten erilaiset ja Suomen oloissa mahdollisesti uudet lajikkeet täällä pärjäävät, mitä niiden kasvatuksesta voidaan oppia ja missä olisi kaupallista potentiaalia.
Tänä vuonna uusia tai uudehkoja kokeiluja ovat kikherneen ja soijapavun viljely. Kikhernettä kokeiltiin Lepaalla jo viime vuonna, soijapapua on näytemaalla nyt ensimmäistä kertaa. Kikherneen siemenet saatiin lahjoituksena Apetitilta, joka on tehnyt kasvatuskokeiluja lähinnä rannikolla ja Räpin koetilalla Köyliössä, usean vuoden ajan.
Tutkimusagronomi Tuukka Huhdanmäki Apetitilta kertoo, että Lepaalla kasvatusmetodi on nyt erilainen: Siemenet on esikasvatettu kasvihuoneessa, kun ne rannikkoseudulla on kylvetty suoraan peltoon. Puutarhaolosuhteet poikkeavat muutenkin rannikon kuivemmista oloista, ja Huhdanmäen mukaan voidaan jo todeta, että kuivuus sopii kikherneelle paremmin.
”Se on kasvi, joka ei kestä ollenkaan tulvimista. Se on vaativa kasvi kaikkineen, ja realismia on, että sisämaassa kikherneen kaupallinen viljely ei kannata.”
Tärkeintä kokeiluissa ei kuitenkaan ole sadon onnistuminen, vaan tiedon saanti: Mikä kannattaa ja mikä ei.
Lepaan kampuksella opetusassistenttina työskentelevä Marjut Kuivasaari on hoivannut hernekasvien näytemaata keväästä saakka, yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Myös hän kuvaa satoa toistaiseksi sanalla ”onneton”, mutta huomauttaa, että kikherneen kukinta ja pölytys onnistuivat paremmin kuin viime vuonna ja se on nyt tuottanut palkojakin.
”Onhan se haastava myös siinä mielessä, että kasvi vaatii tavalliseen herneeseen verrattuna pitkän kasvuajan. Lisäksi se tuottaa vain pari hernettä palon sisään, mutta puinti onnistuu suuressa mittakaavassa hernepuimurilla lisäsäädöillä ”, Kuivasaari pohtii.
Uusi tulokas soijapapu puolestaan on nyt kukintavaiheessa, joten sen sadon onnistumista on vielä vaikea arvioida. Soijapapua on kuitenkin muutamia vuosia viljelty Suomessa paikoin onnistuneestikin. Lepaan kokeiluun soijapavun siemenet lahjoitti puutarhaliike Helle.
”Soijapavussa on tuplaten enemmän proteiinia esimerkiksi leikkopapuun verrattuna”, Kuivasaari huomauttaa.
Tärkeintä kokeiluissa ei kuitenkaan ole sadon onnistuminen, vaan tiedon saanti: Mikä kannattaa ja mikä ei. Kuivasaari kertoo palkokasvien herättäneen kiinnostusta myös hiljattain pidetyssä Lepaan näyttelyssä.
”Vaihtoehtoiset proteiinin lähteet kiinnostavat, koska on tärkeää tarjota vaihtoehtoja eläinperäiselle proteiinille ja toisaalta tutkia, mitä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat uudet viljelyolosuhteet mahdollistavat.”
Lisätietoja:
